Lue keskustelun säännöt.
Miehet, jotka tekevät lapset naisen kanssa, mutta joille avioliitto liian suuri sitoutuminen
07.07.2021 |
Olen törmännyt tähän ilmiöön lähipiirissä muutamia kertoja elämäni aikana. Muutetaan yhteen ja tehdään lapsi, tai lapsia, mutta sitten avioliitto onkin miehelle liian ”vakava” tai ”suuri sitoutuminen”. Tuli taas mieleen, kun Arman ja uusi naisystävänsä kertovat vauva arjestaan Seiskassa. Avioliittoaikeista kysyttäessä Arman vastaa, ettei siihen pidä suhtautua kevyesti tms. Mutta vauvan voi tehdä? Ehkä en vaan tajua logiikkaa, koska mielestäni lapsi tai useampi on valtavan paljon suurempi sitoutuminen kuin avioliitto. Aina voi ottaa eron, mutta ne yhteiset lapset on ja pysyy ja heidän elämänsä vaikuttavat tulevien sukupolvienkin elämään.
Jos joku haluaa avata tätä logiikkaa, niin kertokaa ihmeessä miksi miehet näin ajattelee?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan sama miten muut toimivat elämässään, mutta itselleni oli selvää 30-vuotiaana kumppania etsiessäni, että en ota miestä, jolla on joku ongelma avioliiton suhteen.
Nyt reilut kymmenen vuotta myöhemmin naimisissa ja pari muksua ihanan mieheni kanssa. Avioehto laadittiin myös aikanaan minun omaisuuteni suojaksi, kun oli omistusasuntoa ja miehellä pelkkä autonromunsa 😆
Juuri juteltiin siitä onko avioliitto muuttanut meidän yhteistä elämää ja kummankaan mielestä ei. Vasemmassa kädessä vain on yksi sormus enemmän ja veroilmoituksessa näkyy puolison nimi. Lisäksi on leskeneläkkeet edut, joita avoliitossa ei ole. En ole mitään hyvää perustelua ikinä kuullut näiltä avioliiton vastustajilta, mutta kuten sanoin, kaikki muut tekee elämässään niin kuin haluaa, ei ole minulta pois.
Ymmärrän kuitenkin, että esimerkiksi iäkkäämmät parit, joilla omat asunnot ja omat aikuiset lapset, niin esim. perintöasioiden osalta on monesti selkeämpää olla avioitumatta.
Avioliiton solmiminen on se normaalista olotilasta poikkeaman tekevä toimenpide, joten se on se mikä pitää perustella. Avioliiton solmimatta jättämisen, eli normaalin olotilan jatkamisen, ei pitäisi vaatia perusteluja. Todistustaakka on aina väitteen tekijällä.
Mutta, jos uskoo myös yksisarvisiin ja kristallien voimaan niin varmaan myöskin avioliitto on järkevä toimenpide. Miehelle siitä ei edelleenkään ole mitään hyötyä, päinvastoin. Taas pitää vääntää rautalangasta, että avioliitto on pelkkä juridinen sopimus, jolla joutuu taloudelliseen nalkkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan sama miten muut toimivat elämässään, mutta itselleni oli selvää 30-vuotiaana kumppania etsiessäni, että en ota miestä, jolla on joku ongelma avioliiton suhteen.
Nyt reilut kymmenen vuotta myöhemmin naimisissa ja pari muksua ihanan mieheni kanssa. Avioehto laadittiin myös aikanaan minun omaisuuteni suojaksi, kun oli omistusasuntoa ja miehellä pelkkä autonromunsa 😆
Juuri juteltiin siitä onko avioliitto muuttanut meidän yhteistä elämää ja kummankaan mielestä ei. Vasemmassa kädessä vain on yksi sormus enemmän ja veroilmoituksessa näkyy puolison nimi. Lisäksi on leskeneläkkeet edut, joita avoliitossa ei ole. En ole mitään hyvää perustelua ikinä kuullut näiltä avioliiton vastustajilta, mutta kuten sanoin, kaikki muut tekee elämässään niin kuin haluaa, ei ole minulta pois.
Ymmärrän kuitenkin, että esimerkiksi iäkkäämmät parit, joilla omat asunnot ja omat aikuiset lapset, niin esim. perintöasioiden osalta on monesti selkeämpää olla avioitumatta.
Avioliiton solmiminen on se normaalista olotilasta poikkeaman tekevä toimenpide, joten se on se mikä pitää perustella. Avioliiton solmimatta jättämisen, eli normaalin olotilan jatkamisen, ei pitäisi vaatia perusteluja. Todistustaakka on aina väitteen tekijällä.
Mutta, jos uskoo myös yksisarvisiin ja kristallien voimaan niin varmaan myöskin avioliitto on järkevä toimenpide. Miehelle siitä ei edelleenkään ole mitään hyötyä, päinvastoin. Taas pitää vääntää rautalangasta, että avioliitto on pelkkä juridinen sopimus, jolla joutuu taloudelliseen nalkkiin.
Miksi et haluaisi olla nalkissa rakastamasi ihmisen kanssa?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan sama miten muut toimivat elämässään, mutta itselleni oli selvää 30-vuotiaana kumppania etsiessäni, että en ota miestä, jolla on joku ongelma avioliiton suhteen.
Nyt reilut kymmenen vuotta myöhemmin naimisissa ja pari muksua ihanan mieheni kanssa. Avioehto laadittiin myös aikanaan minun omaisuuteni suojaksi, kun oli omistusasuntoa ja miehellä pelkkä autonromunsa 😆
Juuri juteltiin siitä onko avioliitto muuttanut meidän yhteistä elämää ja kummankaan mielestä ei. Vasemmassa kädessä vain on yksi sormus enemmän ja veroilmoituksessa näkyy puolison nimi. Lisäksi on leskeneläkkeet edut, joita avoliitossa ei ole. En ole mitään hyvää perustelua ikinä kuullut näiltä avioliiton vastustajilta, mutta kuten sanoin, kaikki muut tekee elämässään niin kuin haluaa, ei ole minulta pois.
Ymmärrän kuitenkin, että esimerkiksi iäkkäämmät parit, joilla omat asunnot ja omat aikuiset lapset, niin esim. perintöasioiden osalta on monesti selkeämpää olla avioitumatta.
Avioliiton solmiminen on se normaalista olotilasta poikkeaman tekevä toimenpide, joten se on se mikä pitää perustella. Avioliiton solmimatta jättämisen, eli normaalin olotilan jatkamisen, ei pitäisi vaatia perusteluja. Todistustaakka on aina väitteen tekijällä.
Mutta, jos uskoo myös yksisarvisiin ja kristallien voimaan niin varmaan myöskin avioliitto on järkevä toimenpide. Miehelle siitä ei edelleenkään ole mitään hyötyä, päinvastoin. Taas pitää vääntää rautalangasta, että avioliitto on pelkkä juridinen sopimus, jolla joutuu taloudelliseen nalkkiin.
Miksi et haluaisi olla nalkissa rakastamasi ihmisen kanssa?
Eri
On varmaankin realisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska miehet ei tarvitse avioliittoa mihinkään. Täysin turha homma. Nykyään avioliitosta haaveilee vaan prinsessaharhaa potevat naiset.
Minä olen toista kertaa naimisissa. Ei sillä ole mitään tekemistä prinsessojen tai lasten tekemisen kanssa, vaan kyse on ylläkin mainitusta symbolisesta eleestä. Se antaa turvallisuuden tunnetta, kun mies oli niin tosissaan, että oli valmis naimisiin. Jos ei olisi halunnut, niin minä en olisi tässä niin sitoutunut kuin olen.
Mutta onko se "tosissaan olemista", jos lähtökohtana on, että voihan sitä sitten erota, jos kyllästyy?
Millä tavalla tuo on mielestäsi lähtökohtana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan sama miten muut toimivat elämässään, mutta itselleni oli selvää 30-vuotiaana kumppania etsiessäni, että en ota miestä, jolla on joku ongelma avioliiton suhteen.
Nyt reilut kymmenen vuotta myöhemmin naimisissa ja pari muksua ihanan mieheni kanssa. Avioehto laadittiin myös aikanaan minun omaisuuteni suojaksi, kun oli omistusasuntoa ja miehellä pelkkä autonromunsa 😆
Juuri juteltiin siitä onko avioliitto muuttanut meidän yhteistä elämää ja kummankaan mielestä ei. Vasemmassa kädessä vain on yksi sormus enemmän ja veroilmoituksessa näkyy puolison nimi. Lisäksi on leskeneläkkeet edut, joita avoliitossa ei ole. En ole mitään hyvää perustelua ikinä kuullut näiltä avioliiton vastustajilta, mutta kuten sanoin, kaikki muut tekee elämässään niin kuin haluaa, ei ole minulta pois.
Ymmärrän kuitenkin, että esimerkiksi iäkkäämmät parit, joilla omat asunnot ja omat aikuiset lapset, niin esim. perintöasioiden osalta on monesti selkeämpää olla avioitumatta.
Avioliiton solmiminen on se normaalista olotilasta poikkeaman tekevä toimenpide, joten se on se mikä pitää perustella. Avioliiton solmimatta jättämisen, eli normaalin olotilan jatkamisen, ei pitäisi vaatia perusteluja. Todistustaakka on aina väitteen tekijällä.
Mutta, jos uskoo myös yksisarvisiin ja kristallien voimaan niin varmaan myöskin avioliitto on järkevä toimenpide. Miehelle siitä ei edelleenkään ole mitään hyötyä, päinvastoin. Taas pitää vääntää rautalangasta, että avioliitto on pelkkä juridinen sopimus, jolla joutuu taloudelliseen nalkkiin.
Miksi et haluaisi olla nalkissa rakastamasi ihmisen kanssa?
Eri
Mikä nalkissa ollessa tai rakkauden päättyessä on parempituloisen kannalta paremmin vs. avoliitto+keskinäinen testamentti+keskunäinen henkivakuutus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen Tavannut muutaman pariskunnan jotka Ovat olleet yhdessä 50- vuottakin ,äitini ja isänikkn kerkesi olla yhdessä 40- vuotta kun äiti kuoli pois .💖💒
En mennyt naimisiin rakastamani naisen kanssa koska olin ollut jo naimisissa, ja eronnut, ja se oli aika kova koitos kaikkinensa.
Nainen otti tämän niin että olin jo sitoutumiseni sitoutunut, enkä halunnut häneen enää sitoutua niin paljon kuin olin exääni sitoutunut. Etten ollut varma tunteistani häntä kohtaan.
Yritin sitten kosia myöhemmin itse, mutta nainen ei suostunut enää naimisiin kanssani. Nyt mua harmittaa tämä asia, koska oikeastaan olen tullut siihen tulokseen että nimen omaan se eka avioliitto oli virhe, ja tämä on se nainen joka minun olisi pitänyt vihille viedäkin, eikä ikinä exää.
Mutta mitä tässä nyt voin enää tehdä?? En kai koskaan pääse naimisiin rakastamani naisen kanssa :/
Lapsia meillä vaimoksi haluamani kanssa ei ole eikä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mennyt naimisiin rakastamani naisen kanssa koska olin ollut jo naimisissa, ja eronnut, ja se oli aika kova koitos kaikkinensa.
Nainen otti tämän niin että olin jo sitoutumiseni sitoutunut, enkä halunnut häneen enää sitoutua niin paljon kuin olin exääni sitoutunut. Etten ollut varma tunteistani häntä kohtaan.
Yritin sitten kosia myöhemmin itse, mutta nainen ei suostunut enää naimisiin kanssani. Nyt mua harmittaa tämä asia, koska oikeastaan olen tullut siihen tulokseen että nimen omaan se eka avioliitto oli virhe, ja tämä on se nainen joka minun olisi pitänyt vihille viedäkin, eikä ikinä exää.
Mutta mitä tässä nyt voin enää tehdä?? En kai koskaan pääse naimisiin rakastamani naisen kanssa :/
Lapsia meillä vaimoksi haluamani kanssa ei ole eikä tule.
Väistit luodin. Jos nainen tahtoisi kanssasi naimisoon, hän menisi myös myöhemmin. Jos ihminen ei kunnioita toista, hän ei myöskään kykene kunnioittamaan sinun perustelujasi asiassa. Ties mistä loukkaantuisi verisesti ja saisit kärsiä niin kauan kunnes kuolema teidät erottaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju tekee ymmärrettäväksi ne av-ketjut, joissa mollataan etäisää, joka ei välitä lapsistaan. Miksi välittäisi, kun suhteeseen ei ole alun alkaenkaan sitouduttu? Mies kun yleensä välittää vain niistä lapsista, joiden äitiä on joskus rakastanut. Näemmä lapsia tehdään sitten kenen tahansa kanssa - tai ainakin sellaisten kanssa, joihin ei haluta sitouduta, jotta eroaminen on tulevaisuudessa helpompaa - niin miksi näistä lapsistakaan sotten piitattaisi?
Totta. Veljeni teki lisää lapsia, koska uusi nainen halusi. Hän ei halunnut tämän kanssa naimisiin. On sanonut, että ei halunnut erotakaan. Eron jälkeen hän on kantanut vastuunsa, mutta ei halua lapsia yhtään enempää kuin pakko.
Ennen tätä avoliittoa oli hän avioliitossa. Sen liiton lapset olivat vuoroviikkolapsia. He ovat nyt jo aikuisia, mutta selvästi tärkeämpiä kuin kakkosliiton lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mies, mutta minusta tuo on ihan ymmärrettävä ratkaisu. Ei ole kysymys sitoumuksen vakavuudesta, vaan siitä, mitä sillä saa. Ja oma lapsi ja isyys on todella iso asia, niitä voi haluta ilman, että edes seurustelee avioliitosta puhumattakaan.
Sellainen mies ei ole tosissaan. Seurustelin useita vuosia yhden miehen kanssa, eikä ikinä ollut se "oikea aika" mennä naimisiin. Niin, minun kanssani. Kas vain, hän astui avioliittoon uuden naisen kanssa vain 10kk eromme jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen mies ei ole tosissaan. Seurustelin useita vuosia yhden miehen kanssa, eikä ikinä ollut se "oikea aika" mennä naimisiin. Niin, minun kanssani. Kas vain, hän astui avioliittoon uuden naisen kanssa vain 10kk eromme jälkeen.
Näitä tarinoita on paljon.
Minä taas olen se, jonka kanssa mies halusi naimisiin. Sanoi, että hän tiesi sen ensisilmäyksellä. Tai ainakin puolen tunnin sisällä.
Nyt yhdessä 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen mies ei ole tosissaan. Seurustelin useita vuosia yhden miehen kanssa, eikä ikinä ollut se "oikea aika" mennä naimisiin. Niin, minun kanssani. Kas vain, hän astui avioliittoon uuden naisen kanssa vain 10kk eromme jälkeen.
Tämähän se taitaa olla. Julkkiksissakin on näitä jotka ovat avioituneet miltei heti oikeaksi kokemansa kanssa. Muiden kanssa seurusteltiin vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä myönnän olevani konservatiivinen siinä mielessä, että haluan mennä naimisiin ennen lasten tekoa. Sen takia, että se osoittaa, onko mieheni valmius sitoutumaan minuun. Se on sellainen pienen pieni symbolinen ele mieheltä (tietysti myös naiselta). Hälytyskellot alkavat soimaan, jos mies ei halua. Tulkitsen niin, ettei hän ole valmis sitoutumaan.
Tietysti tiedän, että on lukemattomia esimerkkejä, kuinka ollaan loppuelämä yhdessä avoliitossa, mutta tässä on kyse symbolisesta eleestä.
Sinulle tällä symbolisella eleellä voi olla merkitystä, mutta on virhe kuvitella että se välttämättä tarkoittaisi sille miehelle samaa asiaa. Tämä symbolinen ele, kuten mikään muukaan, ei takaa, että toinen sinuun sitoutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myönnän olevani konservatiivinen siinä mielessä, että haluan mennä naimisiin ennen lasten tekoa. Sen takia, että se osoittaa, onko mieheni valmius sitoutumaan minuun. Se on sellainen pienen pieni symbolinen ele mieheltä (tietysti myös naiselta). Hälytyskellot alkavat soimaan, jos mies ei halua. Tulkitsen niin, ettei hän ole valmis sitoutumaan.
Tietysti tiedän, että on lukemattomia esimerkkejä, kuinka ollaan loppuelämä yhdessä avoliitossa, mutta tässä on kyse symbolisesta eleestä.
Sinulle tällä symbolisella eleellä voi olla merkitystä, mutta on virhe kuvitella että se välttämättä tarkoittaisi sille miehelle samaa asiaa. Tämä symbolinen ele, kuten mikään muukaan, ei takaa, että toinen sinuun sitoutuu.
Outoja olettamuksia…. Luuletko, ettemme ole asiasta puhuneet? Luuletko, että olisimme yhdessä, jos meillä ei olisi samat arvot?
On totta, että parisuhteessakin tehdään oletuksia ja eleet tarkoittavat eri asioita eri ihmisille. Outoa vastauksessasi on etukenossa menevä peripessimistinen lähestymiskulma.
Kyllä minäkin lapsia halusin, mutta ei sillä miehellä tai naimisiin menolla ollut aivan yhtä paljon väliä. Tai no, haaveissani eläisin rakastettuna ja rakastamani miehen kanssa lopun ikääni, mutta valitettavasti tällaista onnea ei minulle lisääntymisikäisenä ole suotu.
Jos mies ei halua naimisiin, hän petaa alitajuntaisesti jo eroa. Ollaan nyt tässä ja sitten katsellaan kohta jo uusia tuulia.
Haluaa tehdä kuitenkin lapset ”varmuuden vuoksi” ettei jää ilman. Akka ne lapset kuitenkin hoitaa. Eron jälkeen voi sitten panostaa laatuaikaan uuden naisen kanssa ja nähdä kakaroita joskus ja jouluna.
En tajua, kuka nainen tällaiseen diiliin suostuu. Kyllä naisten pitäisi arvostaa itseään ja äitiyttään enemmän.
🇺🇦🇮🇱
Avioliitto ennen kaikkea on juridinen sopimus, vaikka toki sillä on symbolinenkin merkitys.
Minä ja puolisoni avioiduimme, paitsi rakkaudesta, myös siksi, että haluamme olla toistemme lähimmät omaiset esimerkiksi onnettomuustilanteessa ja taata, että yhdessä kerätty omaisuutemme jää toiselle vaikka muutamme usein maasta toiseen (lapsia ei ole eikä tule). Monessa maassa pelkkä avopuoliso on lain edessä todella eri asemassa aviopuolisoon nähden.
Lapset taas ovat vuosikausien pakollinen sitoutuminen heihin itseensä, heidän toiseen vanhempaansa ja lisäksi valtioon, jolla on hyvinkin paljon sanottavaa lasten elinolojen suhteen – avioliitto on todella kevyttä tähän verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mennyt naimisiin rakastamani naisen kanssa koska olin ollut jo naimisissa, ja eronnut, ja se oli aika kova koitos kaikkinensa.
Nainen otti tämän niin että olin jo sitoutumiseni sitoutunut, enkä halunnut häneen enää sitoutua niin paljon kuin olin exääni sitoutunut. Etten ollut varma tunteistani häntä kohtaan.
Yritin sitten kosia myöhemmin itse, mutta nainen ei suostunut enää naimisiin kanssani. Nyt mua harmittaa tämä asia, koska oikeastaan olen tullut siihen tulokseen että nimen omaan se eka avioliitto oli virhe, ja tämä on se nainen joka minun olisi pitänyt vihille viedäkin, eikä ikinä exää.
Mutta mitä tässä nyt voin enää tehdä?? En kai koskaan pääse naimisiin rakastamani naisen kanssa :/
Lapsia meillä vaimoksi haluamani kanssa ei ole eikä tule.
Väistit luodin. Jos nainen tahtoisi kanssasi naimisoon, hän menisi myös myöhemmin. Jos ihminen ei kunnioita toista, hän ei myöskään kykene kunnioittamaan sinun perustelujasi asiassa. Ties mistä loukkaantuisi verisesti ja saisit kärsiä niin kauan kunnes kuolema teidät erottaa.
Eikö tuo tarkoita samalla sitä että jos mies ei kerran halunnut aluksi naimisiin, niin hän ei halua sitä myöhemminkään. Nythän tossa kuitenkin on näyttänyt niin käyneen. Ihan samalla tavalla nainen on voinut ensin haluta naimisiin, ja nyt ei enää.
Mitä olen asiasta lukenut, niin kyllä lapsen syntymä muuttaa persoonallisuutta, eikä aina sinne mukavampaan suuntaan. Aika moni mies sanoo tätä samaa, mutta ei heitäkään oteta tosissaan. Joskus syy voi olla vain miehen sitouttaminen, mutta sekin on vaikea uskoa, koska tekijänä on nainen. Kummasti maailmassa on on helpompi uskoa että esim parisuhdeväkivallan tekijänä on ennemmin mies kuin nainen, vaikka nämä jakaantuvat melko tarkalleen tasan. On totta että voi tulla masennusta ym, näistä toki puhutaan ja näillä selitellään myös huonoa käytöstä, silti apua siihen väitettyyn masennukseen ei suostuta hakemaan. " Ei ollut tarkoitus" mutta siltikin avaat vain yksipuolisia syitä asiaan. Näitä tapauksia on aivan pilvinpimein ja osa varmasti johtuu myös miehistä, mutta se ei todellakaan poista sitä että näin voi tapahtua.