Onko teidänkin +30v poika syrjäytynyt ja ilman parisuhdetta

Pelaaminen on eräänlainen addiktio, tosin ei yhtä paha kuin vaikkapa päihteet. Itsekin vaan pelasin kaiken vapaa-aikani (kävin töissäkin) sinne yli kolmekymppiseksi asti, mutta sitten siitä loppui into. Tajusin ettei minulla ole mitään ihmissuhteita ja kaikki nuoruuteen kuuluvat asiat jäi kokematta. Sitten masennuin rajusti.

Tämä on se riski, mikä tuossa on. Mulla nyt auttoi se, että on sentään edes työpaikka. 

N39

Vierailija kirjoitti:

Oma 27-vuotias poikani ei pelaa vaan tekee pelkästään töitä kokoajan. Samanlainen työnarkomaani kuin isänsä. Sosiaalisesta elämästä tai parisuhteesta ei ole kuuloakaan kun aamusta iltamyöhään tekee töitä

Mitä vikaa tässä muka on? Asiallinen mies, toisin kuin kaikki nämä päivänsä pelaamiseen ja runkkaamisen tuhlaavat mieslapset.

Vierailija kirjoitti:

Pelaaminen on eräänlainen addiktio, tosin ei yhtä paha kuin vaikkapa päihteet. Itsekin vaan pelasin kaiken vapaa-aikani (kävin töissäkin) sinne yli kolmekymppiseksi asti, mutta sitten siitä loppui into. Tajusin ettei minulla ole mitään ihmissuhteita ja kaikki nuoruuteen kuuluvat asiat jäi kokematta. Sitten masennuin rajusti.

Tämä on se riski, mikä tuossa on. Mulla nyt auttoi se, että on sentään edes työpaikka. 

N39

Pelaaminen on kyllä vähintäänkin yhtä kova addiktio kuin päihteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaaminen on eräänlainen addiktio, tosin ei yhtä paha kuin vaikkapa päihteet. Itsekin vaan pelasin kaiken vapaa-aikani (kävin töissäkin) sinne yli kolmekymppiseksi asti, mutta sitten siitä loppui into. Tajusin ettei minulla ole mitään ihmissuhteita ja kaikki nuoruuteen kuuluvat asiat jäi kokematta. Sitten masennuin rajusti.

Tämä on se riski, mikä tuossa on. Mulla nyt auttoi se, että on sentään edes työpaikka. 

N39

Pelaaminen on kyllä vähintäänkin yhtä kova addiktio kuin päihteet.

Palstailu sen sijaan on heroiiniakin koukuttavampaa huumetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaaminen on eräänlainen addiktio, tosin ei yhtä paha kuin vaikkapa päihteet. Itsekin vaan pelasin kaiken vapaa-aikani (kävin töissäkin) sinne yli kolmekymppiseksi asti, mutta sitten siitä loppui into. Tajusin ettei minulla ole mitään ihmissuhteita ja kaikki nuoruuteen kuuluvat asiat jäi kokematta. Sitten masennuin rajusti.

Tämä on se riski, mikä tuossa on. Mulla nyt auttoi se, että on sentään edes työpaikka. 

N39

Pelaaminen on kyllä vähintäänkin yhtä kova addiktio kuin päihteet.

Sanoin ettei ole yhtä PAHA addiktio. Siis terveyttä ajatellen. Tosin mielenterveyden kannalta huono, joten kyllähän sekin terveyden vaarantaa. Ja on siinä toki sekin, että ei tule liikuttua tarpeeksi, varsinkin jos ei töissä käy niin ei liiku ollenkaan. 

Poika 30v ja tytär 32v molemmat syrjäytyneitä ja ilman suhdetta. Huolestunut äiti

Ei ole. On ollut naimisissa kohta kolme vuotta, menestyy urallaan, on paljon ystäviä ja monia aktiivisia, urheilullisia ja muita harrastuksia.

Minulla oli sellainen joka teki vain töitä, pitkää päivää ja viikonloppuna otti poikien kanssa olutta. Sitten hän löysi nuoren naisen ja nyt on kaksi pientä lasta, olut ja tupakointi jäivät ja on niin onnellinen mies kuin olla ja osaa.

Terveisin kiitollinen äiti ja onnellinen mummi

l u u s e r i