Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehet, jotka tekevät lapset naisen kanssa, mutta joille avioliitto liian suuri sitoutuminen
07.07.2021 |
Olen törmännyt tähän ilmiöön lähipiirissä muutamia kertoja elämäni aikana. Muutetaan yhteen ja tehdään lapsi, tai lapsia, mutta sitten avioliitto onkin miehelle liian ”vakava” tai ”suuri sitoutuminen”. Tuli taas mieleen, kun Arman ja uusi naisystävänsä kertovat vauva arjestaan Seiskassa. Avioliittoaikeista kysyttäessä Arman vastaa, ettei siihen pidä suhtautua kevyesti tms. Mutta vauvan voi tehdä? Ehkä en vaan tajua logiikkaa, koska mielestäni lapsi tai useampi on valtavan paljon suurempi sitoutuminen kuin avioliitto. Aina voi ottaa eron, mutta ne yhteiset lapset on ja pysyy ja heidän elämänsä vaikuttavat tulevien sukupolvienkin elämään.
Jos joku haluaa avata tätä logiikkaa, niin kertokaa ihmeessä miksi miehet näin ajattelee?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska miehet ei tarvitse avioliittoa mihinkään. Täysin turha homma. Nykyään avioliitosta haaveilee vaan prinsessaharhaa potevat naiset.
Minä olen toista kertaa naimisissa. Ei sillä ole mitään tekemistä prinsessojen tai lasten tekemisen kanssa, vaan kyse on ylläkin mainitusta symbolisesta eleestä. Se antaa turvallisuuden tunnetta, kun mies oli niin tosissaan, että oli valmis naimisiin. Jos ei olisi halunnut, niin minä en olisi tässä niin sitoutunut kuin olen.
Mihin tuo turvallisuuden tunne perustuu? Mies voi lähteä ihan helposti kuin ilman avioliittoa. Onks teillä avioehto?
Voi toki lähteä pois, eli ymmärrän kyllä, että turvallisuuden tunne on lopulta illuusio. Kyse on vain siitä eleestä, että on valmis sitoutumaan minuun. Jossain ”jenkeissä” ei olisi samaa symbolista arvoa, koska siellä mennään naimisiin useita kertoja, mutta Suomessa kun ei ole ”pakko”, niin symbolisuus korostuu.
On avioehto, joka suojaa aikaisemmin hankitun ja perityn omaisuuden. Minä olen meistä se varakkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska miehet ei tarvitse avioliittoa mihinkään. Täysin turha homma. Nykyään avioliitosta haaveilee vaan prinsessaharhaa potevat naiset.
Minä olen toista kertaa naimisissa. Ei sillä ole mitään tekemistä prinsessojen tai lasten tekemisen kanssa, vaan kyse on ylläkin mainitusta symbolisesta eleestä. Se antaa turvallisuuden tunnetta, kun mies oli niin tosissaan, että oli valmis naimisiin. Jos ei olisi halunnut, niin minä en olisi tässä niin sitoutunut kuin olen.
Mutta onko se "tosissaan olemista", jos lähtökohtana on, että voihan sitä sitten erota, jos kyllästyy?
Meillä ei ole tuollaista lähtökohtaa. Sitä kutsutaan sitoutumiseksi. Sitoutuminen kattaa myös mahdollisten ongelmien eteen työskentelemisen. (Huom emme ole sitoutuneet väkivaltaan tms).
Olen ollut aiemmin 20 vuotta naimisissa, enkä ymmärrä, mistä kyllästymisestä puhut. Elämä on sellaista, millaiseksi sen itse tekee. Tässä suhteessa 10 vuotta.
Tässä ketjussa on kuitenkin krjoitettu, että naimisiinmeno ei ole samanlaista sitoutumista kuin lasten hankkiminen, koska aina voi erota. Kuitenkin oletetaan, että mentäisiin naimisiin (koska ainahan voi erota). Eli mitä virkaa koko naimisiin menemisellä sitten on sitoutumisen kanssa? Tosin itsekin sanoit, että se on vains ymbolinen ele ja kuvastaa sitä, että mies oli naimisiin mennessään tosissaan. Ei ollut enää myöhemmin, mutta se taas ei haittaa, koska aina voi erota ja mennä uudelleen naimisiin. Tosin sun kohdallasi en tiedä, jäitkö aikoinaan leskeksi vai erositko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoh.. kun näitä juttuja lukee.. naiset, niitten hormonit ja tunteet.. alkaa pikkuhiljaa käsittämään miksi tämä elämä on tämmöstä kaaosta.
Kun ois joku nuorena opettanut, ettei pidä alkaa mihinkään lapsileikkiin.
Sitähän nää on.Ai että elämä on kaaosta, kun nainen haluaa tehdä lapset avioliittoon ja vakaaseen perheeseen, johon mies on myös sitoutunut. Joo olisihan se elämä selkeämpää, jos kaikki vaan tekee lapsia minne sattuu, kenen kanssa nyt tänään huvittaa. Huomenna sitten muut kuviot.
Tarkotin, ettei ois pitäny osallistua ollenkaan lasten tekemiseen, jälkiviisautta juu, mutta sitä jää liian helposti yksin naisen ja sukunsa painostuksessa. Miehenä ois riittänyt ihan yhdessäelo, mutta ei se naisille käy, kun se kello tikittää ja hälyt huutaa.
Mulle lapsi on ainakin niin iso sitoumus ja vastuu, että en ikinä haluais tehdä lasta vaan jonkun kanssa ja kyl se pitää olla sellainen kenen kanssa haluan olla loppuelämän. Joten lapsi on mulle isompi sitoumus mitä avioliitto, vaikka molemmat lupaukset hyvin vakavasti otankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska miehet ei tarvitse avioliittoa mihinkään. Täysin turha homma. Nykyään avioliitosta haaveilee vaan prinsessaharhaa potevat naiset.
Minä olen toista kertaa naimisissa. Ei sillä ole mitään tekemistä prinsessojen tai lasten tekemisen kanssa, vaan kyse on ylläkin mainitusta symbolisesta eleestä. Se antaa turvallisuuden tunnetta, kun mies oli niin tosissaan, että oli valmis naimisiin. Jos ei olisi halunnut, niin minä en olisi tässä niin sitoutunut kuin olen.
Mutta onko se "tosissaan olemista", jos lähtökohtana on, että voihan sitä sitten erota, jos kyllästyy?
Meillä ei ole tuollaista lähtökohtaa. Sitä kutsutaan sitoutumiseksi. Sitoutuminen kattaa myös mahdollisten ongelmien eteen työskentelemisen. (Huom emme ole sitoutuneet väkivaltaan tms).
Olen ollut aiemmin 20 vuotta naimisissa, enkä ymmärrä, mistä kyllästymisestä puhut. Elämä on sellaista, millaiseksi sen itse tekee. Tässä suhteessa 10 vuotta.
Tässä ketjussa on kuitenkin krjoitettu, että naimisiinmeno ei ole samanlaista sitoutumista kuin lasten hankkiminen, koska aina voi erota. Kuitenkin oletetaan, että mentäisiin naimisiin (koska ainahan voi erota). Eli mitä virkaa koko naimisiin menemisellä sitten on sitoutumisen kanssa? Tosin itsekin sanoit, että se on vains ymbolinen ele ja kuvastaa sitä, että mies oli naimisiin mennessään tosissaan. Ei ollut enää myöhemmin, mutta se taas ei haittaa, koska aina voi erota ja mennä uudelleen naimisiin. Tosin sun kohdallasi en tiedä, jäitkö aikoinaan leskeksi vai erositko.
Erosin. Ja henkinen väkivalta oli syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska miehet ei tarvitse avioliittoa mihinkään. Täysin turha homma. Nykyään avioliitosta haaveilee vaan prinsessaharhaa potevat naiset.
Minä olen toista kertaa naimisissa. Ei sillä ole mitään tekemistä prinsessojen tai lasten tekemisen kanssa, vaan kyse on ylläkin mainitusta symbolisesta eleestä. Se antaa turvallisuuden tunnetta, kun mies oli niin tosissaan, että oli valmis naimisiin. Jos ei olisi halunnut, niin minä en olisi tässä niin sitoutunut kuin olen.
Mutta onko se "tosissaan olemista", jos lähtökohtana on, että voihan sitä sitten erota, jos kyllästyy?
Meillä ei ole tuollaista lähtökohtaa. Sitä kutsutaan sitoutumiseksi. Sitoutuminen kattaa myös mahdollisten ongelmien eteen työskentelemisen. (Huom emme ole sitoutuneet väkivaltaan tms).
Olen ollut aiemmin 20 vuotta naimisissa, enkä ymmärrä, mistä kyllästymisestä puhut. Elämä on sellaista, millaiseksi sen itse tekee. Tässä suhteessa 10 vuotta.
Tässä ketjussa on kuitenkin krjoitettu, että naimisiinmeno ei ole samanlaista sitoutumista kuin lasten hankkiminen, koska aina voi erota. Kuitenkin oletetaan, että mentäisiin naimisiin (koska ainahan voi erota). Eli mitä virkaa koko naimisiin menemisellä sitten on sitoutumisen kanssa? Tosin itsekin sanoit, että se on vains ymbolinen ele ja kuvastaa sitä, että mies oli naimisiin mennessään tosissaan. Ei ollut enää myöhemmin, mutta se taas ei haittaa, koska aina voi erota ja mennä uudelleen naimisiin. Tosin sun kohdallasi en tiedä, jäitkö aikoinaan leskeksi vai erositko.
Nyt sohaisit ampiaispesään. Laitan poppareita tulemaan.
Naimisiin meneminen oli mulle lastenleikkiä verrattuna lapsen tekemiseen, jos miettii sitä vastuuta ja sitoutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska miehet ei tarvitse avioliittoa mihinkään. Täysin turha homma. Nykyään avioliitosta haaveilee vaan prinsessaharhaa potevat naiset.
Minä olen toista kertaa naimisissa. Ei sillä ole mitään tekemistä prinsessojen tai lasten tekemisen kanssa, vaan kyse on ylläkin mainitusta symbolisesta eleestä. Se antaa turvallisuuden tunnetta, kun mies oli niin tosissaan, että oli valmis naimisiin. Jos ei olisi halunnut, niin minä en olisi tässä niin sitoutunut kuin olen.
Mutta onko se "tosissaan olemista", jos lähtökohtana on, että voihan sitä sitten erota, jos kyllästyy?
Meillä ei ole tuollaista lähtökohtaa. Sitä kutsutaan sitoutumiseksi. Sitoutuminen kattaa myös mahdollisten ongelmien eteen työskentelemisen. (Huom emme ole sitoutuneet väkivaltaan tms).
Olen ollut aiemmin 20 vuotta naimisissa, enkä ymmärrä, mistä kyllästymisestä puhut. Elämä on sellaista, millaiseksi sen itse tekee. Tässä suhteessa 10 vuotta.
Tässä ketjussa on kuitenkin krjoitettu, että naimisiinmeno ei ole samanlaista sitoutumista kuin lasten hankkiminen, koska aina voi erota. Kuitenkin oletetaan, että mentäisiin naimisiin (koska ainahan voi erota). Eli mitä virkaa koko naimisiin menemisellä sitten on sitoutumisen kanssa? Tosin itsekin sanoit, että se on vains ymbolinen ele ja kuvastaa sitä, että mies oli naimisiin mennessään tosissaan. Ei ollut enää myöhemmin, mutta se taas ei haittaa, koska aina voi erota ja mennä uudelleen naimisiin. Tosin sun kohdallasi en tiedä, jäitkö aikoinaan leskeksi vai erositko.
Erosin. Ja henkinen väkivalta oli syynä.
Jatkan: siis nykyisessä, tässä toisessa avioliitossa arvostin miehen symbolista elettä. Nuorena naimisiinmeno (se mistä siis erosin) oli itsestäänselvyys enkä merkityksiä sen enempää pohtinut.
Minulle on ihan sama miten muut toimivat elämässään, mutta itselleni oli selvää 30-vuotiaana kumppania etsiessäni, että en ota miestä, jolla on joku ongelma avioliiton suhteen.
Nyt reilut kymmenen vuotta myöhemmin naimisissa ja pari muksua ihanan mieheni kanssa. Avioehto laadittiin myös aikanaan minun omaisuuteni suojaksi, kun oli omistusasuntoa ja miehellä pelkkä autonromunsa 😆
Juuri juteltiin siitä onko avioliitto muuttanut meidän yhteistä elämää ja kummankaan mielestä ei. Vasemmassa kädessä vain on yksi sormus enemmän ja veroilmoituksessa näkyy puolison nimi. Lisäksi on leskeneläkkeet edut, joita avoliitossa ei ole. En ole mitään hyvää perustelua ikinä kuullut näiltä avioliiton vastustajilta, mutta kuten sanoin, kaikki muut tekee elämässään niin kuin haluaa, ei ole minulta pois.
Ymmärrän kuitenkin, että esimerkiksi iäkkäämmät parit, joilla omat asunnot ja omat aikuiset lapset, niin esim. perintöasioiden osalta on monesti selkeämpää olla avioitumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan sama miten muut toimivat elämässään, mutta itselleni oli selvää 30-vuotiaana kumppania etsiessäni, että en ota miestä, jolla on joku ongelma avioliiton suhteen.
Nyt reilut kymmenen vuotta myöhemmin naimisissa ja pari muksua ihanan mieheni kanssa. Avioehto laadittiin myös aikanaan minun omaisuuteni suojaksi, kun oli omistusasuntoa ja miehellä pelkkä autonromunsa 😆
Juuri juteltiin siitä onko avioliitto muuttanut meidän yhteistä elämää ja kummankaan mielestä ei. Vasemmassa kädessä vain on yksi sormus enemmän ja veroilmoituksessa näkyy puolison nimi. Lisäksi on leskeneläkkeet edut, joita avoliitossa ei ole. En ole mitään hyvää perustelua ikinä kuullut näiltä avioliiton vastustajilta, mutta kuten sanoin, kaikki muut tekee elämässään niin kuin haluaa, ei ole minulta pois.
Ymmärrän kuitenkin, että esimerkiksi iäkkäämmät parit, joilla omat asunnot ja omat aikuiset lapset, niin esim. perintöasioiden osalta on monesti selkeämpää olla avioitumatta.
Mä en ole koskaan ollut avioliiton vastustaja. En vain ole koskaan kokenut tarpeelliseksi mennä naimisiin. Ehkä, jos joskus tapaan miehen, jonka kanssa haluaisin elää loppuelämäni, voisin mennäkin. Ehkä sitten, kun elinaikaa ei ole enää ihan hirveän montaa vuotta jäljellä. Lapsia olen kuitenkin hankkinut, koska en halunnut jäädä lapsettomaksikaan.
Minä EN halunnut naimisiin, eikä minun sitä tarvitse edes perustella, mutta teen niin kuitenkin. Syy oli naisen käytöksen muuttuminen kun lapsi syntyi. Ilkeilevä, uhriutuva kaikkitietävä joka pakoili vastuutaan. Hetkinen, eihän nainen ja pyhä äiti kertakaikkiaan VOI olla sellainen, syyn on oltava miehessä. No nyt on viikkoviikko, eikä nainen, siis tämä muita korkeammalla oleva äiti edes selviä siitä lapsiviikostaan. Miksi naisten persoonallisuuden muutoksista ei puhuta enemmän? Siksi varmaan kun se nainen on äiti ja koskematon ja häntä pitää varjella ettei tule paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä EN halunnut naimisiin, eikä minun sitä tarvitse edes perustella, mutta teen niin kuitenkin. Syy oli naisen käytöksen muuttuminen kun lapsi syntyi. Ilkeilevä, uhriutuva kaikkitietävä joka pakoili vastuutaan. Hetkinen, eihän nainen ja pyhä äiti kertakaikkiaan VOI olla sellainen, syyn on oltava miehessä. No nyt on viikkoviikko, eikä nainen, siis tämä muita korkeammalla oleva äiti edes selviä siitä lapsiviikostaan. Miksi naisten persoonallisuuden muutoksista ei puhuta enemmän? Siksi varmaan kun se nainen on äiti ja koskematon ja häntä pitää varjella ettei tule paha mieli.
No nyt kyllä paistaa läpi viha ja katkeruus. Älkää hyvät ihmiset tehkö näitä ratkaisuja, kuten naimisiin menoa tai lapsia vaan koska joku haluaa, tai pitäisi tms. Menee ihmissuhteet ihan solmuun, käyttäydytään passiivisaggressivisesti, ollaan täynnä katkeruutta ja vihaa. Kyllähän se lapsikin sen aistii.
Naiselle raskaus, synnytys, imetys jne on suuria biologisia ja hormonaalisia tapahtumia. Voi olla helppoa tai sitten vaikeaa. Joillekin tulee synnytyksen jälkeinen masennus ja sitten univelkaa jos vauva valvottaa. Ei kukaan ole täydellinen, nainen tai mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vaatinut mieheltä sitä avioliittoa ENNEN lasten tekoa? Näin tehtiin entisaikoinakin. Eikö riitä kantti?
Lapsen tekoon vaaditaan kaksi. Miksi miehelle on OK, että niitä lapsia tehdään ja vaan tupsahtelee, asutaankin yhdessä perheenä, mutta avioliitto on liian suuri sitoutuminen? Siitä aloituksessa on kyse. Miksi mies ei vaadi avioliittoa ihan turvatakseen jälkikasvunsa aseman?
Nykyään isyyden tunnustaminen on helppo homma ja takaa perillisille ihan samat oikeudet kuin avioliitossa automaattisesti määräytyvä isyys. Kuulemma nykyään tuo tunnustaminen on lähinnä leima paperiin tyyliin, ennen saatettiin kuulustella pari intiimielämästä hyvinkin tarkasti ennen isyyden myöntämistä.
Siinä vastaus. Helpompaa kuin naimisiin meno eikä tarvitse erota kenestäkään jos tiet lähtevät eri suuntiin.
Muuten olen kyllä samaa mieltä asiasta, että kyllä ne lapset ovat suurempi sitoumus kuin avioliitto. Ainakin käytännön tasolla jos meinaa lastensa elämään osallistua.
Sitä lasta haluaa, mutta ei avioliittoa. En pistäisi noita kahta asiaa samalla viivalle.
Kyllähän monet naisetkin haluavat lapsen, mutta eivät miestä. Riittää kun saa elarit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä EN halunnut naimisiin, eikä minun sitä tarvitse edes perustella, mutta teen niin kuitenkin. Syy oli naisen käytöksen muuttuminen kun lapsi syntyi. Ilkeilevä, uhriutuva kaikkitietävä joka pakoili vastuutaan. Hetkinen, eihän nainen ja pyhä äiti kertakaikkiaan VOI olla sellainen, syyn on oltava miehessä. No nyt on viikkoviikko, eikä nainen, siis tämä muita korkeammalla oleva äiti edes selviä siitä lapsiviikostaan. Miksi naisten persoonallisuuden muutoksista ei puhuta enemmän? Siksi varmaan kun se nainen on äiti ja koskematon ja häntä pitää varjella ettei tule paha mieli.
No nyt kyllä paistaa läpi viha ja katkeruus. Älkää hyvät ihmiset tehkö näitä ratkaisuja, kuten naimisiin menoa tai lapsia vaan koska joku haluaa, tai pitäisi tms. Menee ihmissuhteet ihan solmuun, käyttäydytään passiivisaggressivisesti, ollaan täynnä katkeruutta ja vihaa. Kyllähän se lapsikin sen aistii.
Naiselle raskaus, synnytys, imetys jne on suuria biologisia ja hormonaalisia tapahtumia. Voi olla helppoa tai sitten vaikeaa. Joillekin tulee synnytyksen jälkeinen masennus ja sitten univelkaa jos vauva valvottaa. Ei kukaan ole täydellinen, nainen tai mies.
En ole katkera vaan vihainem siitä miksi naisten käytöksen ongelmat lakaistaan maton alle. Vauva ei valvottanut kuin minua ja ilkeää käytöstä kestin vuoden, sitten en vaan enää kestänyt henkistä väkivaltaa, mutta kun tekijänä on nainen, siihen suhtaudutaan välinpitämättömästi. Kun tekijänä on ÄITI, siitä ei saa edes puhua. Huomaatkokuinka sinäkin vähättelet kun uhrina onkin mies ja tekijänä nainen ja äiti. Jos minä olisin nainen olisi totisesti eri ääni kellossa, eikä minua syytettäisi katkeraksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä EN halunnut naimisiin, eikä minun sitä tarvitse edes perustella, mutta teen niin kuitenkin. Syy oli naisen käytöksen muuttuminen kun lapsi syntyi. Ilkeilevä, uhriutuva kaikkitietävä joka pakoili vastuutaan. Hetkinen, eihän nainen ja pyhä äiti kertakaikkiaan VOI olla sellainen, syyn on oltava miehessä. No nyt on viikkoviikko, eikä nainen, siis tämä muita korkeammalla oleva äiti edes selviä siitä lapsiviikostaan. Miksi naisten persoonallisuuden muutoksista ei puhuta enemmän? Siksi varmaan kun se nainen on äiti ja koskematon ja häntä pitää varjella ettei tule paha mieli.
No nyt kyllä paistaa läpi viha ja katkeruus. Älkää hyvät ihmiset tehkö näitä ratkaisuja, kuten naimisiin menoa tai lapsia vaan koska joku haluaa, tai pitäisi tms. Menee ihmissuhteet ihan solmuun, käyttäydytään passiivisaggressivisesti, ollaan täynnä katkeruutta ja vihaa. Kyllähän se lapsikin sen aistii.
Naiselle raskaus, synnytys, imetys jne on suuria biologisia ja hormonaalisia tapahtumia. Voi olla helppoa tai sitten vaikeaa. Joillekin tulee synnytyksen jälkeinen masennus ja sitten univelkaa jos vauva valvottaa. Ei kukaan ole täydellinen, nainen tai mies.En ole katkera vaan vihainem siitä miksi naisten käytöksen ongelmat lakaistaan maton alle. Vauva ei valvottanut kuin minua ja ilkeää käytöstä kestin vuoden, sitten en vaan enää kestänyt henkistä väkivaltaa, mutta kun tekijänä on nainen, siihen suhtaudutaan välinpitämättömästi. Kun tekijänä on ÄITI, siitä ei saa edes puhua. Huomaatkokuinka sinäkin vähättelet kun uhrina onkin mies ja tekijänä nainen ja äiti. Jos minä olisin nainen olisi totisesti eri ääni kellossa, eikä minua syytettäisi katkeraksi.
No ei kyllä ollut tarkoitus lakaista mitään maton alle, vaan avata mahdollisia syitä näille muutoksille. Jos on ihmisen tuntenut pitkään eikä se ole noin käyttäytynyt, niin tuskin on kyse luonteesta vaan esim sairaudesta, univajeesta tai ihmissuhdeongelmista. Ei ihmisen luonne tavallisesti muutu radikaalisti kesken elämän, ainakaan ilman että on tapahtunut jotain esim saanut vamman päähän. Pätee ihan yhtä lailla miehiin.
Tämä ketju tekee ymmärrettäväksi ne av-ketjut, joissa mollataan etäisää, joka ei välitä lapsistaan. Miksi välittäisi, kun suhteeseen ei ole alun alkaenkaan sitouduttu? Mies kun yleensä välittää vain niistä lapsista, joiden äitiä on joskus rakastanut. Näemmä lapsia tehdään sitten kenen tahansa kanssa - tai ainakin sellaisten kanssa, joihin ei haluta sitouduta, jotta eroaminen on tulevaisuudessa helpompaa - niin miksi näistä lapsistakaan sotten piitattaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä siitä? Minä ja mieheni olemme asuneet aina erillään emmekä ole menneet naimisiin mutta teimme kaksi lasta ja olemme olleet pitkään yhdessä. Tämä ei ole minun eikä mieheni päätös vaan yhteinen päätös. Ei sitoutumiseen tarvitse avioliittoa tai edes yhteistä asuntoa saati niitä lapsiakaan.
Eikö tuo ole hieman hankalaa käytännön kannalta, missä lapset asuu, vaihtaako kotia jatkuvasti, entä koulut ja kaverit? Ymmärrän jos pari valitsee asua erillään, mutta lapset tuovat asiaan oman haasteensa.
Ei. Lasten koti on aina ollut minun asunnossani ja silloin kun vietetään perheaikaa ollaan minun asunnossani. Jos miehenikin tekisi päivätyötä oltaisiin ehkä muutettu yhteen mutta kun mieheni työt loppuvat aina puolen yön tienoilla on parempi että mieheni menee omaan asuntoonsa jotta ei häiritse muiden unia ja toisaalta myös siksi että saa aamulla nukkua rauhassa. Silloin kun mies on vapaalla tai lomalla on minun luonani mutta menee silloinkin välillä omaan asuntoonsa yöksi koska elää työnsä takia eri vuorokausirytmissä kuin minä ja lapset. Tämä ei ole ongelma koska asunnot ovat muutaman sadan metrin päässä toisistaan eri taloissa. Vaikka lapset ovat paljolti minun vastuulla miehen työpäivinä mies osallistuu minun ja lasten kodin pyörittämiseen tekemällä suurimman osan kotitöistä ja hoitamalla kaupassakäynnit ennen töihin menoaan.
Alue: Aihe vapaa
onhan se kamalaa kun miesvihanne osoitetaan suoraan.
jatkakaa ihmeessä miesten haukkumista, säälin tyhjää elämäänne. ymmärrän kyllä teitä katkeria, rumia vanhojapiikojakin