Lue keskustelun säännöt.
Kesäpäivystyspäiväkodissa lapsia joilla vanhempi kotona
08.07.2021 |
Ja ei, kyse ei ole sosiaalisista, psyykkisistä tms ongelmista perheessä vaan lapsi tuodaan ihan muuten vain päivystys aikana hoitoon ja vieläpä normaalipituisiksi päiviksi.
Tämä on sellainen asia jota en ikikuunapäivänä ymmärrä enkä tule ymmärtämäänkään, äärimmäisen surullista katsoa sen lapsen "tuskaa" ja oireilua aamuisin ja päivän mittaan siitä, kuinka hänet tuodaan hoitoon, vieraaseen paikkaan ja osin/kokonaan vieraiden aikuisten ja kavereiden joukkoon, kun hän tietää että vanhempi on kotona joko lomalla tai pienemmän sisaruksen kanssa.
Järki hoi älä jätä, kun äly jo loppui.
Mutta ehkä tämä saunamainen kuumuus, vieras ympäristö ja vieraat aikuiset on sitten kys vanhempien mielestä sitä mitä se oma lapsi tarvitsee.
Kommentit (729)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä tiedät perheiden yksityisasiat? Ja jos olet hoitaja; Miksi levittelet perheiden yksityisiä asioita?
Ap on trolli, joka keksii tarinaa. Yksikään hoitaja ei tiedä perheiden tilanteita.
Olen töissä päiväkodissa, jota käyttävät pääosin ylempien sosiaaliluokkien perheet. Meillä on hyvin tavallista, että vanhemmat informoivat meitä arkaluonteisistakin asioista: perhepiirinsä syöpähoidoista, mt- ja alkoholiongelmista, keskenmenoista ja tietenkin eroprosesseista. Vanhemmat haluavat, että ne tiedämme ja pystymme huomioimaan asian tarvittaessa ja ymmärrämme, jos lapsen käytös muuttuu ja voimme käydä siitä vuoropuhelua vanhempien kanssa. Meihin luotetaan ja vanhemmat ajattelevat lapsensa parasta. Alemmissa sosiaaliluokissa ilmenee paljon enemmän luottamuspulaa, häpeää ja asioiden kaunistelua. Valitettavasti.
Hohhoijaa taas. Minä olen korkeakoulutetussa hyväpalkkaisessa työssä, samoin kuin useimmat tuttuni, enkä voi kuvitella kenenkään ystäväni levittelevän likapyykkiään päiväkodissa. En todellakaan ole mainostanut esim. keskenmenoa tai masennusta, ei tulisi mieleenkään. Ne jutut käsitellään oman lääkärin ja kaikkein läheisimpien luottoystävien kanssa. Mutta kai meistä on moneen junaan.
Komppaan tätä. Myös aika kornia asettaa tuollaisia olettamuksia eri yhteiskuntaluokista, riippuu enemmänkin ihmisestä kun rahapussin paksuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset kirjoitti:
Lapset eivät tarvitse päiväkotihoitoa, vanhemmat tarvitsevat, koska eivät jaksa hoitaa ja olla lastensa kanssa. Kertoo paljon vanhemmuudesta ja tästä ajastakin.
Lapsillekin kesä on tärkeää aikaa ja läsnäolo ja oleminen kotona toivottuna ja rakastettuna ainutlaatuista. Oleminen, leikit, oma koti ja turvallinen vanhempi, läsnäolo, yhteiset pienet arkijutut-nämä ovat tärkeitä ajatellen lapsen psyykkistä tulevaisuuttakin ja tulevia muistoja.Lapselle on tärkeää tulla kuulluksi ja nähdyksi. Lapsuus on aika lyhyt aika ja erityisen merkityksellinen. Ikävää, jos perhe joutuu priorisoimaan kesälläkin elämänsä niin, että pienokainen kiikutetaan päiväkotiin ja muut asiat menevät edelle. Lapsi ikävöi ja kaipaa vanhempiaan, odottaa milloin hänet haetaan pitkänkin päivän jälkeen hoidosta. Omat tutut lelut ja koti täytyy jättää moneksi tunniksi. Kannattaisi asettua lapsen asemaan ja miettiä, miten toimia.
Vanhemmuuteen kuuluu se, että välillä on rasittavaa ja väsyttävää, mutta normaali aikuinen kestää sen ja asettaa aina lapsen edun oman edelle. Rakkaus lapseen on yhteisiä hetkiä, läheisyyttä, perustarpeista huolehtimista ja yhdessä puuhastelua arkiaskareissa. Tasapainoinen ja hyvinvoiva ihminen kasvaa terveistä lähtökohdista. Jos muut asiat menevät lapsen edelle, niin kannattaa pohtia, onko ne todellakin tärkeämpiä tässä elämänvaiheessa? Vai olisiko nyt syytä järjestää asiat niin, että oma lapsi saa olla kesälomansa omassa kodissaan perheensä läheisyydessä toivottuna ja pidettynä omana itsenään. Lapsi olisi syytä olla keskiössä, eikä sivuutettava ja toisten vieraiden hoitoon vietävä. Poikkeuksena tietenkin painavat syyt, kuten vanhempien sairastamiset ym.
Mikä on perheen arvomaailma? Mitä selityksiä keksitään, että lapsi ei saa olla omassa kodissaan, jos vanhempi tai vanhemmat ovat kotona. Vielä sitten ihmetellään, miksi lapset ovat niin levottomia kouluissa, rajattomia, mielenterveysongelmat kasvavat huomattavasti nuorten keskuudessa ja käyttäytymistavat osalla ala-arvoiset. Elämän perusta luodaan lapsuudesta käsin pienilläkin valinnoilla ja ne tukevat ihmisen kasvua ja kehitystä oikeaan ja terveeseen suuntaan. Rakastakaa lapsianne ja asettukaa heidän asemaansa, toimikaa herkällä korvalla ja kohdatkaa lapset läsnäolevana kaikkine tunteineen, näin muodostatte myös kiinteän ja hyvän perhesuhteen, joka kantaa tulevaankin.
Jotkut ne on tynnyrissä kasvaneita. Vaikka itse elää keskiluokkaista tyytyväistä elämää, se ei ole universaalia. On kammottavaa, että ihmiset, joilla ei ole kokemuspintaa eikä kykyä nähdä muuta kuin oman eämänmuodon arvostelevat toisten perheiden tilannetta ja ratkaisuja näin tuomitsevasti. Työskentelen itse sosiaalityöntekijänä ja voin kertoa, että kaikilla lapsilla ei ole valintaa olla olematta päiväkodissa. Kaikki lapset eivät synny toivottuina eikä kaikissa perheissä ole voimavaroja olla vain läsnä ja rakastaa, mitä lie sanahelinää tuokin on. Näiden lasten elämä ei siitä parane mitenkään, että päiväkodeissa kyräillään ja vatvotaan heidän vanhempiensa ratkaisuja tai ehdotellaan jopa päivähoidon oikeuden lakkauttamista. Onko tosiaan näin, että päiväkodeissa ei lastenhoitajilla ole enempää osaamista ja ammattitaitoa olla arvostelematta lapsia ja heidän perheitään. Tämä minusta on se todellinen ongelma, ei se, että jotkut lapset tarvitsevat enemmän päivähoitoa kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
lapset kirjoitti:
Lapset eivät tarvitse päiväkotihoitoa, vanhemmat tarvitsevat, koska eivät jaksa hoitaa ja olla lastensa kanssa. Kertoo paljon vanhemmuudesta ja tästä ajastakin.
Lapsillekin kesä on tärkeää aikaa ja läsnäolo ja oleminen kotona toivottuna ja rakastettuna ainutlaatuista. Oleminen, leikit, oma koti ja turvallinen vanhempi, läsnäolo, yhteiset pienet arkijutut-nämä ovat tärkeitä ajatellen lapsen psyykkistä tulevaisuuttakin ja tulevia muistoja.Lapselle on tärkeää tulla kuulluksi ja nähdyksi. Lapsuus on aika lyhyt aika ja erityisen merkityksellinen. Ikävää, jos perhe joutuu priorisoimaan kesälläkin elämänsä niin, että pienokainen kiikutetaan päiväkotiin ja muut asiat menevät edelle. Lapsi ikävöi ja kaipaa vanhempiaan, odottaa milloin hänet haetaan pitkänkin päivän jälkeen hoidosta. Omat tutut lelut ja koti täytyy jättää moneksi tunniksi. Kannattaisi asettua lapsen asemaan ja miettiä, miten toimia.
Vanhemmuuteen kuuluu se, että välillä on rasittavaa ja väsyttävää, mutta normaali aikuinen kestää sen ja asettaa aina lapsen edun oman edelle. Rakkaus lapseen on yhteisiä hetkiä, läheisyyttä, perustarpeista huolehtimista ja yhdessä puuhastelua arkiaskareissa. Tasapainoinen ja hyvinvoiva ihminen kasvaa terveistä lähtökohdista. Jos muut asiat menevät lapsen edelle, niin kannattaa pohtia, onko ne todellakin tärkeämpiä tässä elämänvaiheessa? Vai olisiko nyt syytä järjestää asiat niin, että oma lapsi saa olla kesälomansa omassa kodissaan perheensä läheisyydessä toivottuna ja pidettynä omana itsenään. Lapsi olisi syytä olla keskiössä, eikä sivuutettava ja toisten vieraiden hoitoon vietävä. Poikkeuksena tietenkin painavat syyt, kuten vanhempien sairastamiset ym.
Mikä on perheen arvomaailma? Mitä selityksiä keksitään, että lapsi ei saa olla omassa kodissaan, jos vanhempi tai vanhemmat ovat kotona. Vielä sitten ihmetellään, miksi lapset ovat niin levottomia kouluissa, rajattomia, mielenterveysongelmat kasvavat huomattavasti nuorten keskuudessa ja käyttäytymistavat osalla ala-arvoiset. Elämän perusta luodaan lapsuudesta käsin pienilläkin valinnoilla ja ne tukevat ihmisen kasvua ja kehitystä oikeaan ja terveeseen suuntaan. Rakastakaa lapsianne ja asettukaa heidän asemaansa, toimikaa herkällä korvalla ja kohdatkaa lapset läsnäolevana kaikkine tunteineen, näin muodostatte myös kiinteän ja hyvän perhesuhteen, joka kantaa tulevaankin.
En jaksanut lukea edes loppuun tuota saarnaa, koska jo ensimmäisessä lauseessa menit metsään. Moni lapsi juuri tarvitsee päivähoitoa. Esimerkiksi sellaiset lapset joilla on vaikeuksia sosiaalisten kanssakäymisten kanssa usein lähetetään lapsipsykologinn kuraattorin tai neuvolan suosituksesta päiväkotiin. Olen itse päiväkodissa töissä ja meillä on ollut vuosien mittaan moniakin tällaisia lapsia, jotka tarvitsevat virikettä, ryhmätyöskentelyä ja eri auktoriteetteja kun kotona jotta sosiaalinen kehitys ei jää jälkeen. On ollut myös sellaisia jossa lapsen oma lastentarhaopettaja totesi yhdessä neuvolan kanssa kevään lopussa, että lapsi tarvitsee enemmän ryhmäharjoittelua ennen eskariin tai kouluun siirtymistä. Tästä syystä päätettiin yhdessä vanhempien kanssa, ettei lapsi menekään mummolaan hoitoon kunnes vanhemmilla alkaa loma, vaan viettää kaksi viikkoa päivystyspäikyssä. Ja koska nämä sosiaaliset taidot eivät olleet mitenkään rajaavia, ei asiasta tarvinnut informoida muuta henkilökuntaa ja jokaista mahdollista sijaista, riitti että päiväkodin johtaja sekä päivystävät lastentarhaopettajat olivat asiasta tietoisia.
Olisi kannattanut jaksaa lukea loppuun, sillä siellähän mainittiin poikkeuksena painavat syyt. Tuskin kaikki lapset kesähoidossa ovat psykologin tmv. kehoituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko päivystyspäiväkoti samassa paikassa kuin lapsen oma hoitopaikka? Onko siellä tutut hoitajat vai kesäsijaiset? Tutut kaverit? Kysyn kun en tiedä.
Useimmiten vastaus kaikkiin ei. Päivystäviä päiväkoteja on vain yksi tai kaksi per kunta. Niihin viedään ihan kaikki lapset, jotka tarvitsevat päivähoitoa kesäaikana, kun muut päiväkodin ovat suljettuina. Sekä lapset että hoitajat siis haalittu ympäri kuntaa. Jollain voi toki olla tuttuja hoitajia ja tuttuja kavereitakin. Isolla osalla ei. Silti olen sitä mieltä, että oli syy mikä tahansa, vanhemmilla on oikeus viedä lapsi päivähoitoon ilman, että hoitajat siitä narisevat ja vaahtoavat mammapalstalla.
Näin voi olla jossain pikkukunnassa, mutta esim. Helsingissä kesällä on auki joka alueella joku päiväkoti. Koska tarvetta on ja kuljetusmatkat pysyvät kohtuullisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt, ihan oikeasti. Voisitteko kaikki arvon keskustelijat ottaa huomioon seuraavan seikan: Lapsi kesäpäivystyshoidossa voi olla jo lastensuojelun tukitoimenpide!
Monet olisivat tekemässä lasua näistä, vaikka on mahdollista, että lastensuojelu on suositellut lapsen päivähoitoa kesälläkin vanhempien jaksamisen tukemiseksi/edistämiseksi.
Ymmärtäkää tämä.
Päiväkodilla on tieto, jos lapsi on varhaiskasvatuksessa lastensuojelun tukitoimenpiteenä. Tällöin päiväkoti tekee yhteistyösuunnitelman lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa, jossa sovitaan hoitopäivät myös kesäpäivystysajalle.
Tämä ei tarkoita, että kaikilla hoitajilla on tämä tieto. Esimerkiksi meidän päiväkodissa näistä asioista tietää vain jokaisen ryhmän lastentarhaopettaja luottamuksellisena tietona, eikä muut pk-työntekijät. Näistä ei myöskään infota päivystävän päiväkodin työntekijöitä laisinkaan, vaan oma päiväkoti ilmoittaa omien lastensa hoitotarpeen sitä sen enempää avaamatta. Näin Espoossa.
Sama periaate myös Vantaalla. Ehkä ap on jossain tuppukylän päikyssä töissä missä kaikkien kylän ihmisten asioista juoruillaan ja lörpötellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lapset kirjoitti:
Lapset eivät tarvitse päiväkotihoitoa, vanhemmat tarvitsevat, koska eivät jaksa hoitaa ja olla lastensa kanssa. Kertoo paljon vanhemmuudesta ja tästä ajastakin.
Lapsillekin kesä on tärkeää aikaa ja läsnäolo ja oleminen kotona toivottuna ja rakastettuna ainutlaatuista. Oleminen, leikit, oma koti ja turvallinen vanhempi, läsnäolo, yhteiset pienet arkijutut-nämä ovat tärkeitä ajatellen lapsen psyykkistä tulevaisuuttakin ja tulevia muistoja.Lapselle on tärkeää tulla kuulluksi ja nähdyksi. Lapsuus on aika lyhyt aika ja erityisen merkityksellinen. Ikävää, jos perhe joutuu priorisoimaan kesälläkin elämänsä niin, että pienokainen kiikutetaan päiväkotiin ja muut asiat menevät edelle. Lapsi ikävöi ja kaipaa vanhempiaan, odottaa milloin hänet haetaan pitkänkin päivän jälkeen hoidosta. Omat tutut lelut ja koti täytyy jättää moneksi tunniksi. Kannattaisi asettua lapsen asemaan ja miettiä, miten toimia.
Vanhemmuuteen kuuluu se, että välillä on rasittavaa ja väsyttävää, mutta normaali aikuinen kestää sen ja asettaa aina lapsen edun oman edelle. Rakkaus lapseen on yhteisiä hetkiä, läheisyyttä, perustarpeista huolehtimista ja yhdessä puuhastelua arkiaskareissa. Tasapainoinen ja hyvinvoiva ihminen kasvaa terveistä lähtökohdista. Jos muut asiat menevät lapsen edelle, niin kannattaa pohtia, onko ne todellakin tärkeämpiä tässä elämänvaiheessa? Vai olisiko nyt syytä järjestää asiat niin, että oma lapsi saa olla kesälomansa omassa kodissaan perheensä läheisyydessä toivottuna ja pidettynä omana itsenään. Lapsi olisi syytä olla keskiössä, eikä sivuutettava ja toisten vieraiden hoitoon vietävä. Poikkeuksena tietenkin painavat syyt, kuten vanhempien sairastamiset ym.
Mikä on perheen arvomaailma? Mitä selityksiä keksitään, että lapsi ei saa olla omassa kodissaan, jos vanhempi tai vanhemmat ovat kotona. Vielä sitten ihmetellään, miksi lapset ovat niin levottomia kouluissa, rajattomia, mielenterveysongelmat kasvavat huomattavasti nuorten keskuudessa ja käyttäytymistavat osalla ala-arvoiset. Elämän perusta luodaan lapsuudesta käsin pienilläkin valinnoilla ja ne tukevat ihmisen kasvua ja kehitystä oikeaan ja terveeseen suuntaan. Rakastakaa lapsianne ja asettukaa heidän asemaansa, toimikaa herkällä korvalla ja kohdatkaa lapset läsnäolevana kaikkine tunteineen, näin muodostatte myös kiinteän ja hyvän perhesuhteen, joka kantaa tulevaankin.
Jotkut ne on tynnyrissä kasvaneita. Vaikka itse elää keskiluokkaista tyytyväistä elämää, se ei ole universaalia. On kammottavaa, että ihmiset, joilla ei ole kokemuspintaa eikä kykyä nähdä muuta kuin oman eämänmuodon arvostelevat toisten perheiden tilannetta ja ratkaisuja näin tuomitsevasti. Työskentelen itse sosiaalityöntekijänä ja voin kertoa, että kaikilla lapsilla ei ole valintaa olla olematta päiväkodissa. Kaikki lapset eivät synny toivottuina eikä kaikissa perheissä ole voimavaroja olla vain läsnä ja rakastaa, mitä lie sanahelinää tuokin on. Näiden lasten elämä ei siitä parane mitenkään, että päiväkodeissa kyräillään ja vatvotaan heidän vanhempiensa ratkaisuja tai ehdotellaan jopa päivähoidon oikeuden lakkauttamista. Onko tosiaan näin, että päiväkodeissa ei lastenhoitajilla ole enempää osaamista ja ammattitaitoa olla arvostelematta lapsia ja heidän perheitään. Tämä minusta on se todellinen ongelma, ei se, että jotkut lapset tarvitsevat enemmän päivähoitoa kuin toiset.
Ihana viesti, toivottavasti kaikki lukisivat tämän❤❤❤
Vierailija kirjoitti:
lapset kirjoitti:
Lapset eivät tarvitse päiväkotihoitoa, vanhemmat tarvitsevat, koska eivät jaksa hoitaa ja olla lastensa kanssa. Kertoo paljon vanhemmuudesta ja tästä ajastakin.
Lapsillekin kesä on tärkeää aikaa ja läsnäolo ja oleminen kotona toivottuna ja rakastettuna ainutlaatuista. Oleminen, leikit, oma koti ja turvallinen vanhempi, läsnäolo, yhteiset pienet arkijutut-nämä ovat tärkeitä ajatellen lapsen psyykkistä tulevaisuuttakin ja tulevia muistoja.Lapselle on tärkeää tulla kuulluksi ja nähdyksi. Lapsuus on aika lyhyt aika ja erityisen merkityksellinen. Ikävää, jos perhe joutuu priorisoimaan kesälläkin elämänsä niin, että pienokainen kiikutetaan päiväkotiin ja muut asiat menevät edelle. Lapsi ikävöi ja kaipaa vanhempiaan, odottaa milloin hänet haetaan pitkänkin päivän jälkeen hoidosta. Omat tutut lelut ja koti täytyy jättää moneksi tunniksi. Kannattaisi asettua lapsen asemaan ja miettiä, miten toimia.
Vanhemmuuteen kuuluu se, että välillä on rasittavaa ja väsyttävää, mutta normaali aikuinen kestää sen ja asettaa aina lapsen edun oman edelle. Rakkaus lapseen on yhteisiä hetkiä, läheisyyttä, perustarpeista huolehtimista ja yhdessä puuhastelua arkiaskareissa. Tasapainoinen ja hyvinvoiva ihminen kasvaa terveistä lähtökohdista. Jos muut asiat menevät lapsen edelle, niin kannattaa pohtia, onko ne todellakin tärkeämpiä tässä elämänvaiheessa? Vai olisiko nyt syytä järjestää asiat niin, että oma lapsi saa olla kesälomansa omassa kodissaan perheensä läheisyydessä toivottuna ja pidettynä omana itsenään. Lapsi olisi syytä olla keskiössä, eikä sivuutettava ja toisten vieraiden hoitoon vietävä. Poikkeuksena tietenkin painavat syyt, kuten vanhempien sairastamiset ym.
Mikä on perheen arvomaailma? Mitä selityksiä keksitään, että lapsi ei saa olla omassa kodissaan, jos vanhempi tai vanhemmat ovat kotona. Vielä sitten ihmetellään, miksi lapset ovat niin levottomia kouluissa, rajattomia, mielenterveysongelmat kasvavat huomattavasti nuorten keskuudessa ja käyttäytymistavat osalla ala-arvoiset. Elämän perusta luodaan lapsuudesta käsin pienilläkin valinnoilla ja ne tukevat ihmisen kasvua ja kehitystä oikeaan ja terveeseen suuntaan. Rakastakaa lapsianne ja asettukaa heidän asemaansa, toimikaa herkällä korvalla ja kohdatkaa lapset läsnäolevana kaikkine tunteineen, näin muodostatte myös kiinteän ja hyvän perhesuhteen, joka kantaa tulevaankin.
Jotkut ne on tynnyrissä kasvaneita. Vaikka itse elää keskiluokkaista tyytyväistä elämää, se ei ole universaalia. On kammottavaa, että ihmiset, joilla ei ole kokemuspintaa eikä kykyä nähdä muuta kuin oman eämänmuodon arvostelevat toisten perheiden tilannetta ja ratkaisuja näin tuomitsevasti. Työskentelen itse sosiaalityöntekijänä ja voin kertoa, että kaikilla lapsilla ei ole valintaa olla olematta päiväkodissa. Kaikki lapset eivät synny toivottuina eikä kaikissa perheissä ole voimavaroja olla vain läsnä ja rakastaa, mitä lie sanahelinää tuokin on. Näiden lasten elämä ei siitä parane mitenkään, että päiväkodeissa kyräillään ja vatvotaan heidän vanhempiensa ratkaisuja tai ehdotellaan jopa päivähoidon oikeuden lakkauttamista. Onko tosiaan näin, että päiväkodeissa ei lastenhoitajilla ole enempää osaamista ja ammattitaitoa olla arvostelematta lapsia ja heidän perheitään. Tämä minusta on se todellinen ongelma, ei se, että jotkut lapset tarvitsevat enemmän päivähoitoa kuin toiset.
Jos luit tekstin, niin siellä mainittiin poikkeuksena painavat syyt, joihin liittyy perheen vanhempien esim. psyykkiset ongelmat. Kesäpäivähoidossa on myös lapsia, joiden vanhemmilla ei tällaisia perusteita löydy. Ihmisillä on oikeus arvostella lapsen kannalta epäedullisia ratkaisuja. Kokemuspintaa löytyy, sanotaan että enemmän kuin sos.työntekijänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 2 vuotias poika joka on tällä hetkellä päivähoidossa vaikka olen itse kotona. Olen raskaana rv 24 ja synnytys on meinannut käynnistyä kahdesti. Se on saatu kuitenkin estettyä lääkkeillä ja nyt mulle on laitettu tukilanka. Mies aloittaa loman kahden viikon päästä jolloin poika lomailee myös. Itse tällä hetkellä lähinnä makoilen ja toivon, että edes muutama viikko päästään eteenpäin niin vauvan mahdollisuudet pysyä elossa on suuremmat. En voi nostaa mitään, en voi seistä niin kauaa että tekisin ruokaa, en voi juosta askeltakaan taaperon perässä ym. Olen itkuinen ja ahdistunut. Silti mies oli saanut alkuviikolla hoitoon viedessä kuulla että 2v kyllä nauttisi siellä kotona äidin kanssa lomailusta..
Onko päiväkodilla tiedossa tilanteesi? Jos on niin ymmärrystä pitäisi löytyä ja lapsesi paikka on pk:ssa.
Eri, mutta ei pklla tarvitse olla tietoa tilanteesta. Kunhan ottavat lapsen hymysuin vastaan eikä yritä iskälle viestiä että pitävät lapsen kotona. Se lapsen paikka on pkssa vaikka hoitajat eivät ymmärtäisi miksi. Kauhea ajatus että ymmärrystä heruu vsin jos portinvartijahoitajalle osaa tarpeeksi hyvin selittää henkilökohtaiset asiansa. Tämähän se koko ketjussa puidun ongelman ydin on!
Lapset kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lapset kirjoitti:
Lapset eivät tarvitse päiväkotihoitoa, vanhemmat tarvitsevat, koska eivät jaksa hoitaa ja olla lastensa kanssa. Kertoo paljon vanhemmuudesta ja tästä ajastakin.
Lapsillekin kesä on tärkeää aikaa ja läsnäolo ja oleminen kotona toivottuna ja rakastettuna ainutlaatuista. Oleminen, leikit, oma koti ja turvallinen vanhempi, läsnäolo, yhteiset pienet arkijutut-nämä ovat tärkeitä ajatellen lapsen psyykkistä tulevaisuuttakin ja tulevia muistoja.Lapselle on tärkeää tulla kuulluksi ja nähdyksi. Lapsuus on aika lyhyt aika ja erityisen merkityksellinen. Ikävää, jos perhe joutuu priorisoimaan kesälläkin elämänsä niin, että pienokainen kiikutetaan päiväkotiin ja muut asiat menevät edelle. Lapsi ikävöi ja kaipaa vanhempiaan, odottaa milloin hänet haetaan pitkänkin päivän jälkeen hoidosta. Omat tutut lelut ja koti täytyy jättää moneksi tunniksi. Kannattaisi asettua lapsen asemaan ja miettiä, miten toimia.
Vanhemmuuteen kuuluu se, että välillä on rasittavaa ja väsyttävää, mutta normaali aikuinen kestää sen ja asettaa aina lapsen edun oman edelle. Rakkaus lapseen on yhteisiä hetkiä, läheisyyttä, perustarpeista huolehtimista ja yhdessä puuhastelua arkiaskareissa. Tasapainoinen ja hyvinvoiva ihminen kasvaa terveistä lähtökohdista. Jos muut asiat menevät lapsen edelle, niin kannattaa pohtia, onko ne todellakin tärkeämpiä tässä elämänvaiheessa? Vai olisiko nyt syytä järjestää asiat niin, että oma lapsi saa olla kesälomansa omassa kodissaan perheensä läheisyydessä toivottuna ja pidettynä omana itsenään. Lapsi olisi syytä olla keskiössä, eikä sivuutettava ja toisten vieraiden hoitoon vietävä. Poikkeuksena tietenkin painavat syyt, kuten vanhempien sairastamiset ym.
Mikä on perheen arvomaailma? Mitä selityksiä keksitään, että lapsi ei saa olla omassa kodissaan, jos vanhempi tai vanhemmat ovat kotona. Vielä sitten ihmetellään, miksi lapset ovat niin levottomia kouluissa, rajattomia, mielenterveysongelmat kasvavat huomattavasti nuorten keskuudessa ja käyttäytymistavat osalla ala-arvoiset. Elämän perusta luodaan lapsuudesta käsin pienilläkin valinnoilla ja ne tukevat ihmisen kasvua ja kehitystä oikeaan ja terveeseen suuntaan. Rakastakaa lapsianne ja asettukaa heidän asemaansa, toimikaa herkällä korvalla ja kohdatkaa lapset läsnäolevana kaikkine tunteineen, näin muodostatte myös kiinteän ja hyvän perhesuhteen, joka kantaa tulevaankin.
Jotkut ne on tynnyrissä kasvaneita. Vaikka itse elää keskiluokkaista tyytyväistä elämää, se ei ole universaalia. On kammottavaa, että ihmiset, joilla ei ole kokemuspintaa eikä kykyä nähdä muuta kuin oman eämänmuodon arvostelevat toisten perheiden tilannetta ja ratkaisuja näin tuomitsevasti. Työskentelen itse sosiaalityöntekijänä ja voin kertoa, että kaikilla lapsilla ei ole valintaa olla olematta päiväkodissa. Kaikki lapset eivät synny toivottuina eikä kaikissa perheissä ole voimavaroja olla vain läsnä ja rakastaa, mitä lie sanahelinää tuokin on. Näiden lasten elämä ei siitä parane mitenkään, että päiväkodeissa kyräillään ja vatvotaan heidän vanhempiensa ratkaisuja tai ehdotellaan jopa päivähoidon oikeuden lakkauttamista. Onko tosiaan näin, että päiväkodeissa ei lastenhoitajilla ole enempää osaamista ja ammattitaitoa olla arvostelematta lapsia ja heidän perheitään. Tämä minusta on se todellinen ongelma, ei se, että jotkut lapset tarvitsevat enemmän päivähoitoa kuin toiset.
Jos luit tekstin, niin siellä mainittiin poikkeuksena painavat syyt, joihin liittyy perheen vanhempien esim. psyykkiset ongelmat. Kesäpäivähoidossa on myös lapsia, joiden vanhemmilla ei tällaisia perusteita löydy. Ihmisillä on oikeus arvostella lapsen kannalta epäedullisia ratkaisuja. Kokemuspintaa löytyy, sanotaan että enemmän kuin sos.työntekijänä.
Sosiaalityöntekijä vastaa, että mistä sinä tiedät hitusvinkulaankaan niiden perheiden ja niiden lasten vanhempien asioista? Oletko sinä käynyt siellä kotona? Oletko käynyt keskustelemassa vanhempien kanssa luottamuksellisesti? Oletko sinä saanut vanhemmat avautumaan ja kertomaan hyvin vaikeistakin asioista, jotka saattavat kuormittaa perhettä? Tuskinpa. Sinä pidit tympeän keskiluokkaisen saarnan ja kuvittelet tietäväsi toisten ihmisten asiat paremmin kuin he itse. Toivon, että et työskentele lasten kanssa oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnkuvia on erilaisia ja tätä ei välttämättä ap muista/ymmärrä. Itse olen IT-alalla. Tämän ja seuraavan viikon olen päivystäjä. Tämä tarkoittaa sitä, että voin vapaasti tehdä ihan mitä huvittaa, mutta jos tulee hälytys, minulla on 15 minuuttia aikaa avata läppäri ja korjata vikatilaa. Välillä korjaamiseen menee minuutti, välillä viisi tuntia. En siis voi hoitaa kotona meidän 3- ja 5-vuotiasta, sillä saatan koska tahansa joutua töihin. Siksi molemmat lapset ovat päivystyspäiväkodissa sen aikaa kun isä on töissä, kunnes hän pystyy ottamaan vetovastuun lapsista. Illalla ja viikonloppuna teemme kaikkea kivaa yhdessä, kunhan läppäri on aina mukana ja mies pystyy hoitamaan lapsia jos yhtäkkiä joudun töihin.
Esim. tällä viikolla hälytyksiä on tullut kaksi. Kerran keskellä yötä ja kerran päivällä, jolloin korjaus kesti tunnin. Muuten olen käynyt rannalla, istunut kahvilassa kaverin kanssa, käynyt pitkillä pyörälenkeillä ja hengaillut kotona. Tänäänkin olen rannalla ja vein lapset päiväkotiin niin, ettei kyllä jäänyt epäselväksi kenellekkään että rannalle olen menossa. En tunne kaikkia päivystyspäiväkodin työntekijöitä, enkä ole kokenut tarpeelliseksi jokaiselle erikseen selittää miksi äiti lähtee nyt rantsulle ja siitä shoppailemaan kun lapset on päiväkodissa. Meidän omat hoitajat tietenkin tietävät, että päivystän 2 viikkoa kerralla aina kolmen kuukauden välein. Joten elleivät he kerro asiasta eteenpäin, siellä ap kauhistelee meidän lasten kaltoinkohtelua. Lomaa pidimme 3 viikkoa kesäkuussa yhdessä koko perhe ja toiset 3 viikkoa päivystykseni loputtua.
Älkää olettako, että tiedätte kaikkien perheiden tilanteista kaiken. Se on lapsellista ja rumaa asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja paheksua heitä pelkän mututiedon pohjalta.
Tahallaan siis kiusaat päivystyksen työntekijöitä esittämällä, että lomailet lasten ollessa hoidossa. Oletpas ihana ihminen.
Eli pitäisi pukeutua viemisen ajaksi jakkupukuun ja vaihtaa rantakamat nurkan takana ettei pk-tädeille tule paha mieli?😅
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 2 vuotias poika joka on tällä hetkellä päivähoidossa vaikka olen itse kotona. Olen raskaana rv 24 ja synnytys on meinannut käynnistyä kahdesti. Se on saatu kuitenkin estettyä lääkkeillä ja nyt mulle on laitettu tukilanka. Mies aloittaa loman kahden viikon päästä jolloin poika lomailee myös. Itse tällä hetkellä lähinnä makoilen ja toivon, että edes muutama viikko päästään eteenpäin niin vauvan mahdollisuudet pysyä elossa on suuremmat. En voi nostaa mitään, en voi seistä niin kauaa että tekisin ruokaa, en voi juosta askeltakaan taaperon perässä ym. Olen itkuinen ja ahdistunut. Silti mies oli saanut alkuviikolla hoitoon viedessä kuulla että 2v kyllä nauttisi siellä kotona äidin kanssa lomailusta..
Hei älä välitä! Sulla on selkeä syy, jota arvostelijat eivät tiedä.
Toivotaan, että vauva pysyy masussa mahdollisimman kauan❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lapset kirjoitti:
Lapset eivät tarvitse päiväkotihoitoa, vanhemmat tarvitsevat, koska eivät jaksa hoitaa ja olla lastensa kanssa. Kertoo paljon vanhemmuudesta ja tästä ajastakin.
Lapsillekin kesä on tärkeää aikaa ja läsnäolo ja oleminen kotona toivottuna ja rakastettuna ainutlaatuista. Oleminen, leikit, oma koti ja turvallinen vanhempi, läsnäolo, yhteiset pienet arkijutut-nämä ovat tärkeitä ajatellen lapsen psyykkistä tulevaisuuttakin ja tulevia muistoja.Lapselle on tärkeää tulla kuulluksi ja nähdyksi. Lapsuus on aika lyhyt aika ja erityisen merkityksellinen. Ikävää, jos perhe joutuu priorisoimaan kesälläkin elämänsä niin, että pienokainen kiikutetaan päiväkotiin ja muut asiat menevät edelle. Lapsi ikävöi ja kaipaa vanhempiaan, odottaa milloin hänet haetaan pitkänkin päivän jälkeen hoidosta. Omat tutut lelut ja koti täytyy jättää moneksi tunniksi. Kannattaisi asettua lapsen asemaan ja miettiä, miten toimia.
Vanhemmuuteen kuuluu se, että välillä on rasittavaa ja väsyttävää, mutta normaali aikuinen kestää sen ja asettaa aina lapsen edun oman edelle. Rakkaus lapseen on yhteisiä hetkiä, läheisyyttä, perustarpeista huolehtimista ja yhdessä puuhastelua arkiaskareissa. Tasapainoinen ja hyvinvoiva ihminen kasvaa terveistä lähtökohdista. Jos muut asiat menevät lapsen edelle, niin kannattaa pohtia, onko ne todellakin tärkeämpiä tässä elämänvaiheessa? Vai olisiko nyt syytä järjestää asiat niin, että oma lapsi saa olla kesälomansa omassa kodissaan perheensä läheisyydessä toivottuna ja pidettynä omana itsenään. Lapsi olisi syytä olla keskiössä, eikä sivuutettava ja toisten vieraiden hoitoon vietävä. Poikkeuksena tietenkin painavat syyt, kuten vanhempien sairastamiset ym.
Mikä on perheen arvomaailma? Mitä selityksiä keksitään, että lapsi ei saa olla omassa kodissaan, jos vanhempi tai vanhemmat ovat kotona. Vielä sitten ihmetellään, miksi lapset ovat niin levottomia kouluissa, rajattomia, mielenterveysongelmat kasvavat huomattavasti nuorten keskuudessa ja käyttäytymistavat osalla ala-arvoiset. Elämän perusta luodaan lapsuudesta käsin pienilläkin valinnoilla ja ne tukevat ihmisen kasvua ja kehitystä oikeaan ja terveeseen suuntaan. Rakastakaa lapsianne ja asettukaa heidän asemaansa, toimikaa herkällä korvalla ja kohdatkaa lapset läsnäolevana kaikkine tunteineen, näin muodostatte myös kiinteän ja hyvän perhesuhteen, joka kantaa tulevaankin.
Jotkut ne on tynnyrissä kasvaneita. Vaikka itse elää keskiluokkaista tyytyväistä elämää, se ei ole universaalia. On kammottavaa, että ihmiset, joilla ei ole kokemuspintaa eikä kykyä nähdä muuta kuin oman eämänmuodon arvostelevat toisten perheiden tilannetta ja ratkaisuja näin tuomitsevasti. Työskentelen itse sosiaalityöntekijänä ja voin kertoa, että kaikilla lapsilla ei ole valintaa olla olematta päiväkodissa. Kaikki lapset eivät synny toivottuina eikä kaikissa perheissä ole voimavaroja olla vain läsnä ja rakastaa, mitä lie sanahelinää tuokin on. Näiden lasten elämä ei siitä parane mitenkään, että päiväkodeissa kyräillään ja vatvotaan heidän vanhempiensa ratkaisuja tai ehdotellaan jopa päivähoidon oikeuden lakkauttamista. Onko tosiaan näin, että päiväkodeissa ei lastenhoitajilla ole enempää osaamista ja ammattitaitoa olla arvostelematta lapsia ja heidän perheitään. Tämä minusta on se todellinen ongelma, ei se, että jotkut lapset tarvitsevat enemmän päivähoitoa kuin toiset.
Jos luit tekstin, niin siellä mainittiin poikkeuksena painavat syyt, joihin liittyy perheen vanhempien esim. psyykkiset ongelmat. Kesäpäivähoidossa on myös lapsia, joiden vanhemmilla ei tällaisia perusteita löydy. Ihmisillä on oikeus arvostella lapsen kannalta epäedullisia ratkaisuja. Kokemuspintaa löytyy, sanotaan että enemmän kuin sos.työntekijänä.
Väärin. Ihmisillä EI ole oikeutta arvostella jos eivät satavarmasti tiedä perheen tilanteesta ihan kaikkea. Esim. ap on täällä maininnut, että perustaa oman kritiikkinsä esim lasten sanomisiin ja siihen, että näkee vanhempien tuovan lapset kotivaatteissa. Tämä ei ole perusta, jonka pohjalta kenelläkään on oikeus arvostella muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 2 vuotias poika joka on tällä hetkellä päivähoidossa vaikka olen itse kotona. Olen raskaana rv 24 ja synnytys on meinannut käynnistyä kahdesti. Se on saatu kuitenkin estettyä lääkkeillä ja nyt mulle on laitettu tukilanka. Mies aloittaa loman kahden viikon päästä jolloin poika lomailee myös. Itse tällä hetkellä lähinnä makoilen ja toivon, että edes muutama viikko päästään eteenpäin niin vauvan mahdollisuudet pysyä elossa on suuremmat. En voi nostaa mitään, en voi seistä niin kauaa että tekisin ruokaa, en voi juosta askeltakaan taaperon perässä ym. Olen itkuinen ja ahdistunut. Silti mies oli saanut alkuviikolla hoitoon viedessä kuulla että 2v kyllä nauttisi siellä kotona äidin kanssa lomailusta..
Onko päiväkodilla tiedossa tilanteesi? Jos on niin ymmärrystä pitäisi löytyä ja lapsesi paikka on pk:ssa.
Eri, mutta ei pklla tarvitse olla tietoa tilanteesta. Kunhan ottavat lapsen hymysuin vastaan eikä yritä iskälle viestiä että pitävät lapsen kotona. Se lapsen paikka on pkssa vaikka hoitajat eivät ymmärtäisi miksi. Kauhea ajatus että ymmärrystä heruu vsin jos portinvartijahoitajalle osaa tarpeeksi hyvin selittää henkilökohtaiset asiansa. Tämähän se koko ketjussa puidun ongelman ydin on!
Ei se ole ongelman ydin. Ongelman ydin on se, että osa vanhemmista käyttää hyväkseen subjektiivista päivähoito-oikeutta lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Kuitenkin ketju on täynnä näitä "mutta minäpäs olen töissä, vaikka verkkareissa sinne menenkin, ja mitä se kenellekään kuuluu" -ihmisiä. Toinen porukka on nämä, jotka ovat sitä mieltä, että joillekin lapsille on parempi olla tarhassa kotiolojen vuoksi. Ja näin varmaan onkin, mutta pitääkö ylläpitää tällaista raskasta ja epäoikeudenmukaista järjestelmää näiden lasten vuoksi? Onko niitä Suomessa jo niin paljon? Ja eikö olekin erikoista, että mitä enemmän lapsia laitostetaan, sitä enemmän on käyttäytymishäiriöitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 2 vuotias poika joka on tällä hetkellä päivähoidossa vaikka olen itse kotona. Olen raskaana rv 24 ja synnytys on meinannut käynnistyä kahdesti. Se on saatu kuitenkin estettyä lääkkeillä ja nyt mulle on laitettu tukilanka. Mies aloittaa loman kahden viikon päästä jolloin poika lomailee myös. Itse tällä hetkellä lähinnä makoilen ja toivon, että edes muutama viikko päästään eteenpäin niin vauvan mahdollisuudet pysyä elossa on suuremmat. En voi nostaa mitään, en voi seistä niin kauaa että tekisin ruokaa, en voi juosta askeltakaan taaperon perässä ym. Olen itkuinen ja ahdistunut. Silti mies oli saanut alkuviikolla hoitoon viedessä kuulla että 2v kyllä nauttisi siellä kotona äidin kanssa lomailusta..
Onko päiväkodilla tiedossa tilanteesi? Jos on niin ymmärrystä pitäisi löytyä ja lapsesi paikka on pk:ssa.
Eri, mutta ei pklla tarvitse olla tietoa tilanteesta. Kunhan ottavat lapsen hymysuin vastaan eikä yritä iskälle viestiä että pitävät lapsen kotona. Se lapsen paikka on pkssa vaikka hoitajat eivät ymmärtäisi miksi. Kauhea ajatus että ymmärrystä heruu vsin jos portinvartijahoitajalle osaa tarpeeksi hyvin selittää henkilökohtaiset asiansa. Tämähän se koko ketjussa puidun ongelman ydin on!
Ei se ole ongelman ydin. Ongelman ydin on se, että osa vanhemmista käyttää hyväkseen subjektiivista päivähoito-oikeutta lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Kuitenkin ketju on täynnä näitä "mutta minäpäs olen töissä, vaikka verkkareissa sinne menenkin, ja mitä se kenellekään kuuluu" -ihmisiä. Toinen porukka on nämä, jotka ovat sitä mieltä, että joillekin lapsille on parempi olla tarhassa kotiolojen vuoksi. Ja näin varmaan onkin, mutta pitääkö ylläpitää tällaista raskasta ja epäoikeudenmukaista järjestelmää näiden lasten vuoksi? Onko niitä Suomessa jo niin paljon? Ja eikö olekin erikoista, että mitä enemmän lapsia laitostetaan, sitä enemmän on käyttäytymishäiriöitä?
Päivähoito on hyvin kevyt ja edullinen rakenne yhteiskunnassa. Kenenkään etu ei myöskään ole se, että kesähoito leimautuisi vain tiettyjen perheiden tarpeeksi. Ja kyllä, niitä perheitä, joissa päivähoito on äärimmäisen tarpeellinen sosiaalinen verkko, joka pitää perhettä mukana yhteiskunnassa on todella paljon. Laajamittainen päivähoidon käyttö tuo ne käyttäytymisongelmat näkyviksi, jolloin niitä on helpompi hoitaa ajoissa.
Oksettavaa tämä teidän eri ammattien edustajien eriarvoistaminen ja suoranainen solvaaminen.
Ilmeisesti tämä tulee yllätyksenä, mutta ryhmän aikuiset kokoontuvat 1x/vkossa tiimiin jossa käydään läpi mm lasten kuulumisia ja onko mitä erityisempää sen seur viikon ym suunnittelun lisäksi. Ja siinä tiimissä jaetaan asioita, eikä todellakaan ulkoisteta vaikkapa lastenhoitajia siksi aikaa pois.
Ei ihme että hlökunta päiväkodeissa voi huonosti ja ilmapiirit paskaa, kun juttujanne lukee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 2 vuotias poika joka on tällä hetkellä päivähoidossa vaikka olen itse kotona. Olen raskaana rv 24 ja synnytys on meinannut käynnistyä kahdesti. Se on saatu kuitenkin estettyä lääkkeillä ja nyt mulle on laitettu tukilanka. Mies aloittaa loman kahden viikon päästä jolloin poika lomailee myös. Itse tällä hetkellä lähinnä makoilen ja toivon, että edes muutama viikko päästään eteenpäin niin vauvan mahdollisuudet pysyä elossa on suuremmat. En voi nostaa mitään, en voi seistä niin kauaa että tekisin ruokaa, en voi juosta askeltakaan taaperon perässä ym. Olen itkuinen ja ahdistunut. Silti mies oli saanut alkuviikolla hoitoon viedessä kuulla että 2v kyllä nauttisi siellä kotona äidin kanssa lomailusta..
Onko päiväkodilla tiedossa tilanteesi? Jos on niin ymmärrystä pitäisi löytyä ja lapsesi paikka on pk:ssa.
Eri, mutta ei pklla tarvitse olla tietoa tilanteesta. Kunhan ottavat lapsen hymysuin vastaan eikä yritä iskälle viestiä että pitävät lapsen kotona. Se lapsen paikka on pkssa vaikka hoitajat eivät ymmärtäisi miksi. Kauhea ajatus että ymmärrystä heruu vsin jos portinvartijahoitajalle osaa tarpeeksi hyvin selittää henkilökohtaiset asiansa. Tämähän se koko ketjussa puidun ongelman ydin on!
Ei se ole ongelman ydin. Ongelman ydin on se, että osa vanhemmista käyttää hyväkseen subjektiivista päivähoito-oikeutta lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Kuitenkin ketju on täynnä näitä "mutta minäpäs olen töissä, vaikka verkkareissa sinne menenkin, ja mitä se kenellekään kuuluu" -ihmisiä. Toinen porukka on nämä, jotka ovat sitä mieltä, että joillekin lapsille on parempi olla tarhassa kotiolojen vuoksi. Ja näin varmaan onkin, mutta pitääkö ylläpitää tällaista raskasta ja epäoikeudenmukaista järjestelmää näiden lasten vuoksi? Onko niitä Suomessa jo niin paljon? Ja eikö olekin erikoista, että mitä enemmän lapsia laitostetaan, sitä enemmän on käyttäytymishäiriöitä?
Päivähoito on hyvin kevyt ja edullinen rakenne yhteiskunnassa. Kenenkään etu ei myöskään ole se, että kesähoito leimautuisi vain tiettyjen perheiden tarpeeksi. Ja kyllä, niitä perheitä, joissa päivähoito on äärimmäisen tarpeellinen sosiaalinen verkko, joka pitää perhettä mukana yhteiskunnassa on todella paljon. Laajamittainen päivähoidon käyttö tuo ne käyttäytymisongelmat näkyviksi, jolloin niitä on helpompi hoitaa ajoissa.
Vai hyvin kevyt ja edullinen. Työntekijöille ja niille lapsille joita siellä säilötään se on kyllä kaikkea muuta kuin kevyttä. Edullista se on koska resurssit on minimissä tai jopa alle ja kaikki revitään työntekijöiden selkänahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tultiin lapsen kanssa rannalta ja mentiin kaupungin ainoa päivystävän päiväkodin ohi. (Normaalisti täällä on kuusi päiväkotia). Pihalla oli noin viisi lasta. Heistäkin varmasti osa oli sellaisia, että vanhemmilla ei ole juuri nyt lomaa. Eli keskisuuressa kaupungissa on ehkä 1-2 lasta, jotka on heinäkuussa "turhaan" hoidossa. Sitä sitten kauhistellaan täällä suu vaahdossa ja samalla haukutaan käytännössä kaikki nykyvanhemmat.
Meidän pienessä päiväkodissa on ollut nyt kesä-heinäkuun aikana joka päivä yli 70 lasta. Eikä meidän tarvitse arvailla tai luulla, mitä osa vanhemmista tekee, kun he ihan itse kertovat, että lomailevat: menevät kalalle, rannalle, kampaajalle jne. Osa myös kertoo, etteivät pärjää/jaksa olla omien lastensa kanssa.
Kai ymmärrät että jos vanhemmat eivät osaa eikä jaksa, on lapsen hyvä olla päivähoidossa. Ei se osaaminen ja jaksaminen kasva siitä, että lapset ovat kotona. T: sossu
Ymmärrän tuon jaksamispointin, mutta miten vanhempien osaaminen kasvaa sillä, että lapset ovat koko ajan päiväkodissa? Kyllä minun mielestä tälläiset perheet olisivat enemmänkin perhetyön heiniä. En ne lapset yhtään helpommaksi muutu siinä vaiheessa, kun ne kouluun lähtevät, mut silloin niitä ei voi enää sysätä päiväkotiin. Jos vanhemmilla ei ole taitoja, niin jotain tartteis varmaan tehdä.
Ja se perhetyö ei auta yhtään mihinkään. Joku käy pari kertaa kk keskustelelmassa niitä näitä, kun oikeasti vanhemmalla voi olla vaikka mieletön univaje, koska lapset eivät nuku yöllä. Tai tarve saada siivota, koska lapset ovat niin vahdittavia, ettei heidän kanssaa voi siivota.
Vierailija kirjoitti:
Lapset kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lapset kirjoitti:
Lapset eivät tarvitse päiväkotihoitoa, vanhemmat tarvitsevat, koska eivät jaksa hoitaa ja olla lastensa kanssa. Kertoo paljon vanhemmuudesta ja tästä ajastakin.
Lapsillekin kesä on tärkeää aikaa ja läsnäolo ja oleminen kotona toivottuna ja rakastettuna ainutlaatuista. Oleminen, leikit, oma koti ja turvallinen vanhempi, läsnäolo, yhteiset pienet arkijutut-nämä ovat tärkeitä ajatellen lapsen psyykkistä tulevaisuuttakin ja tulevia muistoja.Lapselle on tärkeää tulla kuulluksi ja nähdyksi. Lapsuus on aika lyhyt aika ja erityisen merkityksellinen. Ikävää, jos perhe joutuu priorisoimaan kesälläkin elämänsä niin, että pienokainen kiikutetaan päiväkotiin ja muut asiat menevät edelle. Lapsi ikävöi ja kaipaa vanhempiaan, odottaa milloin hänet haetaan pitkänkin päivän jälkeen hoidosta. Omat tutut lelut ja koti täytyy jättää moneksi tunniksi. Kannattaisi asettua lapsen asemaan ja miettiä, miten toimia.
Vanhemmuuteen kuuluu se, että välillä on rasittavaa ja väsyttävää, mutta normaali aikuinen kestää sen ja asettaa aina lapsen edun oman edelle. Rakkaus lapseen on yhteisiä hetkiä, läheisyyttä, perustarpeista huolehtimista ja yhdessä puuhastelua arkiaskareissa. Tasapainoinen ja hyvinvoiva ihminen kasvaa terveistä lähtökohdista. Jos muut asiat menevät lapsen edelle, niin kannattaa pohtia, onko ne todellakin tärkeämpiä tässä elämänvaiheessa? Vai olisiko nyt syytä järjestää asiat niin, että oma lapsi saa olla kesälomansa omassa kodissaan perheensä läheisyydessä toivottuna ja pidettynä omana itsenään. Lapsi olisi syytä olla keskiössä, eikä sivuutettava ja toisten vieraiden hoitoon vietävä. Poikkeuksena tietenkin painavat syyt, kuten vanhempien sairastamiset ym.
Mikä on perheen arvomaailma? Mitä selityksiä keksitään, että lapsi ei saa olla omassa kodissaan, jos vanhempi tai vanhemmat ovat kotona. Vielä sitten ihmetellään, miksi lapset ovat niin levottomia kouluissa, rajattomia, mielenterveysongelmat kasvavat huomattavasti nuorten keskuudessa ja käyttäytymistavat osalla ala-arvoiset. Elämän perusta luodaan lapsuudesta käsin pienilläkin valinnoilla ja ne tukevat ihmisen kasvua ja kehitystä oikeaan ja terveeseen suuntaan. Rakastakaa lapsianne ja asettukaa heidän asemaansa, toimikaa herkällä korvalla ja kohdatkaa lapset läsnäolevana kaikkine tunteineen, näin muodostatte myös kiinteän ja hyvän perhesuhteen, joka kantaa tulevaankin.
Jotkut ne on tynnyrissä kasvaneita. Vaikka itse elää keskiluokkaista tyytyväistä elämää, se ei ole universaalia. On kammottavaa, että ihmiset, joilla ei ole kokemuspintaa eikä kykyä nähdä muuta kuin oman eämänmuodon arvostelevat toisten perheiden tilannetta ja ratkaisuja näin tuomitsevasti. Työskentelen itse sosiaalityöntekijänä ja voin kertoa, että kaikilla lapsilla ei ole valintaa olla olematta päiväkodissa. Kaikki lapset eivät synny toivottuina eikä kaikissa perheissä ole voimavaroja olla vain läsnä ja rakastaa, mitä lie sanahelinää tuokin on. Näiden lasten elämä ei siitä parane mitenkään, että päiväkodeissa kyräillään ja vatvotaan heidän vanhempiensa ratkaisuja tai ehdotellaan jopa päivähoidon oikeuden lakkauttamista. Onko tosiaan näin, että päiväkodeissa ei lastenhoitajilla ole enempää osaamista ja ammattitaitoa olla arvostelematta lapsia ja heidän perheitään. Tämä minusta on se todellinen ongelma, ei se, että jotkut lapset tarvitsevat enemmän päivähoitoa kuin toiset.
Jos luit tekstin, niin siellä mainittiin poikkeuksena painavat syyt, joihin liittyy perheen vanhempien esim. psyykkiset ongelmat. Kesäpäivähoidossa on myös lapsia, joiden vanhemmilla ei tällaisia perusteita löydy. Ihmisillä on oikeus arvostella lapsen kannalta epäedullisia ratkaisuja. Kokemuspintaa löytyy, sanotaan että enemmän kuin sos.työntekijänä.
Sosiaalityöntekijä vastaa, että mistä sinä tiedät hitusvinkulaankaan niiden perheiden ja niiden lasten vanhempien asioista? Oletko sinä käynyt siellä kotona? Oletko käynyt keskustelemassa vanhempien kanssa luottamuksellisesti? Oletko sinä saanut vanhemmat avautumaan ja kertomaan hyvin vaikeistakin asioista, jotka saattavat kuormittaa perhettä? Tuskinpa. Sinä pidit tympeän keskiluokkaisen saarnan ja kuvittelet tietäväsi toisten ihmisten asiat paremmin kuin he itse. Toivon, että et työskentele lasten kanssa oikeasti.
Avautumisia ei tässä peräänkuulutettu. Jokainen perhe tietää itse, onko lapsen kesähoitoon viennillä oikeat perusteet. Edelleen painavista syistä hoito on perusteltua. Kritiikki koskee aiheetonta kesäpäivähoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Oksettavaa tämä teidän eri ammattien edustajien eriarvoistaminen ja suoranainen solvaaminen.
Ilmeisesti tämä tulee yllätyksenä, mutta ryhmän aikuiset kokoontuvat 1x/vkossa tiimiin jossa käydään läpi mm lasten kuulumisia ja onko mitä erityisempää sen seur viikon ym suunnittelun lisäksi. Ja siinä tiimissä jaetaan asioita, eikä todellakaan ulkoisteta vaikkapa lastenhoitajia siksi aikaa pois.
Ei ihme että hlökunta päiväkodeissa voi huonosti ja ilmapiirit paskaa, kun juttujanne lukee.
Valitettava tosiasia on, että pkssa on eri koulutuksen omaavia ihmisiä ja välillä heitä rajataan pois, koska työnkuvat ovat erilaisia. Näin kaikissa työpaikoissa eikä se ole mitenkään oksettavaa. Meillä esim pidetään yleisen viikkopalaverin lisäksi erillinen esihenkilöpalaveri kerran kahdessa viikossa jossa mukana on vain lastentarhaopettajat ja päiväkodin johto. Ihan vaan siksi että on paljon hallinnollisia asioita jotka kuuluvat näiden työnkuvaan muttei lastenhoitajien. Se ei tee lastenhoitajista yhtään sen huonompia tai vähempiarvoisia, heidät on vaan palkattu eri työhön kun lastentarhaopettajat ja päiväkodin johtaja.
Missä noin sanottiin? Päätteli miehen olevan kuvioissa tuosta lauseesta, kun ei miestä muuten koko kirjoituksessa mainittu.