Miksi kukaan ei koskaan ole rakastanut minua, mutta olen saanut olla vihan kohde?

Mä oikeastaaan rakastan ihmisten vihaaa koska ihmisten vihassa on paljon enemmän tunteeeiita joita ihhminen ei voi halllita. Se kertoo ihmisestä niin paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mä oikeastaaan rakastan ihmisten vihaaa koska ihmisten vihassa on paljon enemmän tunteeeiita joita ihhminen ei voi halllita. Se kertoo ihmisestä niin paljon enemmän.

Ihhminen on niiin tavallaaan altistunut ja siten vilpitööön sen kaiken edesssä.

Se johtuu siit mitä sä fiilaat.

Tarkastele sitä mitä sä fiilaat, sillä kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.

https://www.reddit.com/r/ALLISMIND/comments/og6eqb/experiment_the_step_…

Ei minuakaan ole kukaan rakastanut koskaan. Nyt tiedän, että se johtuu siitä etten ole arvostanut itseäni. Miten kukaan toinenkaan voi arvostaa/rakastaa, jos ei itsekkään rakasta. Muut huomaavat kyllä.

Niillä ihmisillä on oma arvomaailma, maailmankatsomus, osa juo alkoholia, lapsuuden perhe ja moni asia vaikuttaa miksi ovat sellaisia, myös heidän oma valinta. Maapallolla on varmasti ihmisiä jotka pitävät sinusta, mutta seura sinun kannattaa valita tarkasti ja hyvin. Kuten muidenkin. Ihmistuntemusta tarvitaan aina.

"Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä."

Johannes 15.18

Vierailija kirjoitti:

Mä oikeastaaan rakastan ihmisten vihaaa koska ihmisten vihassa on paljon enemmän tunteeeiita joita ihhminen ei voi halllita. Se kertoo ihmisestä niin paljon enemmän.

Kuulostaa siltä että et ole ikinä rakastanut ketään.

Vierailija kirjoitti:

Ei minuakaan ole kukaan rakastanut koskaan. Nyt tiedän, että se johtuu siitä etten ole arvostanut itseäni. Miten kukaan toinenkaan voi arvostaa/rakastaa, jos ei itsekkään rakasta. Muut huomaavat kyllä.

Ja sitten kun opit rakastamaan itseäsi huomaat miten paljon vähemmän muut on kuin sinä eikä niissä ole mitään rakastettavaa. Yksinolo jatkuu.

Ensinmainittu (vanhemmat) on huonoa onnea. Kaikki ihmiset eivät ole vanhemmiksi sopivia, ja sinulle on sattunut sellaiset. Olet arvokas heidän teoistaan huolimatta. Eikö sinulla ole ollut ketään muuta, jolta olisit saanut rakkautta? Kummeja, isovanhempia, tätejä tai muita sukulaisia?

Mutta toiseen (miehet) voit vaikuttaa itse. Olet tähän asti hakeutunut sellaisten miesten seuraan, jotka kohtelevat sinua huonosti, niin kuin isäsikin kohteli. Kun tiedostat tämän, voit itse muuttaa käyttäytymistäsi ja valita miehen, joka kohtelee sinua hyvin. Helppoa se ei ole, mutta se on alku. Toivon sinulle onnellisempaa loppuelämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oikeastaaan rakastan ihmisten vihaaa koska ihmisten vihassa on paljon enemmän tunteeeiita joita ihhminen ei voi halllita. Se kertoo ihmisestä niin paljon enemmän.

Ihhminen on niiin tavallaaan altistunut ja siten vilpitööön sen kaiken edesssä.

Se miiksi se on rakastettavaaa niin on se että ihminen tuo esille sen vihasta johtuvan tunteeen rehellisesti kuin että lähtisi sitä peitttelemään ja kuormittamaaan kunnes se alkaa sitten jossain vaiheessa kun tulee se mitta täyteeen purkautumaaan mitä ihmeellisimmässäkin asiayhteydesssä mikä on kontekstissa täysin vääääriin suhteisiiin ja väärissä ajoituksissa ja ehkä ihmisissäkin ellei niitä ole päässyt käsittelemäään kunnollla.

Jos on rakastunut, niin silloin kaikki muutkin rakastuvat sinuun. Kannattaa katsoa itseään peilistä, minkälainen ilme on normaalisti kasvoilla. Onko se huolia täynnä, tai jotain muuta, joka ei vedä puoleensa. Itsevarmuus, hyvä olo, avoin kiinnostus ympäristöön, saattaa auttaa. Ihmiset haluavat huomiota, kannattaa antaa toiselle huomiota ja katsoa jääkö hän siihen koukkuun. Yleensä jää, sitten pitää huomioida sitä toista jatkossakin. Vaikutat tosi mukavalta ihmiseltä, johon on helppo rakastua.

Vierailija kirjoitti:

"Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä."

Johannes 15.18

Tämä on hyvä! Kateuttakin olen saanut kokea ja joku sanoi, että sinulla on kaikkea mitä ihmisellä voi olla paitsi rahaa ja sitä et koskaan tule saamaan mistään.

Sama ongelma. Ensin perhe,sitten koulussa jne. Ystäviä ei ole ikinä ollut, jotain ohimeneviä kaveruuksia muutama, ei enää niitäkään ja msitään kumppaneista ei puhettakaan.  Kukaan ei ole koskaan kuunnellut minua aidosti, ollut kiinnostunut minusta ja asioistani saati rakastanut. Olen kai jotenkin semmoinen helposti poljettava, näkymätön ja helposti unohdettava näkymätön/nobody. Aika p***aa on elämä.

Tuo itsensä ensin arvostamine/rakastaminen on minusta todella typerä, tyhjää kumiseva "neuvo". Miten voi arvostaa ja rakastaa itseään, jos KUKAAN, ei yksikään ei ole ikinä ensin rakastanut ja arvostanut sinua?! Ei edes oma perhe lapsuudessa. Niinpä, tämä on taas näitä, että taitaa ylittää hitaampien käsityskyvyn, kun ei itsellään ole moisia kokemuksia. Aika vaikea rakentaa tyhjästä jotain, mitä ei ole ikinä saanut kokea.

Määrität itse arvosi.