Amerikassa 2/3 miehistä iältään 18-24 eivät omaa aktiivista seksielämää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että puolet 18-25-vuotiaista on virallisesti alaikäisiä, eivätkä he pääse esimerkiksi yökerhoihin. Alkoholin juomisen ikäraja siellä on 21.

Toki Yhdysvalloissa deittailukulttuuri ei rakennu niin vahvasti päihtymyksen ympärille kuin Suomessa, mutta varmasti vaikutuksensa silläkin.

Tuossa aloituksessa sanottiin, että 18-24v miehillä ei ole aktiivista seksielämää. Miten tuo yökerho- tai alkoholiasia siis selittää asiaa, jos sama ei koske naisia? Miksi näillä tekijöillä ei ole merkitystä naisille vai onko niillä?

Yksi selitys voisi toki olla siinä, että someaikana naisten ei enää tarvitse poistua kotoaan saadakseen paljon huomiota ja he tutustuvat fotogeenisiin miehiin laitteiden kautta, jolloin kaikki vähemmän komeat miehet on helppo karsia näköpiiristä ja keskusteluyhteydestä sormella pyyhkäisemällä. Nuorten miesten kaveriporukoissa yleinen kokemus on se, että Tinder tms. ei kannata ja kaverit kopioivat toistensa asenteita, kun taas naisilla taitaa olla päinvastainen kokemus, joka taas kannustaa tinderöimään. Seurauksena voi olla se, että yhä suurempi osa miehistä jää kokonaan pois pelistä eikä lähde yrittämään onnea Tinderissä ja vastaavissa, koska tilastot ovat onnistumista vastaan. 

Hetkinen hetkinen. Mistä sinä vedät sen johtopäätöksen, että 18-24v amerikkalaisilla naisilla olisi merkittävästi aktiivisempi sukupuolielämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jos tulee mieleen tehdä tällainen aloitus, niin sen kannattaa tehdä vain jos on valmis syömään omaa lääkettään. Eli jos esimerkiksi ratkaisu on että naiset alkaa parisuhteeseen ihmisen kanssa joka ei seksuaalisesti kiinnosta, niin sitten aloittaja menee itse ensin ja hakeutuu suhteeseen ihmisen kanssa joka ei kiinnosta, ja tulee sitten neuvomaan.

Tämähän on olkinukke aloittajan sanoista. 

Ajatus siitä, että yksinäisyys on 'ihan oma vika' perustuu 'just world' virhepäätelmään, joka on kauan sitten sosiaalitieteissä keksitty ilmiö, jossa ihmiset yrittävät tuntea hallinnan- ja turvallisuudentunnetta selittämällä itselleen, että kaikki tapahtuva on seurausta valinnoista ja omissa käsissä. Jos tapahtuu jotain kamalaa kuten vaikka lapsi jää auton alle, tämäkin yritetään mieluiten selittää siten, että lapsi rikkoi liikennesääntöjä tai esim.väkivallan uhri meni väärään paikkaan väärään aikaan. Ihmisten on vaikeaa hyväksyä epävarmuutta ja kaoottisuutta ja tämä virhepäätelmä auttaa tuomaan elämään vakautta. 

Yksinäisyys on tragedia siinä missä vaikka syöpään sairastuminen eikä yksinäisen kaasuvalottaminen ja äkäinen kehotus kaivella vikoja itsestään ole ainoa tapa suhtautua tähän asiaan. Erotettavissa on ainakin seuraavat suhtautumistavat:

-yksinäisyyden tunnistaminen ja vaatimus siitä, että yhteiskunta jotenkin vastaa tähän ongelmaan

-miesten yksinäisyyden mitätöiminen yrittämällä esittää yksinäiset miehet jotenkin paheksuttavassa valossa sekä ymmärtäen yksinäisyyspuhe vaatimuksena muuta osapuolta kohtaan

-yksinäisen näkeminen ja kokemuksen ja tunteiden validointi ilman puolustuskannalle menoa tai yritystä muuttaa yksinäistä ihmistä

Esimerkiksi sairaalapappi ei voi parantaa saattohoidossa olevaa syövästä, mutta välittävä kohtaaminen ja toivon luominen eletyn elämän merkityksellisyydestä sekä jopa jonkinlaisesta jatkuvuudesta on mahdollista. Myös esim.alkoholia juomalla terveytensä tuhonnut potilas ansaitsee sympatiaa ja välittämistä; vaikka hänen valintansa ovat myötävaikuttaneet terveyden romahtamiseen, ei kukaan valitse päihderiippuvaisuutta tietäen, että seuraukset eivät ole hyvät. Päihderiippuvaisuus on siinä osa pahan olon jatkumoa, joka on ollut olemassa jo ennen päihteitä ja päihteet ovat tulleet keinoksi jaksaa arkea tässä ja nyt. 

Yksinäisen kohtaamisessa omat tarpeet ja primaalireaktiot eivät saa mennä edelle, vaan pitää pystyä korkeamman tason dialogiin. Saattohoidossa oleva voi puhua huolestaan hoitajalle tai papille ilman pelkoa siitä, että alkaa kiukkuinen lässytys siitä miten kuolevan pitää olla valmis maistamaan omaa "lääkettään"; kaikkiin asioihin ei ole helppoja ratkaisuja tai ollenkaan näkyvää ratkaisua, mutta toisen ajatusten ja tunteiden välittävä vastaanotto ja reflektoimisen auttaminen on itsessään arvokasta. Sanojen suuhun laittaminen ei ole kuuntelua.

Usassa iso osa naisista haluaa odottaa seksiä vakavaan parisuhteeseen, osa jopa avioliittoon. He eivät halua irtosuhteita. Joten naisten syyllistäminen nuorten ei-parisuhteissa olevien miesten seksittömyydestä on yksinkertaisesti halua käyttää naisia hyväksi vastoin näiden omaa tahtoa.

Ja erityisesti, huomioiden tyttöjen ja poikien kehitystasot, 18v poika vastaa 16v tyttöä, ja heidän kuuluukin (ja suurin osa on) olla vielä neitsyitä.

Luitko sinä tuota tekstiä ollenkaan, jota lainaat? Yritäppä nyt ymmärtää, että kyse ei ole syyllistämisestä, vaan siitä, että annetaan ihmisille oikeus kertoa vaikeuksistaan kuuntelemalla ja reflektoimalla tämän kertojan omia sanoja eikä laittamalla tälle sanoja suuhun ja puolustautumalla mielikuvitushyökkäyksiä vastaan. 

Jos ihmiselle ei anneta lupaa taakan jakamiseen, hän voi luhistua sen alle ja joskus siinä luhistumisvaiheessa taakka romahtaakin sitten samalla myös lähiympäristön päälle. Ihminen voi esim.tehdä itsemurhan ja siinä yhteiskunta menettää verotuloja ja lähimmäiset läheisen ihmisen. Pahan kierrettä voidaan jatkaa niin, että kun itsemurhalle läheisensä menettänyt haluaa kertoa kaipuusta, joku voi taas vastata siihen, että "sinulla ei ole oikeutta siihen ihmiseen. Hänellä oli oma elämänsä ja sinä et saa syyllistää häntä siitä miten hän käytti sitä!" Surupuhe siitä, että ei voi muodostaa haluamaansa suhdetta toiseen ihmiseen ei ole "syyllistämistä", vaan hyvinkin yksityistä ja intiimiä oman pahan olon käsittelyä ja tapa käsitellä olotilaa, jonka ei ehkä koskaan näe muuttuvan kaikilta osin; hyväksyvän dialogin kautta ihminen voi saada väliaikaista helpotusta tai kohentuneet valmiudet selvitä niissä olosuhteissa, joissa hän joutuu luovimaan. Tämän pitäisi olla kaikkien intresseissä, koska olosuhteet ovat joka tapauksessa todelliset ja tiuskijat ja primaalivastaajat ("sä et oo oikeutettu mihinkään!") eivät edes anna ymmärtää olevansa eri mieltä olosuhteiden todellisuudesta, vaan he vain käyttäytyvät kuin asiaa ei saisi käsitellä ollenkaan eikä millään tasolla. Mitä hyvää siitä voi seurata?

Yhteiskunnallisen pintatason keskustelussa taas vähemmän puidaan yksittäisiä ihmiskohtaloita, mutta siinä keskustelussa luodaan pohja näiden asioiden nostamiselle keskusteluun yksityisessä kontekstissa eli joko hyväksytään nämä asiat sosiaalisesti normaaleiksi puheenaiheiksi tai sitten toiseutetaan eli kiellettään ne. 

Uskoisin, että me kaikki kyllä olisimme valmiina kuuntelemaan, jos seksitön amerikkalainen nuorimies haluaa kertoa siitä kuinka tilanteen kokee. (eihän ole ollenkaan varmaa, että amerikkalaiset nuoret miehet edes kärsisivät seksin puutteesta)

Mutta niin kauan kuin hän ei ole keskusteluun ilmaantunut, en suostu ottamaan vastuuta hänen hiljentämisestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että puolet 18-25-vuotiaista on virallisesti alaikäisiä, eivätkä he pääse esimerkiksi yökerhoihin. Alkoholin juomisen ikäraja siellä on 21.

Toki Yhdysvalloissa deittailukulttuuri ei rakennu niin vahvasti päihtymyksen ympärille kuin Suomessa, mutta varmasti vaikutuksensa silläkin.

Tuossa aloituksessa sanottiin, että 18-24v miehillä ei ole aktiivista seksielämää. Miten tuo yökerho- tai alkoholiasia siis selittää asiaa, jos sama ei koske naisia? Miksi näillä tekijöillä ei ole merkitystä naisille vai onko niillä?

Yksi selitys voisi toki olla siinä, että someaikana naisten ei enää tarvitse poistua kotoaan saadakseen paljon huomiota ja he tutustuvat fotogeenisiin miehiin laitteiden kautta, jolloin kaikki vähemmän komeat miehet on helppo karsia näköpiiristä ja keskusteluyhteydestä sormella pyyhkäisemällä. Nuorten miesten kaveriporukoissa yleinen kokemus on se, että Tinder tms. ei kannata ja kaverit kopioivat toistensa asenteita, kun taas naisilla taitaa olla päinvastainen kokemus, joka taas kannustaa tinderöimään. Seurauksena voi olla se, että yhä suurempi osa miehistä jää kokonaan pois pelistä eikä lähde yrittämään onnea Tinderissä ja vastaavissa, koska tilastot ovat onnistumista vastaan. 

Miksi puhut asiasta kuin se olisi joku ongelma? En minäkään ihan varsin valitse leipomossa sitä rumaa pullaa vitriinistä, tottakai otan sen näteimmän pullan. Sama koskee tinder-miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että puolet 18-25-vuotiaista on virallisesti alaikäisiä, eivätkä he pääse esimerkiksi yökerhoihin. Alkoholin juomisen ikäraja siellä on 21.

Toki Yhdysvalloissa deittailukulttuuri ei rakennu niin vahvasti päihtymyksen ympärille kuin Suomessa, mutta varmasti vaikutuksensa silläkin.

Tuossa aloituksessa sanottiin, että 18-24v miehillä ei ole aktiivista seksielämää. Miten tuo yökerho- tai alkoholiasia siis selittää asiaa, jos sama ei koske naisia? Miksi näillä tekijöillä ei ole merkitystä naisille vai onko niillä?

Yksi selitys voisi toki olla siinä, että someaikana naisten ei enää tarvitse poistua kotoaan saadakseen paljon huomiota ja he tutustuvat fotogeenisiin miehiin laitteiden kautta, jolloin kaikki vähemmän komeat miehet on helppo karsia näköpiiristä ja keskusteluyhteydestä sormella pyyhkäisemällä. Nuorten miesten kaveriporukoissa yleinen kokemus on se, että Tinder tms. ei kannata ja kaverit kopioivat toistensa asenteita, kun taas naisilla taitaa olla päinvastainen kokemus, joka taas kannustaa tinderöimään. Seurauksena voi olla se, että yhä suurempi osa miehistä jää kokonaan pois pelistä eikä lähde yrittämään onnea Tinderissä ja vastaavissa, koska tilastot ovat onnistumista vastaan. 

Täällä joku yrittää sovitella suomalaisten kilttimiesten katkeria tinderöintikokemuksia Yhdysvaltoihin.

Mutta kerrottakoon, että vaikka Yhdysvalloissa deittaillaan paljon, siellä ollaan monin paikoin edelleen varsin vanhoillisia. Tytölle tulee ”maine”, jos hän hakee hyvännäköisiä miehiä hetken hupiin.