Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla reippaasti aikuinen joka ei ole koskaan seurustellut?
11.07.2021 |
Jota ei ole, eikä itsekkään ole ketään rakastanut (romanttisessa mielessä)?
Joka on aina yksin kuin muilla on pari, jopa monia ollut?
Kommentit (44)
Vaikka itse sanon:
Olin hyvännäköinen, pitkä, pidetty, hyvä työ...
Silti:
Seurustelin vasta 29 vuotiaana. Ennen sitä ei minkäänlaista suhdetta.
Ihmettelin itsekin mistä se johtui.
Yksinäistä oli vaikka oli ystäviä.
Sitten naimisiin ensimmäisen kumppanin kanssa.
Nyt:
Perhe jo kasassa 30 vuotta.
Kyllä sinunkin vuorosi tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvältä tuntuu. Voin olla varma, että tuleva kumppanini on kypsä, hyväntahtoinen, kunnioitettava ja fiksu oikeasti aikuinen, kenen kanssa voin turvallisin mielin rakentaa yhteistä tulevaisuuttamme. Olen keskittynyt parantamaan omat haavani, ja voin hyvillä mielin sanoa, että suhteemme tulee perustumaan molemminpuoliseen kunnioitukseen ja luottamukseen. Eli tulevaisuus näyttää loistavalta, sillä olen ehjä, hyvinvoiva ja hyväluontoinen aikuinen, enkä ole katkeroitunut entisistä suhteista ja kysyntää on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt, kun ikää on tullut, toivoisin, että en olisi koskaan ollut parisuhteissa.
Miksi näin?
En koe parisuhteen hyvien puolien riittävän peittoamaan huonoja puolia. En myöskään ole nähnyt koskaan lähipiirissäni sellaista parisuhdetta, jossa haluaisin olla. Pari ensimmäistä vuotta voi olla mukavaa, mutta sitten alkaa alamäki. Moni on suhteessa rahan/ lasten/tottumuksen takia.
Lisäys: vanhempieni suhde kesti yli 50 vuotta ja loppui toisen kuolemaan. Et pettämisiä, alkoholia, väkivaltaa ym. eli pitkän tavallisen hyvän parisuhdemallin olen saanut. Silti en sellaista itselleni halua.
Ei se hyvältä tunnu, sillä parisuhde on asia jonka haluaisin kokea. Deittaillessa varsinkin turhautti, kun ei sopivaa ihmistä millään löytynyt, ja lopulta heitin hanskat tiskiin. Eipä asialle oikein voi mitään, joten ei auta kuin hyväksyä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt, kun ikää on tullut, toivoisin, että en olisi koskaan ollut parisuhteissa.
Miksi näin?
En koe parisuhteen hyvien puolien riittävän peittoamaan huonoja puolia. En myöskään ole nähnyt koskaan lähipiirissäni sellaista parisuhdetta, jossa haluaisin olla. Pari ensimmäistä vuotta voi olla mukavaa, mutta sitten alkaa alamäki. Moni on suhteessa rahan/ lasten/tottumuksen takia.
Jos suhde on hyvä vain pari vuotta ja sen jälkeen ollaan yhdessä vain rahan ja lasten takia, ei se koskaan ollutkaan oikeaa rakkautta. Toki tuollaisia pareja varmasti on paljon. Harva kohtaa elämässään jonkun sielunkumppanin ainakaan heti nuorena jolloin muutenkin ollaan vielä varsin kypsymättömiä ja pinnallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudolta. Miettii miksi juuri minä en kelpaa kenellekään, vaikka "huonommat" tutut kelpaavat.
Valitettavasti parisuhteen muodostuminen on paljon monimutkaisempaa kuin että kuinka "hyvä" ihminen olet. Ei muut voi edes tietää mitään sun hyvyydestä. Ylipäätään hyvyys tulee ilmi vasta vuosien yhdessäolon jälkeen, kun alkuhuuma on ohi ja ihmisen hyvyys joutuu kunnolla testiin, että löytyykö sitä ylipäätään vai ei.
Tärkeintä parisuhteen muodostumisessa on sosiaalisuus ja riskin otto. Jos et tutustu ihmisiin etkä uskalla päästää ketään lähelle, et saa parisuhdetta vaikka olisit maailman ihanin ja kiltein ihminen ja ihan kivan näköinenkin vielä.
Luulen kyllä, että ihmisen hyvyys voi tulla esille ihan ilman parisuhdettakin.
Minuun on vaikuttanut todella huonosti.
Surkea itsetunto.
Enkä oikein kestä nähdä pariskuntia, en mitään pahaa toivo. Sattuu fyysisesti katsoakkin heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä tuntuu. En ottaisi naista riesakseni vaikka maksettaisiin.
Helpompi sanoa näin, kuin myöntää olevansa kelpaamaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudolta. Miettii miksi juuri minä en kelpaa kenellekään, vaikka "huonommat" tutut kelpaavat.
Valitettavasti parisuhteen muodostuminen on paljon monimutkaisempaa kuin että kuinka "hyvä" ihminen olet. Ei muut voi edes tietää mitään sun hyvyydestä. Ylipäätään hyvyys tulee ilmi vasta vuosien yhdessäolon jälkeen, kun alkuhuuma on ohi ja ihmisen hyvyys joutuu kunnolla testiin, että löytyykö sitä ylipäätään vai ei.
Tärkeintä parisuhteen muodostumisessa on sosiaalisuus ja riskin otto. Jos et tutustu ihmisiin etkä uskalla päästää ketään lähelle, et saa parisuhdetta vaikka olisit maailman ihanin ja kiltein ihminen ja ihan kivan näköinenkin vielä.
Luulen kyllä, että ihmisen hyvyys voi tulla esille ihan ilman parisuhdettakin.
Todella moni on pariutunut hyvän ihmisen kanssa ja eronnut ihmishirviöstä. On todella vaikeaa nähdä heti kuka on hyvä ihminen, varsinkin kun yhteiskunta on sellainen että täällä hyvyys on lähtökohtainen oletus. Eli nekin jotka eivät ole hyviä, esittävät kuitenkin yleensä jollekin hyvää yksinjäämisen pelossa. Ihmisen hyvyys loppujenlopuksi testataan vasta sitten, kun tulee sellainen tilanne jossa sun todellinen luonne tulee ilmi.
Ainakin omasta kokemuksestani ihmisten hyvyyttä on todella vaikea varmuudella havaita. Ja tähän vaikuttaa toki sekin, mitä asioita kukakin edes pitää hyvyytenä? Kuinka määritellään hyvyys niin, että se on kaikkien tai edes useimpien mielestä hyvää? Miksi juuri sinä olet hyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäiseni kelvolliset ja siedettävät naiset, joita voisin huolia akateemisena miehenä, ovat jo varattuja. Jäljellä on alkkiksia, huumehörhöjä ja vastaavia täysin kelvottomia ihmisiä. Minua nuoremmat taas ovat hyvin kylmiä ja tylyjä miehiä kohtaan, tietävät kauneutensa arvokkuuden ja osaavat sen mukaan käyttäytyäkin.
Vanhaa mummoa taasen en huoli enkä kelpuuta.
Mieluummin sitten yksin ja käyttää aikansa ja rahansa omiin harrastuksiin
M35
Ikävämpää tämä on sammaloitua huonossa suhteessa. Yksin mutta henkisissä kahlessa. Vaikealta tuntuu häätää tuo pois elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä tuntuu. En ottaisi naista riesakseni vaikka maksettaisiin.
Katkeran kurpan rutinaaa....
Huonolta. Haluaisin vain sellaisen suhteen mistä olen unelmoinutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudolta. Miettii miksi juuri minä en kelpaa kenellekään, vaikka "huonommat" tutut kelpaavat.
Valitettavasti parisuhteen muodostuminen on paljon monimutkaisempaa kuin että kuinka "hyvä" ihminen olet. Ei muut voi edes tietää mitään sun hyvyydestä. Ylipäätään hyvyys tulee ilmi vasta vuosien yhdessäolon jälkeen, kun alkuhuuma on ohi ja ihmisen hyvyys joutuu kunnolla testiin, että löytyykö sitä ylipäätään vai ei.
Tärkeintä parisuhteen muodostumisessa on sosiaalisuus ja riskin otto. Jos et tutustu ihmisiin etkä uskalla päästää ketään lähelle, et saa parisuhdetta vaikka olisit maailman ihanin ja kiltein ihminen ja ihan kivan näköinenkin vielä.
Luulen kyllä, että ihmisen hyvyys voi tulla esille ihan ilman parisuhdettakin.
Kuten esimerkiksi...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä tuntuu. En ottaisi naista riesakseni vaikka maksettaisiin.
Katkeran kurpan rutinaaa....
Tai munanahan.....
Huonoltahan tämä. Epäonnistumisen, kelpaamattomuuden ja arvottomuuden tunteet on läsnä päivittäin. Miten voin olla niin huono etten kelpaa kenellekään, vaikka murhaajatkin löytävät suhteita vankilassa ollessaan. Ja vaikka ymmärrän, että aikuiset ovat aina vastuussa itsestään, niin olisi ihanaa, jos ei aina tarvitsisi jaksaa ja tehdä kaikkea ihan yksin. Jos joskus saisi tukea joltain arjessa.
En vaan ole kelvannut miehille.
Kukaan ei halua massasta oikeasti "poikkeavaa ", ujoa naista. Paitsi toiset naiset.
Vierailija kirjoitti:
En vaan ole kelvannut miehille.
Kukaan ei halua massasta oikeasti "poikkeavaa ", ujoa naista. Paitsi toiset naiset.
Jos olet hoikka, niin tervetuloa. Mutta Teemuahan sinäkin odotat luoksesi.
M35
Vierailija kirjoitti:
En vaan ole kelvannut miehille.
Kukaan ei halua massasta oikeasti "poikkeavaa ", ujoa naista. Paitsi toiset naiset.
Kuinka surkee mun täytyy olla, edes naiset ei oo kiinnostuneita musta!?
Et sinä ole. Yksinäisyys vaan saa ihmisen ajattelemaan itsestään täysin epäonnistuneena luuserina, niin huonona ettei edes ansaitse rakkautta. Ja se näkyy sitten ihmisen olemuksessa katkeruutena joka karkoittaa muut ihmiset. Tämä selittää sen miksi kokeneet ihmiset saavat aina vaan lisää ja lisää kokemuksia, koska heillä on se ajatus itsestään että tottakai minä kelpaan, olenhan ennenkin kelvannut.