Miten yli pilalle menneistä häistä?

Piakoin on häidemme toinen vuosipäivä. Vaikka häistä on jo kaksi vuotta, en ole vieläkään päässyt yli epäonnistuneesta hääpäivästäni. Vaikka se on vain yksi päivä, niin toivoisin että vielä joskus voisin olla olematta vuosipäivänä näin helvetin katkera.

Järjestelin häitämme aikoinaan melkein kaksi vuotta, otimme häitä varten suuren lainan jotta kaikki olisi täydellistä eikä mistään täytyisi tinkiä. Odotukseni olivat korkealla.

Sisarukseni kuoli oman kätensä kautta muutamia päiviä ennen häitämme. Koko perhe meni ihan sekaisin. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, missä tunnelmissa häät menivät. Koko häiden peruminen/siirtäminen myöhempään ajankohtaan olisi maksanut tuhansia euroja, sillä kaikki oli jo maksettu.  Koko hääpäivä oli itkua. Jouduin perumaan viime tipassa huomattavan osan kutsuista, sillä en kertakaikkiaan kyennyt kertomaan tapahtunutta niille kaukaisemmille vieraille. Ainoastaan lähimmät saapuivat siis häihin ja suuri juhlatila oli puoliksi tyhjillään. Vihkimisen jälkeen juhla muuttui muistotilaisuudeksi, tapahtunut oli likimain ainoa asia, mistä puhuttiin.

En ole halunnut pistää edes hääkuvaa esille. Kasvoni ovat siinä turvonneet ja itkemiseni näkyy vaikka kuvaaja oli yrittänyt retusoida kuvaa jälkikäteen. Onnea kuvassa ei näy lainkaan.

Koen hirvittävää syyllisyyttä näistä tunteista, mutta olen todella vihainen sisarukselleni. Miksi juuri minun häideni alla? Sisaruksen menettäminen on jo yksistään todella paha. Se tapahtui niin yllättäen, kukaan meistä ei tiennyt hänellä olevan mitään ongelmaa, masennusta tms. Hän oli niin onnellinen aina nähdessämme, mikään ei koskaan viitannut siihen että hänellä olisi asiat huonosti. Miksei hän koskaan puhunut tuntemuksistaan?

Tuo aika muistetaan aina perheessämme aikana, jolloin sisarukseni kuoli, ei aikana jolloin juhlittiin meidän häitä. Elämäni onnellisimmasta päivästäni tulikin elämäni painajainen. Häistä ei jäänyt yhtään ainoata onnellista muistoa.