Jos en olisi kaunis, olisin varmaan ihan erilainen ihminen

Niin. Mä olen monesti pohtinut millaista olisi olla kaunis. Olisikohan yhdessä nykyisen miehen kanssa, vai olisiko haaviin tarttunut jotain ihan muuta? Olisinko onnellisempi vai en? Olisihan se kiva tietää millaista olisi olla kaunis, mutta ihan turhaahan tämä tosiaan on.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Mä olen monesti pohtinut millaista olisi olla kaunis. Olisikohan yhdessä nykyisen miehen kanssa, vai olisiko haaviin tarttunut jotain ihan muuta? Olisinko onnellisempi vai en? Olisihan se kiva tietää millaista olisi olla kaunis, mutta ihan turhaahan tämä tosiaan on.

Niinpä. Ap

ok

Niin, sitä introverttina ja huonona käsittelemään konflikteja olisi varmaan tullut skipattua parisuhteet ja keskityttyä omiin mielenkiinnonkohteisiin. Olisi kyllä voinut olla seesteisempää ja mielekkäämpää elämää, parisuhteet ovat koettelemuksia ja miehet pakkomielteisiä ja mustasukkaisia. Tämä toki vain yhden ihmisen kokemus.

Ulkonäkö, kauneus ja pituus ovat ihmisen tärkein sosiaalinen määrittävä tekijä. Olen tajunnut vanhemmiten sen, kuinka uskomattoman paljon ulkonäköni on vaikuttanut elämääni. Olen saanut kaiken helpommalla ja ihmiset suhtautuvat minuun eri tavalla. Tämä on yksi suurimmista tabuista yhteiskunnassamme. Jos kerran ulkonäkö vaikuttaa ihan normaaliin kommunikointiin ja elämään, niin voi vaan kuvitella kuinka ylivoimainen vaikutus sillä on parisuhteen muodostumisen kannalta.

Ulkonäöllä on valtava merkitys, minkä ymmärrän erittäin hyvin. Minä arvostan kauniita ja hoikkia miehiä.

Lontoossa etsin töitä ja moniin yrityksiin haettiin mallitasoa edustavia nuoria naisia. Mahdollisuuteni 35-vuotiaana 158-senttisenä olivat vähäiset. :D

Kauniita ihmisiä on mukavaa katsoa. Toisaalta - ihmisten kauneuskäsitykset vaihtelevat yllättävän paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö, kauneus ja pituus ovat ihmisen tärkein

sosiaalinen määrittävä tekijä. Olen tajunnut vanhemmiten sen, kuinka uskomattoman paljon ulkonäköni on vaikuttanut elämääni. Olen saanut kaiken helpommalla ja ihmiset suhtautuvat minuun eri tavalla. Tämä on yksi suurimmista tabuista yhteiskunnassamme. Jos kerran ulkonäkö vaikuttaa ihan normaaliin kommunikointiin ja elämään, niin voi vaan kuvitella kuinka ylivoimainen vaikutus sillä on parisuhteen muodostumisen kannalta.

Niin. Itselleni tämä oli melkein järkytys ja pettymys. Miesten suhtautuminen erityisesti. Ap

Itse en tiedä olenko hyvännäköinen… on kyllä kehuttu kauniiksi ja tullut paljon sellaista positiivista kommenttia ulkonäöstä niin miehiltä kuin naisiltakin. On myös haukuttu rumaksi ihan päin naamaa. Haukkujat aina olleet miehiä. Olen saanut jopa pitkän anonyymin viestin netissä, jossa ulkonäköni haukuttiin erittäin rumasti. Eli jotkut tykkää ja toiset ei. Mitään etua ulkonäöstä ei ole ollut. En esimerkiksi ole saanut parisuhdetta tai lapsia. Lyhyitä suhteita ollut…

Varmasti olisit.

Kaunis ihminen elää aivan erilaisen elämän kuin tavis tai ruma.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö, kauneus ja pituus ovat ihmisen tärkein sosiaalinen määrittävä tekijä. Olen tajunnut vanhemmiten sen, kuinka uskomattoman paljon ulkonäköni on vaikuttanut elämääni. Olen saanut kaiken helpommalla ja ihmiset suhtautuvat minuun eri tavalla. Tämä on yksi suurimmista tabuista yhteiskunnassamme. Jos kerran ulkonäkö vaikuttaa ihan normaaliin kommunikointiin ja elämään, niin voi vaan kuvitella kuinka ylivoimainen vaikutus sillä on parisuhteen muodostumisen kannalta.

Juurikin näin.

Mikä ironisinta: hyvin pitkälti nuo ominaisuudet määrittyvät jo kohdussa, ennen kuin olet edes syntynyt.

Poikkeuksellisen kaunis on jatkuvan seksuaalisen häirinnän kohde viimeistään murrosikäisestä lähtien. Vuosikausia jatkunut ahdistelu on vaikuttanut minuun haitallisesti. Olen pelännyt kaikkia miehiä ja edelleen olen varuillani.

Parisuhteissa ei ole koskaan voinut olla täysin varma siitä, että mies rakastaa minua eikä ole vain ihastunut ulkonäkööni.

Kauniita kadehditaan turhaan. Ei ole helppo nakki.

Minäkin olen miettinyt tätä ulkonäön osuutta siihen minkälainen omasta elämästä tuli ja tulee. Olen tullut siihen tulokseen, että muiden mielestä liian täydellisen naisen - jos näin voi sanoa - elämä ei todellakaan muodostu helpoksi. Olen yrittänyt etsiä ulkonäöstäni vikoja ja toisinaan vertaan todella omasta mielestäni kauniisiin ja hyväkroppasiin naisiin. Silloin tajuan, että kuulun itse samaan sarjaan ainoana poikkeuksena, että olen lyhyt. Sitten toisaalta kaikki yksityiskohdatkin tuntuvat minussa olevan kohdallaan - noilla kauniilla ja hyväkroppasilla saattaa olla kuitenkin joku poikkeava yksityiskohta esim rumat kädet tai sääret, hampaat epäjärjestyksessä sun muuta... minulla ei... sitten tulee mieleen, että onkohon heillä 'sisuskalutkin' yhtä tyylikkäät kuin nämä ulkoiset seikat... entäpä jos on naisia, jotka eivät olekaan niin kovin hyvännäköisiä toisten mielestä, mutta on vaikka erityisen 'tasokas' pimpsa... Mietityttää toisinaan hyvännäköinen mies mitäänsanomattoman naisen kanssa... onkohan se joku psykologinen juttu vai fyysinen...  

Olen kyllä sitä mieltä, että todella hyvännäköisyys luo myös ongelmia. Otetaanko sinut tosissa ihmisenä vai oletko vain tuo hyvännäköinen kuori... Ja minkälainen olet ihmisenä jos todella olet sitä mieltä, että olet paremman näköinen kuin muut... joista kukaan ei voi ulkonäölleen yhtään mitään... 

Jossakin artikkelissa oli, että kauniskasvoiset avioituvat helpommin, mutta hyväkroppaiset saavat seksiä...  

Onhan tuolla ulkonäöllä puolensa. Saa helpommin parisuhteen, huomiota, ystäviä, ihmiset ottavat paremmin huomioon ylipäätään. Opinnoissa pärjää helpommin koska löytyy ryhmätöihin helposti henkilöitä ja muutenkin. Työnhaussa valtava etu, koska alitajuisesti sitä palkataan mieluummin se hyvännäköinen. 

Oikeastaan kaikilla osa-alueilla pääsee helpommalla. 

Vierailija kirjoitti:

Poikkeuksellisen kaunis on jatkuvan seksuaalisen häirinnän kohde viimeistään murrosikäisestä lähtien. Vuosikausia jatkunut ahdistelu on vaikuttanut minuun haitallisesti. Olen pelännyt kaikkia miehiä ja edelleen olen varuillani.

Parisuhteissa ei ole koskaan voinut olla täysin varma siitä, että mies rakastaa minua eikä ole vain ihastunut ulkonäkööni.

Kauniita kadehditaan turhaan. Ei ole helppo nakki.

Vaihtaisitko ulkonäkösi kauniista rumaksi, jos tällainen kuvitteellinen mahdollisuus tarjoutuisi?

En usko että vaihtaisit...

Onhan kauneus todella tavoiteltu asia. Oikeastaan kaikki pyörii sen ympärillä.

Mun elämä olisi varmasti aika erilaista jollen näyttäisi kivalta.

Olen superintrovertti, en osaa kommunikoida niin kuin tavalliset ihmiset ja luonteeltani muistutan lähinnä seinäpaperia. Minun kanssa kenelläkään ei ole oikeasti hauskaa. Silti miehiä on pörrännyt ympärilläni lukioajoista asti eikä minun ole ikinä tarvinnut olla yksin seurustelumielessä, muuten kylläkin. Minua on koitettu pokata baareissa, rannalla, metrossa, kaupassa, kadulla, töissä. Lähinnä harmittaa että ulkonäkö on ainut kriteeri saada huomiota toiselta sukupuolelta. Liian monet hauskat, persoonalliset ja kaikinpuolin ihanat ihmiset jäävät tahtomattaan sinkuiksi ainoastaan koska ulkonäkö ei ole tarpeeksi viehättävä.

Ap, jos olisit älykäs, olisit fiksun miehen kanssa eikä nykyisen idiootin.

Sun ihmissuhteesi rakentuu rapistuvan ulkokuoresi varaan.

Vierailija kirjoitti:

Poikkeuksellisen kaunis on jatkuvan seksuaalisen häirinnän kohde viimeistään murrosikäisestä lähtien. Vuosikausia jatkunut ahdistelu on vaikuttanut minuun haitallisesti. Olen pelännyt kaikkia miehiä ja edelleen olen varuillani.

Parisuhteissa ei ole koskaan voinut olla täysin varma siitä, että mies rakastaa minua eikä ole vain ihastunut ulkonäkööni.

Kauniita kadehditaan turhaan. Ei ole helppo nakki.

Tämä. Olin teininä aikuisten miesten kuolaamisen kohde. Minua on esineellistetty aina ja kaikki on määrittynyt ulkonäköni kautta. Haloo olen ihminen jolla on myös persoonallisuus ja tunteet. Vanhempana ulkonäkööni ei ole enää kiinnitetty niin paljon huomiota (ylläri). Olen löytänyt kuitenkin hyvän kumppanin, joka on kanssani yhdessä sen takia mitä pääni sisältä löytyy. Jokaisessa ihmisessä tärkeintä on se mitä sieltä korvin välistä ja sydämestä löytyy.

Jotkut on kauniita nuorina ja vaatimattomamman näkösiä vanhempana (suurin osa), osa taas kaunistuu vanhetessaan.

Pituus vaikuttaa ehk siin mielessä että monesti isokokoinen ihminen otwtaan jonkinlaisena auktoriteettina, mutta suhteissa taas eskm moni mies tykkää lyhyemmistä naisista koska se on naisellisempi, naisellisuus taas ei Suomessa varsinkaan ole mikään etu monissa töissä, koska suomalaisilla on vanhakantainen tapa pitää "äijämäisyyttä" arvossa, kun taas "naismaisuus on noloa".

Pituus tuo vähän "miehekkyyttä/auktoriteettia,".

Ulkonäkö ei niin paljoa vaikuta jos sen ei anneta vaikuttaa siinä vaiheessa ku ihmiset on normaaleita silleen että osaa kommunikoida jne, paitsi jos on kauniimpi nii monesti miehet tykkää enemmän kun naiset ja toki voi käyttää hyödyksi työelämässä, mut jos naisvaltanen ala niin kauneudesta voi olla myös haittaa, se riippuu myös kuinka kaunis on, jos liian seksikäs ja kaunis niin naiset inhoaa, jos perus nätti ja vielä isokokoinen tms niin naiset arvostaa kun ei koe uhkaa.

Ei mulla vaan ole miestä vaikka olen kaunis. Tuntuu että minusta halutaan pelkkää seksiä eikä minua itseäni kokonaan. En vaan pysty enkä halua ryhtyä sellaiseen.

Eikä sillä etten seksiä haluaisi ollenkaan (joka ärsyttävästi niin välillä tulkitaan), mutta haluan harrastaa sitä turvallisin ja hyvillä mielin eikä niin että pelkään että toinen lähtee eikä välitä minusta.