Tuli ero ja jäin täysin yksin :(

Ootko minkä ikänen? 

Erosta toimuminen vie aikaa, mutta olis tärkeätä ettet jää ainakaan yksin kotiin. Liikut ihmisten ilmoilla, kuntoile ja tee asioita joista tulee hyvä olo. Ystäviä voi löytää myös netistä :)

Ymmärrän.. Yritän ityse olla yhteydessä ystäviin ja päästä mukaan touhuun, että aika kuluisi nopeammin ja kivuttomammin. Oletko lomalla?

Mitä jos menisit vaikka tapaamaan äitiäsi tai keksisit jotain muuta tekemistä. Maisemanvaihdos voi auttaa ja se kun saat puhua jollekkin.

Valitettavasti elämän kriiseissä ystävyys punnitaan ja jos ns ystävät eivät sinua tue,niin ei ne ole koskaan oikeita ystäviä olleet vaan pelkkiä kavereita. Etkö voi mennä vähäksi aikaa vanhempien luo,että pääset pahemman yli?

Minä sain apua ja tukea eroryhmästä. Googlaamalla paikkakunnan palvelut ja työväen opistot yms voisi löytyä sellainen. Sain uusia, samassa tilanteessa olevia ystäviä sieltä.

Voi ap, lämmin halaus. Minullakin kuoli lähiomainen pari viikkoa sitten ja vaikka ystävät soittelevat ja lähettävät viestejä, silti olen suurimman osan ajasta yksin ajatuksineni ja surussani. Jotenkin olen ajatellut, että ainakin on tilaa omille tunteille ja ajatuksille, että josko se auttaisi pääsemään asiasta nopeammin jaloilleen, mutta tiedä häntä... Sinulla on edessä sama kuin minullakin, pitää uusia kaikki arkirutiinit, koska toinen ei ole enää siinä. Ei se tapahdu hetkessä eikä ilman tuskaa. 

Itse olen huomannut, että kauniissa kesäluonnossa tepastelu auttaa edes vähän. Ei suoranaisesti ajatuksien suhteen, mutta vie pahimpia fyysisiä oireita pois.

Ootko itse koittanu olla yhteydessä näihin ystäviin? Ehkä ystävät koittavat antaa tilaa, jonka vain käsität hylkäämisenä.

Ystäväpiiriini lukeutuu juuri tämmönen henkilö joka syyllistää ystäviä siitä kun ei pidetä yhteyttä, vaikka itselläänkin se puhelin löytyy ja osaa myös itse soittaa.

Olen 37v ei lapsia. Olen yrittänyt itse ottaa yhteyttä ja vaikka ne on lupailleet että soittaa ja tulee käymään niin ei ole sitten sitä tehneet. Siksi tässä onkin tosi ahdistunut olo kun alkaa jo luulemaan että kaikki karttelee minua. Minua siis mies oli pettänyt jo jonkun aikaa ennen kuin jäi kiinni siitä ja sitte se jo jättikin samantien. Siitä nyt kuukausi aikaa ja olo ja ahdistus vain pahenee. En ole töissä ollenkaan. Mulla nyt paljon asioita mitä pitäs jaksaa hoitaa mutta tuntuu että voimat ei riitä. Nukkuttuakaan ei juuri saa ja mihinkään en voi keskittyä. Elämä muuttui tosi paljon...

ap

Auttaisko, jos saisit jollekin kirjoittaa ja purkaa asioitasi? Mulle esim. voit kirjoitella, jos tuntuu, että kuunteleva korva auttais jäsentämään ajatuksia. Olen itse eronnut, joten jotain kosketuspintaa on asiaan. Itse olen nyt 41, joten vähän samassa ikäluokassa sun kanssa (vai loukkasinko nyt, kun sä et sentään käy viidettä kymmenettä :D).