Mikä oikeuttaa lähivanhemman muuttamaan eron jälkeen toiseen kaupunkiin?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 20:04"]No, näin jälkikäteen emme voi saada selville minkälainen ap:n isä olisi ollut lähivanhempana, mutta jos nyt vetelen johtopäätöksiä omasta exästäni joka on todella hyvä isä, niin tiettyä emotionaalista huolenpitoa olisi jäänyt rutkasti uupumaan.

Ap: nyt oikeasti. Kokeile ensin itse millaista on olla yksinhuoltaja ennen kuin töräyttelet menemään äitisi itsekkyydestä. Minä ainakin kyläilen paljon vanhempieni luona ollessani lapsen kanssa, koska pienen lapsen kanssa puuhaaminen on _todella_ väsyttävää puuhaa.

Jos olisin täys-yh, en todellakaan ihmettelisi jos lapseni aikuisena haikailisi sen toisen vanhemman luo. Jo yhteishuoltajuudessa joudut puolet ajasta olemaan täysin yksin lapsen kanssa, ja tätä jos jatkuu kyllin pitkään, niin kyllä siinä lapsikin välillä kuulee että äiti on nyt vähän väsynyt.

On kovin surullista että äitisi on kuollut etkä pääse puhumaan näistä hänen kanssan suoraan, mutta mieti nyt itsekin kannattaako sinun olla koko loppuikäsi kuolleelle ihmiselle katkera, vai kannattaisiko asiat selvittää ja jatkaa eteenpäin, ihan sitä omaa hiihtoa?

[/quote]

mä en ole sun kanssa yhtään samaa mieltä. Itse olen nuori yh-äiti joka saa n. Kerran kk hoito-apua lapsen isän vanhemmilta. Lapsen isä tulee katsomaan lastaan about 1krt/viikkoon, mutta ei kyllä millään tavalla hoida lasta. Ei siis muuta tee kun leikkii sisällä.isällä on mielenterveysongelmia ja ei ole koskaan ollut lapsensa kansaa kahdestaan, kun ei riitä voimat, eikä oikeestaan kinnostuskaan siihen. Olen siis aina mukana kun näkee lasta ja oikeastaan hoidan lapsen isääkin samalla (teen ruuat, siivoon hänen sotkut) mutta siltikään en pystyisi muuttamaan kaupungista pois, kun lapselle isänsä näyttää olevan niin tärkeä ja samoin lapsi isälleen...

On se hiukan itsekeskeistä. Pitäisi miettiä lasta ja yrittää jäädä suht lähelle toista vanhempaa.

Sorry, jos oot muuttanut miehen takia 700 km päähän ja jättänyt kaikki kaverit ja sukulaiset niin etpä varmaan jäisi sinne vaan palaisit synnyinseudulle, kuten minäkin, en miehen takia helsinkiin jäisi, pohjoisessa olisi sitäpaitsi halvemmat hinnat. Jos isä haluaisi lasta nähdä voisi maksaa lentoliput tai tulla itse käymään lapsen luona. Pohjoisessa lapsella olisi kaikki sukulaiset, tädit ja sedät elämässä ja ainoat isovanhemmat, mitä olisi etelässä muuta kuin isä joke tekee töitä 07-21.. jee jee.

Esim. työpaikka.

Entäs jos etä muuttaa, onko se eri asia? Jos vaikka on muuttanut toisen perässä pakosta hetkeksi muualle synnyinseudulta, ja sitten palaa sinne eron jälkeen? Pitääkö pelkästään tapaamisia varten jäädä lähelle jos itse ei viihdy asuinpaikassa? Entäs jos on pakko katsella halvempaa asuntoa/vaihtaa työpaikkaa?

Miksi sun piti pienenä mennä yksin bussilla, isäsi olisi varmaan sitten voinut hakea jollei ole itsekäs? Tai ehkä olisi ollut parempi ettet olisi tavannut sitten isää, ainakin teininä ymmärsit lopettaa reissaamisen varmaan, jos se oli liian rasittavaa?

No mikä velvoittaa jäämään? Joillekin samalle paikkakunnalle jääminen voi olla hyvinkin tuskallista, koska muitot jne. Tai jos muuttoon on oikeasti pakottava syy, työ? Vai eksänkö vuoksi pitäisi olla mahdollisimman lähellä, vai kylän juoruilijoille mahdollistamaan juoruilun edelleen?

Myös minä olen matkustanut osan lapsuuttani pari-kolme tuntia bussissa/junassa toisen vanehmman luo. Ja minusta se matkustaminenkin oli tosi hauskaa.

Eikä lainkaan tuntunut, että perheeni olisi ollut hajallaan, vaikka eri osoitteissa asuttiinkin. Tosin olen ollut lapsi 90-luvulla, jolloin melkein kaikilla oli jo kännykät ja sähköpostit, mikä mahdollisti yhteydenpitämisen paremmin.

se vaan, että niin saa tehdä, ihmisoikeudet

Juuri näin! Lähipiirissäni äiti muutti lasten kanssa uuden miehensä kotikaupunkiin ja lasten isä ajoi joka toinen vkl hakemaan lapsiaan. Äiti ilmoitti, että jos haluat tavata lapsesi niin täältä haet ja tänne palautat. Isä sitten ajeli yksin ja lasten kanssa vkl:n aikana yli 1000km.  Välillä oli lasten kanssa äidin kotikaupungissa hotellissa lasten kanssa. Oli heille kaikille (paitis äidille) tosi rankkaa.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:47"]Sorry, jos oot muuttanut miehen takia 700 km päähän ja jättänyt kaikki kaverit ja sukulaiset niin etpä varmaan jäisi sinne vaan palaisit synnyinseudulle, kuten minäkin, en miehen takia helsinkiin jäisi, pohjoisessa olisi sitäpaitsi halvemmat hinnat. Jos isä haluaisi lasta nähdä voisi maksaa lentoliput tai tulla itse käymään lapsen luona. Pohjoisessa lapsella olisi kaikki sukulaiset, tädit ja sedät elämässä ja ainoat isovanhemmat, mitä olisi etelässä muuta kuin isä joke tekee töitä 07-21.. jee jee.

[/quote]

Kuvittele, jos lapset olisivat jääneet isälleen ja mies olisi muuttanut lapsineen 700km päähän! Kyllä mun mielestä perheen pitäisi olla perhe eron jälkeenkin. Paras olisi viikko-viikko-systeemi ja vanhemmat, jotka asuvat kävelyetäisyyden päässä toisistaan. Jos kerran naimisiin mennään ja/tai lapsia tehdään, niin joku vastuukin siitä pitäis kantaa.

Ap

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:52"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:47"]Sorry, jos oot muuttanut miehen takia 700 km päähän ja jättänyt kaikki kaverit ja sukulaiset niin etpä varmaan jäisi sinne vaan palaisit synnyinseudulle, kuten minäkin, en miehen takia helsinkiin jäisi, pohjoisessa olisi sitäpaitsi halvemmat hinnat. Jos isä haluaisi lasta nähdä voisi maksaa lentoliput tai tulla itse käymään lapsen luona. Pohjoisessa lapsella olisi kaikki sukulaiset, tädit ja sedät elämässä ja ainoat isovanhemmat, mitä olisi etelässä muuta kuin isä joke tekee töitä 07-21.. jee jee.

[/quote]

Kuvittele, jos lapset olisivat jääneet isälleen ja mies olisi muuttanut lapsineen 700km päähän! Kyllä mun mielestä perheen pitäisi olla perhe eron jälkeenkin. Paras olisi viikko-viikko-systeemi ja vanhemmat, jotka asuvat kävelyetäisyyden päässä toisistaan. Jos kerran naimisiin mennään ja/tai lapsia tehdään, niin joku vastuukin siitä pitäis kantaa.

Ap

[/quote]Jolloin voisi sitten useimmissa tapauksissa jo miettiä todella paljon tarkemmin koko eroa. 

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 11:27"]

Joillain ihmisillä on sellainen kuvitelma, että vanhempien pitää uhrautua heidän takiaan. Ei muuteta ja eletään vain heille lapsille. Kun itse saavat lapsia, pitää vanhempien uhrata eläkeikä hoitamalla heidän lapsiaan.

Jotkut eivät ikinä aikuistu ja opi ottamaan itse vastuuta elämästään.

[/quote]

Näin on ja lisäisin vielä yhden näkökulman tähän asiaan. Entäpäs, jos perhe on elänyt erillään jo vuosia ennen avioeroa. Mies on töissä toisella puolella Suomea, kuin missä perhe asuu ja mies on viettänyt kerran kuussa pitkän viikonlopun perheensä luona (4 pv), sekä juhlapyhät ja lomansa. Tulee avioero. Pitäisikö perheen muuttaa lähemmäs isää, vai pitäisikö isän luopua työstään ja muuttaa työttömäksi samalle paikkakunnalle kuin missä perhe asuu. Tätä pohtii nyt yksi ystäväperhe. Vaihtoehtoja ei edes ole. Mies on ilmoittanut jäävänsä paikkakunnalle, missä hänellä on mielenkiintoinen ja haastava työ. Hän ei edes harkitse muuttoa paikkakunnalle, jossa muu perhe asuu ja josta vaimo on kotoisin. Niinpä lapset tulevat jatkossa reissaamaan vanhempiensa väliä. Vanhin lapsista on onneksi jo 15-vuotias ja nuorin 11-vuotias. Eli vanhimman täysi-ikäisyys häämöttää jo ja hän on ilmoittanut muuttavansa sitten isän asuinpaikkakuntaan opiskelemaan. Hän ei viihdy lainkaan äitinsä kotipaikkakunnassa, sanoo sitä tuppukyläksi.

Äidin itsekkyys näkyy juuri näillä vanhemmilla, joiden mielestä lapsen kuuluu kestää erot, uusperhekokeilut, muutot ja äidin tahtiin juokseminen.

Ymmärrän, että työpaikan perässä on joskus pakko muuttaa. Se on tosiaan sitä elämää. Jos on esim. vuoden etsinyt töitä lähiseudulta eikä ole saanut, niin ilman muuta sitä sitten otetaan työ jostain kauempaa ja muutetaan. Mutta tämä on oikeastaan se ainoa mahdollinen poikkeus ja tässäkin tilanteessa  ja sen muuttajan pitää olla valmis luopumaan lähivanhemmuudesta lapsen parhaaksi.

Lapsen paras ei ole äidin paras, ja se taitaa olla vaikea monelle nykyvanhemmalle tajuta. Ihan pieni lapsi saattaa tarvita äitiään enemmän kuin isää mutta muuten vanhemmat ovat aivan samalla viivalla. Äidin oikeudet eivät ole tärkeämmät kuin isän oikeudet ja kaikista tärkeimmät ovat ne lapsen oikeudet. Vaikka äiti kuinka haluaa oman perheensä pariin, ei se tarkoita sitä, että lapsen pitäisi luopua koulutovereistaan, asuinympäristöstään ja isästään sekä isän mahdolliisista sukulaisista.

Kaiksita noloimpia ovat äidit, jotka ensin ovat muuttaneet miehen perässä paikkakunnalle, josta eivät tunne ketään ja sitten muutetaan seuraavan miehen perässä toiselle paikkakunnalle ja mahdollisesti vielä kolmannen kerran sinne oman perheen pariin ja lapsi raahautuu perässä äidin itsekkäiden oikkujen mukaan sen varjolla, että äidin paras on mukia lapsen paras ja että lapset ovat kestäviä ja heidät täytyy karaista muuttamaan paikkakunnalta toiselle, etteivät tule ihan nössöiksi. Näin luodaan niitä rikkinäisiä ja pahoinvoivia aikuisia.

En koe uhranneeni mitään, kun olen itse aktiivisena päättänyt mieheni kanssa yhdessä asuinpaikastamme. Avioerosta on keskusteltu ja molemmille on selvää, että lapset jäävät asumaan samaan koulupiiiriin. Asumme pääkaupunkiseudulla, joten kummallekin on töitä tarjolla täällä tai ainakin paremmin töitä tarjolla kuin jossain muualla. Vielä ei ole sovittu lähi- ja etävanhemmasta eikä edes viikko-viikko-systeemistä. Selvää on, että molemmat haluavat tavata lapsia mahdollisimman paljon.

Lapsemme ovat nyt 10v, 8v ja 6v. Kaikilla on ystäviä ja harrastuksia lähellä. Ei tulisi mieleenkäänj repiä heitä irti tältä seudulta, vaikka omat vanhempani asuvatkin 100 km päässä. En ole mikään avuton haahuilija, joka on juossut miehen perässä ajattelematta mitään muuta kuin suuria tunteita. En hankkinut lapsianikaan hetken mielijohteesta miettimättä seurauksia ja asioita, joita joudun heidän takiaan tekemään.

Lasten ei kuulu sopeutua vanhempiensa oikkuihin. On totta, että lapset ovat kestäviä ja monet sopeutuvatkin, mutta se ei silti tarkoita, että heidät pitäisi altistaa jatkuvasti muuttuville olosuhteille, ihmissuhteille ja muille muutoksille. Voimakas lapsi ehkä selviää täysin vammoitta, jotkut huomaavat vasta aikuisena, miksi järkyttyvät helposti muutoksista ja jotkut romahtavat jo lapsina. Kun on läheltä seurannut tällaista romahtanutta lasta ja sitä äidin tuskaa, kun on tajunnut, mitä on lapselleen tehnyt, toivoisi, että monet oman onnensa ykkösiksi nostavat naiset täällä edes vähän havahtuisivat. Ehkä pikkuriikkisen ehkä tajuaisivat miettiä niitä lapsiaankin eikä aina vain omia tarpeitaan.

Elämä ei ole mustavalkoista ja ydinperheetkin joutuvat muuttamaan. Mutta ei vähätellä lasten kokemuksia näistä asioista. Harva lapsi nauttii siitä, että joutuu jättämään kaverinsa ja muuttamaan ja edelleen hyvin harva nauttii siitä, että vanhemmat asuvat kaukana toisistaan. Suurin osa erolapsista toivoisi vanhempiensa asuvan aivan lähekkäin. 

Joillain ihmisillä on sellainen kuvitelma, että vanhempien pitää uhrautua heidän takiaan. Ei muuteta ja eletään vain heille lapsille. Kun itse saavat lapsia, pitää vanhempien uhrata eläkeikä hoitamalla heidän lapsiaan.

Jotkut eivät ikinä aikuistu ja opi ottamaan itse vastuuta elämästään.

Itse olen myös muuttanut pois mieheni (eksäni) perässä kaupunkiin josta kummatkaan emme ole kotoisin. Nyt eron jälkeen olemme molemmat jääneet kaupunkiin jossa lapsemme on syntyneet ja osa aloittanut koulun. Nyt kaksi vuotta eron jälkeen olemme edelleen riidoissa tapaamisista, elatuksesta jne. ja tästä myös valitettavasti menossa pitkän kaavan mukaan käräjille. Syitä on monia ja jos tiivistän ne niin mieheni on Narsisti. Haluaisin kovasti muuttaa kotikaupunkiini jossa ystäväni, sukuni ja nykyinen miesystäväni myös asuu. Nyt kuitenkin riidan keskellä olen pakotettuna asumaan täällä, lasten kotikaupungissa.

En tiedä mikä on oikein, elää narsistin otteessa täällä vai lähteä lasten kanssa (asuvat siis luonani) kotikaupunkiini? Itse valitisisin kyllä muuton jos se olisi mitenkään mahdollista tässä kohtaa. Nyt odotan kuitenkin tuon käräjäoikeuden loppuun ja teen päätökseni sen jälkeen. Muuttoihin voi olla monia syitä ja useasti niitä ei lapselle vuodateta vaan pyritään suojelemaan lapsia jotka myös erosta on kärsineet.Ehkä näistä voin puhua lapsilleni kun he joskus kasvavat.

Tuskin kuitenkaan tämäkään on kenenkään edunmukaista olla pakotettuna asumaan eksäni otteessa, lasten kaupungissa.. Itse en ainakaan tästä pysty täysin nauttimaan.

"Jos parilla on lapsia, ei ero koske ainoastaan pariskuntaa vaan heidän lapsiaan myös. Äitini olisi voinut muuttaa synnyinseudulleen, kun olisin ollut vanhempi. En ymmärtänyt äitini hinkua pois. Hänellä kun oli paljon ystäviä isäni paikkakunnalla ja kaikki ihan hyvin. Muutto tuntui näin jälkeenpäin katsottuna kiusanteolta. Tuntuu pahalta isäni puolelta, jolla ei 80-luvulla (ehkei nykypäivänäkään olisi) ollut mitään saumaa saada meitä lapsia itselleen. Ap"

Jos muuttaminen on noin helppoa ja vaivatonta, miksi isäsi ei muutanut äitisi synnyinseudulle, jolloin sinun tapamiset olisi ollut vaivatonta. Oliko hän myös itsekäs, kun laittoi muut arvot ja asiat, sinun edelle, eikä muuttanut perästä. Niin kuin nyt annat ymmärtää äitisi muuton olleen.

Sinä olet itsekäs. Ja isäsi jos ei hoitanut kuljetusta luokseen. Kyllä jokaisella aikuisella ihmisellä on oikeus päättää missä asuu. Vai pitäiskö olla jonkun katkera kun on eläny vaikka Oulussa koko ikäsä eikä Lontoossa. Kamalat vanhemmat kun eivät muuttaneet heti Lontooseen jotta lapsella olisi paremmat olot kasvaessa.

Aikuistu ja elä oma elämäsi muita syyllistämättä.

" Aikuisena ymmärsin miten äitini teko oli itsekäs ja piittaamaton."

Synnyinseudullaan äidilläsi oli turvaverkkoa ja jos taas isäsi olisi viitsinyt persettään nostaa, sun ei olisi tarvinnut matkustaa pienenä yksin häntä tapaamaan.