Mitä kaipaatte eksistänne/edellisestä suhteesta?

En. Todellakaan. Mitään.

Rauhallisia iltoja, kun molemmat luki omaa kirjaansa. Keitettiin iltatee ja sen seuraksi paahtoleipää ja juustoa tai marmeladia. Keskusteltiin kirjoista. Vaikka molemmilla oli omat lempikirjailijat, usein luettiin myös kumppanin suosittelema kirja.

Ex-mies oli on pitkä. Pystyin käyttämään korkkareita ja olin silti pienempi.

Vierailija kirjoitti:

K kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden huumaa, ensirakkautta ja toisen sekä omaan kroppaan tutustumista.

Sanoin ystävälle joskus että voi kun sitä osaisi vielä rakastaa niinkuin sillon ensimmäisen kanssa: pelottomasti, viattomasti ja niiiiin valtavan syvästi. Että kun toinen sanoi rakastavansa niin siihen uskoi, tottakai, kun toinen niin sanoi :) Niin helppoa se oli. Sitä oikeaa ensirakkautta ei kyllä joillain tavoin kukaan muu enää voita.

Oispa kaikilla se eka kokemus noin hyvä.

No, en tiedä. Ihanaahan se on että meillä meni niin hyvin ja kauan, monta vuotta mutta sellasen ensirakkauden jälkeen on tosi vaikea löytää enää mitään joka kolahtaisi niin. 

Ei niin huonoa liittoa ole kenellekään ollut, etteikö siitä liitosta jotain asioita tai hetkiä joskus muistaisi ja kaipaisi niitä.

Ei se tarkoita että se kaipuas on mitään suurta tai jatkuvaa.

Vaan sellaista, että joskus tulee mieleen ja pienen hetken kaipaa tiettyjä menneitä juttuja.

Ehkä itsellä tiivistettynä se, etten ole ennen sitä enkä sen jälkeen löytänyt ketään joka ymmärtäisi mua ja mun maailmaa niin hyvin. Sellainen yhteys jota ei voi tekemällä tehdä eikä saada. On tosi harmi että sellainen ei sitten lopulta toimi :/

Ex puolison kanssa sänky temppuja ja läheisyyttä ja luottoa joka oli. Vaikka hän sen hajoitti myöhemmin.

Toiselta turvallisuuden tunnetta, yhdeltä taas mahtavaa seksiä

K kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoa meisseliä….

Ex oli loistava nuolemaan, nykyinen ei edes yritä koska "ällöttää". En kuulemma minä vaan joskus on oksennus lentänyt jonkun toisen kanssa. 

Mulla on tää sama. En todellakaan kaivannut mitään eksästäni, kunnes tajusin nykyisen kanssa, miten ainutlaatuista se eksän hyvä nuolemistaito oli. Nykyinen ei kuulemma osaa, eikä ilmeisesti halua, enkä todellakaan halua että kumpikaan kokee paineita tehdä jotain sellasta mitä ei halua tehdä.

Pahinta on tietenkin, etten saa kuin nuolemalla. Ja leluilla ja yksin, mutta silloinkin se kestää. Eksä sai mut aina tulemaan, koska tunsi mun kropan joka kohdan ja reaktion niin uskomattoman hyvin ja osasi tehdä aina oikeat asiat. Ja nautti siitä itse suunnattomasti, hän se nimenomaan halus aina nuolla mua. Nykyisen kanssa tulee ennemmin sellainen olo ja varmaan hän ajattelee sen niin, että mun on vaan tosi vaikea saada. No niin on, kun en saa sellaista seksiä, missä saisin.

Niin että sitä kaipaan. Ja toki sitä, että oltiin perhe, vaikkakin perhe-elämän ja parisuhteen täydellinen toimimattomuus oli eron syynä.

Vierailija kirjoitti:

K kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoa meisseliä….

Ex oli loistava nuolemaan, nykyinen ei edes yritä koska "ällöttää". En kuulemma minä vaan joskus on oksennus lentänyt jonkun toisen kanssa. 

Mulla on tää sama. En todellakaan kaivannut mitään eksästäni, kunnes tajusin nykyisen kanssa, miten ainutlaatuista se eksän hyvä nuolemistaito oli. Nykyinen ei kuulemma osaa, eikä ilmeisesti halua, enkä todellakaan halua että kumpikaan kokee paineita tehdä jotain sellasta mitä ei halua tehdä.

Pahinta on tietenkin, etten saa kuin nuolemalla. Ja leluilla ja yksin, mutta silloinkin se kestää. Eksä sai mut aina tulemaan, koska tunsi mun kropan joka kohdan ja reaktion niin uskomattoman hyvin ja osasi tehdä aina oikeat asiat. Ja nautti siitä itse suunnattomasti, hän se nimenomaan halus aina nuolla mua. Nykyisen kanssa tulee ennemmin sellainen olo ja varmaan hän ajattelee sen niin, että mun on vaan tosi vaikea saada. No niin on, kun en saa sellaista seksiä, missä saisin.

Niin että sitä kaipaan. Ja toki sitä, että oltiin perhe, vaikkakin perhe-elämän ja parisuhteen täydellinen toimimattomuus oli eron syynä.

Kuulostaa aivan multa, mulla on tismalleen sama tilanne. Kaipaan älyttömästi tota samaa eikä mies tunnu ymmärtävän yhtään miten tärkeää ja ihanaa se olis mulle. Siinä saa naisenakin sellasen olon että mussa on jotain vikaa vaikka tuskin on. 

K kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

K kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden huumaa, ensirakkautta ja toisen sekä omaan kroppaan tutustumista.

Sanoin ystävälle joskus että voi kun sitä osaisi vielä rakastaa niinkuin sillon ensimmäisen kanssa: pelottomasti, viattomasti ja niiiiin valtavan syvästi. Että kun toinen sanoi rakastavansa niin siihen uskoi, tottakai, kun toinen niin sanoi :) Niin helppoa se oli. Sitä oikeaa ensirakkautta ei kyllä joillain tavoin kukaan muu enää voita.

Oispa kaikilla se eka kokemus noin hyvä.

No, en tiedä. Ihanaahan se on että meillä meni niin hyvin ja kauan, monta vuotta mutta sellasen ensirakkauden jälkeen on tosi vaikea löytää enää mitään joka kolahtaisi niin. 

Ongelma se on varmasti tuokin. Jos positiivisesti miettii niin ainakin jäi pohjalle hyvä kokemus rakkaudesta, siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Mä muistan kyllä kivojakin juttuja, mutta en niitä kaipaa.

Niin hullulta kun se kuulostaakin, olen ensirakastunut vasta nyt ja kaikki on paremmin tässä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan kyllä kivojakin juttuja, mutta en niitä kaipaa.

Niin hullulta kun se kuulostaakin, olen ensirakastunut vasta nyt ja kaikki on paremmin tässä suhteessa.

Sivusta, muistan itse ja kaipaan todella paljon. Mutta en missään nimessä halua ex enää elämääni en edes moikkaus etäisyydelle.

Ja pitää sanoa että pisinsuhde on se missä eniten hyvää muisteltavaa on. Vaikka suhteen päättyminen oli rankka erittäin epämieluisa, pystyn vain ajattelemaan positiivista siitä kasvutarinasta joka käytiin yhdessä. Toivottavasti joskus vielä samanlainen tai jopa parempi mutta epäilen kovasti sitä. Ainakaan nyt kun tinder on voimissaan.

Suuseksiä.

Olen mies.

Kaiketi sitä, että kerrankin minulla oli sosiaalinen elämä. Yhtäkkiä aloin "kuulua piireihin" ja minua pidettiin kiinnostavana tai ylipäätään olemassa olevana ihmisenä. Ja oli meillä muutenkin hyvä suhde sikäli, että tykättiin yhdessä olla luonnossa ja erityisesti meidän kalastusreissuja ikävöin. Myös mies oli ihan otettu siitä, että innostuin kalastuksesta. Jopa niin paljon, että hän kyllästyi aina ennen minua. 

Meillä ei vaan oikein seksuaalinen kemia eikä mikään muukan fyysinen läheisyys toiminut suhteessa, oltiin jotenkin niin eri linjoilla ihan kaikessa, että mikä kosketus on hyvää ja mikä ei. Siinä mielessä oli todella surullista erota, koska meillä oli muuten kaikki loistavasti, oltiin kuin parhaat kaverit, osattiin sopia kaikki kotityöt ja raha-asiat asiat fiksusti, ei riidelty koskaan jne. 

Kaikki puhui meistä "unelmaparina" ja tavallaanhan me sitä oltiinkin. Mutta muut ei tienneet ettei meillä toiminut seksiasiat ollenkaan. Kun se ei vaan toiminut, eikä sellaista voi pakottaakaan. Seksin lisäksi tuli toki muitakin asioita mitkä johtivat eroon, tulevaisuudensuunnitelmat, lapsiluku ja missä ja miten asutaan, ihan kaikessa alkoi mennä sukset ristiin, vaikka rakkautta riitti. Mutta minulla on jäänyt ihan ok muistot tuosta suhteesta, vaikka se jäikin ilmeisesti elämäni ainoaksi. 

En kaipaa mitään. Niin kylmä ja itsekäs ihminen. Ei kiinnostanut toisten hyvinvointi. Ei osannut puhua eikä pussata. Inhottaa ihan nykyisin koko mies.

Vierailija kirjoitti:

En mitään.

Tai ehkä kaipaan vähän sitä rakastumisen tunnetta, kun oli pinkit lasit silmillä ja kaikki siinä toisessa oli ihanaa. Silloin kun olin varma että löysin viimein elämäni ihmisen, enkä vielä tiennyt miten kaikki päättyy.

Mutta varsinaisesti siinä ihmisessä en kaipaa mitään. En sen jälkeen kun paljastui millainen hän todellisuudessa on.

Vierailija kirjoitti:

Kaiketi sitä, että kerrankin minulla oli sosiaalinen elämä. Yhtäkkiä aloin "kuulua piireihin" ja minua pidettiin kiinnostavana tai ylipäätään olemassa olevana ihmisenä. Ja oli meillä muutenkin hyvä suhde sikäli, että tykättiin yhdessä olla luonnossa ja erityisesti meidän kalastusreissuja ikävöin. Myös mies oli ihan otettu siitä, että innostuin kalastuksesta. Jopa niin paljon, että hän kyllästyi aina ennen minua. 

Meillä ei vaan oikein seksuaalinen kemia eikä mikään muukan fyysinen läheisyys toiminut suhteessa, oltiin jotenkin niin eri linjoilla ihan kaikessa, että mikä kosketus on hyvää ja mikä ei. Siinä mielessä oli todella surullista erota, koska meillä oli muuten kaikki loistavasti, oltiin kuin parhaat kaverit, osattiin sopia kaikki kotityöt ja raha-asiat asiat fiksusti, ei riidelty koskaan jne. 

Kaikki puhui meistä "unelmaparina" ja tavallaanhan me sitä oltiinkin. Mutta muut ei tienneet ettei meillä toiminut seksiasiat ollenkaan. Kun se ei vaan toiminut, eikä sellaista voi pakottaakaan. Seksin lisäksi tuli toki muitakin asioita mitkä johtivat eroon, tulevaisuudensuunnitelmat, lapsiluku ja missä ja miten asutaan, ihan kaikessa alkoi mennä sukset ristiin, vaikka rakkautta riitti. Mutta minulla on jäänyt ihan ok muistot tuosta suhteesta, vaikka se jäikin ilmeisesti elämäni ainoaksi. 

Vaikea tilanne varmaan, jos muuten suhde tuntui täydelliseltä. Itse en vois kuvitella muuttavani jonkun kanssa yhteen niitä kotitöitä ja raha-asioita jakamaan, jos seksielämä, joka on mulle parisuhteessa erittäin tärkeää, olisi noinkin huonoa ja toimimatonta alusta asti.

Sitä, että puoliso on myös lasten isä. Molemmat aikuiset siis ajaisivat lapsen asiaa, koska lapsi on yhteinen. Ei lasketa rahoja, koska sijoitus on yhteinen.

Seksiä, en niinkään itse parisuhdetta