Lue keskustelun säännöt.
Eikö teitä hävetä mennä naimisiin lapsen syntymän
24.08.2006 |
jälkeen?
Eli mies nai teidät vain pakosta kun lapsi on jo syntynyt. Ette saaneet oikeaa kosintaa ja sitä oikeaa järjestystä kun yhdessä ja toisilleen sitoutuneina odotetaan yhteistä lasta. Mielestäni se, että menee ensin naimisiin osoittaa vastuuntuntoa ja oikeasti halua kohdata myötä ja vastoinkäymiset yhdessä. Tehän ette tiedä jos vaikka suhdetta ei olisikaan enää ilman lapsia ( olisi kaatunut esim. lapsettomuuteen)
Kommentit (96)
että meidän tilanne on tuo; minä haluan naimisiin ja mies ei.
Se ei ole niin, minä en halua naimisiin, vain tuo oikeuspuoli voisi olla syy, että avioliittoon ryhtyisin.
En näe mitään muuta syytä mennä naimisiin. Minusta romanttiset kirkkohäät ovat suurinpiirtein vastenmielisintä mitä ikinä haluaisin kokea, joten vähin äänin maistraatissa sitten, jos sille päälle satutaan.
En tunne, että mieheni todistaisi jotenkin olevansa enemmän tosissaan kanssani, jos valat vannoisi. Vakuutuin hänen aikeistaan jo kun lapsemme syntyivät ja pankissa asuntovelallisksi yhdessä ryhdyimme.
En tuntisi miestäni enemmän omakseni, enkä onnittelisi itseäni hänen saamisestaan " nalkkiin" , jos naimisiin menisimme, minua tuollainen ajattelu ahdistaa ihan hirveästi.
Hän ei ole minun, en koskaan halua omistaa häntä, enkä, että hän omistaisi minut. Tällä tavoin kuitenkin sitä avioliiton auvoa markkinoidaan. Ei ihme, että tulee eroja, jopa vuosien avoliiton jälkeen, kun mennään sitten naimisiin.
Mutta, kuten sanottu, saattaa olla, että menemme joskus naimisiin. En kuitenkaan elättele siitä mitään gloriamaisia unelmia, kuinka me olemme toistemme ikuisesti ja mikään ei voi enää milloinkaan tulla väliimme.
Olemme onnellisia näin. Rakastamme toisiamme ja se riittää.
Se vain yksinkertaisesti riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paree mennä reilusti muutama vuosi myöhemmin avioon. ei tuu kellekkään pakkoliitto oloa.
Ja eipä tuo avio ole elämää hetkauttanut. Sukunimikin pysyi omanani. en ottanut miehen nimeä.
että joo.
Kun lapsi on tunnustettu, lapsella on avo ja avioliitossa samat oikeudet. Saa eläkkeet isän/äidin kuoltua. Samoin erossa. Erossa avouoliso ei saa mitään muuta kuin omaisuutensa, jos talon ostatte, merkatkaa yhteisiin nimiin, tai niihan se pitaa avioliitossakin.
Elatusvelvollisuus on myös avoparin lapsilla. Tasoitustahan ei erossa makseta enää kovin herkästi. <Siksi kotiäidit huonossa asemassa, jäävät tyhjän päälle eroissa.>
Avioliitossa ei tarvitse testamenttia. Avoliitossa suositeltava, varsinkin jos omaisuutta, lapset perii aina vanhempansa.
Mutta vakuutuksessa voi avopuolison määrätä edunsaajaksi.
Lapsen asema turvattu.
Ja joo jos teet toisellemiehelle lapsen avioliiton aikana, se on aviopuolison lapsi juridisesti.
Joten lapsi on AINA suojattu oli tilanne mikä tahansa.
Puoliso hivenen kehnommassa asemassa avoliitossa.
eli, jatkakaa inttämistä. Itsestäni AP ajatusmaailma hiven ajasta jäljessä. mutta taplatkoon hän tyylillään.
Vierailija:
En tuntisi miestäni enemmän omakseni, enkä onnittelisi itseäni hänen saamisestaan " nalkkiin" , jos naimisiin menisimme, minua tuollainen ajattelu ahdistaa ihan hirveästi.
Hän ei ole minun, en koskaan halua omistaa häntä, enkä, että hän omistaisi minut. Tällä tavoin kuitenkin sitä avioliiton auvoa markkinoidaan. Ei ihme, että tulee eroja, jopa vuosien avoliiton jälkeen, kun mennään sitten naimisiin.
Olemme onnellisia näin. Rakastamme toisiamme ja se riittää.
Se vain yksinkertaisesti riittää.
Kuin minun kynästäni! Minä ja mies ollaan näitä " esikoinen reilu 1v ja naimisiin" -pareja. Olemme olleen toisiimme sitoutuneita jo vuosia, ennen esikoiden syntymääkin. Niin monesta vaikeasta paikasta ollaan yhdessä ylitse tultu. Lapsi sitoi meidät toisiimme paljon peruuttamattomammin kuin mikään papin aamen. Nyt ollaan oikeastaan menossa naimisiin vain siksi että halusimme juhlia viisi vuotta kestänyttä suhdettamme virallistamalla sen. Eikä avioliitto muuta oikeastaan muuta kuin sukunimeni =)
Isyyden tunnustaminen meni aikoinaan kivasti, lastenvalvoja kysyi vain, " kuinka kauan olette seurustelleet" ja " kuinka kauan olette asuneet yhdessä" - ja siinä kaikki. En kokenut mitenkään kiusalliseksi sitä tilannetta tai yhteishuoltajuudesta sopimista, tai sitä että olin naimattomana lapsivuodeosastolla poikani synnyttyä -perhehuoneessa mieheni kanssa!
Nyt eletään kuitenkin 2000-lukua ja nää perinteiset " kaikki naiset tahtovat naimisiin" -ajatukset voisi vetää vessasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei mua hävettänyt lainkaan mennä naimisiin maha pystyssä saati että lapsi olisi jo syntynyt! Mies kosi ennen kuin olin raskaana ja kirkko saatiin vasta parin vuoden päähän kosinnasta.
Kyllä enemmän naimisiin mennään rakkaudesta kuin pakosta, lapsia tehdään rakkaudesta enemmän kuin pakosta. Höpö höpö tuollaisille puheille häpeästä!
Meillä 2 lasta, reilu 7 vuotta asuttu saman katon alla avoliitossa, ei kihloja, ei avioliittoa vielä suunnitelmissa vaikka on aisasta aina puhuttu, tietenkin. Olen nainen ja minä olen tyytyväinen näin.
Musta on lähinnä noloa tässä selittää miksi ollaan susipari! Mulle riittää että ollaan onnellisia, naimisiin mennään " joskus" . Jotenkin upeeta että te ahdasmieliset sanotte että avoliitosta on NIIN helppo lähteä ja koska olemme yhdessä eikä olla naimisissa. Me kun ei pysytä yhdessä kun naimisiin on kerran menty vaan kun rakastetaan ja halutaan olla yhdessä.. Meitä siis yhdistää rakkaus eikä paperi! :)
Tuntuu hyvältä että te huomaatte miten me tosiaan rakastetaan toisiamme kun ollaan yhdessä! Kiitos.
Kyllä me molemmat halutaan naimisiin. Ja joskus vielä pidetään kivat puutarhajuhlat, sitä ennen eletään tätä meijän arkea.
Vakuutukset ja isyydentunnustukset on hankittu. Testamentti olis tietty hyvä lisä, mutta ei koeta sitä tärkeäksi -vaikka toinen voisi kuolla tänään.. :(
Mutta tälläsiä ratkasuja ollaan tehty ja ne sopii MEILLE. Jos joku kokee tärkeemmäksi mennä ensin naimisiin niin hyvä, ei se oo taas mulle tärkeää. Vaikka nainen olenkin! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kun osaa tehdä sopimuksia, järjestellä asioita ja ajatella itse, ei tarvi ahtautua yhteiskunnan suunnittelemaan muottiin.T: äpärälauman äiti, joka häpeää niin paljon ettei tule koskaan menemään naimisiin
Vierailija:
on niin kauhea asia, ettei sit ole väliä vaikka kaikki muukin menee päin persettä. EHkä se kuitenkin vähän auttaisi jos ei mee talo alta ja saa edes jonkinlaista eläkettä.
Tää " kaikki naiset haluaa mennä naimisiin" on samantyyppinen yleistys, kuin " kaikki naiset pelkää hämähäkkejä" !
mä en halua naimisiin, mutta todennäköisesti sitten joskus SEN JÄLKEEN jos joskus lapsi on aluillaan tai tullut maailmaan, saatan mennä naimisiin ihan vain koska se on kätevää noin oikeuksien kannalta. en siksi, että jotenkin hävettäisi olla avoliitossa kun on lapsia, tai siksi että sp:n kaltaiset konservatiiviset ja kapeakatseiset ihmiset siihen tahtovat painostaa.
Ja mun mies kyllä haluaisi naimisiin, että tää ei oo siitäkään kiinni.
Inhoan vain tuollaisia yhteiskunnan sanelemia normeja. " Kun aina on ollut näin, niin pitää tulevaisuudessakin olla" ...
Rakkaudestaan/rakkaastaan epävarmat menee naimisiin, kun kuvittelevat, että sitten kun ollaan naimisissa, niin ikuinen onni on taattu. pah.
ootteko muuten kuulleet näistä tapauksista, että 10 vuotta onnellisesti yhdessä ollut pari on mennyt naimisiin ja sitten eronnu puol vuotta häistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia 2 eikä vieläkään naimisissa
Menehän kiikkutuoliin sukkaa kutomaan:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sä tuon 150 tähän revit? Leski saa tapaturman johdosta 15--40% puolison ansiotuloista.
OLEN SAMAA MIELTÄ. Jaksetan tätä aina miehen kanssa päivitellä että miksi trendi on se että naimisiin mennään kun esikko on n 1v (ainakin meidän tutuissa tosi yleistä). Meistä oli ihanaa nauttia häistä ja matkasta ihan kaksin, ei se lapsi siihen touhuun kuulu liittyä. Ja ei tosiaan säästetty häihin vuosia. Pääasia oli kruunata suhde avioliitolla ei häillä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kaikki ei todellakaan halua naimisiin, minä en halua naimisiin ja lapset on 11 v ja 6kk
ja sen jälkeen on vielä yksi lapsi saanut alkunsa
Sulhanen on pelkkä statisti.