Amerikassa 2/3 miehistä iältään 18-24 eivät omaa aktiivista seksielämää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomalaisten pitäisi tarkastella amerikkalaisnuorten seksielämää?

Koska Suomen eliitti on omaksunut maahamme saman degeneroitumisen kulttuurin. Jonka apuvälineinä toimivat älyllisesti köyhä viihde, prosessoitu ravinteista puhdistettu ruoka, perversioiden normalisointi ja niin edespäin. Ja jonka kiistattomana päämääränä on tahdottomana isäntiensä talutusnuorassa puurtava ihmislauma, joka yhteiskunnallisella passiivisuudellaan lopulta poistaa isäntiensä ehdottomalta vallalta sen viimeisenkin obstaakkelin mikä sen tiellä vielä seisoo - eli itsensä, kansan. 

Kannattaisi hakeutua politiikkaa? Varmaan saisi aika paljon suosiota jos joku osaisi vielä tänä päivänä puhua tuolla tavalla esim. toreilla. Ihan kuin vuosisadan vaihteen suuret valtiomiehet. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jos tulee mieleen tehdä tällainen aloitus, niin sen kannattaa tehdä vain jos on valmis syömään omaa lääkettään. Eli jos esimerkiksi ratkaisu on että naiset alkaa parisuhteeseen ihmisen kanssa joka ei seksuaalisesti kiinnosta, niin sitten aloittaja menee itse ensin ja hakeutuu suhteeseen ihmisen kanssa joka ei kiinnosta, ja tulee sitten neuvomaan.

Tämähän on olkinukke aloittajan sanoista. 

Ajatus siitä, että yksinäisyys on 'ihan oma vika' perustuu 'just world' virhepäätelmään, joka on kauan sitten sosiaalitieteissä keksitty ilmiö, jossa ihmiset yrittävät tuntea hallinnan- ja turvallisuudentunnetta selittämällä itselleen, että kaikki tapahtuva on seurausta valinnoista ja omissa käsissä. Jos tapahtuu jotain kamalaa kuten vaikka lapsi jää auton alle, tämäkin yritetään mieluiten selittää siten, että lapsi rikkoi liikennesääntöjä tai esim.väkivallan uhri meni väärään paikkaan väärään aikaan. Ihmisten on vaikeaa hyväksyä epävarmuutta ja kaoottisuutta ja tämä virhepäätelmä auttaa tuomaan elämään vakautta. 

Yksinäisyys on tragedia siinä missä vaikka syöpään sairastuminen eikä yksinäisen kaasuvalottaminen ja äkäinen kehotus kaivella vikoja itsestään ole ainoa tapa suhtautua tähän asiaan. Erotettavissa on ainakin seuraavat suhtautumistavat:

-yksinäisyyden tunnistaminen ja vaatimus siitä, että yhteiskunta jotenkin vastaa tähän ongelmaan

-miesten yksinäisyyden mitätöiminen yrittämällä esittää yksinäiset miehet jotenkin paheksuttavassa valossa sekä ymmärtäen yksinäisyyspuhe vaatimuksena muuta osapuolta kohtaan

-yksinäisen näkeminen ja kokemuksen ja tunteiden validointi ilman puolustuskannalle menoa tai yritystä muuttaa yksinäistä ihmistä

Esimerkiksi sairaalapappi ei voi parantaa saattohoidossa olevaa syövästä, mutta välittävä kohtaaminen ja toivon luominen eletyn elämän merkityksellisyydestä sekä jopa jonkinlaisesta jatkuvuudesta on mahdollista. Myös esim.alkoholia juomalla terveytensä tuhonnut potilas ansaitsee sympatiaa ja välittämistä; vaikka hänen valintansa ovat myötävaikuttaneet terveyden romahtamiseen, ei kukaan valitse päihderiippuvaisuutta tietäen, että seuraukset eivät ole hyvät. Päihderiippuvaisuus on siinä osa pahan olon jatkumoa, joka on ollut olemassa jo ennen päihteitä ja päihteet ovat tulleet keinoksi jaksaa arkea tässä ja nyt. 

Yksinäisen kohtaamisessa omat tarpeet ja primaalireaktiot eivät saa mennä edelle, vaan pitää pystyä korkeamman tason dialogiin. Saattohoidossa oleva voi puhua huolestaan hoitajalle tai papille ilman pelkoa siitä, että alkaa kiukkuinen lässytys siitä miten kuolevan pitää olla valmis maistamaan omaa "lääkettään"; kaikkiin asioihin ei ole helppoja ratkaisuja tai ollenkaan näkyvää ratkaisua, mutta toisen ajatusten ja tunteiden välittävä vastaanotto ja reflektoimisen auttaminen on itsessään arvokasta. Sanojen suuhun laittaminen ei ole kuuntelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jos tulee mieleen tehdä tällainen aloitus, niin sen kannattaa tehdä vain jos on valmis syömään omaa lääkettään. Eli jos esimerkiksi ratkaisu on että naiset alkaa parisuhteeseen ihmisen kanssa joka ei seksuaalisesti kiinnosta, niin sitten aloittaja menee itse ensin ja hakeutuu suhteeseen ihmisen kanssa joka ei kiinnosta, ja tulee sitten neuvomaan.

Tämähän on olkinukke aloittajan sanoista. 

Ajatus siitä, että yksinäisyys on 'ihan oma vika' perustuu 'just world' virhepäätelmään, joka on kauan sitten sosiaalitieteissä keksitty ilmiö, jossa ihmiset yrittävät tuntea hallinnan- ja turvallisuudentunnetta selittämällä itselleen, että kaikki tapahtuva on seurausta valinnoista ja omissa käsissä. Jos tapahtuu jotain kamalaa kuten vaikka lapsi jää auton alle, tämäkin yritetään mieluiten selittää siten, että lapsi rikkoi liikennesääntöjä tai esim.väkivallan uhri meni väärään paikkaan väärään aikaan. Ihmisten on vaikeaa hyväksyä epävarmuutta ja kaoottisuutta ja tämä virhepäätelmä auttaa tuomaan elämään vakautta. 

Yksinäisyys on tragedia siinä missä vaikka syöpään sairastuminen eikä yksinäisen kaasuvalottaminen ja äkäinen kehotus kaivella vikoja itsestään ole ainoa tapa suhtautua tähän asiaan. Erotettavissa on ainakin seuraavat suhtautumistavat:

-yksinäisyyden tunnistaminen ja vaatimus siitä, että yhteiskunta jotenkin vastaa tähän ongelmaan

-miesten yksinäisyyden mitätöiminen yrittämällä esittää yksinäiset miehet jotenkin paheksuttavassa valossa sekä ymmärtäen yksinäisyyspuhe vaatimuksena muuta osapuolta kohtaan

-yksinäisen näkeminen ja kokemuksen ja tunteiden validointi ilman puolustuskannalle menoa tai yritystä muuttaa yksinäistä ihmistä

Esimerkiksi sairaalapappi ei voi parantaa saattohoidossa olevaa syövästä, mutta välittävä kohtaaminen ja toivon luominen eletyn elämän merkityksellisyydestä sekä jopa jonkinlaisesta jatkuvuudesta on mahdollista. Myös esim.alkoholia juomalla terveytensä tuhonnut potilas ansaitsee sympatiaa ja välittämistä; vaikka hänen valintansa ovat myötävaikuttaneet terveyden romahtamiseen, ei kukaan valitse päihderiippuvaisuutta tietäen, että seuraukset eivät ole hyvät. Päihderiippuvaisuus on siinä osa pahan olon jatkumoa, joka on ollut olemassa jo ennen päihteitä ja päihteet ovat tulleet keinoksi jaksaa arkea tässä ja nyt. 

Yksinäisen kohtaamisessa omat tarpeet ja primaalireaktiot eivät saa mennä edelle, vaan pitää pystyä korkeamman tason dialogiin. Saattohoidossa oleva voi puhua huolestaan hoitajalle tai papille ilman pelkoa siitä, että alkaa kiukkuinen lässytys siitä miten kuolevan pitää olla valmis maistamaan omaa "lääkettään"; kaikkiin asioihin ei ole helppoja ratkaisuja tai ollenkaan näkyvää ratkaisua, mutta toisen ajatusten ja tunteiden välittävä vastaanotto ja reflektoimisen auttaminen on itsessään arvokasta. Sanojen suuhun laittaminen ei ole kuuntelua.

Usassa iso osa naisista haluaa odottaa seksiä vakavaan parisuhteeseen, osa jopa avioliittoon. He eivät halua irtosuhteita. Joten naisten syyllistäminen nuorten ei-parisuhteissa olevien miesten seksittömyydestä on yksinkertaisesti halua käyttää naisia hyväksi vastoin näiden omaa tahtoa.

Ja erityisesti, huomioiden tyttöjen ja poikien kehitystasot, 18v poika vastaa 16v tyttöä, ja heidän kuuluukin (ja suurin osa on) olla vielä neitsyitä.

Monogamia kunniaan.

Yhdysvalloissa varsin moni jättää seksin avioliittoon uskonnollisista syistä, ja aviopuoliso taas on parempi valita 28-vuotiaana kuin 18-vuotiaana, koska ihminen muuttuu tuossa välissä aika paljon.

Eli en oikein ymmärrä, mikä tässä on ongelmana.

Vierailija kirjoitti:

Yhdysvalloissa varsin moni jättää seksin avioliittoon uskonnollisista syistä, ja aviopuoliso taas on parempi valita 28-vuotiaana kuin 18-vuotiaana, koska ihminen muuttuu tuossa välissä aika paljon.

Eli en oikein ymmärrä, mikä tässä on ongelmana.

Ongelma taitaa olla naisten itsemääräämisoikeus. Että naista ei voi pakottaa täyttämään jonkun random miehen tarpeita. Nyky-yhteiskunta on niin kamala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan luonnollista, ja sama koskee monia naisia. Jos elämänkumppania ei ole vielä löytynyt, ja irtosuhteita ei harrasta (kuten ei kannata, taudit, ei nainen saa orgasmia jne) niin niinhän siinä käy. Onneksi useimmilla on kädet joten tuo ei ole ongelma. Ja ihmiset kuitenkin tuppaavat sen kumppaninsa löytämään.

90% vangeista on miehiä: ihan luonnolista sama koskee naisia ja vankiloissa on myös useita naisia.

Mitä sinä vankilan tähän sotket. Ei kaikki tuon ikäiset vakavaa parisuhdetta vielä etsi, joten on myös ihan oma valinta (ja järkevä) elää silloin ilman seksiä.

Öööh...seksintarveko poistuu sillä, että ei etsi "vakavaa parisuhdetta"? Sama kuin sanoisi, että minä en etsi omistusasuntoa Helsingin kalleimmalta alueelta, joten voin ihan hyvin olla kodittomana kehäkolmosen ulkopuolella. 

Ja jos ei saa seksiä, ei saa varmasti parisuhdettakaan; ei voi ruveta juoksemaan ennen kuin osaa kävellä. Säännöllinen seksi tuo turvallisuutta, perustunteen omasta viehättävyydestä ja toivoa siitä, että on valinnanvaraa ja tulevaisuutta. Hirveän monesti näiden vaikutusta aliarvoidaan elämänlaatuun tai ei oteta käsittelyyn ollenkaan. Edes itsetyydytys ei tunnu ollenkaan samalta eri elämäntilanteissa; jos sinulla on runsaita ja tyydyttäviä muistoja, ne auttavat kiihottumaan ja nauttimaan omasta seksuaalisuudesta, koska tunne omasta viehättävyydestä löytyy ja voi palata todellisiin katseisiin, kosketuksiin ja sanoihin omassa mielessä eikä tarvitse yrittää luoda mielikuvituskumppaneita tai yhteyttä ruudulla olevan kuvan kanssa. 

Seksi on toki kivaa, mutta se ei ole perusoikeus, jos sen tyydyttäminen vaatii toista ihmistä. Eikä se ole myöskään välttämättömyys suhteen saamiseksi tai hyvän elämän kokemiseksi.

Jos ihmiskunnan historiaa tutkitaan, niin normi viime vuosisatoina on pikemminkin ollut selibaatissa eläminen ennen avioliittoa. Irtosuhteet (sekä etenkin niiden seuraukset aikana ennen luotettavaa ehkäisyä) ovat päinvastoin heikentäneet mahdollisuuksia parisuhdemarkkinoilla. Sekä naisten että miesten kohdalla.

Ap, keskustelunavauksesi koostui kysymyksestä "Kuinka kauan tällainen ohitetaan pelkästään kyvyttömien incelöintinä, eikä tarkastella oikeita syitä?"

Omalta osaltani voin vastata vain, että ei aavistustakaan. Oliko sinulla muita näkökulmia aiheeseen, mitä olisit halunnut pohtia yhdessä?

Halut on kovat mutta eihän tällainen ihminen koskaan tulee naisissa herättämään mielenkiintoa

Kukaan ei tule ajatelleeksi sitä yksinkertaista tosiasiaa, että Jenkeissä yhä useammin tuonikäiset nuoret miehet joko asuvat kotona mamman luona valmiiksi voideltuja maapähkinävoipaahtoleipiä mässytellen, tai opinahjojensa yhteisasunnoissa. Asunnot ovat kalliita, eivätkä tuet ole avokätisiä. Oma, Kelan maksama yksiö olisi tuolla utopistisosialismia.

Harvoin seksielämä lähtee mukavasti luonnistumaan joko vanhempien kotitalon basementissä tai dormien yhteisasuintiloissa.

Vierailija kirjoitti:

Halut on kovat mutta eihän tällainen ihminen koskaan tulee naisissa herättämään mielenkiintoa

Sitten pitää keksi muuta sisältöä elämään. Naiset ovat ihmisiä, joilla on oikeus valita kumppaninsa.

Toisaalta, jos pääset itsesäälistäsi, voihan olla, että joskus kohtaat naisen, josta pidät oikeasti, ja hän sinusta.

Kannattaa myös muistaa, että puolet 18-25-vuotiaista on virallisesti alaikäisiä, eivätkä he pääse esimerkiksi yökerhoihin. Alkoholin juomisen ikäraja siellä on 21.

Toki Yhdysvalloissa deittailukulttuuri ei rakennu niin vahvasti päihtymyksen ympärille kuin Suomessa, mutta varmasti vaikutuksensa silläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jos tulee mieleen tehdä tällainen aloitus, niin sen kannattaa tehdä vain jos on valmis syömään omaa lääkettään. Eli jos esimerkiksi ratkaisu on että naiset alkaa parisuhteeseen ihmisen kanssa joka ei seksuaalisesti kiinnosta, niin sitten aloittaja menee itse ensin ja hakeutuu suhteeseen ihmisen kanssa joka ei kiinnosta, ja tulee sitten neuvomaan.

Tämähän on olkinukke aloittajan sanoista. 

Ajatus siitä, että yksinäisyys on 'ihan oma vika' perustuu 'just world' virhepäätelmään, joka on kauan sitten sosiaalitieteissä keksitty ilmiö, jossa ihmiset yrittävät tuntea hallinnan- ja turvallisuudentunnetta selittämällä itselleen, että kaikki tapahtuva on seurausta valinnoista ja omissa käsissä. Jos tapahtuu jotain kamalaa kuten vaikka lapsi jää auton alle, tämäkin yritetään mieluiten selittää siten, että lapsi rikkoi liikennesääntöjä tai esim.väkivallan uhri meni väärään paikkaan väärään aikaan. Ihmisten on vaikeaa hyväksyä epävarmuutta ja kaoottisuutta ja tämä virhepäätelmä auttaa tuomaan elämään vakautta. 

Yksinäisyys on tragedia siinä missä vaikka syöpään sairastuminen eikä yksinäisen kaasuvalottaminen ja äkäinen kehotus kaivella vikoja itsestään ole ainoa tapa suhtautua tähän asiaan. Erotettavissa on ainakin seuraavat suhtautumistavat:

-yksinäisyyden tunnistaminen ja vaatimus siitä, että yhteiskunta jotenkin vastaa tähän ongelmaan

-miesten yksinäisyyden mitätöiminen yrittämällä esittää yksinäiset miehet jotenkin paheksuttavassa valossa sekä ymmärtäen yksinäisyyspuhe vaatimuksena muuta osapuolta kohtaan

-yksinäisen näkeminen ja kokemuksen ja tunteiden validointi ilman puolustuskannalle menoa tai yritystä muuttaa yksinäistä ihmistä

Esimerkiksi sairaalapappi ei voi parantaa saattohoidossa olevaa syövästä, mutta välittävä kohtaaminen ja toivon luominen eletyn elämän merkityksellisyydestä sekä jopa jonkinlaisesta jatkuvuudesta on mahdollista. Myös esim.alkoholia juomalla terveytensä tuhonnut potilas ansaitsee sympatiaa ja välittämistä; vaikka hänen valintansa ovat myötävaikuttaneet terveyden romahtamiseen, ei kukaan valitse päihderiippuvaisuutta tietäen, että seuraukset eivät ole hyvät. Päihderiippuvaisuus on siinä osa pahan olon jatkumoa, joka on ollut olemassa jo ennen päihteitä ja päihteet ovat tulleet keinoksi jaksaa arkea tässä ja nyt. 

Yksinäisen kohtaamisessa omat tarpeet ja primaalireaktiot eivät saa mennä edelle, vaan pitää pystyä korkeamman tason dialogiin. Saattohoidossa oleva voi puhua huolestaan hoitajalle tai papille ilman pelkoa siitä, että alkaa kiukkuinen lässytys siitä miten kuolevan pitää olla valmis maistamaan omaa "lääkettään"; kaikkiin asioihin ei ole helppoja ratkaisuja tai ollenkaan näkyvää ratkaisua, mutta toisen ajatusten ja tunteiden välittävä vastaanotto ja reflektoimisen auttaminen on itsessään arvokasta. Sanojen suuhun laittaminen ei ole kuuntelua.

Usassa iso osa naisista haluaa odottaa seksiä vakavaan parisuhteeseen, osa jopa avioliittoon. He eivät halua irtosuhteita. Joten naisten syyllistäminen nuorten ei-parisuhteissa olevien miesten seksittömyydestä on yksinkertaisesti halua käyttää naisia hyväksi vastoin näiden omaa tahtoa.

Ja erityisesti, huomioiden tyttöjen ja poikien kehitystasot, 18v poika vastaa 16v tyttöä, ja heidän kuuluukin (ja suurin osa on) olla vielä neitsyitä.

Luitko sinä tuota tekstiä ollenkaan, jota lainaat? Yritäppä nyt ymmärtää, että kyse ei ole syyllistämisestä, vaan siitä, että annetaan ihmisille oikeus kertoa vaikeuksistaan kuuntelemalla ja reflektoimalla tämän kertojan omia sanoja eikä laittamalla tälle sanoja suuhun ja puolustautumalla mielikuvitushyökkäyksiä vastaan. 

Jos ihmiselle ei anneta lupaa taakan jakamiseen, hän voi luhistua sen alle ja joskus siinä luhistumisvaiheessa taakka romahtaakin sitten samalla myös lähiympäristön päälle. Ihminen voi esim.tehdä itsemurhan ja siinä yhteiskunta menettää verotuloja ja lähimmäiset läheisen ihmisen. Pahan kierrettä voidaan jatkaa niin, että kun itsemurhalle läheisensä menettänyt haluaa kertoa kaipuusta, joku voi taas vastata siihen, että "sinulla ei ole oikeutta siihen ihmiseen. Hänellä oli oma elämänsä ja sinä et saa syyllistää häntä siitä miten hän käytti sitä!" Surupuhe siitä, että ei voi muodostaa haluamaansa suhdetta toiseen ihmiseen ei ole "syyllistämistä", vaan hyvinkin yksityistä ja intiimiä oman pahan olon käsittelyä ja tapa käsitellä olotilaa, jonka ei ehkä koskaan näe muuttuvan kaikilta osin; hyväksyvän dialogin kautta ihminen voi saada väliaikaista helpotusta tai kohentuneet valmiudet selvitä niissä olosuhteissa, joissa hän joutuu luovimaan. Tämän pitäisi olla kaikkien intresseissä, koska olosuhteet ovat joka tapauksessa todelliset ja tiuskijat ja primaalivastaajat ("sä et oo oikeutettu mihinkään!") eivät edes anna ymmärtää olevansa eri mieltä olosuhteiden todellisuudesta, vaan he vain käyttäytyvät kuin asiaa ei saisi käsitellä ollenkaan eikä millään tasolla. Mitä hyvää siitä voi seurata?

Yhteiskunnallisen pintatason keskustelussa taas vähemmän puidaan yksittäisiä ihmiskohtaloita, mutta siinä keskustelussa luodaan pohja näiden asioiden nostamiselle keskusteluun yksityisessä kontekstissa eli joko hyväksytään nämä asiat sosiaalisesti normaaleiksi puheenaiheiksi tai sitten toiseutetaan eli kiellettään ne. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ehdi, kun pitää käydä kirkossa. Monessa osavaltiossa virallinen ehkäisykeino on pidättäytyä seksistä ennen avioliittoa.

Sairaalloisen ylipainoisia myös tuossa porukassa ja osa niistä ei pääse edes kävelemään, saati harrasta seksiä. Opiaatit jaa muut huumeet myös aika kova riesa ja ne harvoin parantaa mieskuntoa ja seksielämää.

Miksei tosiaan olisi? Teineille varsinkin. Se on takuuvarma ehkäisykeino ja toimii tauteihinkin, eikä osavaltiota voi syyttää oikeudessa mistään harhaanjohtamisesta tai toimimattomuudesta.

Olin nuori ja villi, kun AIDS tuli Suomeen. Kyllä säikäytti ja voin sanoa, että ei tehnyt mieli harrastaa enää irtosuhteita. Minusta on pelkästään hyvä, jos seksielämää ei aloiteta liian nuorena eikä varsinkaan satunnaisten kumppanien kanssa. Ei se "avioliitossa vasta" sittenkään mikään kovin huono asia ole. Ja jos molemmat ovat toisilleen ensimmäisiä, ei ainakaan kumpikaan joudu - edes alitajunnassaan - vertailun kohteeksi. 

USAssa ostain syystä naiset myös pamahtavat paksuiksi ihan yllättäen. Ei ilmeisesti osata käyttää e-pillereitä. Joten senkin puolesta on järkevää, ettei pökitä minne sattuu vaan ainoastaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa halutaan jakaa vanhemmuuskin. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että puolet 18-25-vuotiaista on virallisesti alaikäisiä, eivätkä he pääse esimerkiksi yökerhoihin. Alkoholin juomisen ikäraja siellä on 21.

Toki Yhdysvalloissa deittailukulttuuri ei rakennu niin vahvasti päihtymyksen ympärille kuin Suomessa, mutta varmasti vaikutuksensa silläkin.

Eivät ole alaikäisiä, federaation lainsäädännön mukaan 18-v on täysi-ikäinen ja oikeudellisesti vastuussa itsestään ja tekemisistään. Alkoholin käyttö on vain yksittäinen asia, jossa ikäraja on korkeampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että puolet 18-25-vuotiaista on virallisesti alaikäisiä, eivätkä he pääse esimerkiksi yökerhoihin. Alkoholin juomisen ikäraja siellä on 21.

Toki Yhdysvalloissa deittailukulttuuri ei rakennu niin vahvasti päihtymyksen ympärille kuin Suomessa, mutta varmasti vaikutuksensa silläkin.

Eivät ole alaikäisiä, federaation lainsäädännön mukaan 18-v on täysi-ikäinen ja oikeudellisesti vastuussa itsestään ja tekemisistään. Alkoholin käyttö on vain yksittäinen asia, jossa ikäraja on korkeampi.

Tuo baarien ikäraja kuitenkin saattaa vaikuttaa vastakkaisen sukupuolen kohtaamisen mahdollisuuksiin enemmän kuin federaation lainsäädännön määritelmät. Vai mitä ajattelet?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että puolet 18-25-vuotiaista on virallisesti alaikäisiä, eivätkä he pääse esimerkiksi yökerhoihin. Alkoholin juomisen ikäraja siellä on 21.

Toki Yhdysvalloissa deittailukulttuuri ei rakennu niin vahvasti päihtymyksen ympärille kuin Suomessa, mutta varmasti vaikutuksensa silläkin.

Tuossa aloituksessa sanottiin, että 18-24v miehillä ei ole aktiivista seksielämää. Miten tuo yökerho- tai alkoholiasia siis selittää asiaa, jos sama ei koske naisia? Miksi näillä tekijöillä ei ole merkitystä naisille vai onko niillä?

Yksi selitys voisi toki olla siinä, että someaikana naisten ei enää tarvitse poistua kotoaan saadakseen paljon huomiota ja he tutustuvat fotogeenisiin miehiin laitteiden kautta, jolloin kaikki vähemmän komeat miehet on helppo karsia näköpiiristä ja keskusteluyhteydestä sormella pyyhkäisemällä. Nuorten miesten kaveriporukoissa yleinen kokemus on se, että Tinder tms. ei kannata ja kaverit kopioivat toistensa asenteita, kun taas naisilla taitaa olla päinvastainen kokemus, joka taas kannustaa tinderöimään. Seurauksena voi olla se, että yhä suurempi osa miehistä jää kokonaan pois pelistä eikä lähde yrittämään onnea Tinderissä ja vastaavissa, koska tilastot ovat onnistumista vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olin nuori ja villi, kun AIDS tuli Suomeen. Kyllä säikäytti ja voin sanoa, että ei tehnyt mieli harrastaa enää irtosuhteita. Minusta on pelkästään hyvä, jos seksielämää ei aloiteta liian nuorena eikä varsinkaan satunnaisten kumppanien kanssa. Ei se "avioliitossa vasta" sittenkään mikään kovin huono asia ole. Ja jos molemmat ovat toisilleen ensimmäisiä, ei ainakaan kumpikaan joudu - edes alitajunnassaan - vertailun kohteeksi. 

USAssa ostain syystä naiset myös pamahtavat paksuiksi ihan yllättäen. Ei ilmeisesti osata käyttää e-pillereitä. Joten senkin puolesta on järkevää, ettei pökitä minne sattuu vaan ainoastaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa halutaan jakaa vanhemmuuskin. 

Voi olla, ettei osata käyttää e-pillereitä, sillä kouluja on monenlaisia, ja osa toteuttaa voimakasta uskonnollista missiota opetuksessaan.

Tai sitten voi olla, ettei nuorella vakuutuspohjaisessa systeemissä ole varaa tai mahdollisuuksia kävellä tuosta noin lääkärille. Pohjoismainen systeemi on tässä suhteessa aivan ainutlaatuinen.

Tai sitten voi olla, että kahdesta aiemmasta seikasta johtuen asiaa ei oikein haluta ajatellakaan ennen kuin se sattuu kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jos tulee mieleen tehdä tällainen aloitus, niin sen kannattaa tehdä vain jos on valmis syömään omaa lääkettään. Eli jos esimerkiksi ratkaisu on että naiset alkaa parisuhteeseen ihmisen kanssa joka ei seksuaalisesti kiinnosta, niin sitten aloittaja menee itse ensin ja hakeutuu suhteeseen ihmisen kanssa joka ei kiinnosta, ja tulee sitten neuvomaan.

Tämähän on olkinukke aloittajan sanoista. 

Ajatus siitä, että yksinäisyys on 'ihan oma vika' perustuu 'just world' virhepäätelmään, joka on kauan sitten sosiaalitieteissä keksitty ilmiö, jossa ihmiset yrittävät tuntea hallinnan- ja turvallisuudentunnetta selittämällä itselleen, että kaikki tapahtuva on seurausta valinnoista ja omissa käsissä. Jos tapahtuu jotain kamalaa kuten vaikka lapsi jää auton alle, tämäkin yritetään mieluiten selittää siten, että lapsi rikkoi liikennesääntöjä tai esim.väkivallan uhri meni väärään paikkaan väärään aikaan. Ihmisten on vaikeaa hyväksyä epävarmuutta ja kaoottisuutta ja tämä virhepäätelmä auttaa tuomaan elämään vakautta. 

Yksinäisyys on tragedia siinä missä vaikka syöpään sairastuminen eikä yksinäisen kaasuvalottaminen ja äkäinen kehotus kaivella vikoja itsestään ole ainoa tapa suhtautua tähän asiaan. Erotettavissa on ainakin seuraavat suhtautumistavat:

-yksinäisyyden tunnistaminen ja vaatimus siitä, että yhteiskunta jotenkin vastaa tähän ongelmaan

-miesten yksinäisyyden mitätöiminen yrittämällä esittää yksinäiset miehet jotenkin paheksuttavassa valossa sekä ymmärtäen yksinäisyyspuhe vaatimuksena muuta osapuolta kohtaan

-yksinäisen näkeminen ja kokemuksen ja tunteiden validointi ilman puolustuskannalle menoa tai yritystä muuttaa yksinäistä ihmistä

Esimerkiksi sairaalapappi ei voi parantaa saattohoidossa olevaa syövästä, mutta välittävä kohtaaminen ja toivon luominen eletyn elämän merkityksellisyydestä sekä jopa jonkinlaisesta jatkuvuudesta on mahdollista. Myös esim.alkoholia juomalla terveytensä tuhonnut potilas ansaitsee sympatiaa ja välittämistä; vaikka hänen valintansa ovat myötävaikuttaneet terveyden romahtamiseen, ei kukaan valitse päihderiippuvaisuutta tietäen, että seuraukset eivät ole hyvät. Päihderiippuvaisuus on siinä osa pahan olon jatkumoa, joka on ollut olemassa jo ennen päihteitä ja päihteet ovat tulleet keinoksi jaksaa arkea tässä ja nyt. 

Yksinäisen kohtaamisessa omat tarpeet ja primaalireaktiot eivät saa mennä edelle, vaan pitää pystyä korkeamman tason dialogiin. Saattohoidossa oleva voi puhua huolestaan hoitajalle tai papille ilman pelkoa siitä, että alkaa kiukkuinen lässytys siitä miten kuolevan pitää olla valmis maistamaan omaa "lääkettään"; kaikkiin asioihin ei ole helppoja ratkaisuja tai ollenkaan näkyvää ratkaisua, mutta toisen ajatusten ja tunteiden välittävä vastaanotto ja reflektoimisen auttaminen on itsessään arvokasta. Sanojen suuhun laittaminen ei ole kuuntelua.

Usassa iso osa naisista haluaa odottaa seksiä vakavaan parisuhteeseen, osa jopa avioliittoon. He eivät halua irtosuhteita. Joten naisten syyllistäminen nuorten ei-parisuhteissa olevien miesten seksittömyydestä on yksinkertaisesti halua käyttää naisia hyväksi vastoin näiden omaa tahtoa.

Ja erityisesti, huomioiden tyttöjen ja poikien kehitystasot, 18v poika vastaa 16v tyttöä, ja heidän kuuluukin (ja suurin osa on) olla vielä neitsyitä.

Luitko sinä tuota tekstiä ollenkaan, jota lainaat? Yritäppä nyt ymmärtää, että kyse ei ole syyllistämisestä, vaan siitä, että annetaan ihmisille oikeus kertoa vaikeuksistaan kuuntelemalla ja reflektoimalla tämän kertojan omia sanoja eikä laittamalla tälle sanoja suuhun ja puolustautumalla mielikuvitushyökkäyksiä vastaan. 

Jos ihmiselle ei anneta lupaa taakan jakamiseen, hän voi luhistua sen alle ja joskus siinä luhistumisvaiheessa taakka romahtaakin sitten samalla myös lähiympäristön päälle. Ihminen voi esim.tehdä itsemurhan ja siinä yhteiskunta menettää verotuloja ja lähimmäiset läheisen ihmisen. Pahan kierrettä voidaan jatkaa niin, että kun itsemurhalle läheisensä menettänyt haluaa kertoa kaipuusta, joku voi taas vastata siihen, että "sinulla ei ole oikeutta siihen ihmiseen. Hänellä oli oma elämänsä ja sinä et saa syyllistää häntä siitä miten hän käytti sitä!" Surupuhe siitä, että ei voi muodostaa haluamaansa suhdetta toiseen ihmiseen ei ole "syyllistämistä", vaan hyvinkin yksityistä ja intiimiä oman pahan olon käsittelyä ja tapa käsitellä olotilaa, jonka ei ehkä koskaan näe muuttuvan kaikilta osin; hyväksyvän dialogin kautta ihminen voi saada väliaikaista helpotusta tai kohentuneet valmiudet selvitä niissä olosuhteissa, joissa hän joutuu luovimaan. Tämän pitäisi olla kaikkien intresseissä, koska olosuhteet ovat joka tapauksessa todelliset ja tiuskijat ja primaalivastaajat ("sä et oo oikeutettu mihinkään!") eivät edes anna ymmärtää olevansa eri mieltä olosuhteiden todellisuudesta, vaan he vain käyttäytyvät kuin asiaa ei saisi käsitellä ollenkaan eikä millään tasolla. Mitä hyvää siitä voi seurata?

Yhteiskunnallisen pintatason keskustelussa taas vähemmän puidaan yksittäisiä ihmiskohtaloita, mutta siinä keskustelussa luodaan pohja näiden asioiden nostamiselle keskusteluun yksityisessä kontekstissa eli joko hyväksytään nämä asiat sosiaalisesti normaaleiksi puheenaiheiksi tai sitten toiseutetaan eli kiellettään ne. 

Olenko sokea, kun en löydä tästä ketjusta keskustelua, en taakkaa, en "näitä asioita" joita pitäisi hyväksyä sosiaalisesti normaaleiksi puheenaiheiksi vaan vain avauksen, jossa kerrotaan ilman minkäänlaista lähdetietoa amerikkalaisista nuorista miehistä ja kysytään "Kuinka kauan tällainen ohitetaan pelkästään kyvyttömien incelöintinä, eikä tarkastella oikeita syitä?"?

Jotta voisi keskustella niin pitäisi ensin olla jotain, mistä keskustella. Ei meistä kukaan voi tietää, kauanko tuo ohitetaan mediassa "kyvyttömien incelöintinä".

Jos ajatus on puhua amerikkalaisten nuorten miesten seksittömyydestä, niin silloin pitää avata keskustelu amerikkalaisten nuorten miesten seksittömyydestä eikä siitä, keskustellaanko aiheesta vai ei. Itseäni ei suoraan sanottuna kiinnosta tippaakaan amerikkalaisten nuorten miesten seksittömyys ja jotta se alkaisi kiinnostaa, niin keskustelun pitäisi ottaa todella hyvin huomioon amerikkalainen yhteiskunta ja kulttuuri.

Enemmän minua kiinnostaisi keskustella suomalaisten miesten seksittömyydestä, vaikka sekään ei kosketa omaa elämää.