Lue keskustelun säännöt.
Miten niitä kavereita aikuisena hankitaan
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Jos ap pidät eläimistä, Hesyn vapaaehtoistyöhön osallistumalla voisit löytää kavereita. Yleensä ovat vielä aika nuoria eli ei tosiaankaan mitään vanhoja mummoja.
Minäkin kokeilin hesyä. Se paikka oli ahdistavan riitaisa. Ne ihmiset tykkäsivät eläimistä, eivät ihmisistä. Googlettakaa vaikka. Hesarikin kirjoitti aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap pidät eläimistä, Hesyn vapaaehtoistyöhön osallistumalla voisit löytää kavereita. Yleensä ovat vielä aika nuoria eli ei tosiaankaan mitään vanhoja mummoja.
Minäkin kokeilin hesyä. Se paikka oli ahdistavan riitaisa. Ne ihmiset tykkäsivät eläimistä, eivät ihmisistä. Googlettakaa vaikka. Hesarikin kirjoitti aiheesta.
Tietenkin he tykkäävät ensisijaisesti eläimistä. Mulla on pelkästään hyviä kokemuksia Hesystä. Olen myös mukana muutamissa järjestöissä, joissa avustetaan sekä Venäjällä että Romaniassa heitteille jätettyjä eläimiä. Hyviä kavereita ja joitain ystäviäkin olen saanut sitä kautta, Mutta eihän ne toki mitään ihmsissuojelujärjestöjä ole eli jos hakee vain itsekkäästi itselleen ystäviä ja paskat välittää eläimistä, niin tietenkään ei sitä kautta löydä ystäviä.
Kertokaas yksinäiset, mitä te ihan oikeasti ystävällä tekisitte? Jos mikään asia ei kiinosta, mitään ette halua ystävän kanssa tehdä, niin mihin ihmeeseen tarvitsisitte edes ystäviä? Instagram-kuviinneko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me tiedetään, mistä tässä on kysymys. Jos ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja, niin ystäviä ei saa kuin sosiaalisesti rajoittuneiden tukiryhmästä, ja siinäkin he eivät jaksa tavata toisiaan kuin kerran tai kaksi. Näin se vaan on. Jos vankila on ihmisen pään sisällä, niin me emme voi auttaa.
Minusta tämäkin on ikävästi sanottu, koska ihmiset eivät ole samassa tilanteessa. Joillakin voi olla jäänyt paljon kavereita nuoruudesta tai on iso suku. Tai hän on saanut paljon hyviä kokemuksia ihmisistä. Joku saa taas aloittaa nollasta, kuten minäkin. Kiusattiin kun olin nuori ja jäin yksin. Nyt sitten pitäisi aikuisena löytää ystäviä ilman mitään suhteita minnekään. Sukukin etäinen. En ole täydellinen ihminen todellakaan, mutta en mikään kamala kuitenkaan. Mietin vaan sitä, että miettiikö kukaan kuinka vaikeaa on seuraa löytää. Harrastuksissa käydään vaan ja sieltä ei muuta seuraa saa ja töissä jutellaan vaan päivien aikana ja kukaan ei oikeastaan enää muuten tapaa jos ei mistään esim sukulaisesta tai lapsuudenkaverista kyse. Ihmisillä ei näytä olevan aikaa tsi halua enää uusien ystävien löytämiseen. Heillä ehkä jo tarpeeksi seuraa muutenkin. Noloahan se on jo vähän tuppautua porukkaan jos huomaa ettei ketään kiinnosta. Itse keksikin kyllä tekemistä ja tykkään monista jutuista, mutta en minäkään ole mikään "huipputyyppi" vaan tavallinen ihminen. En siis voi tarjota muille mitään tosi hienoa.
Olen muuttanut monesti elämäni aikana. Ihan jo lapsena ja nuorena. Mua myös kiusattiin koulussa. Jostain syystä olen ystävystynyt helpommin matkoillani ja mulla onkin ystäviä eripuolilla maailmaa. Olen vihdoin asettunut isoon suomalaiseen kaupunkiin, mutta en ole 10vuoden aikana löytänyt täältä yhtään ystävää. Olen kokeillut lukuisia harrastuksia, mutta ei vaan tärppää. Ihmiset kokevat mut yleisesti ottaen mukavana ja luotettavana. Teen paljon töitä asiakasrajapinnassa ja tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Muilla on kuutenkin ne lapsuudesta/nuoruudesta tutut kaverit ja/tai kumppanin ja lasten mukanaan tuomat. Meitä sinkkuja syrjitään todella kummallisin perustein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap pidät eläimistä, Hesyn vapaaehtoistyöhön osallistumalla voisit löytää kavereita. Yleensä ovat vielä aika nuoria eli ei tosiaankaan mitään vanhoja mummoja.
Minäkin kokeilin hesyä. Se paikka oli ahdistavan riitaisa. Ne ihmiset tykkäsivät eläimistä, eivät ihmisistä. Googlettakaa vaikka. Hesarikin kirjoitti aiheesta.
Tietenkin he tykkäävät ensisijaisesti eläimistä. Mulla on pelkästään hyviä kokemuksia Hesystä. Olen myös mukana muutamissa järjestöissä, joissa avustetaan sekä Venäjällä että Romaniassa heitteille jätettyjä eläimiä. Hyviä kavereita ja joitain ystäviäkin olen saanut sitä kautta, Mutta eihän ne toki mitään ihmsissuojelujärjestöjä ole eli jos hakee vain itsekkäästi itselleen ystäviä ja paskat välittää eläimistä, niin tietenkään ei sitä kautta löydä ystäviä.
Kuulostaa peruspositiiviselta hesyläiseltä! Mulla on myös itselläni lemmikkejä ja halusin tosiaan auttaa eläimiä. Mutta se ilmapiiri oli jotain aivan käsittämätöntä. Eipä se hesari siitä turhaan juttua tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me tiedetään, mistä tässä on kysymys. Jos ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja, niin ystäviä ei saa kuin sosiaalisesti rajoittuneiden tukiryhmästä, ja siinäkin he eivät jaksa tavata toisiaan kuin kerran tai kaksi. Näin se vaan on. Jos vankila on ihmisen pään sisällä, niin me emme voi auttaa.
Minusta tämäkin on ikävästi sanottu, koska ihmiset eivät ole samassa tilanteessa. Joillakin voi olla jäänyt paljon kavereita nuoruudesta tai on iso suku. Tai hän on saanut paljon hyviä kokemuksia ihmisistä. Joku saa taas aloittaa nollasta, kuten minäkin. Kiusattiin kun olin nuori ja jäin yksin. Nyt sitten pitäisi aikuisena löytää ystäviä ilman mitään suhteita minnekään. Sukukin etäinen. En ole täydellinen ihminen todellakaan, mutta en mikään kamala kuitenkaan. Mietin vaan sitä, että miettiikö kukaan kuinka vaikeaa on seuraa löytää. Harrastuksissa käydään vaan ja sieltä ei muuta seuraa saa ja töissä jutellaan vaan päivien aikana ja kukaan ei oikeastaan enää muuten tapaa jos ei mistään esim sukulaisesta tai lapsuudenkaverista kyse. Ihmisillä ei näytä olevan aikaa tsi halua enää uusien ystävien löytämiseen. Heillä ehkä jo tarpeeksi seuraa muutenkin. Noloahan se on jo vähän tuppautua porukkaan jos huomaa ettei ketään kiinnosta. Itse keksikin kyllä tekemistä ja tykkään monista jutuista, mutta en minäkään ole mikään "huipputyyppi" vaan tavallinen ihminen. En siis voi tarjota muille mitään tosi hienoa.
Olen muuttanut monesti elämäni aikana. Ihan jo lapsena ja nuorena. Mua myös kiusattiin koulussa. Jostain syystä olen ystävystynyt helpommin matkoillani ja mulla onkin ystäviä eripuolilla maailmaa. Olen vihdoin asettunut isoon suomalaiseen kaupunkiin, mutta en ole 10vuoden aikana löytänyt täältä yhtään ystävää. Olen kokeillut lukuisia harrastuksia, mutta ei vaan tärppää. Ihmiset kokevat mut yleisesti ottaen mukavana ja luotettavana. Teen paljon töitä asiakasrajapinnassa ja tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Muilla on kuutenkin ne lapsuudesta/nuoruudesta tutut kaverit ja/tai kumppanin ja lasten mukanaan tuomat. Meitä sinkkuja syrjitään todella kummallisin perustein.
Ei teitä sinkkuja syrjitä. Teillä vaan on ihan eri elämäntilanne kuin niillä joilla on parisuhde ja lapset. Mitä sulla olisi antaa jonkun ystäväsi lapsille? Kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap pidät eläimistä, Hesyn vapaaehtoistyöhön osallistumalla voisit löytää kavereita. Yleensä ovat vielä aika nuoria eli ei tosiaankaan mitään vanhoja mummoja.
Minäkin kokeilin hesyä. Se paikka oli ahdistavan riitaisa. Ne ihmiset tykkäsivät eläimistä, eivät ihmisistä. Googlettakaa vaikka. Hesarikin kirjoitti aiheesta.
Tietenkin he tykkäävät ensisijaisesti eläimistä. Mulla on pelkästään hyviä kokemuksia Hesystä. Olen myös mukana muutamissa järjestöissä, joissa avustetaan sekä Venäjällä että Romaniassa heitteille jätettyjä eläimiä. Hyviä kavereita ja joitain ystäviäkin olen saanut sitä kautta, Mutta eihän ne toki mitään ihmsissuojelujärjestöjä ole eli jos hakee vain itsekkäästi itselleen ystäviä ja paskat välittää eläimistä, niin tietenkään ei sitä kautta löydä ystäviä.
Kuulostaa peruspositiiviselta hesyläiseltä! Mulla on myös itselläni lemmikkejä ja halusin tosiaan auttaa eläimiä. Mutta se ilmapiiri oli jotain aivan käsittämätöntä. Eipä se hesari siitä turhaan juttua tehnyt.
Mä olen oikeastaan ihan kaikessa peruspositiivinen. Ehkä just siksi mulla ei ole koskaan ollut vaikeruksia ystävystyä. Rehellisesti sanottuna en itsekään koskaan ystävystyisi yhdenkään negatiivisen ihmisen kanss.a
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me tiedetään, mistä tässä on kysymys. Jos ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja, niin ystäviä ei saa kuin sosiaalisesti rajoittuneiden tukiryhmästä, ja siinäkin he eivät jaksa tavata toisiaan kuin kerran tai kaksi. Näin se vaan on. Jos vankila on ihmisen pään sisällä, niin me emme voi auttaa.
Minusta tämäkin on ikävästi sanottu, koska ihmiset eivät ole samassa tilanteessa. Joillakin voi olla jäänyt paljon kavereita nuoruudesta tai on iso suku. Tai hän on saanut paljon hyviä kokemuksia ihmisistä. Joku saa taas aloittaa nollasta, kuten minäkin. Kiusattiin kun olin nuori ja jäin yksin. Nyt sitten pitäisi aikuisena löytää ystäviä ilman mitään suhteita minnekään. Sukukin etäinen. En ole täydellinen ihminen todellakaan, mutta en mikään kamala kuitenkaan. Mietin vaan sitä, että miettiikö kukaan kuinka vaikeaa on seuraa löytää. Harrastuksissa käydään vaan ja sieltä ei muuta seuraa saa ja töissä jutellaan vaan päivien aikana ja kukaan ei oikeastaan enää muuten tapaa jos ei mistään esim sukulaisesta tai lapsuudenkaverista kyse. Ihmisillä ei näytä olevan aikaa tsi halua enää uusien ystävien löytämiseen. Heillä ehkä jo tarpeeksi seuraa muutenkin. Noloahan se on jo vähän tuppautua porukkaan jos huomaa ettei ketään kiinnosta. Itse keksikin kyllä tekemistä ja tykkään monista jutuista, mutta en minäkään ole mikään "huipputyyppi" vaan tavallinen ihminen. En siis voi tarjota muille mitään tosi hienoa.
Olen muuttanut monesti elämäni aikana. Ihan jo lapsena ja nuorena. Mua myös kiusattiin koulussa. Jostain syystä olen ystävystynyt helpommin matkoillani ja mulla onkin ystäviä eripuolilla maailmaa. Olen vihdoin asettunut isoon suomalaiseen kaupunkiin, mutta en ole 10vuoden aikana löytänyt täältä yhtään ystävää. Olen kokeillut lukuisia harrastuksia, mutta ei vaan tärppää. Ihmiset kokevat mut yleisesti ottaen mukavana ja luotettavana. Teen paljon töitä asiakasrajapinnassa ja tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Muilla on kuutenkin ne lapsuudesta/nuoruudesta tutut kaverit ja/tai kumppanin ja lasten mukanaan tuomat. Meitä sinkkuja syrjitään todella kummallisin perustein.
Mihin tarvitset lisää ystäviä, jos sulla jo niitä on?
Jos aikuisena haluaa ystäviä, tärkein asia on miettiä, MITÄ ANNETTAVAA MINULLA OLISI YSTÄVÄLLE. Välilllä näissä yksinäisyyskeskusteluissa tuntuu, että yksinäiset haluavat ystäviä, mutta heillä ei olisi yhtään mitään annettavaa ystävilleen. Enemmän heillä on odotuksia siitä, mitä ystävän pitäisi antaa HEILLE. Ei ystävät ole mitään sohvatyynyjä, jotka voi valita mielesensä värin mukaan ja ottaa käyttöön silloin, kun itseä sattuu huvittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ovat yksinäisiä siksi, että eivät itse kykene olemaan kenenkään kanssa ystäviä.
Onkohan vaikea saada kavereita tänä päivänä jos ei käytä juurikaan sosiaalista mediaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 29-vuotias nuori mies Helsingistä. Perusluonteeltani olen rauhallinen, ystävällinen, huumorintajuinen sekä joissakin asioissa ehkä hieman tyttömäinenkin. Kasvokkain tavattaessa olen todennäköisesti varsinkin aluksi myös ujo. Tulen kuitenkin yleensä toimeen monien eri-ikäisten ihmisten kanssa, vaikkakin minua on usein luultu ⁸noin viidestä kymmeneen vuotta nuoremmaksi kuin mitä oikeasti olen.
Itse tykkään kulkea luonnossa sekä kävellä ja ulkoilla muutenkin. Luonnossa liikkumisen lisäksi luonnontieteet kuuluvat omiin kiinnostuksen kohteisiini. Alkoholia en käytä juuri lainkaan ja tupakkaa en polta ollenkaan. Vapaa-aikoinani käyn usein ulkona kävelemässä tai kiertelemässä kirpputoreilla sekä kuuntelen musiikkia. Silloin tällöin tulee myös leivottua jotain, useimmiten jotain makeaa. Lisäksi olen ollut useaan kertaan isosena sekä avustajana oman kotialueeni seurakunnan rippikouluissa.
Vaikka tunnen moniakin ihmisiä, minulla ei tällä hetkellä ole oikein ketään sellaista kaveria, jonka kanssa olla ja viettää aikaa useammin kuin kerran tai pari vuodessa. Muun muassa useimmat peruskoulu- ja lukioaikaiset kaverini ovat jatkaneet kukin omiin suuntiinsa. Niinpä olenkin ollut jo useamman vuoden aika yksinäinen ja pääsääntöisesti olen viettänyt nykyisin lähes kaikki viikonloput sekä muut vapaa-aikani joko yksikseni tai olemalla vanhempieni kanssa.
Etsin itselleni siis sellaista kaveria, jonka kanssa voisi jossain vaiheessa nähdä, viettää aikaa ja tehdä jotain yhdessä. Toivoisin mieluusti naispuolista kaveria, joka olisi iältään vaikkapa jostain 18–28 vuoden väliltä. Ennen mahdollista tapaamista haluaisin tutustua sähköpostitse kirjoittelemalla tai jollain muulla tavalla. Listasin tähän viestin avainsanoihin jonkin verran asioita, joista itse pidän tai olen kiinnostunut. Sinun ei tarvitse pitää kaikista samoista asioista, vaikka tutustuminen voi olla toki helpompaa, mikäli löytyy edes joitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Mikäli ilmoitukseni herätti kiinnostusta ja haluaisit tutustua paremmin, niin laita vain viestiä tulemaan. Toivoisin kuitenkin, ettei yhteydenpito jäisi vain yhteen tai muutamaan sähköpostiviestiin.
Olen 27v nainen, mistähän löydän sut?
Vierailija kirjoitti:
Onkohan vaikea saada kavereita tänä päivänä jos ei käytä juurikaan sosiaalista mediaa?
On. Ihan sama tilanne kuin jos 1970-luvulla olisi kieltäytynyt käyttämästä puhelinta ja halunnut viestittää vain savumerkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan vaikea saada kavereita tänä päivänä jos ei käytä juurikaan sosiaalista mediaa?
On. Ihan sama tilanne kuin jos 1970-luvulla olisi kieltäytynyt käyttämästä puhelinta ja halunnut viestittää vain savumerkeillä.
No jaa. Whatsapp on hyvä olla koska ihan kaikki käyttää sitä kommunikointiin. Sen sijaan on aika yhdentekevää että käyttääkö Instagrammia, Facebookkia, Snapchattia tai TikTokkia vai ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan vaikea saada kavereita tänä päivänä jos ei käytä juurikaan sosiaalista mediaa?
On. Ihan sama tilanne kuin jos 1970-luvulla olisi kieltäytynyt käyttämästä puhelinta ja halunnut viestittää vain savumerkeillä.
No jaa. Whatsapp on hyvä olla koska ihan kaikki käyttää sitä kommunikointiin. Sen sijaan on aika yhdentekevää että käyttääkö Instagrammia, Facebookkia, Snapchattia tai TikTokkia vai ei
No ei käytä kaikki WhatsAppia.
2 sivua jaksoin lukea tätä keskustelua, ja oli kaiken maailman Martat ja kyläyhdistykset jo kaivettu esiin. Ne on varmasti ihan hienoja juttuja, mutta aika huono vaihtoehto, jos joku nuorempi kokee yksinäisyyttä.
Ja joo, eipä minullakaan mitään viisauksia ole. Yksinäisyys on suomalaisten kansantauti. Tuntuu, että täällä katsotaan tosi kieroon jos missään käy yksin, joten on vaikeaa lähteä ilman seuraa ihmisten ilmoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan vaikea saada kavereita tänä päivänä jos ei käytä juurikaan sosiaalista mediaa?
On. Ihan sama tilanne kuin jos 1970-luvulla olisi kieltäytynyt käyttämästä puhelinta ja halunnut viestittää vain savumerkeillä.
No jaa. Whatsapp on hyvä olla koska ihan kaikki käyttää sitä kommunikointiin. Sen sijaan on aika yhdentekevää että käyttääkö Instagrammia, Facebookkia, Snapchattia tai TikTokkia vai ei
Sitä käytetään, minkä kautta hauaa pitää muihin ihmisiin yhteyttä. Jos ei halua käyttää muuta kuin whatsappia, sitteb tutustuu niihin ihmisiin, jolle whatsapp riittää yhteydenpitoon. Mä en käytä whatsappia, mutta en etsikään itselleni uusia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
2 sivua jaksoin lukea tätä keskustelua, ja oli kaiken maailman Martat ja kyläyhdistykset jo kaivettu esiin. Ne on varmasti ihan hienoja juttuja, mutta aika huono vaihtoehto, jos joku nuorempi kokee yksinäisyyttä.
Ja joo, eipä minullakaan mitään viisauksia ole. Yksinäisyys on suomalaisten kansantauti. Tuntuu, että täällä katsotaan tosi kieroon jos missään käy yksin, joten on vaikeaa lähteä ilman seuraa ihmisten ilmoille.
Kuka katsoo kieroon? Oletko ihan varma, että joku, joka vilkaisee sinua, katsoo sinua kieroon? Tai ylipäätään edes huomaa koko olemassaoloasi? Kannattaaa muuttaa isommalle paikkakunnalle, jos tuntuu siltä, että sinua katsotaan kieroon.
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuisena haluaa ystäviä, tärkein asia on miettiä, MITÄ ANNETTAVAA MINULLA OLISI YSTÄVÄLLE. Välilllä näissä yksinäisyyskeskusteluissa tuntuu, että yksinäiset haluavat ystäviä, mutta heillä ei olisi yhtään mitään annettavaa ystävilleen. Enemmän heillä on odotuksia siitä, mitä ystävän pitäisi antaa HEILLE. Ei ystävät ole mitään sohvatyynyjä, jotka voi valita mielesensä värin mukaan ja ottaa käyttöön silloin, kun itseä sattuu huvittamaan.
Kyllä minulla olisi vaikka kuinka paljon annettavaa ystäville, mutta minä en taas halua, että minun kanssani ollaan vain, koska voin antaa ja tarjota jotain. Se ei ole kivaa, kun otetaan vain yhteyttä kun tarvitaan jotain. Muuttoapua, korjauspalvelua, kesämökkiä, kyytiä jne. Puhumatta nyt rahasta tai muusta materiasta. Minä voisin kyllä puhua puhelimessa, mennä ulkoilemaan, viettää aikaa yhdessä, neuvoa, matkustella yhdessä, käydä tilaisuuksissa yhdessä, mutta kun monesta kirjoittajasta pitää harrastaa vuosia ensin jotain mistä ei edes ole kovin kiinnostunut, jotta voi edes toivoa saavansa ystäviä. Minä olen jo mieleiset harrastukset aloittanut joita olen voinut aloittaa. Eikä se tekniikka toiminut.
Moni ehdottaa sekä harrastuksia, että koiria, mutta minä en halua ottaa koiraa moneksi vuodeksi vain sen takia, että EHKÄ saattaisin löytää kaverin jostain toisesta koiran ulkoiluttajasta. Koira tuo vastuuta ja velvollisuuksia.
En, enkä halua aloittaa harrastusta vain sen takia, että EHKÄ siellä on joku josta voisi tulla ystävä, vaikkei oikeasti minulla ole varaa eikä haluja harrastaa sitä harrastusta.
Minäkin voisin ehdottaa baarissa istumista. Sieltäkin voi löytää kavereita, mutta moni ei nyt vaan sen takia halua alkaa juomaan kaljaa päivittäin.
Tässäkin ketjussa tulee pikemmin esille, että heillä joilla niitä ystäviä on, heistä tuntuu, että senkun menee ja aina samantyyppisesti kaikille muillekin se ystävä tupsahtaa siihen eteen, kuten heille kävi. Vähän kuten hyvän puolison löytäneet uskovat. Menet baariin ja tietenkin sieltä kolmannen kerran jälkeen löydät ihanan puolison. Minäkin löysin ja niin sinäkin, ellei sinussa ole vikaa tietenkin.
Introvertit sitten vielä kertomassa kuinka heille riittää yksi ystävä ja tätäkin nähdään kerran vuodessa tai se, että Facebookissa kirjoittaminen olisi jotenkin oikeasti ystävyyttä jota yksinäiset etsivät. Ei, se ei monelle vaan ole ystävyyttä, että Nevadassa joku 17 vuotias teinipoika pelaa kanssasi netissä minecraftia ja välillä sanotte toisillenne, että ”varo, vasemmalta tulee creeper”.
Voin kuvitella tilanteesi. Mä olin 34, kun otin ensimmäisen koirani. Niiden 15 vuoden aikana, mitä mun alaskanmalamuuttini eli, tutustuin todella moniin alueen koiranomistajiin. Joillekin tuli jo seuraavakin koira, kun edellinen oli lähtenyt Sateenkaarisillalle. Ja kun mulle sitten tuon mammutin jälkeen tuli uusi koira, edelleen oli samoja koiranomistajia liikkeellä. Eri koirat vaan. Malamuuttini kuolemasta tuli eilen 10 vuotta ja ihan varmasti muutamat koiranomistajat olisivat jo silloin koirani elinaikana tulleet käymään kahvilla tai vaikka grillaamaan meidän pihalle. Ei tietenkään kaikki mutta jotkut. En vaan koskaan tullut pyytäneeksi, koska oli siihen aikaan niin paljon muutakin härdelliä.
Monella meistä on elämässään aika, jolloin revitään joka suuntaan. Työnantaja vaatii, puoliso vaatii, lapset vaatii, omat vanhemmat vaatii..ystäville ja kavereillekin pitäisi jostain repiä aikaa. Ei uusille ihmissuhteille ole silloin tilaa.