Lue keskustelun säännöt.
Miten yli pilalle menneistä häistä?
11.07.2014 |
Piakoin on häidemme toinen vuosipäivä. Vaikka häistä on jo kaksi vuotta, en ole vieläkään päässyt yli epäonnistuneesta hääpäivästäni. Vaikka se on vain yksi päivä, niin toivoisin että vielä joskus voisin olla olematta vuosipäivänä näin helvetin katkera.
Järjestelin häitämme aikoinaan melkein kaksi vuotta, otimme häitä varten suuren lainan jotta kaikki olisi täydellistä eikä mistään täytyisi tinkiä. Odotukseni olivat korkealla.
Sisarukseni kuoli oman kätensä kautta muutamia päiviä ennen häitämme. Koko perhe meni ihan sekaisin. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, missä tunnelmissa häät menivät. Koko häiden peruminen/siirtäminen myöhempään ajankohtaan olisi maksanut tuhansia euroja, sillä kaikki oli jo maksettu. Koko hääpäivä oli itkua. Jouduin perumaan viime tipassa huomattavan osan kutsuista, sillä en kertakaikkiaan kyennyt kertomaan tapahtunutta niille kaukaisemmille vieraille. Ainoastaan lähimmät saapuivat siis häihin ja suuri juhlatila oli puoliksi tyhjillään. Vihkimisen jälkeen juhla muuttui muistotilaisuudeksi, tapahtunut oli likimain ainoa asia, mistä puhuttiin.
En ole halunnut pistää edes hääkuvaa esille. Kasvoni ovat siinä turvonneet ja itkemiseni näkyy vaikka kuvaaja oli yrittänyt retusoida kuvaa jälkikäteen. Onnea kuvassa ei näy lainkaan.
Koen hirvittävää syyllisyyttä näistä tunteista, mutta olen todella vihainen sisarukselleni. Miksi juuri minun häideni alla? Sisaruksen menettäminen on jo yksistään todella paha. Se tapahtui niin yllättäen, kukaan meistä ei tiennyt hänellä olevan mitään ongelmaa, masennusta tms. Hän oli niin onnellinen aina nähdessämme, mikään ei koskaan viitannut siihen että hänellä olisi asiat huonosti. Miksei hän koskaan puhunut tuntemuksistaan?
Tuo aika muistetaan aina perheessämme aikana, jolloin sisarukseni kuoli, ei aikana jolloin juhlittiin meidän häitä. Elämäni onnellisimmasta päivästäni tulikin elämäni painajainen. Häistä ei jäänyt yhtään ainoata onnellista muistoa.
Kommentit (49)
Voi kamalaa :( eikai siitä pääse yli, surullista kun olit niin panostanut ja sitten käy jotain tuollaista mihin et voi vaikuttaa. Voimia, ainakin sinulla on hyvä (?) mies :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusikaa juhla ja vaatikaa uudet lahjat! Laittakaa suku maksamaan matkanne paratiisisaarille ja kertokaa kaikille, että te eniten olette joutuneet sisaruksen itsemurhasta kärsimään.
Ihan näin meidän kesken ap: voisiko olla, että aika moni muu on murtunut sisaruksesi kuoleman johdosta, et ole ainoa, jonka elämä on pilalla. Mutta kun sinä näet vain oman lainarahalla järkätyn prinsessapäiväsi!
Kyllä näitäkin varmasti harmittaisi jos hääpäivä syystä tai toisesta menee pilalle! Eikä edes vakuutusta hankittuna! Nimim. Aikoinaan 2000 eurolla häitään 120 vieraan kanssa iloisesti juhlinut.
On varmasti kauhea menetys ja sitten niitä oli vielä kaksi päällekkäin. Vaikken olekaan hääihminen, enkä edes naimisissa, en soisi kellekään tuollaista, että asia, joka on oikeasti henkilölle tärkeä ja ainutkertainen - oma hääpäivä, menetetään tai menee ihan piloille. Oli syy mikä hyvänsä. Ja sitten kun se on vielä noin kauhea ja surulllinen...
Jos teitä joitain tässä se häistä nauttimisen toive närästää, niin ajatelkaa siihen joku muu teille todella tärkeä asia, päivä, ihan mikä vaan ja sitten sen piloille meneminen JA päälle suru sisaruksen kuolemasta.
mitä tässä kuviossa nyt kenenkään häät kiinnostavat? Onhan sisaruksen itsemurha tragediana miljoona kertaa suurempi asia kuin mitä jonkun prinsessan prinsessahäät olivat positiivisena juttuna, jos onnistuisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ap.ta siskon kuolema häiiritse, vaan se, kun jäi rinsessapäivä kokematta. Uus mies kehiin ja uudet häät
Viettämällä onnistuneet hopeahäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun teillä on aikaa ja rahaa, järjestäkää vihkivalojen uusiminen. Ei sen tarvitse olla edes iso tilaisuus, kunhan saatte hyviä muistoja. Ottakaa uudet hääkuvat ja juhlikaa.
Voi *halaa*
Teillä on onneksi toisenne. Voisitteko ajatella viettävänne pienimuotoista juhlaa nyt jälkikäteen? Vaikka kihlauspäivänänne, jos tuntuu, ettei hääpäivälle voi sellaista järjestää? Lisäksi sinun kannattanee käydä juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa. Vaikka olisit jutellut jo silloin, olisi varmaankin hyvä käydä nyt uudestaan.
Hääkuvan - tai pariskuntakuvan - voisitte ottaa nyt? Käyt meikissä ja kampaajalla ja pistätte juhlavaatteet päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, ehkä olisi kuitenkin kannattanut perua ne häät tapahtuneen vuoksi. Tapahtuma kun oli noinkin kamala. Rahaa se vain on, nyt sait pitkäksi aikaa kurjat fiilikset niistä häistä. Mutta tehty mikä tehty. Ehdotan samaa kuin 3, eli jotkut uusintajuhlat paremmissa merkeissä!
Häiritsee kyllä hieman tuo sinun egoistisuutesi ja hääkeskeisyytesi. Eikö ole tärkeintä, että olet nyt naimisissa rakkaan miehesi kanssa? Ei siskosi valinnut ajankohtaa kiusatakseen sinua. Sinun hääsi ei ole maailman keskipiste. Jotenkin tuokin kuulostaa pahalta, että kaksi vuotta olet suunnitellut häitäsi... elämän prioriteetit - olisko vähän hukassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni on hankalaa ymmärtää että häät olisivat näinkin tärkeät, mutta kai voitte uusia vihkivalan?
Ei ne täydelliset häät vaadi tonneja onnistuakseen.
Mitä jos lähtisitte seuraavana hääpäivänä myöhästyneelle häämatkalle jollekin ihanalle paratiisisaarelle? Saisit tuolle päivälle jonkin kauniinkin muiston yhdessä miehesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa on nyt törmännyt ja toisiinsa kietoutunut kaksi niin isoa asiaa, että sen sen läpikäymiseen menee varmaan aikaa.
Ensimmäiseksi, hae ulkopuolista keskusteluapua, jos et ole sitä vielä tehnyt. Ei kai kukaan tahdo jäädä vellomaan vihan ja katkeruuden tunteisiin? Toivon, että pääset niistä vielä yli.
Kun olet sitten selvemmillä vesillä, ja pystyt katsomaan tulevaisuuteen positiivisin mielein, niin sitten voisitte pitää ehkä uuden hääseremonian? Ja lähteä ehkä uudelle häämatkalle.
Hei ap.
Ensinnäkin osanotto sisaresi kuoleman johdosta. Se on suuri menetys ja kriisi.
Häiden osalta pettymyksesi on ymmärrettävä ja inhimillinen. Olit panostanut siihen, että juhlapäivänäsi saisit olla miehesi kanssa huomion kohde ja kaikki olisivat kanssanne onnellisia.
Elämää kuitenkaan ei voi hallita. Elämän luonteeseen kuuluu ennakoimattomuus, mitä tahansa voi käydä silmänräpäyksessä. En tiedä millaista elämäsi on ollut ennen tätä tapahtumaketjua, mutta jos olet elänyt siten, että olet saanut enimmäkseen nauttia toteutuneista suunnitelmista, on ymmärrettävää, että tämä sattumusten ketju on sinulle uusi ja kaoottinen kokemus. Jos taas elämäsi on ollut täynnä muitakin 'pieleenmenoja', vahvistaa tämäkin sitä uskomusta, että mihinkään ei voi luottaa.
Elämään kuitenkin pitää luottaa, vaikka sitä ei voikaan hallita ja mikään ei ole varmaa. Uskon, että sinun tulee ajan mittaan hyväksyä, että ikäviä asioita voi käydä sinulle ja kenelle tahansa eivätkä ne ole ennakoitavissa. Siitä huolimatta pitää tehdä suunnitelmia ja luottaa tulevaisuuteen.
Keskusteluapu, jossa pääset suremaan myös sisartasi, erillään hääepisodista, voisi auttaa.
Lämpimin terveisin ja ehdottaen, että koetatte juhlistaa hääpäiväänne jotenkin!
Ystäväni isä kuoli muutamia viikkoja ennen häitä. Etukäteen he olivat puhuneet asioista ja isä vaati että häät pidetään. Hän ei olisi missään nimessä edes päässyt häihin, oli jo niin heikossa kunnossa ja häihin oli tulossa paljon vierailta ulkomailla. Häissä oli isän paikalla ruusu ja kyllä siellä paljon itkettiin, mutta isän tahto oli näin tehdään.
Suosittelen että menet puhumaan asiasta ammattiauttajan kanssa ja pääset asiassa eteenpäin.
Olen ollut naimisissa kohta 15 v ja meillä ei ole enää hääkuvaa näkyvillä. Oli ensimmäiset 5 v mutta sitten muutettiin ja uudessa kodissa ei löytynyt paikkaa. Aika parantaa haavat, myös siskosi itsemurhan johdosta.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 08:57"]
Häiritsee kyllä hieman tuo sinun egoistisuutesi ja hääkeskeisyytesi. Eikö ole tärkeintä, että olet nyt naimisissa rakkaan miehesi kanssa? Ei siskosi valinnut ajankohtaa kiusatakseen sinua. Sinun hääsi ei ole maailman keskipiste. Jotenkin tuokin kuulostaa pahalta, että kaksi vuotta olet suunnitellut häitäsi... elämän prioriteetit - olisko vähän hukassa?
[/quote]
Otsikko liittyy häihin, ja samoin alkuosan avautuminen. Mutta minulle tuo juttu avautui niin, että ap on oikeasti katkera ja vihainen sisaruksensa itsemurhasta, joka on käsittääkseni normaalia. Nuo häät ovat olleet niin lähellä, että tunteet kietoutuvat nyt niihin, ja niiden kautta ap peilaa tunteitaan, kun ei vielä muuhun kykene. Ap on mielestäni jäänyt vangiksi kahden vuoden takaiseen hetkeen.
#9
Minäkin suosittelen keskusteluavun hakemista. SInulla on kesken sekä siskosi sureminen että harmi häistä, ja sen kaiken keskellä murehdit vielä sitä, onko sinulla edes oikeus murehtia häitäsi!
Sen lisäksi kannattaa varmaan miettiä myös jotain juhlaa nyt jälkeen päin, sitten kun tunnet että pystyt tosiaan nauttimaan häiden vuosijuhlasta, tai miksi sitten juhlaa kutsuisittekaan. Sen aika on sitten, kun pystyt ajattelemaan, että siskosi katselee teitä tuolta jostain ja on onnellinen teidän puolesta....
Hae nyt ensin apua itsellesi, paljon tsemppiä!
Toinen laittaa tuhansia euroja sisustukseen, toiset matkusteluun, toiset autoon. Jokaisella on ne asiat mihin haluaa panostaa. Ap panosti häihinsä. Suunnitteli unelmiensa hääpäivän. Toivoi onnea, rakkautta ja hauskanpitoa ja saikin surujuhlat. Tottakai se ärsyttää ja harmittaa. Vielä kun siihen päälle joutuu suremaan sisaruksensa kuolemaa.
Mä en ole koskaan käsittänyt itsemurhan tehneitä ja tässä tapauksessa vielä vähemmän.
Voimia ap! Sure sisaruksesi kuolema kunnolla ja järjestä jonain hää- tai kihlajaispäivänä hääjuhlat.
Voisitte juhlia miehesi kanssa sitä päivää kun ensi kerran tapasitte, ja sitä tunnetta kun rakastuitte. Hääpäiviin satsataan liikaa odotuksia ja oikeasti minulle tärkeämpi päivä oli juuri sekun rakastuttiin.
Hääpäiväväänne tulee aina varjostamaan tämä murhe ja jokin muu päivä voisi olla vain teidän kahden oma. Hää kuvatkin ovat melko kliseisiä, oikestaan paljon kauniimpaa on ihan tavallinen kuva, sellainen jossa onni ja hetki ja rakastuminen on aidoimmillaan.
Tietenkin uusinta häätkin ja valojen vannominenkin voisi olla yksi keino päästä asiasta yli tai helpottaa kurjan päivän muistelua, mutta mielestäni koko hää touhu on yliarvostettua, omat hääni oli 3 vuotta sitten, ihan tavalliset häät, perus juhlat. en pidä hääkuvistamme vaikka ne kauniita ovatkin niistä puuttuu tunne ja sielu. Emme olleet häissämme vasta rakastuneita vaan arki oli jo kohdattu. Rakastan miestäni, mutta tärkeämpi päivä oli se kun mies kosi eikä hääpäivä.
Olen pahoillani sisaruksesi menetyksestä. Ja pahoillani myös siitä että tärkeä päiväsi ja tärkeä muistosi on pilalla ja murheen täyteinen.
Suosittelen nyt vaalimaan jotain toista päivää tärkeänä päivänä, en usko että hääpäivänänne jää koskaan unohduksiin kokemanne ja teidän onnenne ja rakkauden sijaan ajattelette sitä murhetta.