Lue keskustelun säännöt.
Eikö teitä hävetä mennä naimisiin lapsen syntymän
24.08.2006 |
jälkeen?
Eli mies nai teidät vain pakosta kun lapsi on jo syntynyt. Ette saaneet oikeaa kosintaa ja sitä oikeaa järjestystä kun yhdessä ja toisilleen sitoutuneina odotetaan yhteistä lasta. Mielestäni se, että menee ensin naimisiin osoittaa vastuuntuntoa ja oikeasti halua kohdata myötä ja vastoinkäymiset yhdessä. Tehän ette tiedä jos vaikka suhdetta ei olisikaan enää ilman lapsia ( olisi kaatunut esim. lapsettomuuteen)
Kommentit (96)
Vierailija:
eli onko ollut muiden kanssa siittämisaikaan ja tätä kysytään kaikilta jos ei oo naimisissa ja isyys tunnustetaan eli ap on ihan oikeassa tässä suhteessaVierailija:
Lisäksi ei tarvitse käydä isyyttä tunnustamassa virastotalolla ja vasteimassa omaa sukupuolielämää koskeviin kysymyksiin.ap
Lopeta jo... maha on ihan sairaan kipee... MUAHAHAHAHAHAAAA.... Mitäs jos ottaisit vaikka vähän asioista selvää?
NO EI TODELLAKAAN KYSYTÄ! Ei ensimmäisellä eikä toisella kerralla kun yhteishuoltajuussopimus on tehty, ole tarvinnu 2000-luvulla enää tuollasiin vastata. Aiemmin on kysytty, mutta käytännöstä on luovuttu.
onhan se toisaalta totta että suomessa ihan poliittisilla päätöksillä kuten esim. yksinhuoltajakorotus lapsilisälle suositaan tätä ydinperheen vastaista mallia. Ja ap:lle, ei hävetä, eikä tule hävettämään, enkä aio mennä naimisiin vaikka tunnustan siitä haaveilleeni ennen lasten syntymää. Nyt naimisiinmeno tuntuu hölmöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t:75 vaan joku aikasempi numero tästä asiasta
kysytty suullisesti mutta paperissa ne on.
t 75
Ois vaan pitänyt susiparina elää, niin ei ois tarttenut hävetä!
16 vuotta yhdessä ja niistä 12 naimisissa. Kyllä on elämä julmaa!
Ymmärrän kyllä, että se on kenties juridisesti viisasta, mutta tuollainen huokailu, että " jokainen nainen haluaa naimisiin rakastamansa miehen kanssa" saa mussa lähinnä oksennusrefkeksin toimimaan.
Mulle ei merkitse mitään joku seremonia ja allekirjoitetut paperit. Ne on täysin yhdentekeviä, kun rakkaudesta puhutaan, Naimisiinmeno ei ole mikään tae mistään, johan erojen määräkin sen todistaa.
Minusta ovat uskomattomia nämä naiset, jotka luulevat, että heidän rakkautensa on jotain ylimaallista, kun se nyt on kirkossa kuulutettu.
Minulle merkitsee ihan muu.
Ja btw, meiltä kysyttiin isyydentunnustuksessa kaikki nuo, " oletteko olleet sukupuolisessa kanssakäymisessä silloin ja silloin." Kaikkia vaan hymyilytti:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
jälkeen?
Eli mies nai teidät vain pakosta kun lapsi on jo syntynyt. Ette saaneet oikeaa kosintaa ...)Saadan vähän varttuneempaa näkökulmaa aisioihin... No eipä ainakaan isäpappa pakottanut haulikon kanssa miestäni kanssani naimisiin : )
Onneksi meidän mummit ovat paljon modernimpia. Eivät ole mitään kiinnostusta osoittaneet avoliittoamme kohtaan. Tuntuvat pitävän tärkeimpänä, että lapsenlapsenlapsilla on rakastavat ja vastuuntuntoiset vanhemmat.
Avioliitto on minulle pala paperia, sopimus.
Yhteinen lapsi osoittaa sitoumusta, se että elää arkea yhdessä.
Avioliitosta voi erota, lapsi sitoo tavalla tai toisella yhteen ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se leskeneläke on noin 150 ¿ kuukaudessa- mä tienaan tällä hetkellä yli 4000 ¿. Ja talo on mun. Ja lapset ovat yhteiset. Miksi siis ihmeessä menisin naimisiin?!?!
Meillä on kaksi ihanaa lasta, eikä olla naimisissa. Mieheni on kyllä ehdottanut sitä, mutta itse en jostain syystä lämpene ajatukselle. Onko se jotenki tarpeen??? Lapset perivät meidät kummatki joka tapauksessa!!! Meidän lasten tulevaisuus on kyllä muullakin keinoin turvattua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme olleet yhdessä kuusi vuotta ennen lapsen syntymää, kihloissakin pari vuotta. Häitä ei ollut saatu aikaiseksi, koska minä halusin ihan pienet häät ja mies taas koki sukunsa puolelta paineita megalomaanisen isojen häiden järjestämiseen. No, vauvakuume löi laudalta hääkuumeen ja saimme ihanan lapsen. Sitten tuntuikin jo ihan luontevalta käydä vihillä vaatimattomasti siinä yhteydessä kun lapsi kastettiin. Missään vaiheessa ei kummallakaan ollut epäselvyyttä siitä, että naimisiin kuitenkin mennään joskus. Siksihän me kihloissakin olimme. En todellakaan koe, että minut olisi naitu jotenkin pakon edessä. Mikä se sellainen pakko nykyaikana olisi?
hankkineet lapsia. Nyt mies on yksin, hän ei ole koskaan ollut naimisissa ja joutuu myymään talonsa koska ei pysty maksamaan perintöveroja. Omien sanojensa mukaan hän ei saa koskaan olla isä... minä yritin kyllä lohduttaa että vielä voi vastaan tulla nainen, johon hän saattaa rakastua, mutta tällä hetkellä hän ei usko siihen.
Minä olen naimisissa ja HELVETIN ONNELLINEN siitä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkin avannut vähän aikaa sitten tänne samanlaisen aloitusen...
Eli olen sitä mieltä että on paras mennä naimisiin ensin ja siten saada lapsia. Siinä en ole samaa mieltä että olisi jotenkin hävettävää menä jälkeenpäin, mutta siinä olen, että kun kerran lapsi on vakavampi sitoumus kuin avioliitto niin MIKSI ei sitten voisi mennä naimisiin?
Vaikka tottakai jokainen avopariki on sitoutunut toisiinsa niin kun meillä kerran tässä maailmassa on se kaikkein suurin rakkauden osoitus kahden ihmisen välillä (tarkoitan kahden kesken) ja se on avioliitto niin miksi sen ihmisen jota rakastaa yli kaiken, haluaa jakaa elämänsä ja tehdä lapsia kyseisen henkilön kanssa niin avioliitto on silti vieras ajatus!
En ymmärrä...
Se että on naimisissa ei tietenkään takaa mitään lopullista onnea elämän loppuun asti, mutta mielestäni se vihkisormurmus on kuitenkin merkkinä muille ja myös toisilleen että on luvattu olla ja tukea toista myös vaikeina aikoina.
Ja se että avoliitosta voi lähteä ilman harkinta-aikaa ja avioliitossa sellainen on pistää kuitenkin jotkut meistä vielä miettimään sinä aikana voisiko liiton vielä pelastaa.
Itse olen naimisissa ja ollaan menty ennen lapsen syntymää. MAistraatissa mentiin kun ei ollut silloin varaa/halua kestitä koko sukua.
Mietin sitäkin että kyllä se naimisiin meno on kuitenkin sellainen yleisesti ihmisten mielessä oleva merkki josta tietää että ovat tosissaan (vaikka avoparitkin ovat), kuitenkin jos olette avoliitossa ja on vielä lapsia niin kyllä ihmiset olettavat teidän menevän naimisiin.. JA kyllä varmasti itsekkin sitä haluaisi mennä joskus, se kun on se " viimeinen" suuri sitoumus!
Ja ei, en ole hihhuli vaikka naimisiinmenoa kannatankin!
ei hyvää päivää näitä kysymyksiä. taas yksi mustavalkoinen ajattelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hilipilipumpeli:
Se että on naimisissa ei tietenkään takaa mitään lopullista onnea elämän loppuun asti, mutta mielestäni se vihkisormurmus on kuitenkin merkkinä muille ja myös toisilleen että on luvattu olla ja tukea toista myös vaikeina aikoina.
Ja se että avoliitosta voi lähteä ilman harkinta-aikaa ja avioliitossa sellainen on pistää kuitenkin jotkut meistä vielä miettimään sinä aikana voisiko liiton vielä pelastaa.
meillä ei ole vihkisormuksia, minä en käytä edes kihlasormusta. Wli kukaan ei nää, että olemme naimisissa;)
Avioliitossa voit kävellä ovesta ulos ja hoitaa eroasiat puolisoa näkemättäkään. Avoerossa omaisuus, irtaimisto yms... jos jotain aiot saada, et voi vain kävellä ulos.
85
Minusta tuo on niin uskomatonta ahdaskatseisuutta, että huhhuh...
Minä en vain halua mennä naimisiin, tai voin mennä mahdollisesti noista käytännön syistä, mutta muuten se paperi ei merkitse minulle tuon taivaallista.
Nykypäivänä aviolupaus on tyhjä. Vasta vuodet osoittavat sen miten tosissaan ollaan, ei se käydäänkö sitä alttarilla vannomassa heti aluksi.
Olen itse ihan samaa mieltä ap:n kanssa, enkä ole omasta mielestäni mitenkään mummoutunut. Lapsi sitoo vanhemmat todella tiukasti yhteen, miksi sitä naimisiin menoa pitää vetkutella ja vetkutella? Tuttavapariskunnista olen huomannut, että ne ketkä vetkuttelevat sen naimisiin menon kanssa, eivät tunnu olevan edes kovin tosissaan suhteessaan. Lapsi kyllä tehdään, mutta muuten petetään. Tai sitten ollaan vuosikausia yhdessä ja puhutaan, ettei naimisiin meno muuttaisi mitään. Lopulta tulee ero, ja nainen kertoo, että olisi halunnut naimisiin, mutta mies ei.
Koulutuksenkin olen huomannut vaikuttavan. Monet amikset ovat juuri niitä, jotka tekevät lapset, muttei mene naimisiin. Ei tietysti saisi yleistää, mutta ainakin omassa tuttavapiirissä on näin.
Ehkä olen jämähtänyt 50-luvulle, mutta en oikeasti ymmärrä tätä nykyajan käytäntöä, että ei haluta sitoutua toiseen " virallisesti" , vaikka lapsetkin on jo tehty.
Vierailija:
Olen itse ihan samaa mieltä ap:n kanssa, enkä ole omasta mielestäni mitenkään mummoutunut. Lapsi sitoo vanhemmat todella tiukasti yhteen, miksi sitä naimisiin menoa pitää vetkutella ja vetkutella? Tuttavapariskunnista olen huomannut, että ne ketkä vetkuttelevat sen naimisiin menon kanssa, eivät tunnu olevan edes kovin tosissaan suhteessaan. Lapsi kyllä tehdään, mutta muuten petetään. Tai sitten ollaan vuosikausia yhdessä ja puhutaan, ettei naimisiin meno muuttaisi mitään. Lopulta tulee ero, ja nainen kertoo, että olisi halunnut naimisiin, mutta mies ei.Koulutuksenkin olen huomannut vaikuttavan. Monet amikset ovat juuri niitä, jotka tekevät lapset, muttei mene naimisiin. Ei tietysti saisi yleistää, mutta ainakin omassa tuttavapiirissä on näin.
Ehkä olen jämähtänyt 50-luvulle, mutta en oikeasti ymmärrä tätä nykyajan käytäntöä, että ei haluta sitoutua toiseen " virallisesti" , vaikka lapsetkin on jo tehty.
avoliittoajatus on eniten miesten mieleen.
Jos naiset saisivat päättää, suurin osa olisi naimisissa.
Yleistän. Mutta olen kuitenkin ihan varma, että prosentuaalisesti suurin osa avopareista ei mee naimisiin miehen takia.
vain, kun nainen pakottaa, ei siksi, että mies oikeasti haluaisi yhtä lailla avioitua. Vai?
Ainakaan meiltä ei ole kysytty. Kun mä ne kysymykset siinä paperissa näin ja kysyin lastenvalvojalta että eikö noita kysytä meiltä, se sanoi että voihan se ne kysyä jos me välttämättä halutaan :DD
Ja mikäs niissä nyt niin kamalaa on? Se, että lastenvalvoja saa tietää että on harrastettu seksiä lapsen alullesaamiseksi? Useimmiten lapset niin saavat alkunsa, joten eipä mua ainakaan hävettäisi lastenvalvojalle kertoa että olen seksiä harrastanut ja tulin siitä raskaaksi. Luultavasti se sen tietää kertomattakin...