Ylikiltti Miisa rohkaistui ja alkoi vihdoin pukeutia niin luin itse haluaa

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ihan hävytön verkkoviritelmä.

Hävyttömyys on katsojan silmässä. Ihanan kaunis asukokonaisuus vaikka kesäjuhliin.

Ohhoh, otsikon luettuani olin ihan varma, että tatutointejahan siellä on, vaan eipä ollutkaan!

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42257 kirjoitti:

Voimaantunutta meininkiä. Miksi ns. normaaleilla ihmisillä on hyvin harvoin tarvetta voimaantua?

Miksi ns. normaalit ihmiset ovat ankeita, harmaita ja täysin toistensa kopioita? Miksi heillä on harvoin tarvetta olla yksilöitä vaan kaivataan vain osaksi massaa?

Minä ainakin toteutan yksilöyttäni tekemällä asioita, joita haluan. Minun tapani olla yksilö ei merkitse pinkkeihin verkkosukkiksiin pukeutumista, myös sen pitäisi olla ok. Itse asiassa pidän aika yhdentekevänä sitä mihin pukeudun, siksi minulla on monta samanlaista asua. Miksi pitäisi pukeutua huomiotaherättävästi?

Nykyään voimaantuminen tapahtuu itseään esittelemällä. Muita voimaantumistapoja ei taida ollakaan.

😲Ei helv.. MIKÄ se oli???!

Vierailija kirjoitti:

Olipa yllätys että taas voimaantunut yksilö siellä.

Joo. Miten arvasin että joku tuhdimpi kehopositiivinen vähissä vaatteissa.

Sanotaan että nyt on itsetunto kohdillaan ja uskaltaa olla oma itsensä, mutta miksi tyrkytetään ja haetaan huomiota ja hyväksyntää?

Ihan kivan näköinen likkahan tuo on, mutta en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42257 kirjoitti:

Voimaantunutta meininkiä. Miksi ns. normaaleilla ihmisillä on hyvin harvoin tarvetta voimaantua?

Miksi ns. normaalit ihmiset ovat ankeita, harmaita ja täysin toistensa kopioita? Miksi heillä on harvoin tarvetta olla yksilöitä vaan kaivataan vain osaksi massaa?

Niillä on itsetunto sen verran kohdillaan, että ei ole tarvetta hakea huomiota ja hyväksyntää yrittämällä keinotekoisesti erottua massasta. Yksilöitä he ovat kuten kaikki muutkin.

Rohkeutta on olla oma itsensä, olipa se sit pinkit verkkosukkahousut tai jakkupuku ja nuttura.

Itse ainakin ihailen enemmän niitä keillä ei ole niin kovaa tarvetta "erottua massasta" vaan ovat omia itsejään vaikka eivät erotukaan, jos kokevat sen aidosti omaksi itsekseen.

On näitä uniikkeja lumihiutaleitakin nykyään puolet tusinasta, eikä tää typy mun mielestä erotu mitenkään.

Ja tää tulee naiselta jolla on välillä kalju ja välillä kirjava irokeesi ja tyyli vaihtelee mielen mukaan.

Ei sen takia että "erotun massasta" vaan sen takia koska tykkään niistä eikä kiinnosta jos joku katselee, en ole lehteen tunkemassa itseäni korostaakseni.

Siis soittaako nää tapaukset itse lehteen et tulkaa tekee juttu MUSTA vai mistä näitä sikiää?

Saanko minäkin mennä hehkuttamaan napapaidassani miten kivaa on olla hoikka ja jaksava ja rakastan kehoani semmoisena kuin se on?

Missä vaiheessa yhteiskunta on mennyt niin pieleen?

Kyseessä nuori nainen, jolla on ollut itkuiset kouluvuodet ja nuoruus. Joskus sitten käy niin, että kun rohkeutta ja vapautta alkaa tulla enemmän, se menee hetkellisesti yli. Esimerkiksi moni ylikiltti ihminen muuttuu ensin hieman tarpeettoman ilkeäksi ennen kuin oppii säätelemään itseään paremmin. 

Hieman ymmärrystä, vaikka itse ei tekisikään samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas tätä. Tulee elävästi mieleen, miten mua ihmeteltiin, kun halusin takamuksen peittävän uikkarin. Kuulemma minkälaisella kropalla vaan voi käyttää pientä uikkaria, ei tarvitse häpeillä, vaan olla rohkeasti oma itsensä. No ihan kiva, mutta musta paljastelu ei ole tyylikästä, enkä välitä hittojakaan vaikka kaveriporukan kaikilla muilla olisi kannikat paljaina, ja ihan pidänkin vielä omasta kropastani (toisin kun suurin osa näistä paljastelijoista jotka etsii vaan huomiota ja hyväksyntää omille "virheilleen"). Missä vaiheessa nää voimaantuneet ääliöt kasvaa aikuisiksi?

Voimaantuminen ei koskaan tarkoita viisastumista.

Siis onko takamuksen paljastava uikkari jotenkin pakollinen nykyään? Muuten häpeää itseään eikä voimaannu? Mitä hemmettiä, oon näköjään pudonnut kelkasta aikoja sitten. Tuntuu ensinnäkin pahalta jos persevakoon työntyy jotkut housut. Mieluummin voimaannun sitten vaikka ihan alasti. 😑

Nii, en ymmärrä, miksi näiden rohkastuneiden ja voimaantuneiden täytyy aina olla instassa keräämässä tykkäyksiä ja iltapäivälehtien otsikoissa julkistamassa uutta oloaan. Mitä se antaa, mikä se pointti on? Ei kai se hyväksynnän hakemistakaan enää ole, jos ei omien sanojensa mukaan välitä muiden mielipiteistä?

Ei toki minulta ole pois, mutta aidosti hämmästyttää.

En ymmärrä miksei "ylikiltteydestä" luopuminen yksinkertaisesti tarkoita sitä että sanoo sitten tarvittaessa ei ja elää reippaasti ja iloisesti omannäköistään elämää työssä ja harrastuksissa. Miksei voimaantuminen ole sisäistä rauhaa ja vahvuutta, mitä tekemistä yliampuvalla pukeutumisella on koko asian kanssa?

Katsoin kuvat ja lueskelin jutun läpi, mutta koin vain myötähäpeää. Yritin ymmärtää pukeutumista sen tarinan takaa, mutta en oikein päässyt mukaan, vaan tuli vain olo, että tämä nainen häpeää näitä kuvia ja tyyliään joskus todella rankasti ja se häpeä saattaa tehdä rumaa jälkeä hänessä. Toivottavasti romahduksen tullessa hänellä on joku läheinen ihminen ja mielellään muutakin apua.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksei "ylikiltteydestä" luopuminen yksinkertaisesti tarkoita sitä että sanoo sitten tarvittaessa ei ja elää reippaasti ja iloisesti omannäköistään elämää työssä ja harrastuksissa. Miksei voimaantuminen ole sisäistä rauhaa ja vahvuutta, mitä tekemistä yliampuvalla pukeutumisella on koko asian kanssa?

Samaa mietin. En näe ihmisessä mitään sisäistä rauhaa ja voimaa, vaan vain surullisen kipuilevan naisen, jonka pitäisi saada apua nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ihan hävytön verkkoviritelmä.

Hävyttömyys on katsojan silmässä. Ihanan kaunis asukokonaisuus vaikka kesäjuhliin.

Kelpaisi siinä pinkissä verkkoviritelmässä vaikka kuninkaallisia häihin morsiusneidoksi!

Tuon jutun luettuani ja kuvat katsottuna totesin, että mun määritelmä rohkeudelle on jotain ihan muuta.

Miksi nykyään rohkeus = pukeutua mahdollisimman paljastavasti ja mauttomasti? Säälittävää huomion kalastelua, jotta voidaan sitten uhriutua, kun keski-ikäinen kaljamahainen Seppo tuijottaa.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin kuvat ja lueskelin jutun läpi, mutta koin vain myötähäpeää. Yritin ymmärtää pukeutumista sen tarinan takaa, mutta en oikein päässyt mukaan, vaan tuli vain olo, että tämä nainen häpeää näitä kuvia ja tyyliään joskus todella rankasti ja se häpeä saattaa tehdä rumaa jälkeä hänessä. Toivottavasti romahduksen tullessa hänellä on joku läheinen ihminen ja mielellään muutakin apua.

Toivon todella, että hän käy terapiassa ja lääkitys on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa yhteiskunta on mennyt niin pieleen?

Siinä kohtaa kun keksittiin kansansairaus nimeltä mielenterveysongelmat ja avattiin kanava nimeltä sosiaalinenmedia.