Lue keskustelun säännöt.
Olen niin väsynyt eroamaan
07.07.2021 |
Olemme olleet yli 6 vuotta yhdessä. Olemme taistelleet vuosia naimisiinmenosta, ja mies lässyttää sitä samaa ”joo kyllä me mennään, mutta..” soopaa. Sanoin viime kesänä että vuosi aikaa tai tämä on ohi ja ei mitään. Sanoin kuukausi sitten että meidän parisuhde on nyt päättynyt ja pitää alkaa sopia erosta, mutta niin kuin tiesin - ei mies tee mitään, kuten ei millekään asialle.
Omistetaan asunto yhdessä, mutta joka ikinen tavara ja huonekalu on minun ostamaani, ja varmaan siksi mies ei halua lähteä. Olen sanonut että voin ostaa asunnon häneltä, mutta mikään ei auta.
En vaan enää jaksa tehdä eroa toisen puolesta. Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa ettei voi vain luovuttaa ja erota? Onko ok että jatkan elämää ja odotan että mies tajuaa että tämä on tässä?
En haluaisi lähteä koska minulla on kaksi lasta ja työhuoneenikin on tässä. En vain saa miestä tajuamaan että nyt on oikeasti erottu ja pitäisi saada lusikat jakoon.
Aaaaaaaaaargh
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat erota ja sinulla rahaa talonostamiseenkin yksin on, niin kuulostat nyt itse ainakin minun korviin vässykältä. Jos tilanne on sinulla hyvä, laita lusikat, kipot ja kupit jakoon, mihin sinä siinä suostumuksia tarvitset tai hyväksyntää. Mies kyllä tajuaa, kun alkaa tavarat liikkua ovesta ulos, näin minä tein. Jos ei ymmärrä, laitetaan ymmärtämään, hyvin ymmärsi loppujen lopuksi. Empty house !
Niin. Voisin tehdä niin, mutta haluaisin tämän asunnon. Tässä on lapsilla huoneet ja koulu ihan vieressä ja tämän ostimme juuri sen takia. Plus remontit ja tavarat ovat minun maksamiani ja voisin maksaa miehen tästä ulos. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ristiriitaista viestiä lähetät.
Yhtä aikaa haluat sekä ehdottomasti naimisiin sen miehen kanssa että ehdottomasti erota siitä.
Kumman siis ensisijaisesti toivoisit toteutuvan?
Miten niin? 6 vuotta sitten sovimme että jos ryhdymme tähän suhteeseen on minulle naimisiinmeno tärkeä asia. Varsinkin jos haluamme lapsia. Olemme tässä pari viimeistä vuotta asiasta vääntänyt, kun se tuli puheeksi ja mies ei halua naimisiin. Sanoin että annan vuoden aikaa miettiä asiaa ja jos vastaus on vieläkin EI - lähden. Vuosi on kulunut, mies ei halua kanssani naimisiin, joten sanoin että sitten erotaan. Mikäs tässä on ristiriitaista? Mies ei halua erota, mies ei näe mitään ongelmaa, mutta mies ei halua kanssani myöskään naimisiin, jota minä haluan. Testamenttia ei saa tehtyä, ja se ahdistaa. Omistamme yhdessä asunnon, johon olen laittanut omalla rahalla kaiken, ja jos jotain tapahtuu miehelle, en voi pitää asuntoa. Olen tarjoutunut erossa ostamaan miehen ulos, mutta ei, ei käy. Ap
Et vastannut kysymykseen. Kumpaa siis haluat ensisijaisesti: mennä naimisiin vai erota?
Olen eroamassa kun mies on ehdoton ettei halua naimisiin kanssani. Miksi se on sinusta väärin? Olen ilmaissut tarpeeni, toinen osapuoli ei sitä voi täyttää, joten eroamme - haluamme eri asioita elämässä. Pitäisikö minun jäädä tähän ja tuntea ettei minua arvosteta puolisona tai minuun ei haluta sitoutua virallisesti? Ap
Tarkoittaako tuo vastaus siis, että sinä haluat ensisijaisesti eron? Etkä naimisiin menoa? (Jätetään miehen haluamiset tai haluamattomuudet tästä pois, hän vastatkoon omista toiveistaan.)
Minusta kumpikaan vaihtoehto ei ole toista huonompi tai parempi tai mitenkään väärin, ja minulle ulkopuolisena on tietysti aivan sama, mitä teet.
Mietin vaan, oletko itse selvillä siitä, mitä pohjimmiltasi tahdot.
Ota lakimies avuksi. Maksaa sen mitä maksaa, mutta sitten homma on hoidettu.
Ymmärrän sua ap ja olet ihan oikeilla jäljillä. Olet tehnyt mielipiteesi selväksi. Jos mies ei sitä tajua niin voi voi.
Veljeni oli tuo miehesi. Alettuaan seurustella n. kolmekymppisenä hänen avopuolisonsa sanoi, että hän on tyttöystävä 7 vuotta. Jos sen jälkeen ei olla naimisissa, hän lähtee. Nainen muistutti asiasta kerran viiden ja kuuden vuoden jälkeen ja kosi kerran. Veljeni kommentoi koko ajan että joo joo, mennään kohta naimisiin. Oli aivan ällikällä lyöty kun avovaimonsa alkoi pari päivää 7-vuotispäivän jälkeen järjestelemään asunnon myyntiä ja pakkaamaan tavaroitaan. Silloin tuli hätä, mutta myöhäistä oli.
Olin tässä kuviossa täysin avopuolison kannalla ja todella iloinen kun hän löysi uuden kumppanin ja meni naimisiin. Veljelläkin on uusi puoliso, mitta eivät kuulemma ole menossa naimisiin ja se on ihan fine, sillä kumpikaan ei halua sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ristiriitaista viestiä lähetät.
Yhtä aikaa haluat sekä ehdottomasti naimisiin sen miehen kanssa että ehdottomasti erota siitä.
Kumman siis ensisijaisesti toivoisit toteutuvan?
Miten niin? 6 vuotta sitten sovimme että jos ryhdymme tähän suhteeseen on minulle naimisiinmeno tärkeä asia. Varsinkin jos haluamme lapsia. Olemme tässä pari viimeistä vuotta asiasta vääntänyt, kun se tuli puheeksi ja mies ei halua naimisiin. Sanoin että annan vuoden aikaa miettiä asiaa ja jos vastaus on vieläkin EI - lähden. Vuosi on kulunut, mies ei halua kanssani naimisiin, joten sanoin että sitten erotaan. Mikäs tässä on ristiriitaista? Mies ei halua erota, mies ei näe mitään ongelmaa, mutta mies ei halua kanssani myöskään naimisiin, jota minä haluan. Testamenttia ei saa tehtyä, ja se ahdistaa. Omistamme yhdessä asunnon, johon olen laittanut omalla rahalla kaiken, ja jos jotain tapahtuu miehelle, en voi pitää asuntoa. Olen tarjoutunut erossa ostamaan miehen ulos, mutta ei, ei käy. Ap
Et vastannut kysymykseen. Kumpaa siis haluat ensisijaisesti: mennä naimisiin vai erota?
Olen eroamassa kun mies on ehdoton ettei halua naimisiin kanssani. Miksi se on sinusta väärin? Olen ilmaissut tarpeeni, toinen osapuoli ei sitä voi täyttää, joten eroamme - haluamme eri asioita elämässä. Pitäisikö minun jäädä tähän ja tuntea ettei minua arvosteta puolisona tai minuun ei haluta sitoutua virallisesti? Ap
Tarkoittaako tuo vastaus siis, että sinä haluat ensisijaisesti eron? Etkä naimisiin menoa? (Jätetään miehen haluamiset tai haluamattomuudet tästä pois, hän vastatkoon omista toiveistaan.)
Minusta kumpikaan vaihtoehto ei ole toista huonompi tai parempi tai mitenkään väärin, ja minulle ulkopuolisena on tietysti aivan sama, mitä teet.
Mietin vaan, oletko itse selvillä siitä, mitä pohjimmiltasi tahdot.
Halusin naimisiin tähän asti, mutta nyt haluan eron. Sehän se pointti tässä on. En jää enää kuuden vuoden jälkeen ihmettelemään. Ap
Tarkoittaako tuo myös, että tähän asti rakastit miestäsi, mutta nyt et enää rakasta?
Vai loppuiko rakkaus jo aiemmin? Milloin?
Vai rakastatko yhä edelleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota lakimies avuksi. Maksaa sen mitä maksaa, mutta sitten homma on hoidettu.
Ymmärrän sua ap ja olet ihan oikeilla jäljillä. Olet tehnyt mielipiteesi selväksi. Jos mies ei sitä tajua niin voi voi.
Veljeni oli tuo miehesi. Alettuaan seurustella n. kolmekymppisenä hänen avopuolisonsa sanoi, että hän on tyttöystävä 7 vuotta. Jos sen jälkeen ei olla naimisissa, hän lähtee. Nainen muistutti asiasta kerran viiden ja kuuden vuoden jälkeen ja kosi kerran. Veljeni kommentoi koko ajan että joo joo, mennään kohta naimisiin. Oli aivan ällikällä lyöty kun avovaimonsa alkoi pari päivää 7-vuotispäivän jälkeen järjestelemään asunnon myyntiä ja pakkaamaan tavaroitaan. Silloin tuli hätä, mutta myöhäistä oli.
Olin tässä kuviossa täysin avopuolison kannalla ja todella iloinen kun hän löysi uuden kumppanin ja meni naimisiin. Veljelläkin on uusi puoliso, mitta eivät kuulemma ole menossa naimisiin ja se on ihan fine, sillä kumpikaan ei halua sitä.
Just näin. Meillä oli 4 vuoden jälkeen siitä keskustelu ja mies ”kosi” eli antoi sormuksen ja sanoi ”tätähän sinä halusit”. Olin tyrmistynyt, mutta ajattelin että se on juron tyypin kosinta. Vuoden päästä kysyin sitten että joko voidaan sopia hääpäivä ja ei kuulemma. ”Kihlaus purettiin” ja silloin sanoin että vuosi aikaa ja lähden. Nyt on vuosi mennyt ja mies on ihan ”:O” eikä ymmärrä mistään mitään.
Harmittaa. Olen ollut hyvin avoin koko ajan ja olen myös ymmärtänyt ettei toinen ole niin nopea liikkeissään ja olen sitä myös yrittänyt ymmärtää. Mies kuitenkin puhuu lapsista ja mökin ostamisesta jne, mutta ei naimisiinmeno on ihan ehdoton ei ja minä taas en aio omistaa mitään yhdessä ennen kuin jotain papereita ollaan täytetty että tiedän etten menetä mitään.
Joo. Tossa se vain elää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja ei, en ole tossukka, en vain aio antaa tässäkin miehelle periksi.. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako tuo myös, että tähän asti rakastit miestäsi, mutta nyt et enää rakasta?
Vai loppuiko rakkaus jo aiemmin? Milloin?
Vai rakastatko yhä edelleen?
Eli siis sinun mielestä minun kuuluisi nyt joustaa ja jäädä tähän suhteeseen?
Samaa voi kysytä mieheltä - eikö rakasta minua kun ei halua mennä naimisiin. Koska luulen että vastaus on - ei tarpeeksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sulla ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa oma elämäsi jälleen haltuun. Tsemppiä!
Jos mies sanoisi sinulle tänään, että joo mennään naimisiin ja että hän on jo varannut maistraatin.
Mitä tekisit?
Menisit naimisiin vai veisit eroaikeesi loppuun asti?
(Älä vastaa, että ei mies ei kuitenkaan noin sano. Tämä on ajatusleikki.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako tuo myös, että tähän asti rakastit miestäsi, mutta nyt et enää rakasta?
Vai loppuiko rakkaus jo aiemmin? Milloin?
Vai rakastatko yhä edelleen?
Eli siis sinun mielestä minun kuuluisi nyt joustaa ja jäädä tähän suhteeseen?
Samaa voi kysytä mieheltä - eikö rakasta minua kun ei halua mennä naimisiin. Koska luulen että vastaus on - ei tarpeeksi. Ap
Minulla ei ole mitään mielipidettä asiaan. Olen täysin ulkopuolinen, minulle on ihan sama. Kysyin, millaiset sinun tunteesi ovat.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies sanoisi sinulle tänään, että joo mennään naimisiin ja että hän on jo varannut maistraatin.
Mitä tekisit?
Menisit naimisiin vai veisit eroaikeesi loppuun asti?
(Älä vastaa, että ei mies ei kuitenkaan noin sano. Tämä on ajatusleikki.)
En jaksa enää edes miettiä. Sitä olen tässä viimeiset 6 vuotta tehnyt. Odottanut ja miettinyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen näin.
Jos mies vastaa toiveitani puolisosta ja molemmat rakastavat toisiaan, jäisin suhteeseen.
Jos taas mies ei vastaa toiveitani eikä rakkautta ole, lähtisin pois, sillä ehdolla että lasten yhteys isäänsä säilyisi entisellään eikä kumpikaan esimerkiksi muuttaisi toiseen kaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen näin.
Jos mies vastaa toiveitani puolisosta ja molemmat rakastavat toisiaan, jäisin suhteeseen.
Jos taas mies ei vastaa toiveitani eikä rakkautta ole, lähtisin pois, sillä ehdolla että lasten yhteys isäänsä säilyisi entisellään eikä kumpikaan esimerkiksi muuttaisi toiseen kaupunkiin.
Lapset eivät ole meidän yhteisiä.
Olen ollut tässä suhteessa 6 vuotta rakkauden takia ja tehnyt kompromisseja omista haluistani ja nyt koen etten enää jaksa. Ja mielummin olen yksin kuin olen pettynyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako tuo myös, että tähän asti rakastit miestäsi, mutta nyt et enää rakasta?
Vai loppuiko rakkaus jo aiemmin? Milloin?
Vai rakastatko yhä edelleen?
Eli siis sinun mielestä minun kuuluisi nyt joustaa ja jäädä tähän suhteeseen?
Samaa voi kysytä mieheltä - eikö rakasta minua kun ei halua mennä naimisiin. Koska luulen että vastaus on - ei tarpeeksi. Ap
En tiedä, onko täällä jo ehdotettu tällaista mutta kysyn varmuuden vuoksi, että oletko varma, ettei mies ole sosiaalisten tilanteiden jännittäjä? Itse olen sellainen nainen, enkä ikinä menisi naimisiin, hirvittää ajatuskin, että kaikki tuijottavat minua alttarilla ja olen jonkun jutun keskipiste ja varmaan kaikki häpeävät silmät päästään, kun on tuollainen morsian sulhasparalla jne jne. Miehelläsi voi olla joku samanlainen. Ja nämä sosiaaliset pelot ovat helposti miehellä sellaisia, etteivät itse edes tiedosta niitä, karttavat vain kaikkea tilanteita, kuten sukujuhlia ym., joissa joutuvat muiden arvioivan silmän kohteiksi. Taustalla voi siis olla alemmuudentunto ja pelko siitä, että on jotenkin huono. Näin ei teillä välttis ole, mutta toinpa nyt tämänkin näkökulman esiin.
Okei, eli kyseessä vain tietynlainen pitkäksi venähtänyt säätö.
Tietysti häivyt ja karistat tomut jaloistasi mahdollisimman pian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala kutsua tinder-deittejä kotiinne. Ei kai ukko sitä kovin kauan jaksa katsoa. Lopeta myös kaikki kotityön tekemiset ja osta sekä laita ruokaa vain itsellesi.
En ole koskaan miehelle kokannut tai pessyt pyykkiä. No joo. Ajattelin sanoa miehelle että alan muutaman kuukauden päästä tapailla toisia ihmisiä ja siitä on turha järkyttyä.. ap
Kiva kuulla. Yleensä palstailijat passaavat miestä kuin pikkulasta, ja sitten eron jälkeen kiukuttelevat, etteivät enää ikinä ota miestä palveltavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako tuo myös, että tähän asti rakastit miestäsi, mutta nyt et enää rakasta?
Vai loppuiko rakkaus jo aiemmin? Milloin?
Vai rakastatko yhä edelleen?
Eli siis sinun mielestä minun kuuluisi nyt joustaa ja jäädä tähän suhteeseen?
Samaa voi kysytä mieheltä - eikö rakasta minua kun ei halua mennä naimisiin. Koska luulen että vastaus on - ei tarpeeksi. Ap
En tiedä, onko täällä jo ehdotettu tällaista mutta kysyn varmuuden vuoksi, että oletko varma, ettei mies ole sosiaalisten tilanteiden jännittäjä? Itse olen sellainen nainen, enkä ikinä menisi naimisiin, hirvittää ajatuskin, että kaikki tuijottavat minua alttarilla ja olen jonkun jutun keskipiste ja varmaan kaikki häpeävät silmät päästään, kun on tuollainen morsian sulhasparalla jne jne. Miehelläsi voi olla joku samanlainen. Ja nämä sosiaaliset pelot ovat helposti miehellä sellaisia, etteivät itse edes tiedosta niitä, karttavat vain kaikkea tilanteita, kuten sukujuhlia ym., joissa joutuvat muiden arvioivan silmän kohteiksi. Taustalla voi siis olla alemmuudentunto ja pelko siitä, että on jotenkin huono. Näin ei teillä välttis ole, mutta toinpa nyt tämänkin näkökulman esiin.
Olen halunnut että mennään kahdestaan maistraatissa, koska en halua häitä tai tuhlata rahaa siihen. Olin miettinyt että lähettäisin mielummin kunnon lomalle niillä rahoilla. Eli miehelle on vain kynnyskysymys se pelkkä naimisiinmeno ajatuksena.. Ap
Putosin kärryiltä…
Asutte yhteisessä asunnossa mutta et halua omistaa yhteisesti mitään ennen avioliittoa? Teillä on lapsilla omat huoneet mutta mies vasta puhuu lapsista?
Jos teillä on jo lapset ja yhteiselämä, itse tyytyisin avoliittoon. Ymmärrän että se on iso tyytyminen jos avioliitolla on sinulle itseisarvo. Mutta jos teillä siis ei ole niitä lapsia tai yhteiselämää, juoksisin lujaa.
Itsekin lähdin suhteesta jossa mies lupaili lapsia mutta lopulta paljasti 6 vuoden jälkeen ettei koskaan niitä halunnut eikä halua. Tuo paljastus vei luottamuksen ja kunnioituksen täysin ja olin pitkään rikki sen jälkeen. Ei se rakkautta kuitenkaan lopettanut eikä ero ollut helppo päätös, mutta ainoa oikea.
Avioliiton näen kuitenkin eri tavalla. Avioliiton voi lopulta solmia vaikka 9-kymppisenä jonkun sopivan kanssa. Lapset voi hankkia vain tietyn ikäisenä eikä aina tärppää silloinkaan.
Sä olet siis jo kerran ollut naimisissa ja siitä liitosta sulla on lapset hankittuina?
Onko miehellä sama tilanne? Hän saattaa ajatella, että ei enää. Jatkossa vaan seurustellaan, jos sitäkään.
Ei kai avoliiton lopettamista tarvitse mistään käräjäoikeudesta hakea?