Lue keskustelun säännöt.
Miten yli pilalle menneistä häistä?
11.07.2014 |
Piakoin on häidemme toinen vuosipäivä. Vaikka häistä on jo kaksi vuotta, en ole vieläkään päässyt yli epäonnistuneesta hääpäivästäni. Vaikka se on vain yksi päivä, niin toivoisin että vielä joskus voisin olla olematta vuosipäivänä näin helvetin katkera.
Järjestelin häitämme aikoinaan melkein kaksi vuotta, otimme häitä varten suuren lainan jotta kaikki olisi täydellistä eikä mistään täytyisi tinkiä. Odotukseni olivat korkealla.
Sisarukseni kuoli oman kätensä kautta muutamia päiviä ennen häitämme. Koko perhe meni ihan sekaisin. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, missä tunnelmissa häät menivät. Koko häiden peruminen/siirtäminen myöhempään ajankohtaan olisi maksanut tuhansia euroja, sillä kaikki oli jo maksettu. Koko hääpäivä oli itkua. Jouduin perumaan viime tipassa huomattavan osan kutsuista, sillä en kertakaikkiaan kyennyt kertomaan tapahtunutta niille kaukaisemmille vieraille. Ainoastaan lähimmät saapuivat siis häihin ja suuri juhlatila oli puoliksi tyhjillään. Vihkimisen jälkeen juhla muuttui muistotilaisuudeksi, tapahtunut oli likimain ainoa asia, mistä puhuttiin.
En ole halunnut pistää edes hääkuvaa esille. Kasvoni ovat siinä turvonneet ja itkemiseni näkyy vaikka kuvaaja oli yrittänyt retusoida kuvaa jälkikäteen. Onnea kuvassa ei näy lainkaan.
Koen hirvittävää syyllisyyttä näistä tunteista, mutta olen todella vihainen sisarukselleni. Miksi juuri minun häideni alla? Sisaruksen menettäminen on jo yksistään todella paha. Se tapahtui niin yllättäen, kukaan meistä ei tiennyt hänellä olevan mitään ongelmaa, masennusta tms. Hän oli niin onnellinen aina nähdessämme, mikään ei koskaan viitannut siihen että hänellä olisi asiat huonosti. Miksei hän koskaan puhunut tuntemuksistaan?
Tuo aika muistetaan aina perheessämme aikana, jolloin sisarukseni kuoli, ei aikana jolloin juhlittiin meidän häitä. Elämäni onnellisimmasta päivästäni tulikin elämäni painajainen. Häistä ei jäänyt yhtään ainoata onnellista muistoa.
Kommentit (49)
Miksi ihmeessä peruit kutsuja? Kauempien vieraiden läsnä ollessa siellä olisi puhuttu jostain muustakin kuin siskosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit lohduttautua sillä, että sisaresi palaa nyt Helvetin tulessa. Olet kyllä aikamoinen tapaus, sisaruksesi itsemurhassa harmittaa tapahtuman päivämäärä, ei itse teko.
tottakai tuo on traumaattinen muisto. Voisiko auttaa jos kävisit muutaman kerran ammattilaisella juttelemassa? On tosi normaalia olla itsemurhan tehneelle vihainen etenkin tuossa tilanteessa, ja asian purkaminen voisi auttaa ymmärtämään ja käsittelemään tapahtunutta ja syyllisyyttä.
Ja ehkä voisitte vaikka kolmantena hääpäivänänne pitää lähipiirille/ystävillä tunnelmallisen vapaamuotoisen tilaisuuden hyvällä ruoalla ja viinillä, käydä ottamassa uudet kauniit yhteiskuvat ja ehkä karata sitten kahdestaan muutamaksi päiväksi jonnekin lomailemaan :)
Häät menivät pilalle siksi, että menit perumaan kutsuja ja tekemään tilaisuudesta muistojuhlaa. Olisit voinut reilusti sanoa heti alkuunsa, että tervetuloa, nyt on näin ja siksi itkettää, mutta meille tämä on ilon juhla, yritetään kaikesta huolimatta olla iloisia.
Nyt peruit osan kutsuja, et kyennyt kertomaan jne. eli ihan itse pilasit päiväsi. Siskon itsemurha on kamala asia, mutta älä syytä siskoa häiden pilallemenosta, hän kun ei siellä ollut.
Iso halaus sulle ap! Ymmärrän sun viestin täysin, vaikken ole mitään vastaavaa itse kokenut. Hääpäivälle ei enää mitään voi. Mutta käykää ihmeessä miehesi kanssa valokuvassa, kesäaikaan saa ihania kuvia luonnossa, kannattaa googlailla vaikka 'engagement photo' siinä on kivoja ideoita :) Ja ainahan sitä voi juhlistaa rakkautta yhdessä läheisten kanssa vapaamuotoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö sinun käydä puhumassa asiasta terapeutille. Sinulla on niin monta kielteistä asiaa liossa tapahtuneessa, että suru ja itsesääli ovat menneet sekaisin.
En itse ymmärrä suuren rahamäärän satsaamista yhteen päivään. Suurista odotuksista saattaa pudota korkealta ja niin kävi. Olisi saattanut käydä myös toisin, mutta onnistuneenakin hääjuhla olisi takanapäin ja arki alkanut.
Olitko läheinen kuolleen sisaruksesi kanssa? Kaipaatko häntä vai muistatko hänet vain häittesi pilaajana?
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:22"]
AP on itsekäs lehmä.
Ihan lainarahalla halusit pitää prinsessajuhlat? Etkö saanut leikkiä niitä lapsena?
Siskosi itsemurha siis olisi saanut tapahtua, mutta ei häidesi aikaan?
Typerä, itsekeskeinen nauta!
[/quote]
Ei todellakaan olisi saanut. Hän oli tärkeä minullekin ja surin häntä.
Mutta pitikö pilata häät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 03:49"][quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:22"]
AP on itsekäs lehmä.
Ihan lainarahalla halusit pitää prinsessajuhlat? Etkö saanut leikkiä niitä lapsena?
Siskosi itsemurha siis olisi saanut tapahtua, mutta ei häidesi aikaan?
Typerä, itsekeskeinen nauta!
[/quote]
Ei todellakaan olisi saanut. Hän oli tärkeä minullekin ja surin häntä.
Mutta pitikö pilata häät?
[/quote]
Voi voi. Yritä jo päästä yli.
Hjoo... apn sisarus (ei ole sanonut, että olisi ollut sisko, voi olla ollut myös veli, btw) on varmastikin ollut vaikkapa psykoosissa tehdessään teon. ensimmäinen akuutti psykoosi tullut jostain syystä päälle esimerkiksi. jos ei ollut mitään merkkejä ennakkoon, niin tuo on todennäköisin vaihtoehto. Silloin ei varmasti ole sisarus miettinyt, tappaako itsensä ennen vai häitten jälkeen. psykoosilla on sellainen vaikutus Ihmiseen... Siksi kaikki harhaiset ihmiset otetaan muun muassa pakkohoitoon, etteivät tekisi itselleen mitään.
hieman absurdilta kyllä kuulostaa, että ap ei perunut häitään..olisin ollut itse niin surunmurtama, että se olisi peitonnut kaikki maailman rahasummat ja prinsessahaaveet siihen päivään liittyen!!. Enhän mä olis päässy herraisä sängystä ylös vaikka olisi kuinka ollut hääpäivä, tai erityisesti sen takia!! Ja Jos pystyi kaukaisemmatkin sukulaisetkin vielä perumaan, niin varmasti olisi ehtinyt muillekin perumisen ilmoittaa.
varmasti ollut day from hell. jännä miten kukaan ei pakottanut apta perumaan juhlat. Jonkun tolkun ihmisen olisi pitänyt ehdottomasti vaatia perumaan. Kummallista jos lähisuku kuitenkin tuli paikalle juhlimaan häitä, vaikka yksi yhtä tärkeä ihminen on juuri kuollut!! Kyllä jonkun sedän tai tädin tai mummon olisi pitänyt sanoa, että todellakin perut häät!!
Ihmeellistä, että apn miehen suku ei puuttunut asiaan ennen häitä!!! Vai siellä hääpaikallako kaikki sitten kuuli vasta mitä on tapahtunut?! Aikamoista. Erikoisin tapaus mitä hetkee kuullut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelut että niin kävi mutta mennyttä et voi muuttaa, ei auta kuin sopeautua. Tässä taas yksi esimerkki että raha ei tuo onnea.
Ap syyttää sisarustaan häidensä pilaamisesta. Kertoi, ettei osattu aavistaa itsemurhaa.
Jospa ap ei vain kuunnellut sisaruksen huolia prinsessajuhlien suunnitteluhumussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisen kuoleman suru ja asian tajuaminen, ikävä, nämä ei välttämättä iske kasvoille heti. Sukulaisen tuki että häät pidetään nyt silti vaikutti varmasti päätökseen myös. Ehkä ajateltiin että kun pysytään suunnitelmassa elämä järjestyy nopeammin. En tiedä, mutta oli virhearviointi, raha on mielestäni jotenkin sivuseikka tässä ongelmassa. Ap.lle ymmärrän murheesi ja tsemppiä!
Ihan oikeasti monet ovat itsemurhan tehneelle vihaisia. Itsemurha koetaan helposti henkilökohtaiseksi loukkaukseksi, hylkäämiseksi ja muutenkin ikäväksi.
Se oli sitten ihan sinun omaa valintaasi, että pyrit täydellisyyteen hinnalla millä hyvänsä. Silloin nimittäin lisääntyy epäonnistumisen riski aina.
Toiseksi oli omaa valintaasi sekin, että kaikki oli maksettu eikä voitu enää mitään muuttaa. Sen kanssa sinun on vaan elettävä siihen saakka, että pääset eroon nykyisestä miehestä ja voit järjestää uudet, paremmat häät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle osanotot siskon menetyksestä!
Mun oma sisarus kuoli myös omankäden kautta, juuri päivää ennen toisen siskon vauvan syntymää. Sitä vauvaa oli odotettu ja toivottu niin kovin ja sitten täysin yllätyksenä tapahtuu noin. Äitimme on myöhemmin sanonut ettei oikeastaan muista mitään siskon vauvan syntymästä ja ensimmäisestä vuodestakaan vaikka oli lapsenlasta niin toivonut. Tämän lapsen syntymäpäivät ovat yhä mummolle vaikeita ja tuntee huonoa omaatuntoa kun muiden lastenlasten syntymissä on ollut niin mukana.
Mun mielestä kanssa ap:n olisi joko pitänyt perua häät tai sitten pitää kutsut voimassa kaikille. Tuo valinta tehdä häistä muistotilaisuus oli varmaan pahin mahdollinen ja ymmärrän että muistelukin ahdistaa.
Meille siskon vauvan ristiäisetkin olivat aika rankat vaikka edesmennyt sisarus oltiin keretty hautaamaan ja mukana oli siskon miehen sukua nostamassa tunnelmaa. Silti jotenkin jäykkää ja ahdistavaa.
Anteeksi nyt vaan mutta mun mielestä itsemurha on maailman itsekkäin teko ja niin väärin sisareltasi. Otan osaa suruusi, mutta ymmärrän katkeruutesi.
Tekemättömäksi mitään et nyt kuitenkaan saa joten hyväksy asiat miten ne meni, käsittele tapahtumaa ja järjestä uudet hääjuhlat teille kun aika on kypsä.
Itsemurha tehdään usein niin, ettei edes ymmärrä mitä tekee/suuren paniikin keskellä harhoissa... Miten selllaisesta voi olla vihainen?? Surullinen, ettei ole voinut auttaa lähinnä pitäisi olla...
Kaksi isoa asiaa jotka vaikuttaa elämääsi. Ja toinen josta aiheutuu surua ja vihaa yhtä aikaa. On normaalia alussa surra ja vihata tuollaiseen ratkaisuun päätynyttä lähimmäistä. Vihasta pitäisi päästä ajan kanssa eroon ja ymmärtämään surua ja oppia elämään sen kanssa.
Neuvoisin myös hakeutumaan terapiaan yms. asian suhteen. Toivottavasti asia ei ole vaikuttanut oleellisella tavalla avioliittoonne.
Kaikkea hyvää sinulle toivon.
Ja monelle vastaajalle, miksi olette vääntäneet itsemurhan tehneen siskoksi. Ap ei kertonu, että se olisi sisko. Hän puhui sisaruksesta. Sisarus voi olla sisko tai veli.
Mä tekisin uuden juhlan tai tapahtuman, jolla korvaisi tuon muiston.
Mahdollisuuksia voisi olla:
- Ensin käytte kuvauttamassa uudet hääkuvat, onko sulla puku vielä tallella? Jos ei, niin vuokratkaa päiväksi. Uusi häämatka miehen kanssa jonnekin ikimuistoiseen paikkaan, kauas, esim. Malediivit,Uusi-seelanti jne. Tehkää sellaiset jenkkityyliset valat toisillenne, ja lukekaa ne toisillenne jossain rannalla auringonlaskussa.
Luokaa uudet muistot. Vanhoja häitä ei tarvitse unohtaa, mutta kyllä jokaisella tulisi olla muutama muisto joka lämmittää mieltä.
Toinen vaihtoehto on sitten muutamien vuosien kuluttua uudistaa ne vihkivalat ja pitää juhlat.Suku ainakin varmasti ymmärtää tämän.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 08:56"]
Hmm, ehkä olisi kuitenkin kannattanut perua ne häät tapahtuneen vuoksi. Tapahtuma kun oli noinkin kamala. Rahaa se vain on, nyt sait pitkäksi aikaa kurjat fiilikset niistä häistä. Mutta tehty mikä tehty. Ehdotan samaa kuin 3, eli jotkut uusintajuhlat paremmissa merkeissä!
[/quote]
Todellakin, näin jälkikäteen ajattelen vain että olisi pitänyt perua häät rahanmenosta huolimatta. Mutta olin tuolloin niin sekaisin, päivään oli latautunut niin paljon odotuksia ja olin nähnyt niin paljon vaivaa että tarrauduin haaveideni rippeisiin. Äitinikin rohkaisi että häitä ei saa missään nimessä perua, vaan pitää yrittää olla onnellinen. Olisi pitänyt perua.
Ja ei se nyt aivan ennenkuulumatonta ole, että häihin panostetaan ja että ne ovat morsiamelle tärkeä päivä. Voisin väittää, että useampi kuin yksi kymmenestä naisesta on haaveillut hääpäivästään pikkutytöstä asti, minä kuulun tähän kastiin.
Tiedän, ettei sisarukseni tarkoittanut pilata häitäni. Kaikki viittaa siihen että hänen tekonsa ei ollut kovin suunniteltu, vaan ilmeisen humalaisen impulssin tuotos. Varmuutta ei tietenkään koskaan saa. Hän on luultavasti ollut tapahtumahetkellä niin ahdistunut ja sekaisin, ettei ole kummemmin ajatellut. Harvoin kait itsemurhaan päätyvä ajatteleekaan, mitä tuskaa jättää jälkeensä.