Hoikka nelikymppinen nainen:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuneen naiseuden kriteerit 2020-luvulla: hoikkuus. Juuri opiskelen yliopistossa psykologian aineopintoja (mm. syömishäiriöiden kehittymisen syistä) ja pistää pahasti silmään tällaiset aloitukset.

opiskele ahkerasti lisää, niin pääset eroon vauvapalstapsykologisoinnista etkä aseta muitä psykologeja häpeään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuneen naiseuden kriteerit 2020-luvulla: hoikkuus. Juuri opiskelen yliopistossa psykologian aineopintoja (mm. syömishäiriöiden kehittymisen syistä) ja pistää pahasti silmään tällaiset aloitukset.

Taidat olla hyvin nuori? Naiseus on arvotettu hoikkuuden kautta lähes 100 vuoden ajan.

Et kysynyt minulta, mutta yhdyn arvioosi. Sanoihin tuo opiskelevansa psykologiaa.

Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja niin edelleen.

Luontaisesti korkea paastoverensokeri, en juuri koskaan tunne nälkää. Lisäksi tietoisia päätöksiä syödä säännöllisesti ja terveellisesti sekä liikkua matkoja kävellen ja pyörällä autoilun sijaan. Tarkkailen myös painoani säännölisesti ja teen tarvittaessa muutoksia syömiseen ja liikkumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Opin terveelliset elämäntavat jo lapsena, olen harrastanut liikuntaa koko elämäni. Syömisen suhteen olen joutunut tekemään enemmän töitä, sillä olen perso kaikelle hyvälle ja olen joutunut opettelemaan terveellisen syömisen. En ole koskaan voinut "syödä mitä vaan haluan" vaan minun on pitänyt tarkkailla syömisiäni nuoresta saakka (pcos varmaan vaikuttaa myös tähän).

171/56, ikää 44

Kyllä ja kyllä. Oon 165 cm ja 52 kg ja saan tehdä järkeviä päivittäisiä valintoja. Menenkö autolla töihin vai pyöräilenkö? Syönkö aamupalalla kuitupitoista leipää vai vaaleaa leipää Nutellalla? Mitä muuten syön ja kuinka liikun? Elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Onnistuneen naiseuden kriteerit 2020-luvulla: hoikkuus. Juuri opiskelen yliopistossa psykologian aineopintoja (mm. syömishäiriöiden kehittymisen syistä) ja pistää pahasti silmään tällaiset aloitukset.

Mielenkiintoinen vastaus. Mikä olisi miesten vastine tälle? Ei ehkä lihaksikkuus kuitenkaan? Joku itsevarmuus ehkä? Kerro toki jos keksit jonkun, olen hukassa ;)

Ainih - siltävaralta, että jotain masentaa niin ei. Ei se ole. Menestyksekäs ja suosittu eivät ole sama asia ja on paljon erittäin älykkäitä, kadehdittuja ja menestyneitä naisia, jotka piut paut antavat jollekin mallimitoissa pysymiselle. Kauneus on sitäpaitsi katoavaista ja aivojen toiminta ei niinkään, siitä nauttii koko elinikänsä.

En syö karkkia enkä sipsejä enkä juo limsoja (en tykkää niiden mausta). Kaikki lisäainepommit ällöttävät.

Syön tavallista ruokaa aidoista raaka-aineista tehtynä. En syö kovin paljoa vehnää, en käytä kevyt-tuotteita enkä juurikaan käytä alkoholia. Nautin hyvistä, luonnollisista mauista.

En harrasta mitään himourheilua. Puuhastelen mökillä ja puutarhassa. Ennen koronaa kävin muutaman kerran kuussa kuntosalilla.

Nukun ja lepään riittävästi ja pyrin palautumaan kunnolla stressistä, jos sitä on ollut.

Minulla tulee syömisestä normaali kylläisyyden tunne eli se ilmoittaa, kun olen syönyt riittävästi. Ei tee mieli vetää ähkyjä.

Minulla on stressitön ja mutkaton suhde ruokaan. En ole ikinä ollut millään dieeteillä.

Ja tupakka haisee ällöttävälle jo kaukaa.

2020-luvulla ei hoikkuus kylläkään ole muodissa, vaan fitness ja ortoreksia

sokerilakko auttaa todella hyvin pysymään kuosissa.

Onko tuollaisia edes!

Huomioimalla ruokamäärissä oman henkilökohtaisen aineenvaihduntani ja kulutukseni.

t. nainen, joka oli nelikymppisenä hoikka. Sen jälkeen on aineenvaihduntani hidastunut, joten on pitänyt opetella uusia ruokatottumuksia, jotta paino ei nousisi liikaa, eikä vyötärönympärys pääsisi kasvamaan. Nyt ikää 52v, ja edelleen normaalipainon rajoissa, mutta en enää suorastaan hoikka.

Harrastan kilpaurheilua. Kilpailukaudella pitää erikseen huolehtia, että syön tarpeeksi hiilihydraatteja kun ei muuten vaan yleensä tee niitä mieli.

Ihan turha silti kuvitella, että minulla olisi miesmarkkinoilla koskaan ollut suurta menekkiä, vaikka ulkonäköä on. Muutama pidempiaikainen poikaystävä oli, mutta suhteet kaatuivat miesten tarpeeseen yrittää kontrolloida ja alistaa. Toki urheilu olisi miehen takia pitänyt lopettaa. Sen sijaan lopetin suhteen ja sitten itkettiin perään.

Välillä vaivaudun vieläkin treffeille, mutta viimeistään kolmansilla treffeillä se kontrollointi ja vähättelyä alkaa. Ei kiitos.

Nimim ei seksiä 2.5 vuoteen, N41

Vierailija kirjoitti:

Vihaan syömistä. Jos syömisen voisi hoitaa yhdellä pilerillä päivässä, siirtyisin heti siihen. 

Tänään olen juonut kaksi lasillista piimää ja yhden 3 munan munakkaan persiljalla. Näin helteillä ei tee edes mieli syödä. nyt suunnittelin mennä syömään kaksi banaania ja saatan ottaa pari juustosiivua.

Oi, olisipa itsellä sama!

Rakastan syömistä, paras asia elämässäni. Heti aamulla mietin mitä ihanaa tänään söisi.

Vihaan liikunta, se väsyttää ja saa pahalle tuulelle.

N36 101kg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuneen naiseuden kriteerit 2020-luvulla: hoikkuus. Juuri opiskelen yliopistossa psykologian aineopintoja (mm. syömishäiriöiden kehittymisen syistä) ja pistää pahasti silmään tällaiset aloitukset.

Mielenkiintoinen vastaus. Mikä olisi miesten vastine tälle? Ei ehkä lihaksikkuus kuitenkaan? Joku itsevarmuus ehkä? Kerro toki jos keksit jonkun, olen hukassa ;)

Ainih - siltävaralta, että jotain masentaa niin ei. Ei se ole. Menestyksekäs ja suosittu eivät ole sama asia ja on paljon erittäin älykkäitä, kadehdittuja ja menestyneitä naisia, jotka piut paut antavat jollekin mallimitoissa pysymiselle. Kauneus on sitäpaitsi katoavaista ja aivojen toiminta ei niinkään, siitä nauttii koko elinikänsä.

Viimeisestä väitteestä en olisi niinkään varma, kun seuraan äitini kunnon heikkenemistä. Nimenomaan aivotoiminta on se, mikä häneltä on alkanut hiipumaan. Muisti, looginen päättelykyky, motoriikan hallinta, moni muu asia ei enää toimi niin kuin ennen.

Pieniä annoksia syömällä. Kävelen päivittäin n.5km. Karkkia kyllä tulee syötyä lähes joka päivä. Jos painoa alkaa kertyä, pätkäpaastoan tai vähennän herkkuja.

Olin noin 45 vuotta hyvin hoikka, nuorena jopa alipainoinen. Enimmäkseen geenien takia varmasti, mutta olen myös aina ollut liikunnallinen. 

Nyt lähestyn viittäkymppiä ja paino on noussut kohisten vaihdevuosien myötä. Nyt saa kyllä tehdä työtä jos mainaa pysyä lopun ikänsä normaalipainossa! Korona on toki vähentänyt jonkin verran liikkumista, mutta en ole mitenkään syöpötellyt enkä juo alkoholia.. 

Vierailija kirjoitti:

Pieniä annoksia syömällä. Kävelen päivittäin n.5km. Karkkia kyllä tulee syötyä lähes joka päivä. Jos painoa alkaa kertyä, pätkäpaastoan tai vähennän herkkuja.

Minä olen huomannut, että tämä ei enää auta. Nuorempana pystyin pudottamaan muutamia kiloja todella helposti ja nopeasti, vähensin vain kaloripitoisia syömisiä. Nyt läski junttaantuu kroppaan ja pysyy siinä, ja se kaikki kertyy vyötärölle ja pömppömahaan.

Normaalipainoisena pysymisen eteen minun ei tarvitse tehdä mitään, mutta en yksinkertaisesti enää saa itsestäni hoikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuollaisia edes!

Mun isän puolen suku noin esimerkiksi. Minä, isäni sisaruksineen, vaarini, hänen äitinsä…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan geenien vuoksi.

Ei kerro oikeasti mitään. Jokapäiväiset ravitsemus- ja terveysvalinnat ratkaisevat eniten.

Kyllä geeneillä on iso vaikutus siihen, kuinka helppoa on pysyä hoikkana.

Ei hoikkia nelikymppisiä naisia ole valitettavasti kauhean runsaasti olemassa, eikä edes niitä normaalipainoisia. Eikä myöskään samanikäisissä miehissä.

Mikä saa aikuiset ihmiset syömään itsensä syöttöporsaiksi, eikä huolehtimaan itsestä? Ylipaino on suurimpia uhkia kansanterveydelle tässä maassa, mutta se ruoan mättäminen jatkuu vaan.

Surullista.