Lue keskustelun säännöt.
Olen niin väsynyt eroamaan
07.07.2021 |
Olemme olleet yli 6 vuotta yhdessä. Olemme taistelleet vuosia naimisiinmenosta, ja mies lässyttää sitä samaa ”joo kyllä me mennään, mutta..” soopaa. Sanoin viime kesänä että vuosi aikaa tai tämä on ohi ja ei mitään. Sanoin kuukausi sitten että meidän parisuhde on nyt päättynyt ja pitää alkaa sopia erosta, mutta niin kuin tiesin - ei mies tee mitään, kuten ei millekään asialle.
Omistetaan asunto yhdessä, mutta joka ikinen tavara ja huonekalu on minun ostamaani, ja varmaan siksi mies ei halua lähteä. Olen sanonut että voin ostaa asunnon häneltä, mutta mikään ei auta.
En vaan enää jaksa tehdä eroa toisen puolesta. Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa ettei voi vain luovuttaa ja erota? Onko ok että jatkan elämää ja odotan että mies tajuaa että tämä on tässä?
En haluaisi lähteä koska minulla on kaksi lasta ja työhuoneenikin on tässä. En vain saa miestä tajuamaan että nyt on oikeasti erottu ja pitäisi saada lusikat jakoon.
Aaaaaaaaaargh
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala kutsua tinder-deittejä kotiinne. Ei kai ukko sitä kovin kauan jaksa katsoa. Lopeta myös kaikki kotityön tekemiset ja osta sekä laita ruokaa vain itsellesi.
En ole koskaan miehelle kokannut tai pessyt pyykkiä. No joo. Ajattelin sanoa miehelle että alan muutaman kuukauden päästä tapailla toisia ihmisiä ja siitä on turha järkyttyä.. ap
Miksi vasta muutaman kuukauden päästä? Miksi ei heti nyt, jos olet jo antanut vuoden verran aikaa? Mitä sinä vielä pitkität?
Entä mitä tapahtuisi, jos sinä varaisit teille ajan maistraattiin ja hoitaisit valmistelut? Jos mies suostuisi, niin riittäisikö se sinulle?
Kun se ei suostu :) siinä se ongelma on. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala kutsua tinder-deittejä
kotiinne. Ei kai ukko sitä kovin kauan jaksa katsoa. Lopeta myös kaikki kotityön tekemiset ja osta sekä laita ruokaa vain itsellesi.
En ole koskaan miehelle kokannut tai pessyt pyykkiä. No joo. Ajattelin sanoa miehelle että alan muutaman kuukauden päästä tapailla toisia ihmisiä ja siitä on turha järkyttyä.. ap
Miksi vasta muutaman kuukauden päästä? Miksi ei heti nyt, jos olet jo antanut vuoden verran aikaa? Mitä sinä vielä pitkität?
Entä mitä tapahtuisi, jos sinä varaisit teille ajan maistraattiin ja hoitaisit valmistelut? Jos mies suostuisi, niin riittäisikö se sinulle?
Koska en halua tapailla ketään nyt. Enkä varmaan hetkeen. Luulen että aikani nyt lasten hankintaan ja naimisiinmenoon on ohi. En halua lasta tehdä hetken tuntemisen jälkeen ja ikää kuitenkn jo on. Laitoin kaikki tähän suhteeseen ja haluan vain olla yksin. Pettynyt ja surullinen oli. Ap
Olet vastuussa elämästäsi, ei kukaan muut. Sivusta
Mitä sinä vätyksellä teet? Jos kämppä on puoliksi eikä mies tee elettäkään myymiselle, niin sinun pitää yksinkertaisesti ottaa nyt yhteys juristiin, joka alkaa järkkäilemään asioita. https://www.minilex.fi/a/avoliitto-ja-yhteinen-asunto
eli sinun pitää hakea yhteisomistuksen purkua.
Mun systeri on odotellut kosintaa 18 vuotta ja 3 lapsen edestä. En vaan tajua mikä siinä naimisiinmenossa on niin kamalaa... hoitaahan sen pappi vaikka omassa olkkarissa tai maistraatissa ja sen jälkeen on muutama talousasia kunnossa kuten lesken hallinta-oikeus, leskeneläke, tasinko-oikeus.....
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä vätyksellä teet? Jos kämppä on puoliksi eikä mies tee elettäkään myymiselle, niin sinun pitää yksinkertaisesti ottaa nyt yhteys juristiin, joka alkaa järkkäilemään asioita. https://www.minilex.fi/a/avoliitto-ja-yhteinen-asunto
eli sinun pitää hakea yhteisomistuksen purkua.
Mun systeri on odotellut kosintaa 18 vuotta ja 3 lapsen edestä. En vaan tajua mikä siinä naimisiinmenossa on niin kamalaa... hoitaahan sen pappi vaikka omassa olkkarissa tai maistraatissa ja sen jälkeen on muutama talousasia kunnossa kuten lesken hallinta-oikeus, leskeneläke, tasinko-oikeus.....
No en ymmärrä minäkään mikä siinä on niin kamalaa. Siksi olenkin ärsyyntynyt ja tuntuu että en kelpaa. Ap
Kiitos linkistä. Tutustun ja mietin kustannuksia. Olisin halunnut tehdä tämän ilman lakimiestä, mutta näyttää siltä ettei tule onnistumaan… ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä vätyksellä teet? Jos kämppä on puoliksi eikä mies tee elettäkään myymiselle, niin sinun pitää yksinkertaisesti ottaa nyt yhteys juristiin, joka alkaa järkkäilemään asioita. https://www.minilex.fi/a/avoliitto-ja-yhteinen-asunto
eli sinun pitää hakea yhteisomistuksen purkua.
Mun systeri on odotellut kosintaa 18 vuotta ja 3 lapsen edestä. En vaan tajua mikä siinä naimisiinmenossa on niin kamalaa... hoitaahan sen pappi vaikka omassa olkkarissa tai maistraatissa ja sen jälkeen on muutama talousasia kunnossa kuten lesken hallinta-oikeus, leskeneläke, tasinko-oikeus.....
No en ymmärrä minäkään mikä siinä on niin kamalaa. Siksi olenkin ärsyyntynyt ja tuntuu että en kelpaa. Ap
Kiitos linkistä. Tutustun ja mietin kustannuksia. Olisin halunnut tehdä tämän ilman lakimiestä, mutta näyttää siltä ettei tule onnistumaan… ap
Et sinä kelpaakkaan, koska avioliitto on sinulle tärkeämpi kuin se kumppani. Kukaan ei halua sitoutua tuollaisen ihmisen kanssa. Ota ero ja elä yksin. Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se avioliitto mitään takaa. Nimimerkillä, 3 vuotta häistä ja avioero. En olisi ikinä uskonut käyvän näin, mutta niin vain kävi. Kauniista hääpäivästä jäi vain surun musertama muisto.
Haluan sen omaisuuden turvaamisen takia, en häiden. Ap
Minkä ihmeen omaisuuden turvan? Ei se mikään vakuutus ole. Sitäpaitsi 5 vuoden avoliitossa syntyy myös velvollisuus tehdä ositus varsinkin jos avoliitosta on lapsia. Että alappa puuhiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se avioliitto mitään takaa. Nimimerkillä, 3 vuotta häistä ja avioero. En olisi ikinä uskonut käyvän näin, mutta niin vain kävi. Kauniista hääpäivästä jäi vain surun musertama muisto.
Haluan sen omaisuuden turvaamisen takia, en häiden. Ap
Minkä ihmeen omaisuuden turvan? Ei se mikään vakuutus ole. Sitäpaitsi 5 vuoden avoliitossa syntyy myös velvollisuus tehdä ositus varsinkin jos avoliitosta on lapsia. Että alappa puuhiin.
Jos mies kuolee, en menetä kotiani sekä muut asiat helpottuu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ristiriitaista viestiä lähetät.
Yhtä aikaa haluat sekä ehdottomasti naimisiin sen miehen kanssa että ehdottomasti erota siitä.
Kumman siis ensisijaisesti toivoisit toteutuvan?
Vierailija kirjoitti:
Vähän ristiriitaista viestiä lähetät.
Yhtä aikaa haluat sekä ehdottomasti naimisiin sen miehen kanssa että ehdottomasti erota siitä.
Kumman siis ensisijaisesti toivoisit toteutuvan?
Miten niin? 6 vuotta sitten sovimme että jos ryhdymme tähän suhteeseen on minulle naimisiinmeno tärkeä asia. Varsinkin jos haluamme lapsia. Olemme tässä pari viimeistä vuotta asiasta vääntänyt, kun se tuli puheeksi ja mies ei halua naimisiin. Sanoin että annan vuoden aikaa miettiä asiaa ja jos vastaus on vieläkin EI - lähden. Vuosi on kulunut, mies ei halua kanssani naimisiin, joten sanoin että sitten erotaan. Mikäs tässä on ristiriitaista? Mies ei halua erota, mies ei näe mitään ongelmaa, mutta mies ei halua kanssani myöskään naimisiin, jota minä haluan. Testamenttia ei saa tehtyä, ja se ahdistaa. Omistamme yhdessä asunnon, johon olen laittanut omalla rahalla kaiken, ja jos jotain tapahtuu miehelle, en voi pitää asuntoa. Olen tarjoutunut erossa ostamaan miehen ulos, mutta ei, ei käy. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käräjäoikeuteen anomus yhteiselämän päättämisestä:
https://www.svahn.fi/kumpi-jaa-avioerossa-yhteiseen-kotiin-asumaan/
Tee jo tänään. Juna meni jo tuon miehen osalta, tuskin suhde hyväksi muuttuu vaikka mies yhtäkkiä muuttaisi mielensä ja suostuisi avioliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki laatikoita ja ala pakkaamaan miehen tavaroita. Ehkä mies edes silloin vähän herää tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ristiriitaista viestiä lähetät.
Yhtä aikaa haluat sekä ehdottomasti naimisiin sen miehen kanssa että ehdottomasti erota siitä.
Kumman siis ensisijaisesti toivoisit toteutuvan?
Miten niin? 6 vuotta sitten sovimme että jos ryhdymme tähän suhteeseen on minulle naimisiinmeno tärkeä asia. Varsinkin jos haluamme lapsia. Olemme tässä pari viimeistä vuotta asiasta vääntänyt, kun se tuli puheeksi ja mies ei halua naimisiin. Sanoin että annan vuoden aikaa miettiä asiaa ja jos vastaus on vieläkin EI - lähden. Vuosi on kulunut, mies ei halua kanssani naimisiin, joten sanoin että sitten erotaan. Mikäs tässä on ristiriitaista? Mies ei halua erota, mies ei näe mitään ongelmaa, mutta mies ei halua kanssani myöskään naimisiin, jota minä haluan. Testamenttia ei saa tehtyä, ja se ahdistaa. Omistamme yhdessä asunnon, johon olen laittanut omalla rahalla kaiken, ja jos jotain tapahtuu miehelle, en voi pitää asuntoa. Olen tarjoutunut erossa ostamaan miehen ulos, mutta ei, ei käy. Ap
Et vastannut kysymykseen. Kumpaa siis haluat ensisijaisesti: mennä naimisiin vai erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon voi muotoilla myös toisin. Kumpaa haluat enemmän: että mies suostuu menemään kanssasi naimisiin vai että mies suostuu eroon?
Jos haluat erota ja sinulla rahaa talonostamiseenkin yksin on, niin kuulostat nyt itse ainakin minun korviin vässykältä. Jos tilanne on sinulla hyvä, laita lusikat, kipot ja kupit jakoon, mihin sinä siinä suostumuksia tarvitset tai hyväksyntää. Mies kyllä tajuaa, kun alkaa tavarat liikkua ovesta ulos, näin minä tein. Jos ei ymmärrä, laitetaan ymmärtämään, hyvin ymmärsi loppujen lopuksi. Empty house !
Haet yhteiselämän lopettamista käräjäoikeudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ristiriitaista viestiä lähetät.
Yhtä aikaa haluat sekä ehdottomasti naimisiin sen miehen kanssa että ehdottomasti erota siitä.
Kumman siis ensisijaisesti toivoisit toteutuvan?
Miten niin? 6 vuotta sitten sovimme että jos ryhdymme tähän suhteeseen on minulle naimisiinmeno tärkeä asia. Varsinkin jos haluamme lapsia. Olemme tässä pari viimeistä vuotta asiasta vääntänyt, kun se tuli puheeksi ja mies ei halua naimisiin. Sanoin että annan vuoden aikaa miettiä asiaa ja jos vastaus on vieläkin EI - lähden. Vuosi on kulunut, mies ei halua kanssani naimisiin, joten sanoin että sitten erotaan. Mikäs tässä on ristiriitaista? Mies ei halua erota, mies ei näe mitään ongelmaa, mutta mies ei halua kanssani myöskään naimisiin, jota minä haluan. Testamenttia ei saa tehtyä, ja se ahdistaa. Omistamme yhdessä asunnon, johon olen laittanut omalla rahalla kaiken, ja jos jotain tapahtuu miehelle, en voi pitää asuntoa. Olen tarjoutunut erossa ostamaan miehen ulos, mutta ei, ei käy. Ap
Et vastannut kysymykseen. Kumpaa siis haluat ensisijaisesti: mennä naimisiin vai erota?
Olen eroamassa kun mies on ehdoton ettei halua naimisiin kanssani. Miksi se on sinusta väärin? Olen ilmaissut tarpeeni, toinen osapuoli ei sitä voi täyttää, joten eroamme - haluamme eri asioita elämässä. Pitäisikö minun jäädä tähän ja tuntea ettei minua arvosteta puolisona tai minuun ei haluta sitoutua virallisesti? Ap
Nyt tiedät pitkien liittojen salaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Tuon voi muotoilla myös toisin. Kumpaa haluat enemmän: että mies suostuu menemään kanssasi naimisiin vai että mies suostuu eroon?
Edelleenkin, mies ei HALUA. Olen antanut aikaa vuoden ennen kuin virallisesti erotaan. Eikö se ole tarpeeksi? Ap
Koska en halua tapailla ketään nyt. Enkä varmaan hetkeen. Luulen että aikani nyt lasten hankintaan ja naimisiinmenoon on ohi. En halua lasta tehdä hetken tuntemisen jälkeen ja ikää kuitenkn jo on. Laitoin kaikki tähän suhteeseen ja haluan vain olla yksin. Pettynyt ja surullinen oli. Ap