"Niin kyllähän se mies sun ulkonäköä siellä juhlissa kehui, mutta se ei ollutkaan nähnyt sua alasti"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.

Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.

Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?

Se olisi kyllä ihan mielenkiintoista kuulla kun en sitä pysty edes kuvittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Meidän duunarisuhteessa ei koskaan riitojen aikana sanota noin rumasti toiselle, enkä edes ajattele noin rumasti kumppanistani joka on reilusti ylipainoinen. Hyvää projisointia taas sieltä kulisseista.

Ymmärräkö, että psykologit jotka pariterapiaa antavat, eivät puhu kulisseista.

He puhuvat käytännön kokemuksista.

Olen eri, mutta sitä vartenhan sinne terapiaan mennään, että on ongelmia. Ei sinne mennä jos toista kohdellaan kauniisti ja suhde on onnellinen. 

Varmaan tuo kommentoija viittasi siihen, että sinulla on tarve nähdä onnellisuus kulissina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.

Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.

Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?

Osaan kertoa vain oman kokemukseni. Olin sovitusti tapahtumassa ilman eksää. Kun tulin kotiin, hän oli pihalla vaahtoamassa, että olen h***a, jolla on löysä *****.

Onneksi löysin omat rajani. Seksi loppui siihen ja vähän myöhemmin myytiin asunto.

Olen nyt ollut suhteessa 20 vuotta eikä kertaakaan kumpikaan ole lyönyt vyön alle tai solvannut, vaikka olisi ollut mikä riita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Meidän duunarisuhteessa ei koskaan riitojen aikana sanota noin rumasti toiselle, enkä edes ajattele noin rumasti kumppanistani joka on reilusti ylipainoinen. Hyvää projisointia taas sieltä kulisseista.

Ymmärräkö, että psykologit jotka pariterapiaa antavat, eivät puhu kulisseista.

He puhuvat käytännön kokemuksista.

Minä puhun kulisseista koska sitähän se suhde on jos noin kamalasti kohdellaan kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.

Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.

Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?

Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on tuossa kyllä pointti.

Naiset pystyy vaatteilla piilottelemaan löysää selluliittikroppaa ja sen huomaa hyvin rannalla ja maauimalassa.

Lääke tähän, lopeta pornotumputus ja instan photoshopattujen kuvien plärääminen ja palaa todellisuuteen.

Instassa kuitenkin hyviä kroppia.

Valkkaa sitten sieltä, tule kertomaan kuinka monelle kelpasit 🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.

Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.

Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?

Se olisi kyllä ihan mielenkiintoista kuulla kun en sitä pysty edes kuvittelemaan.

Sekin kertoo varmaan jotain, että ap ei ole tässä eikä aiemmassakaan ketjussa vastannut kysymyksiin siitä, mitä tapahtui ennen tuota miehen huikean loukkaavaa kommenttia. 

Miten rumaa kieltä puolisot käyttävät toisiaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.

Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.

Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?

Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?

Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani oli juuri kultahääpäivä. En ole ikinä kuullut heidän solvaavan toisiaan. En koskaan lapsena, enkä myöhemminkään.

En minäkään, vanhempani ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta. Jotenkin surullista, että sellainen halutaan nähdä kulissina eikä uskota, että onnellisiakin liittoja on. Omakin parisuhteeni on sellainen, missä ei tulisi kuuloonkaan puhua toiselle loukkaavasti. Pientäkin tahatonta loukkausta pyydämme anteeksi molemmat.

Mutta monethan ovat sellaisia, että perustelevat loukkaavaa käytöstä "rehellisyydellä" tai muulla vastaavalla hienon kuuloisella sanalla. He ovat tottuneet ehkä jo lapsuudessa toisenlaiseen elämään. Mutta jos ja kun ei ole tottunut, niin tuollainen todellakin kuulostaa törkeältä ja sen tietää, ettei sitä tarvitse sietää, kun parempaakin on olemassa.

Tuota tuota. Jotkut väittävät täällä, että hyvässä suhteessa ei koskaan puhuta rumasti. Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Intohimoinen purkaus ei välttämättä tarkoita huonoa suhdetta.

Tarvitsee mennä vain Ranskaan tai Venäjälle, niin riitely voi olla ns. hyvässäkin suhteessa aika rajua.

Ihmisyys on, paljolti, myös tuskaa ja erilaista pimeyttä. Älykkyys ja viisauskin nousevat osin sieltä.

Enemmän olisin huolissani suhteesta, jossa ollaan jatkuvasti taiten. Siinä ei sukelleta yhtä syvälle, vaan ikään kuin hypellään lauttojen päällä.

Ap:n mies ei edes ole sanonut noin.

Taas saitte haukkumisketjun aikaiseksi täysin tyhjästä. Tosi nolot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman voisi miehelle heittää hänen varustuksesta. On kyllä ollut ilkeä mies. En jatkaisi sudetta.

Tuossa viestissä osoitat hienosti, miten raukkamaisia naiset ovat.

Mites se menikään, silmä silmästä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.

Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.

Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?

Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?

Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.

Mullekin tulee mieleen vain tämmöisiä skenaarioita joissa itse saattaisin olla noin ilkeä. mutta huolimatta siitä kumpi aloitti, meno on sen verran toksista että ero olisi välttämätön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.

Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.

Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?

Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?

Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.

Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman voisi miehelle heittää hänen varustuksesta. On kyllä ollut ilkeä mies. En jatkaisi sudetta.

Tuossa viestissä osoitat hienosti, miten raukkamaisia naiset ovat.

Mites se menikään, silmä silmästä jne.

Kommentoiko mies ap:n vittua?

Otsikon nähdessäni ajattelin, että kateellinen ystävä kommentoi.

Vastaa myhäillen seuraavalla kerralla ja jätä miehesi miettimään, onko sittenkin nähnyt. Tai kerro lähteväsi ystävän kanssa tai yksin kylpylään tai rantalomalle parin päivän päästä seuraavasta tilanteesta. Mies sitten voi keskenään päätellä, mitä matkalla voi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Tuota tuota. Jotkut väittävät täällä, että hyvässä suhteessa ei koskaan puhuta rumasti. Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Intohimoinen purkaus ei välttämättä tarkoita huonoa suhdetta.

Tarvitsee mennä vain Ranskaan tai Venäjälle, niin riitely voi olla ns. hyvässäkin suhteessa aika rajua.

Ihmisyys on, paljolti, myös tuskaa ja erilaista pimeyttä. Älykkyys ja viisauskin nousevat osin sieltä.

Enemmän olisin huolissani suhteesta, jossa ollaan jatkuvasti taiten. Siinä ei sukelleta yhtä syvälle, vaan ikään kuin hypellään lauttojen päällä.

Joku voisi kyseenalaistaa noiden suhteiden hyvyyden.

Se että kaksi ihmistä ovat emotionaalisesti tasapainoisia ja osaavat olla keskenään riehumatta kuin apinat, ei kerro heidän suhteensa syvyydestä yhtään mitään. Voi herrajestas mitä selittelyjä porukka keksiikin typeryydelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ikinä sanoisi minulle noin. Ihmettelen jatkuvasti miten rumasti puolisot puhuvat toisilleen. Millaisissa suhteissa ihmiset oikein elää?

Aivan.  Mutta sinäkään et todellisuudessa tiedä, mitä miehesi sinusta ajattelee ja miten näkee vartolosi ja kasvosi ja toimintasi elämässä.

Eivät miehet ole niinkuin naiset, että suoltavat suustaan ulos kaiken saman, mitä ajattelevat.

Miehet osaavat pitää suunsa kiinni.

Ei se niin mene, että miehellä ei olis muka mitään negatiivista sanomista vaimosta ja tämän tekemisistä, ja pukeutumisesta ja vartalosta ja hiuksista.   Aivan varmasti on.

Miehet vain ovat tottuneet olemaan asioista hiljaa, näin pääsevät helpomalla, eikä tule tyhjänpäiviäisiä riitoja.

Toisaalta olis kuitenkin hyväkin, jos tietäis mitä juuri oma mies, minusta vaimostaaan, syvällä sisimmässä ajattelee.

Silloin on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, muuttua ja kehittyä henkisesti.

Eivät kaikki riidat suhteessa ole olenkaan p#rseestä, niistä voi myös oppia jotain, kuin kuulee vaiettuja totuuksia.

Tuntemasi miehet osaavat pitää suunsa kiinni, sinä et?

Mikään yleispätevä sukupuolipiirre tuo ei todellakaan ole.

Omassa suvussani miehet on epäempaattisia rääväsuita, naiset eivät tahallaan loukkaisi.

Kyllä kahdenkeskisissä riidoissa molemmat sanovat toisilleen tosi pahasti.  Ja aivan sivitynytkeetkin ihmiset, ei se pahasti sanominen ja toisen loukkaaminen kuulu pelkästään  duunaripuolelle eikä vähemmän koulutettujen ihmisten elämään.   Tämä on nähty pariterapioissa.

Ja sitten on naisia, jotka eivät uskalla sanoa miehilleen  ilkeästi eikä sanoa juuri mistään vastaan.

Nämä naiset ovat riippuvaisia miehestään, pelkäävät että miehet jättävät heidät.

Riippuvuus voi olla henkistä mutta yhä useimmin taloudellista.  Pidetään suu kiinni ja yritetään säilyttää liitto.

Ei kukaan liitossa olevista miehistä eikä naisista ole mitään täysin moraalisia ja ilman jotenkin syyttäviä, vihaisia ja jopa ilkeitä ajatuksia oleva ihminen.    Mikään liitto ei milloinkaan ole sitä täydellistä satua ja onnea ja onnellisuutta.

On tilanteita ja aikoja, jossa on parempi sanoa asiat suoraan ja keskustella ne sitten lähemmin, kun riita on haihtunut.

Asiat pystyy kyllä sanomaan suoraan vaikka osaisi käyttäytyäkin. Ja minusta sillä on huomattavasti enemmän vaikutusta kuin epämääräisillä loukkauksilla. Riitelyäkin kannattaa opetella.

Tämä. Suoraan puhumisella ja tahallisella loukkaamisella on huima ero. Loukkaamista ei koskaan voi perustella sillä, että haluaa puhua asioista suoraan. Lipsahduksia saattaa tapahtua mutta ne on osattava pyytää anteeksi ja varauduttava myös siihen, että toinen osapuoli ei ehkä kykene antamaan niitä anteeksi. Olen nuorempana kelpuuttanut ihan liikaa impulsiivisia loukkaajatyyppejä niin ystäväpiiriini kuin seurustelukumppaneiksi (kiitos kotoa saamani epäterveen ihmissuhdemallin) joten itse en enää pystyisi jatkamaan suhdetta yhdenkään möläyttelijän ja vyön alle lyöjän kanssa. Sellainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, joskaan eivät kuulu jatkuvat erimielisyydet muutenkaan.

Mietipä hetki.. Mitä kuvittelisit, että on tapahtunut ja mitä nainen on sanonut, ennen kuin mies on vastannut otsikossa väitetyllä tavalla?

Heitän sivusta sulle vastakysymyksen: mikä sun mielestä olisi tilanne jossa tuollainen vastaus olisi ok?

Ap on itse halventanut miehen ulkonäköä riidan aikana ja kehunut kuinka kaunis hän muka on ja kuinka sai kehuja joltain mieheltä.

Eli siis samalla mitalla takaisin? Jos on tilanne jossa tuohon tarvitsee turvautua, eikö silloin olisi viisaampaa vaan lähteä kävelemään? Selvästikään kumallakaan ei ole mitään syviä rakkauden tunteita toista kohtaan ole, jos ajatukset ovat molemmilla tuollaiset. Ei kukaan pakota olemaan ihmisen kanssa joka ei miellytä.

Eihän mies tuossa tilanteessa anna samalla mitalla takaisin, vaan kommentoi faktapohjaisesti, että ap on vaatteet päällä kauniimpi kuin alasti. Mikä tietenkin pitää paikkaansa lähes kaikkien yli 30-vuotiaiden naisten kohdalla. Ihan mielenkiinnosta, oletko koskaan ollut pitkässä parisuhteessa? Rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Otsikon nähdessäni ajattelin, että kateellinen ystävä kommentoi.

Vastaa myhäillen seuraavalla kerralla ja jätä miehesi miettimään, onko sittenkin nähnyt. Tai kerro lähteväsi ystävän kanssa tai yksin kylpylään tai rantalomalle parin päivän päästä seuraavasta tilanteesta. Mies sitten voi keskenään päätellä, mitä matkalla voi tapahtua.

Elämä on liian lyhyt ja ainutkertainen tuollaiseen.