"Niin kyllähän se mies sun ulkonäköä siellä juhlissa kehui, mutta se ei ollutkaan nähnyt sua alasti"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.

Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.

Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?

Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?

Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.

Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.

Olet ymmärtänyt rakkauden mieliksi olona, miellyttämisenä. Siitä siinä ei kuitenkaan ole kysymys. Rakkaus ei ole peili eikä karkkiautomaatti.

Miehesi kuulostaa pipipäiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Tuota tuota. Jotkut väittävät täällä, että hyvässä suhteessa ei koskaan puhuta rumasti. Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Intohimoinen purkaus ei välttämättä tarkoita huonoa suhdetta.

Tarvitsee mennä vain Ranskaan tai Venäjälle, niin riitely voi olla ns. hyvässäkin suhteessa aika rajua.

Ihmisyys on, paljolti, myös tuskaa ja erilaista pimeyttä. Älykkyys ja viisauskin nousevat osin sieltä.

Enemmän olisin huolissani suhteesta, jossa ollaan jatkuvasti taiten. Siinä ei sukelleta yhtä syvälle, vaan ikään kuin hypellään lauttojen päällä.

Seurustelin ulkomaalaisen kanssa ja riitely alkoi jo ekalla viikolla, mutta se oli vain erilaista temperamenttia. Siinä ei loukattu tai sanottu pahasti ja kymmenen minuutin kuluttua kaikki oli ohi ja unohdettu. Sopi minulle hyvin, koska omakaan temperamentti ei ole perus suomalainen viilipytty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.

Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.

Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?

Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?

Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.

Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.

Olet ymmärtänyt rakkauden mieliksi olona, miellyttämisenä. Siitä siinä ei kuitenkaan ole kysymys. Rakkaus ei ole peili eikä karkkiautomaatti.

Tuosta voi päätellä, että sinusta rakkaus on toisen epäkohtien huomauttamista mahdollisimman loukkaavalla tavalla. Taidan jättää väliin.

Vierailija kirjoitti:

Tuota tuota. Jotkut väittävät täällä, että hyvässä suhteessa ei koskaan puhuta rumasti. Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Intohimoinen purkaus ei välttämättä tarkoita huonoa suhdetta.

Tarvitsee mennä vain Ranskaan tai Venäjälle, niin riitely voi olla ns. hyvässäkin suhteessa aika rajua.

Ihmisyys on, paljolti, myös tuskaa ja erilaista pimeyttä. Älykkyys ja viisauskin nousevat osin sieltä.

Enemmän olisin huolissani suhteesta, jossa ollaan jatkuvasti taiten. Siinä ei sukelleta yhtä syvälle, vaan ikään kuin hypellään lauttojen päällä.

Tällaisen "intohimoisen" ja "rehellisen" parisuhdeideologian takana ei ole turvallista kiintymyssuhdetta, vaan riitelyä ja draamaa. Riitely ja toisen tahallinen loukkaaminen ovat kaksi täysin eri asiaa ja kommenttiin näyttää sisältyvän ajatus, että suhde missä ei loukata olisi olemista jatkuvasti "taiten". Eli on vain repivä tapa riidellä tai sitten kulissi. 

Näissä juuri näkee miten suuri merkitys kiintymyssuhteella on. Tuollaisesta suhteesta kyllä lähdetään ajan myötä, kun loukkausten kuorma kasvaa liian suureksi, vaikka molemmilla olisikin turvaton kiintymyssuhde. Turvallisen kiintymyssuhteen omaavat eivät koskaan lähde näihin suhteisiin alun perinkään, siksi kokemukset ovat niin eriytyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.

Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.

Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?

Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?

Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.

Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.

Eihän mies tuossa tilanteessa anna samalla mitalla takaisin, vaan kommentoi faktapohjaisesti, että ap on vaatteet päällä kauniimpi kuin alasti. Mikä tietenkin pitää paikkaansa lähes kaikkien yli 30-vuotiaiden naisten kohdalla. Ihan mielenkiinnosta, oletko koskaan ollut pitkässä parisuhteessa? Rehellisesti.

Tuosta kommentista välittyy kyllä ihan selvästi, ettei ap näytä miehen mielestä ollenkaan hyvältä ilman vaatteita. Ei niin, että olisi vaatteet päällä kauniimpi mutta ilman vaatteitakin kaunis.

En ole ollut. Miksi kysyt? Sen verran tiedän ilman parisuhdekokemustakin, ettei tuollainen kommentointi hyvään parisuhteeseen kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota tuota. Jotkut väittävät täällä, että hyvässä suhteessa ei koskaan puhuta rumasti. Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Intohimoinen purkaus ei välttämättä tarkoita huonoa suhdetta.

Tarvitsee mennä vain Ranskaan tai Venäjälle, niin riitely voi olla ns. hyvässäkin suhteessa aika rajua.

Ihmisyys on, paljolti, myös tuskaa ja erilaista pimeyttä. Älykkyys ja viisauskin nousevat osin sieltä.

Enemmän olisin huolissani suhteesta, jossa ollaan jatkuvasti taiten. Siinä ei sukelleta yhtä syvälle, vaan ikään kuin hypellään lauttojen päällä.

Joku voisi kyseenalaistaa noiden suhteiden hyvyyden.

Se että kaksi ihmistä ovat emotionaalisesti tasapainoisia ja osaavat olla keskenään riehumatta kuin apinat, ei kerro heidän suhteensa syvyydestä yhtään mitään. Voi herrajestas mitä selittelyjä porukka keksiikin typeryydelleen.

Et ehkä tunne itseäsi etkä psykologiaa? Psykologisesti ottaen täysi tasapaino on ihmiselle (ihmisyydelle) mahdoton rasti.

Voit kysyä keneltä tahansa parisuhdeterapeutilta, kumpi suhdedynamiikka on parempi: tasaisen harmoninen vai joskus tuulinen. He vastaavat luultavasti jokainen, että joskus tuulinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.

Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.

Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?

Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?

Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.

Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.

Olet ymmärtänyt rakkauden mieliksi olona, miellyttämisenä. Siitä siinä ei kuitenkaan ole kysymys. Rakkaus ei ole peili eikä karkkiautomaatti.

Juuri näin. Turvallisesti kiinnittyneen ei tarvitse ostaa rakkautta.

Jos mun mies sanoisi jotain tuollaista, asiat olisi todella huonosti. Mutta ei, en antaisi anteeksi, ja jättäisin miehen samantien. Asiat riitelevät, eivät ihmiset on oma periaatteeni. Aikuisten ihmisten tulee pystyä selvittämään riitansa asiallisesti ja toista solvaamatta. Jollei onnistu, epäkypsä yksilö voi palata vaikka alakouluun opettelemaan sosiaalisia taitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota tuota. Jotkut väittävät täällä, että hyvässä suhteessa ei koskaan puhuta rumasti. Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Intohimoinen purkaus ei välttämättä tarkoita huonoa suhdetta.

Tarvitsee mennä vain Ranskaan tai Venäjälle, niin riitely voi olla ns. hyvässäkin suhteessa aika rajua.

Ihmisyys on, paljolti, myös tuskaa ja erilaista pimeyttä. Älykkyys ja viisauskin nousevat osin sieltä.

Enemmän olisin huolissani suhteesta, jossa ollaan jatkuvasti taiten. Siinä ei sukelleta yhtä syvälle, vaan ikään kuin hypellään lauttojen päällä.

Joku voisi kyseenalaistaa noiden suhteiden hyvyyden.

Se että kaksi ihmistä ovat emotionaalisesti tasapainoisia ja osaavat olla keskenään riehumatta kuin apinat, ei kerro heidän suhteensa syvyydestä yhtään mitään. Voi herrajestas mitä selittelyjä porukka keksiikin typeryydelleen.

Et ehkä tunne itseäsi etkä psykologiaa? Psykologisesti ottaen täysi tasapaino on ihmiselle (ihmisyydelle) mahdoton rasti.

Voit kysyä keneltä tahansa parisuhdeterapeutilta, kumpi suhdedynamiikka on parempi: tasaisen harmoninen vai joskus tuulinen. He vastaavat luultavasti jokainen, että joskus tuulinen.

Tasaisen harmoninen parisuhde ei tarkoita sitä, ettei koskaan riideltäisi. Riitely ei tarkoita sitä, että toista loukattaisiin tahallisesti ja iskettäisiin vyön alle tai että tuollainen olisi "syvällisen" suhteen määritelmä. Juuri mikään ei voisi olla kauempana parisuhdeterapian käsityksistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota tuota. Jotkut väittävät täällä, että hyvässä suhteessa ei koskaan puhuta rumasti. Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Intohimoinen purkaus ei välttämättä tarkoita huonoa suhdetta.

Tarvitsee mennä vain Ranskaan tai Venäjälle, niin riitely voi olla ns. hyvässäkin suhteessa aika rajua.

Ihmisyys on, paljolti, myös tuskaa ja erilaista pimeyttä. Älykkyys ja viisauskin nousevat osin sieltä.

Enemmän olisin huolissani suhteesta, jossa ollaan jatkuvasti taiten. Siinä ei sukelleta yhtä syvälle, vaan ikään kuin hypellään lauttojen päällä.

Joku voisi kyseenalaistaa noiden suhteiden hyvyyden.

Se että kaksi ihmistä ovat emotionaalisesti tasapainoisia ja osaavat olla keskenään riehumatta kuin apinat, ei kerro heidän suhteensa syvyydestä yhtään mitään. Voi herrajestas mitä selittelyjä porukka keksiikin typeryydelleen.

Et ehkä tunne itseäsi etkä psykologiaa? Psykologisesti ottaen täysi tasapaino on ihmiselle (ihmisyydelle) mahdoton rasti.

Voit kysyä keneltä tahansa parisuhdeterapeutilta, kumpi suhdedynamiikka on parempi: tasaisen harmoninen vai joskus tuulinen. He vastaavat luultavasti jokainen, että joskus tuulinen.

Minä nyt en ymmärrä ollenkaan, miten toisen tahallinen loukkaaminen ulkonäöstä tekee parisuhteesta paremman. Kerrotko lisää tästä teoriasta, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on tuossa kyllä pointti.

Naiset pystyy vaatteilla piilottelemaan löysää selluliittikroppaa ja sen huomaa hyvin rannalla ja maauimalassa.

Lääke tähän, lopeta pornotumputus ja instan photoshopattujen kuvien plärääminen ja palaa todellisuuteen.

Onhan tuokin syy valehdella itselleen ja päästää kroppansa huonoon kuntoon koska ”se on todellisuutta”. Saa sitten ihan rauhassa syödä dajm patukoita ja juustonaksuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.

Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.

Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?

Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?

Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.

Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.

Olet ymmärtänyt rakkauden mieliksi olona, miellyttämisenä. Siitä siinä ei kuitenkaan ole kysymys. Rakkaus ei ole peili eikä karkkiautomaatti.

Juuri näin. Turvallisesti kiinnittyneen ei tarvitse ostaa rakkautta.

Ei tarvitse ostaa rakkautta ja siksi hän ei kerjää sitä keneltäkään, joka ei pysty sitä antamaan. Eli hän ei jää suhteeseen missä tulee loukatuksi ja missä riidellään ja vahingoitetaan toista. 

Jännä huomata, että repivä riitelykin voidaan kohottaa ideaaliksi näinkin tietoisesti vetoamalla intohimoon. Itse yhdistän sen puberteettiseen maailmankuvaan, kun ihminen on vielä hauras, epävarma, kokematon ja menee herkästi puolustuskannalle. Se että toisen saa lyötyä maan tasalla ilkeällä kommentilla on tietysti vielä eri asia, jos sen oikein ihanteeksi korottaa.

Jaa. A. Mustasukkaisuus iski.

Miten mies tietää, että se toinen sinua kehui?

Millainen tilanne tuo kokonaisuus on ollut?

Kiinnostaisi.

Oliko teillä jo riita käynnissä oikein kunnolla?

Miten te puhutte toisillenne? Millainen kulttuuuri teillä on? Kuuluuko toisen alentaminen ja solvaaminen teidän vuorivsikutukseenne?

Tuo kommentti irrallisena on ikävä. Mihin se on vastaus? Se kiinnostaisi.

Onko tapananne dissata toisianne?

Ennen kuin tuomitsen, niin asiayhteys ja kokonaisuus olisi hyvä avata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota tuota. Jotkut väittävät täällä, että hyvässä suhteessa ei koskaan puhuta rumasti. Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Intohimoinen purkaus ei välttämättä tarkoita huonoa suhdetta.

Tarvitsee mennä vain Ranskaan tai Venäjälle, niin riitely voi olla ns. hyvässäkin suhteessa aika rajua.

Ihmisyys on, paljolti, myös tuskaa ja erilaista pimeyttä. Älykkyys ja viisauskin nousevat osin sieltä.

Enemmän olisin huolissani suhteesta, jossa ollaan jatkuvasti taiten. Siinä ei sukelleta yhtä syvälle, vaan ikään kuin hypellään lauttojen päällä.

Joku voisi kyseenalaistaa noiden suhteiden hyvyyden.

Se että kaksi ihmistä ovat emotionaalisesti tasapainoisia ja osaavat olla keskenään riehumatta kuin apinat, ei kerro heidän suhteensa syvyydestä yhtään mitään. Voi herrajestas mitä selittelyjä porukka keksiikin typeryydelleen.

Et ehkä tunne itseäsi etkä psykologiaa? Psykologisesti ottaen täysi tasapaino on ihmiselle (ihmisyydelle) mahdoton rasti.

Voit kysyä keneltä tahansa parisuhdeterapeutilta, kumpi suhdedynamiikka on parempi: tasaisen harmoninen vai joskus tuulinen. He vastaavat luultavasti jokainen, että joskus tuulinen.

Tuulisuus on eri asia kuin tahallinen loukkaaminen ja halveksuminen.

Parisuhdeterapeutit käsittelevät ongelmallisia suhteita, eivät onnelliset mene heidän luokseen.

Mene nyt siitä lässyttämästä ja ripottelemasta kultahippuja sontakikkareen päälle. Uskomatonta älyllistä epärehellisyyttä. Oletko sinä tai puolisosi ilkeä ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota tuota. Jotkut väittävät täällä, että hyvässä suhteessa ei koskaan puhuta rumasti. Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Intohimoinen purkaus ei välttämättä tarkoita huonoa suhdetta.

Tarvitsee mennä vain Ranskaan tai Venäjälle, niin riitely voi olla ns. hyvässäkin suhteessa aika rajua.

Ihmisyys on, paljolti, myös tuskaa ja erilaista pimeyttä. Älykkyys ja viisauskin nousevat osin sieltä.

Enemmän olisin huolissani suhteesta, jossa ollaan jatkuvasti taiten. Siinä ei sukelleta yhtä syvälle, vaan ikään kuin hypellään lauttojen päällä.

Tällaisen "intohimoisen" ja "rehellisen" parisuhdeideologian takana ei ole turvallista kiintymyssuhdetta, vaan riitelyä ja draamaa. Riitely ja toisen tahallinen loukkaaminen ovat kaksi täysin eri asiaa ja kommenttiin näyttää sisältyvän ajatus, että suhde missä ei loukata olisi olemista jatkuvasti "taiten". Eli on vain repivä tapa riidellä tai sitten kulissi. 

Näissä juuri näkee miten suuri merkitys kiintymyssuhteella on. Tuollaisesta suhteesta kyllä lähdetään ajan myötä, kun loukkausten kuorma kasvaa liian suureksi, vaikka molemmilla olisikin turvaton kiintymyssuhde. Turvallisen kiintymyssuhteen omaavat eivät koskaan lähde näihin suhteisiin alun perinkään, siksi kokemukset ovat niin eriytyneitä.

Riitelyn lomassa voi sanoa pahastikin, koska ihmistä ollaan lähellä. Mitä lähempänä ihmistä joku on, sitä sosiaalisesti epähyväksytympää ainesta hänestä paljastuu. Kääntäen mitä kauempana ihmistä on, sitä enemmän hän ei poikkea yleisestä. Esimerkiksi voi olla, että kumppani tietää, näkee ja kokee asioita, joita oma vanhempikaan ei tiedä, näe eikä koe.

Lisäksi kulttuurilla on vaikutusta sosiaalisesti.

Ei ole mitään ihan helppoa olla erittäin lähellä, koska silloin idylli hajoaa ja realismi kasvaa.

Olen toki samaa mieltä siitä, että jotkut kasvatetaan olemaan aina asiallisia joka käänteessä. Yritän sanoa, että se on helposti pois läheisyydestä eikä sen tae.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Olipas yksinkertaisen oloinen viesti. Se ettei toista loukata parisuhteessa ei todellakaan ole mikään harvinaisuus ja silloin tuskin tulee parisuhdeterapiallekaan niin suurta tarvetta kuin jos toiselle sanotaan mitä sylki suuhun tuo. Vaurioita on varmaan vaikea korjata. Täydellistä satua ja onnellisuutta se ei ole, vaan ihan tavallista elämää, että puolisoa kohtelee hyvin. 

Juuri näin. Itse olen huomannut, että vanhemmiten riidellessä tulee useimmiten sanottua lause "pahastuin, kun teit näin". Se ei ole toisen haukkumista, mutta kertoo toiselle mielipahan taustan. Useimmiten sitä seuraa lause "en todellakaan tarkoittanut sitä niin". Siitä on hyvä jatkaa, kun toinen tietää, ettei toinen ollut tahallaan ilkeä ja toinen taas tietää, mistä toisen loukkaantumisen tunne kumpuaa. Tämän hurjemmaksi ei sanailun tarvitse riidellessä mennä.

Kiinnostavaa, että joku nosti turvattoman kiintymissuhteen selitykseksi, että jää huonoon suhteeseen. Voisitteko avata, että miten se toimii?

Minulla nimittäin on se turvaton kiintymismalli ja olen jäänyt suhteeseen, jossa mies haukkuu. Kiitos jos voitte selittää sen yhteyden niiden asioiden välillä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.

Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.

Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?

Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?

Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.

Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.

Eihän mies tuossa tilanteessa anna samalla mitalla takaisin, vaan kommentoi faktapohjaisesti, että ap on vaatteet päällä kauniimpi kuin alasti. Mikä tietenkin pitää paikkaansa lähes kaikkien yli 30-vuotiaiden naisten kohdalla. Ihan mielenkiinnosta, oletko koskaan ollut pitkässä parisuhteessa? Rehellisesti.

Tuosta kommentista välittyy kyllä ihan selvästi, ettei ap näytä miehen mielestä ollenkaan hyvältä ilman vaatteita. Ei niin, että olisi vaatteet päällä kauniimpi mutta ilman vaatteitakin kaunis.

En ole ollut. Miksi kysyt? Sen verran tiedän ilman parisuhdekokemustakin, ettei tuollainen kommentointi hyvään parisuhteeseen kuulu.

Sulla on naiivi käsitys parisuhteesta ja oikeastaan ihmisistä ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota tuota. Jotkut väittävät täällä, että hyvässä suhteessa ei koskaan puhuta rumasti. Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Intohimoinen purkaus ei välttämättä tarkoita huonoa suhdetta.

Tarvitsee mennä vain Ranskaan tai Venäjälle, niin riitely voi olla ns. hyvässäkin suhteessa aika rajua.

Ihmisyys on, paljolti, myös tuskaa ja erilaista pimeyttä. Älykkyys ja viisauskin nousevat osin sieltä.

Enemmän olisin huolissani suhteesta, jossa ollaan jatkuvasti taiten. Siinä ei sukelleta yhtä syvälle, vaan ikään kuin hypellään lauttojen päällä.

Tällaisen "intohimoisen" ja "rehellisen" parisuhdeideologian takana ei ole turvallista kiintymyssuhdetta, vaan riitelyä ja draamaa. Riitely ja toisen tahallinen loukkaaminen ovat kaksi täysin eri asiaa ja kommenttiin näyttää sisältyvän ajatus, että suhde missä ei loukata olisi olemista jatkuvasti "taiten". Eli on vain repivä tapa riidellä tai sitten kulissi. 

Näissä juuri näkee miten suuri merkitys kiintymyssuhteella on. Tuollaisesta suhteesta kyllä lähdetään ajan myötä, kun loukkausten kuorma kasvaa liian suureksi, vaikka molemmilla olisikin turvaton kiintymyssuhde. Turvallisen kiintymyssuhteen omaavat eivät koskaan lähde näihin suhteisiin alun perinkään, siksi kokemukset ovat niin eriytyneitä.

Riitelyn lomassa voi sanoa pahastikin, koska ihmistä ollaan lähellä. Mitä lähempänä ihmistä joku on, sitä sosiaalisesti epähyväksytympää ainesta hänestä paljastuu. Kääntäen mitä kauempana ihmistä on, sitä enemmän hän ei poikkea yleisestä. Esimerkiksi voi olla, että kumppani tietää, näkee ja kokee asioita, joita oma vanhempikaan ei tiedä, näe eikä koe.

Lisäksi kulttuurilla on vaikutusta sosiaalisesti.

Ei ole mitään ihan helppoa olla erittäin lähellä, koska silloin idylli hajoaa ja realismi kasvaa.

Olen toki samaa mieltä siitä, että jotkut kasvatetaan olemaan aina asiallisia joka käänteessä. Yritän sanoa, että se on helposti pois läheisyydestä eikä sen tae.

Kaikki ihmiset eivät ole ilkeitä ja riidanhaluisia lähelläkään katsottuna. Kaikki vaan eivät rakasta draamaa kuten sinä, eikä sillä ole kasvatuksen kanssa mitään tekemistä.