Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehet, jotka tekevät lapset naisen kanssa, mutta joille avioliitto liian suuri sitoutuminen
07.07.2021 |
Olen törmännyt tähän ilmiöön lähipiirissä muutamia kertoja elämäni aikana. Muutetaan yhteen ja tehdään lapsi, tai lapsia, mutta sitten avioliitto onkin miehelle liian ”vakava” tai ”suuri sitoutuminen”. Tuli taas mieleen, kun Arman ja uusi naisystävänsä kertovat vauva arjestaan Seiskassa. Avioliittoaikeista kysyttäessä Arman vastaa, ettei siihen pidä suhtautua kevyesti tms. Mutta vauvan voi tehdä? Ehkä en vaan tajua logiikkaa, koska mielestäni lapsi tai useampi on valtavan paljon suurempi sitoutuminen kuin avioliitto. Aina voi ottaa eron, mutta ne yhteiset lapset on ja pysyy ja heidän elämänsä vaikuttavat tulevien sukupolvienkin elämään.
Jos joku haluaa avata tätä logiikkaa, niin kertokaa ihmeessä miksi miehet näin ajattelee?
Kommentit (122)
Olen huomannut saman ilmiön ja ihmettelen sitä itsekin.
En ole konservatiivinen, mutta minulla on silti päässäni kuvio, että ensin naimisiin, sitten lapsia. Tämä ei ole mikään moraalinen vaatimus vaan samaa luokkaa kuin opinnot, sitten työntekoon. Siitä huolimatta lähipiirissäni on ainoastaan yksi pari, joka on mennyt naimisiin ja vasta sen jälkeen hankkinut lapsia. Kaikki, siis ihan kaikki muut parit ovat saaneet lapsen ja menneet naimisiin vasta myöhemmin, jos ollenkaan. Joka kerta yllätyn yhtä paljon.
Mieheni puhuu usein lasten hankinnasta, mutta avioliitosta ei koskaan. Toki olemme vielä nuoria ja aikaa on, mutta oudolta tuntuu. Itsehän en aio lapsia hankkia avioliiton ulkopuolelta, joten saa nähdä tuleeko niitä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä siitä? Minä ja mieheni olemme asuneet aina erillään emmekä ole menneet naimisiin mutta teimme kaksi lasta ja olemme olleet pitkään yhdessä. Tämä ei ole minun eikä mieheni päätös vaan yhteinen päätös. Ei sitoutumiseen tarvitse avioliittoa tai edes yhteistä asuntoa saati niitä lapsiakaan.
Ei tässä edelleenkään ole kyse siitä, pitääkö mennä naimisiin vai ei. Vaan siitä, kumpi on isompi sitoumus.
Avioliitolla ei ole minulle mitään arvoa, lapsilla on. Kuten myös suhteellani avopuolisoon, joka on avioliitosta mun kanssa samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Miehistä en tiedä, mutta naisena ja äitinä mä olen sitoutunut lapsia hankkiessani loppuelämäkseni lapsiini, mutta en ole halunnut sitoutua loppuelämäkseni kehenkään mieheen. Tuo, että voihan sitä erota, vesittää mun mielestä koko avioliiton idean. Miksi mennä naimisiin, jos jo alunperinkin ajattelee, että voihan sitä erota?
Miehenä olen myös samaa mieltä tästä. Minun avioliittolupaukseni pitää, samoin kuin vastuu lapsista, koko elämän. Avovaimoni oli luonteeltaan jääräpäinen ja joustamaton ja liitto kesti 20 vuotta, mutta ei ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi lapset sitten pitäisi tehdä vain avioliitossa?
Eihän tässä ketjussa siitä ole kyse, vaan siitä, kumpi on isompi sitoumus.
No lapsi on tärkeämpi sitoumus eikä avioliitto merkitse mitään. Siihen sitoutuu mikä tuntuu tärkeämmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä siitä? Minä ja mieheni olemme asuneet aina erillään emmekä ole menneet naimisiin mutta teimme kaksi lasta ja olemme olleet pitkään yhdessä. Tämä ei ole minun eikä mieheni päätös vaan yhteinen päätös. Ei sitoutumiseen tarvitse avioliittoa tai edes yhteistä asuntoa saati niitä lapsiakaan.
Eikö tuo ole hieman hankalaa käytännön kannalta, missä lapset asuu, vaihtaako kotia jatkuvasti, entä koulut ja kaverit? Ymmärrän jos pari valitsee asua erillään, mutta lapset tuovat asiaan oman haasteensa.
Minä myönnän olevani konservatiivinen siinä mielessä, että haluan mennä naimisiin ennen lasten tekoa. Sen takia, että se osoittaa, onko mieheni valmius sitoutumaan minuun. Se on sellainen pienen pieni symbolinen ele mieheltä (tietysti myös naiselta). Hälytyskellot alkavat soimaan, jos mies ei halua. Tulkitsen niin, ettei hän ole valmis sitoutumaan.
Tietysti tiedän, että on lukemattomia esimerkkejä, kuinka ollaan loppuelämä yhdessä avoliitossa, mutta tässä on kyse symbolisesta eleestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoh hoh.. kun näitä juttuja lukee.. naiset, niitten hormonit ja tunteet.. alkaa pikkuhiljaa käsittämään miksi tämä elämä on tämmöstä kaaosta.
Kun ois joku nuorena opettanut, ettei pidä alkaa mihinkään lapsileikkiin.
Sitähän nää on.
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä.
Minun nykyinen aviomieheni teki lapset naisen kanssa, mutta ei koskaan kosinut. Olen samaa ihmetellyt ja hän osasi vain vastata, ettei hänellä ollut mitään lapsia vastaan, mutta naista vastaan oli.
Täysin käsittämätöntä.
Tosi fiksua taas tehdä lapset kumppanin kanssa jota ei voi sietää. Ihan kun ne lapset ei voisi saada äitinsä piirteitä, luonnetta jne ja saada vaikutteita kun hän niitä oletettavasti kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä.
Minun nykyinen aviomieheni teki lapset naisen kanssa, mutta ei koskaan kosinut. Olen samaa ihmetellyt ja hän osasi vain vastata, ettei hänellä ollut mitään lapsia vastaan, mutta naista vastaan oli.
Täysin käsittämätöntä.
On haluttu perillisiä mutta ei rakastettu naista niin ei ole menty naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä.
Minun nykyinen aviomieheni teki lapset naisen kanssa, mutta ei koskaan kosinut. Olen samaa ihmetellyt ja hän osasi vain vastata, ettei hänellä ollut mitään lapsia vastaan, mutta naista vastaan oli.
Täysin käsittämätöntä.
Tosi fiksua taas tehdä lapset kumppanin kanssa jota ei voi sietää. Ihan kun ne lapset ei voisi saada äitinsä piirteitä, luonnetta jne ja saada vaikutteita kun hän niitä oletettavasti kasvattaa.
Mutta eihän sen miehen tarvitse lapsiaan sietää 24/7…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä en tiedä, mutta naisena ja äitinä mä olen sitoutunut lapsia hankkiessani loppuelämäkseni lapsiini, mutta en ole halunnut sitoutua loppuelämäkseni kehenkään mieheen. Tuo, että voihan sitä erota, vesittää mun mielestä koko avioliiton idean. Miksi mennä naimisiin, jos jo alunperinkin ajattelee, että voihan sitä erota?
Mutta sinähän olet loppuelämän sitoutunut lastesi isään - jos vain isä haluaa olla maisemissa. Avioliitosta pääsee aina eroon, mutta lasten vanhemmasta ei.
Enkä ole vaan ainoastaan siihen asti, kun nuorin lapsista on 18 v. En ole ollut missään yhteyksissä exään enää kymmeneen vuoteen. Lapset pitävät itse yhteyttä isäänsä.
18 vuotta on ihan sairaan pitkä aika ihmisen kanssa, jota ei voi sietää…
Ja miten asiaa auttaisi, jos olisi mennyt naimisiin ja sitten eronnut? Ei lapset tule täysi-ikäisiksi yhtään sen nopeammin.
Joo, ei auttaisikaan, mutta olisi ihan hyvä ennen lasten tekoa kysyä itseltään, onko tämä ihminen, jonka kanssa voisi mennä naimisiin? Voi olla, ettei kuitenkaan mene, mutta se tieto olisi valaiseva, VOISIKO mennä? Jos ei, niin älä tee lapsia.
Miksi lapset pitäisi tehdä vain sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa uskoisi voivansa olevan yhdessä vielä silloinkin, kun lapset ovat jo kuuskymppisiä? Sitäpaitsi ihmiset muuttuvat iän myötä. Ei kukaan säily sellaisena kuin oli suhteen alussa.
Esim. Sen takia on hyvä miettiä, ettei joudu minun kaltaiseen tilanteeseen, että exä käyttää henkistä väkivaltaa vielä tänäänkin, kun lapset ovat jo 22 ja 19.
Jos olisin itse tuota miettinyt, olisi elämäni viimeisten vuosikymmenen aikana ollut reilusti helpompaa. Moni murhe, oikeustaistelu, rikosilmoitus Ja riita olisi mennyt ohi.
Okei, ymmärrän tuon. Sulla oli henkistä väkivaltaa käyttävä mies, jonka kanssa et halunnut naimisiin, mutta halusit kuitenkin hänen kanssaan lapsia. Mun lasteni isä on ihan tavallinen fiksu mies, jonka kanssa saatiin hyvässä yhteisymmärryksessä hoidettua lasten asiat ja kun lapset tulivat täysi-ikäisiksi, ei meillä ollut enää mitään tarvetta olla toistemme kanssa tekemisissä. Välimme ovat kuitenkin sellaiset, että jos tulisi lasten häät tai lastenlasten ristiäiset, pystyisimme olemaan sulassa sovussa niissä vieraina. Ihan kuten kenen tahansa muunkin kutsuvieraan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska miehet ei tarvitse avioliittoa mihinkään. Täysin turha homma. Nykyään avioliitosta haaveilee vaan prinsessaharhaa potevat naiset.
Jos haluaa perillisen, niin miksi sen takia pitäisi vielä naimisiin mennä, kun ei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoh.. kun näitä juttuja lukee.. naiset, niitten hormonit ja tunteet.. alkaa pikkuhiljaa käsittämään miksi tämä elämä on tämmöstä kaaosta.
Kun ois joku nuorena opettanut, ettei pidä alkaa mihinkään lapsileikkiin.
Sitähän nää on.
Ai että elämä on kaaosta, kun nainen haluaa tehdä lapset avioliittoon ja vakaaseen perheeseen, johon mies on myös sitoutunut. Joo olisihan se elämä selkeämpää, jos kaikki vaan tekee lapsia minne sattuu, kenen kanssa nyt tänään huvittaa. Huomenna sitten muut kuviot.
Asiat tärkeysjärjestykseen. Lapsi voi olla isompi sitoumus, mutta kuitenkin tärkeämpi.
eli taas tuulesta temmattu miesvihasössötys. mitä ap sai tästä? orkkuja?
Miksi mennä naimisiin, jos voi saada sen lapsen ja olla menemättä naimisiin. Mitä iloa siitä pelkästä naimisiin menosta on? Ei yhtikästä mitään.
Alue: Aihe vapaa
Mitäpä siitä? Minä ja mieheni olemme asuneet aina erillään emmekä ole menneet naimisiin mutta teimme kaksi lasta ja olemme olleet pitkään yhdessä. Tämä ei ole minun eikä mieheni päätös vaan yhteinen päätös. Ei sitoutumiseen tarvitse avioliittoa tai edes yhteistä asuntoa saati niitä lapsiakaan.