Minun odotetaan auttavan juhlissa, voinko vain lähteä kun nakki napsahtaa?

Mitäs ap jos kiteyttäisit mikä sinua eniten ottaa päähän tuossa asetelmassa? Onko syy ettei sinulta koskaan kysytä apua vaan oletetaan, että autat? Vai ettet ole miehesi suvulle muuta kuin avioliiton kylkiäinen? Vai että olette vakiintunut pari mutta sinua edelleen pidetään ulkopuolisena? Vai sinua siedetään miehesi vuoksi mutta ei oikeasti tykätä?

Kun tulee ikää lisää osaa ja kehtaa sanoa asiat päin naamaa. ”Tulin juhliin miehen ja lapsien vuoksi mutta koska te ette minusta erityisemmin välitä niin olen täällä vain vieraana juhlimassa enkä auttamassa osana teidän perhettä.”

Jossain kohtaa on vedettävä rajat. Ja jos on pokkaa sanoa suoraan mistä on kyse niin se voi olla hyvinkin terapeuttista. Ehkä on hyvä varoittaa miestä, että kysyttäessä sanot suoraan ja miehen on hyvä tietää mitä ajattelet asioista. Hyssyttelijöitä riittää tähän maailmaan mutta ihminen tekee itselleen väärin jos suostuu olemaan toisten huonon kohtelun alla lopun ikäänsä.

Minä olen oppinut tekemään asiat läpinäkyviksi niin olen sovussa itseni ja perheeni, ystävieni ja sukulaisteni kanssa. Siis heiden, joiden kanssa vielä olen tekemisissä…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kukaan ei siis ole nimenomaan minulta pyytänyt mitään. Miehelle sanoin, että lupaa vain sen minkä itse pystyy pitämään ja pystyy tekemään ilman minun apuani. Mies sanoi asian olevan ok, mutta omasta mielestäni mieheni on ylimitoittanut jonkin verran. Luulee siis yksin pystyvänsä hoitamaan kokkaamisen, tarjoilun ym. yhtä aikaa. Apuna olisi vain hänen siskonsa, joka on tunnettu siitä että välttelee fyysistä työtä viimeiseen asti. Tulee isoihinkin sukutapaamisiin juuri kun kahvia kaadetaan, ja lähtee ensimmäisenä jälkiruokapöydästä ettei vaan tarvitse osallistua mihinkään. Mies kai oikeasti olettaa, että tämä tyyppi on hänen lisäkätensä. Tässä käy 100 % varmuudella niin, että mies pyytää, enkö voi edes tämän kerran osallistua ja olen itselleni luvannut, etten voi.

Ongelmaa ei olisi muuten, mutta läsnäoleva porukka on mm. käskenyt minut pois kuvista eräissä suvun juhlissa, koska olin 10 vuotta mieheni kanssa naimisissa olleena edelleen ulkopuolinen. Ulkopuolisia ei haluta perhealbumiin. Toivottu, että eroaisimme ja muuta mukavaa. Näitä paskiaisia en tasan tarkkaan auta enkä passaa enää missään. He tietenkin olettavat, että annan edelleen kävellä ylitseni, tulee yllätyksenä. Mietin sitäkin, onko tekoni heille epäreilu, toisen ihmisen juhlissa tulee sitten tällainenkin draama eteen.

Oliko muiden sisarusten puolisot kuvassa?

Sisarukset olivat molemmat silloin juuri eronneita ja saapuivat ilman avecia. Voi olla, että kuva olisi sitten ollut törppö, kun yhdellä on puoliso ja muilla ei. Tämän nöyryyttävän episodin jälkeen minua on pyydetty kuvaamaan juhlissa, jolloin olen valmiiksi poissa kuvista. En koskaan kuvatessa pyydä ketään poistumaan, vaan kuvaan tilanteet luonnollisina ihmisineen. Pois lukien tietysti potretti sankarista tai hääpari tms., mutta muuten en suostu jättämään nykyisiä sisarusten puolisoja pois kuvista, enkä järjestä erityisiä ryhmäkuvia, joihin pääsee vain verisiteellä. Juhlissa kuvataan juhlien ihmisiä. Kuvani killuvat miehen suvun seinällä kehyksissä, niistä on teetetty kortteja ja kalentereita, ilmaiseksi tietysti käytössä kaikki.

Ei vastapuolenkaan käytös kovin ruusuista ole, mutta itse vaikutat myös aikamoiselta mielensäpahoittajalta. Jos otetaan kuva omasta perheestä, niin ei silloin ole tökeröä pyytää muita poistumaan kuvasta. Toisekseen, miksi puhut marttyyrina siitä, että miehesi ei pysty vahtimaan lapsia samalla kun järjestelee juhlia. Etkö ajatellut osallistua edes sen vertaa, että hoitaisit omat lapsesi sillä aikaa, kun toinen rehkii? 

Mun mielestä tämän tyyppiset caset on semmoisia, joista ei kannata tehdä riitaa tai draamaa. Ei juhlissa autteleminen kuitenkaan ole kovin raskasta, jos se tapahtuu esim. max. kerran vuoteen. Eri asia tietysti, jos muut vetää sillä aikaa lonkkaa, mutta eikös miehen muukin perhe osallistu järjestelyyn? Itse tuossa tilanteessa järjestelisin omaan tahtiin mitä järjestelisin, mutta en alkaisi osoittamaan mieltäni vaan olisin mieheni apuna. 

Ja mitä tulee valokuvaukseen ja näihin asioihin, niin todellakin itse ottaisin luurin käteen ja soittaisin esimerkiksi miehen äidille. Kysyisin etukäteen, miten teidän oletetaan auttavan järjestelyissä ja pyytäisin, voisiko joku muu toimia tällä kertaa valokuvaajana. Jos siitä huolimatta kamera tuodaan nenän eteen, niin sanoisin, että voin napata muutaman kuvan, mutta joku muu saa sitten jatkaa. 

Jos joutuu pyytämään vieraita hoitamaan tarjoilut ja siivoamiset kannattaa juhlia ravintolassa. Se ei vaan ole vieraiden tehtävä tiskata koskaan. Jos isäntäväki eli talon asukkaat ( juhlien pitäjät), jossa juhlat pidetään eivät itse kykene hoitamaan kaikkea järjestelyt pitää tehdä uusiksi. Kertakäyttö astiaa ja valmisruokaa ja vähemmän vieraita.

Jossain vaiheessa isäntäväen omat kädet riittävät lopulta, kunhan vaan karsii vaatimuksista,

Ja kuvia voi nykyisin ottaa kaikki ja ne sitten yhteiselle whats app tilille, josta kaikki ne voi katsoa ja saada.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n on pakko olla meidän suvun miniä!! Oikeasti!! Miniät ovat alinta kastia ja kelpaavat keittiöön ja siivoamaan kysymättä, pyytämättä ja sopimatta. Juuri noin meidän suvussa on tehty iät ja ajat. Provo tai ei niin tuollaisia oikeasti on.

Joo, tämmösiä on. Mutta kenenkään miniän ei tarvitse moiseen halventamiseen suostua.

Eikä kannata huolia miestä, joka antaa sukunsa käyttäytyä näin vaimoaan kohtaan.

Siitä tässä avauksessa on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Minulle, ap:lle vastanneet henkilöt tietävät olevansa todellisia, eikä mitään mun sivupersoonia. Hyvää kesän jatkoa ja lämmin kiitos järkevistä kommenteistanne tänne trollihuutelijoiden joukkoon!

Kyllä, niin tiedämme!

On ihanaa, että täällä palstalla on trollien seassa sinunkaltaisiasi oikeita ihmisiä.

Se on syy, jonka vuoksi poikkean tänne silloin tällöin. Täällä on joskus antoisia ketjuja 🌹🌿

Noita trolleja ei normaali ihminen jaksa.😁

Itse olen kohta viisikymppinen ja noin kymmenisen vuotta sitten opettelin sanomaan ei-sanan ap:n kaltaisille olettamuksille. Siihen asti olin se oletettu, että "kyllä Maire hoitaa, kun on tähän astikin hoitanut, jne", mutta ajattelin, että se kynnysmattona oleminen riittää nyt, ja ei-sana tulee käyttöön. Muutaman sukulaisen kanssa meni välit, ovat niitä, joiden tahtoa kunnioitetaan, ja heillehän ei sanota vastaan. Näitä ikivanhoja jääriä, joiden sana on laki. Olenkin jättänyt menemättä niihin kinkereihin, jos tiedän, että nämä jäärät ovat siellä, ei ole pakko. Isäni sanoi aikoinaan, että ihmisen ei ole mitään muuta pakko tehdä kuin kuolla.. mikä on vissi varma asia. Kaikki muu on vapaaehtoista.

Inhottava tilanne, kun miehen suku ei hyväksy ja käyttää hyväkseen. Kyllähän tuo siltä kuulostaa, että juhlien järjestelyt on suunniteltu miehesi ja sinun varaan. Ja jos kieltäydyt, miehesi on pahassa leirissä. Nyt pitää päättää, haluatko miehesi niin inhottavan paikkaa vaan nieletkö ylpeytesi ja autat. Jos tosissaan rakastat, et jätä pulaan.

Turhaa draamaa tuo ”jos tosissaan rakastat, et jätä pulaan”. Miten olisi jos mies tosissaan rakastaisi niin hän ei antaisi perheensä kohdella ap:ta paskasti. Ja en minä olisi mitään velkaa miehen perheelle järjestää juhlia jos olisin heille vain hyödyke. Edellyttääkö sinusta hyvä liitto sitä, että on kynnysmattona koska niin paljon rakastaa puolisoaan? Outo käsitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leuka tanassa umpimielisenä tuosta tulee vaikeaa. Silleen no nyt minä vastustan koko miehen sukua, näin, minä se pidän pääni.

Olisi hyvä, että osaisi kepeästi, silmää räpäyttämättäkään olla vastaamatta pyyntöihin tai kehoituksiin - vähän kuin hämmästymällä, että minultako te odotatte jotain, hyvänen aika ja naurahtaa niin käsittämättömälle ajatukselle.

Minä olen sisareni juhlissa sanonut päivänsankarille kun hän alkoi tapansa mukaan käskyttämään minua, että viitsitkö mennä tuonne olohuoneeseen katsomaan olenko minä mahdollisesti siellä ja jatkoin kuohuviinin lipittelyä puutarhakeinussa. Katselin suopeasti leikkiviä lapsia ja kun äitini pyysi käyttämään yhtä lasta pissalla niin sanoin ettei minua juuri nyt pissata mutta voin sanoa asiasta lapsen äidille samalla kun haen jotain suolaista syötävää.

Sisareni ja äitini kyllä mulkoilivat minua jo juhlissa mutta kolmen kuohuviinin jälkeen se ei tuntunut missään. Sitten kun sain juhlista tarpeekseni niin huikkasin vain kivat juhlat ja onnea vielä kerran, lähdin pyöräilemään kotiini etten joutunut siivoamaan juhlien jälkiä.

Ovat he yrittäneet näistä juhlista ja minun asenteestani ”keskustella” myöhemminkin mutta sanon aina, että en minä teidän piika ole nyt kun asun oman kattoni alla.

Kiitos tästä viestistä. Kirjoitukseni sävy on mahdollisesti aggressiivinen ja johtaa väärille urille. Suunnitelmani oli nimenomaan "viattomasti yllättyä", että ai minäkö katan, meillä ei ole ollut mitään sellaista puhetta. Minun on palautettava huomiseen mennessä eräs kiireellinen artikkeli ja kirjoitettava se loppuun tuolla toisessa huoneessa, harmi että teillä on nyt noin kiire tilanne. Ja sitten lähden. Jos mies ämpyilee, sirkutan hänelle, että meidän sovimme tästä jo monta viikkoa sitten, ettei minulla ole lomaa tällä viikolla. Sirkuti sirk ja omaan rauhaan katsomaan vaikka Netflixiä.

No, muista pitää ketjusi kuumana ja informoida koko ajan mitä juhlissa tapahtuu, niinkuin vauvatarinoissa on tapana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leuka tanassa umpimielisenä tuosta tulee vaikeaa. Silleen no nyt minä vastustan koko miehen sukua, näin, minä se pidän pääni.

Olisi hyvä, että osaisi kepeästi, silmää räpäyttämättäkään olla vastaamatta pyyntöihin tai kehoituksiin - vähän kuin hämmästymällä, että minultako te odotatte jotain, hyvänen aika ja naurahtaa niin käsittämättömälle ajatukselle.

Minä olen sisareni juhlissa sanonut päivänsankarille kun hän alkoi tapansa mukaan käskyttämään minua, että viitsitkö mennä tuonne olohuoneeseen katsomaan olenko minä mahdollisesti siellä ja jatkoin kuohuviinin lipittelyä puutarhakeinussa. Katselin suopeasti leikkiviä lapsia ja kun äitini pyysi käyttämään yhtä lasta pissalla niin sanoin ettei minua juuri nyt pissata mutta voin sanoa asiasta lapsen äidille samalla kun haen jotain suolaista syötävää.

Sisareni ja äitini kyllä mulkoilivat minua jo juhlissa mutta kolmen kuohuviinin jälkeen se ei tuntunut missään. Sitten kun sain juhlista tarpeekseni niin huikkasin vain kivat juhlat ja onnea vielä kerran, lähdin pyöräilemään kotiini etten joutunut siivoamaan juhlien jälkiä.

Ovat he yrittäneet näistä juhlista ja minun asenteestani ”keskustella” myöhemminkin mutta sanon aina, että en minä teidän piika ole nyt kun asun oman kattoni alla.

Kiitos tästä viestistä. Kirjoitukseni sävy on mahdollisesti aggressiivinen ja johtaa väärille urille. Suunnitelmani oli nimenomaan "viattomasti yllättyä", että ai minäkö katan, meillä ei ole ollut mitään sellaista puhetta. Minun on palautettava huomiseen mennessä eräs kiireellinen artikkeli ja kirjoitettava se loppuun tuolla toisessa huoneessa, harmi että teillä on nyt noin kiire tilanne. Ja sitten lähden. Jos mies ämpyilee, sirkutan hänelle, että meidän sovimme tästä jo monta viikkoa sitten, ettei minulla ole lomaa tällä viikolla. Sirkuti sirk ja omaan rauhaan katsomaan vaikka Netflixiä.

No, muista pitää ketjusi kuumana ja informoida koko ajan mitä juhlissa tapahtuu, niinkuin vauvatarinoissa on tapana.

Tämä on tosiaan suotavaa, kunnon kuvaus juhlista tarvitaan, kun tässä on tätä taustatukea ja sympatiaakin jaettu!

Kärkyttävää. Jos olisin ap, en lähtisi koko juhliin. Jäisin kotiin enkä kuuntelisi kenenkään mutinoita.

Mutta valta on ap:lla kertoa tai olla kertomatta. Hänen ei tarvitse antaa manipuloida itseään vaan ketjuja voi käyttää pelkästään omien pohdintojensa tukena eikä tarjota sosiaalipornoa palstahyeenoille.

On ketjuja, joissa viihdytti tehtävänasettelu ja reaaliaikaisuus kuten nainen naamioituneena vakoili miestään, jota epäili uskottomuudesta. Aloittaja aina päättää mihin tarkoitukseen ketjuaan käyttää.

Minä en lähtisi noihin juhliin, jos suku on ollut inhottava, ja mies antaa heidän olla. Keksisin jonkun puutarhatöissä loukkaantuneen selän, joka estää istumasta autossa, mutta paranee lihasrelaksantilla maanantaiksi, ohhoh. Tai maha aamulla sekaisin etkä uskalla riskeerata koronaa.

Lapset pärjäävät kyllä. Kyllähän heidän tarvitsisi pärjätä isänsä ja tämän suvun kanssa sittenkin, jos eroaisitte. Minkä ikäisiä ovat?

Miettisin myös muutenkin, olenko tekemisissä miehen suvun kanssa. Ja jos mies haukkuu sinua yliherkäksi, hän manipuloi sinua ja käyttää henkistä väkivaltaa, varmaan kotoa oppinut.