Esikoisen puolipäivähoito kun äiti on pienempien kanssa kotona? MIKSI syyllistetään?

mutta heidät on hoidettu eri tavalla - nykymittapuun mukaan vastuuttomasti. Molemmat vanhempani olivat maatilan lapsia ja he ovat kertoneet, että juoksentelivat pitkin maita ja mantuja eikä kukaan erityisemmin heidän peräänsä katsonut. Isäni sai 4-vuotiaana toimia vauvan lapsenvahtina heinänteon aikaan, kun muut olivat pellolla. Muistaa sen vieläkin. Että tähän tyyliin eleltiin...

Vierailija:

miksi nykylapset ovat niin vaativia?

Koko ajan pitäis olla jotain ohjelmaa tai muuten menevät pitkin seiniä.

kouluun asti kotona hoitavista) tulee just niitä hirviöanoppeja ja elämäänsä kyllästyneitä mummeleita.

Myös kotihoidetun lasten perheissä maksetaan paljon veroja (eihän äidillä olisi muuten varaa jäädä kotiin). Ja näistäkin verorahoista kustannetaan se teidän lasten päivähoito, vaikka voisit hyvin hoitaa lapsesi itsekin. Ja jos lapsesi todella kodin ulkopuolinen hoito on parempaa kuin kotona, niin silloin teidän perheessä on jo muitakin ongelmia, joita niitäkin hoidetaan niillä verorahoilla.



Pitkälti olen kaksikymppisen kanssa samoilla linjoilla. Ajattelen, että moni äiti tulkitsee lastaan väärin, kun kuvittelee hänen olevan kaksivuotiaana niin sosiaalinen, että tarvii elämää enemmän kuin kaksi kerhoa viikossa. Pikemminkin tilanne on päinvastainen: lapsi ei saa riittävästi vanhempien huomiota, ja on siksi vilkas, koska se on yleensä se tehokkain tapa saada huomio kohdistettua itseensä. Ja tämä ongelmahan ei parane sillä, että viedään lapsi hoitoon, vaan vanhempien läsnäoloa on lisättävä. Mutta kun se hoitoon vieminen on helpompi ratkaisu - ei tarvi itse nähdä paljon vaivaa, ja saa ongelman (=lapsen) pois silmistään vähäksi aikaa.



Eli näistä syistä syyllistän minä, kun kerran kysyit. Ja tämä oli vastaus kysymykseen, joten ei tarvi huutaa, että ei päde kaikkiin tai ei mene noin.

Vierailija:

Myös kotihoidetun lasten perheissä maksetaan paljon veroja (eihän äidillä olisi muuten varaa jäädä kotiin). Ja näistäkin verorahoista kustannetaan se teidän lasten päivähoito, vaikka voisit hyvin hoitaa lapsesi itsekin. Ja jos lapsesi todella kodin ulkopuolinen hoito on parempaa kuin kotona, niin silloin teidän perheessä on jo muitakin ongelmia, joita niitäkin hoidetaan niillä verorahoilla.

Pitkälti olen kaksikymppisen kanssa samoilla linjoilla. Ajattelen, että moni äiti tulkitsee lastaan väärin, kun kuvittelee hänen olevan kaksivuotiaana niin sosiaalinen, että tarvii elämää enemmän kuin kaksi kerhoa viikossa. Pikemminkin tilanne on päinvastainen: lapsi ei saa riittävästi vanhempien huomiota, ja on siksi vilkas, koska se on yleensä se tehokkain tapa saada huomio kohdistettua itseensä. Ja tämä ongelmahan ei parane sillä, että viedään lapsi hoitoon, vaan vanhempien läsnäoloa on lisättävä. Mutta kun se hoitoon vieminen on helpompi ratkaisu - ei tarvi itse nähdä paljon vaivaa, ja saa ongelman (=lapsen) pois silmistään vähäksi aikaa.

Eli näistä syistä syyllistän minä, kun kerran kysyit. Ja tämä oli vastaus kysymykseen, joten ei tarvi huutaa, että ei päde kaikkiin tai ei mene noin.

" Ajattelen, että moni äiti tulkitsee lastaan väärin, kun kuvittelee hänen olevan kaksivuotiaana niin sosiaalinen, että tarvii elämää enemmän kuin kaksi kerhoa viikossa."



Kyse oli mielestäni 4-vuotiaasta, jolloin tilanne on aivan eri! Oma 4-vuotiaani on hoidossa joka päivä klo 9-12, eikä missään nimessä haluaisi jäädä sieltä pois.

Ihan sama, jos se nyt ei sit just tämä ketju sattunut olemaan.



Joo ja eikö olekin tiukkoja johtopäätöksiä! Mutta kuten sanoin, niin turha urputtaa, vastasin vain kysymykseen, miksi syyllistän.



Ja kyllä hoidan lapsiani kotona ja saan myös yhteiskunnan tukia. Hoitoratkaisu olisi kylläkin sama, vaikka ei mitään rahoja maksettaisi. Mutta toki otan omani, kun niitä tyrkytetään. Samoin tyrkytetään päivähoitopaikkoja, ja niitäkin otetaan, vaikka ei tarvitsisi.



Ja kyllä on kokemusta lapsista, muutenkin kuin omista. Sekä teoriassa että käytännössä. Ei tee minusta kaikkitietävää se, mutta voin silti laukoa mielipiteitä.

Minä kyllä väitän että on pitkältä äidin laiskuutta kun valitetaan ettei lapsella ole seuraa eikä jaksa kerhoihin kuskata. Hophop tutustumaan muihin äiteihin, kyläilette toisillanne vuorotellen tai ulkoilette yhdessä! Auttaa siihen väsymykseenkin kun pääsee juttelemaan ja kahvittelemaan toisen aikuisen kanssa! Kerhoissa, perhekahvilassa tai puistossa kyllä tapaa äitejä joiden kanssa voitte suunnitella toimintaa. Ja iltaisin on varmasti jossain esim. liikuntaharrastusmahdollisuuksia nelivuotiaalle, miehesi voi vaikka viedä lasta niihin.

Voin kertoa neljän vuoden kotonaolokokemuksella (kaksi lasta, toinen kotona 3v, toinen 2 v), että on paikkakuntia, joissa äidin aktiivisuus ei valitettavasti auta. Miten se on niin vaikea uskoa ja hyväksyä??? Kävimme leikkipuistossa harva se päivä, normaalitilanteessa siellä ei ollut ketään toisia lapsia. Täällä lapsia on ainoastaan kesäisin, jolloin turisteja riittää. Kerhoja ei ole omalla äidinkielellä lainkaan, eikä juuri muutenkaan. Minkäänlaista minkäänkielistä perhekahvilatoimintaa ei ole edes seurankunnalla eikä järjestöillä. Jatkanko vielä?? Netin kautta sattumalta löytyi neljän vuoden aikana yksi kontakti, jolloin saimme lapsillemme yhdet kaverit.

Ota yhteyttä järjestöihin (esim. MLL) ja kysy voisitko tulla auttamaan perhekerhon perustamisessa. Tai kunnalta kyselet ilmaista tilaa, jossa voisi kerran viikossa kokoontua, ennaltaehkäisevän lapsityön nimissä. Toimintaa voi kehittää jos on kiinnostusta!