Mies arvosteli (taas) kaupan kassalla rahankäyttöäni
Kun vihdoin tulimme kassalle ja jommankummanhan ne ostokset on maksettava, pyysin häntä maksamaan tällä kerralla. Alkoi kovaääninen päivittely siitä, mihin rahani ovat taas voineet hävitä. Olen joutunut useampaankin otteeseen tästä samasta asiasta hänelle sanomaan, kuinka minun mielestäni raha-asioiden setviminen julkisella paikalla on epäsopivaa. Olen myös sanonut hänelle, että koen tällaisen toiminnan alistavana ja nolona. Silti hän pyrkii puimaan raha-asioitamme toisten kuullen.
Jaamme kulut suurinpiirten tulojemme suhteessa, minä maksan isomman kuukausittaisen menoerän, hän parit pienemmät kuukausittaiset sekä harvemmin laskutettavat isommat menot. Ruoka- ja päivittäistavaraostokset lankeavat sille, joka kauppaan menee. Yleensä se olen minä, kun haetaan perusruokatarvikkeita ja mies silloin, kun on jotain spesiaalimpaa.
Mutta nämä yhteiset hypermarkettireissut - ne ovat oikein perheidyllin ilmentymiä. Kailotetaan kassalla kovaan ääneen, että sulla ne ei rahat riitä, mihis oot taas ne tuhlannut, kerropas nyt mitä kaikkea olet muka maksanut ja ostanut. Ja soppa on valmis.
Eikä siihen alistetuksi tulemisen tunteeseen auta sekään, että samantien topakasti sanon miehelle, että näistä asioista ei keskustella täällä.
Kommentit (22)
Meidän taloudessa on sellainen diili, että mies maksaa enimmän osan vuokrasta ja minä hoidan sitten enimmän osan meidän ruokaostoksista. Jotkin erikoisjutut, kuten teet ja hunajan ja viikonloppunapot, mieheni maksaa itse.
Menevätkö teillä muuten talouteen menevät kulut tasan, vuokrat, sähköt, yms.?
Kuten monet muut, kannattaa ruveta ottamaan kuitteja talteen ja kirjaamaan vihkoon, miten paljon mihinkin on mennyt rahaa, varsinkin jos sinun maksuvuorollasi ostoskoriin kertyy kalliimpaa ja hienompaa ruokaa ja miehesi maksuvuorolla tyyliin halvinta makkaraa ja perunoita.
Rahasta ei ole pakko riidellä kaupassa. Avatkaa vaikka yhteinen taloustili, jonne kumpikin laittaa joka kuukausi ennalta sovitun määrän ja yhteiset ostokset ja laskut maksetaan sieltä. Ja miettikää etukäteen yhdessä, mitä kaupasta ostetaan, niin ei tule yllätyksiä toisen nostelemana kärryyn.
Tai jos ette yhteistä tiliä halua, niin sopikaa, miten ostokset maksetaan ENNEN kauppaan menoa. Toinen maksaa kaupassa ja toinen maksaa ostoksista puolet/jonkun osan kotona. Ja jos toinen haluaa sisäfilettä ja syö sen yksin, niin sitten myös maksaa sen.
Välillä ihan ihmetyttää, että eikö pariskunnat osaa vai halua keskustella asioista keskenään ja sopia, miten toimitaan?