Lue keskustelun säännöt.
Ketään muuta paikalla joka olis ollut sinkkuna kymmenen vuotta?
Kommentit (43)
Olen ollut koko elämäni :( Ei mitään lähelläkään seurustelua mun elämässä. N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon 27 ja suht kyllästyny tähän ikuiseen sinkkuuteen. Varmaan aika etsiä se mies
Täydellinen ikä alkaa etsimään sitä oikeaa. Parin vuoden päästä sulla saattaa olla oma perhe:)
Vierailija kirjoitti:
olen,mutta mitä siitä,ei ole väliä!
Viralisesti ollut 11v.Sinkku. Mutta en koskaan asunut miehen kanssa.Olen omavarainen,enkkä 24h/ 7 pvä jaksaisi miestä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko elämäni :( Ei mitään lähelläkään seurustelua mun elämässä. N32
Sama, 50v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko elämäni :( Ei mitään lähelläkään seurustelua mun elämässä. N32
Miks?:(
M27
Ohis Aina joskus minusta on tuntunut sille, että on kärjistäen kahdenlasiia ihmisä. - Heitä, jotka ovat parisuhteessa ja tai elleivät ole, niinhalutessaan onnistuvat aina löytämään ja kohtaamaan itselleen parisuhdekumppanin ja sitten on meitä, jotka syystä tai toisesta olemme päivästä toiseen sinkkuina kunnes taas huomaamme, että taas meni yksi vuosi ja olemme edelleen sinkkuja ja ellei ihmeitä taphdu, niin vuosien pääsä olemme edelleen. Se miksi näin on, niin on ainakin osaksi itselleni mysteeri. Ei sinkkuus ole sairaus, joka tarttuisi ai olisi vaarallinen mutta olisi se parisuhteessakin oleminen enemmän kuin mukavaa saada kokea ja tuntea vaikka en tiedäkään, mitä se muuttaisi vai muuttaisiko se mitään. Tai tarvitsisiko sen edes muuttaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko elämäni :( Ei mitään lähelläkään seurustelua mun elämässä. N32
Miks?:(
M27
Olisiko ihan mahdoton ajatus, että vaikka siksi, koska ei ole löytänyt ja tai kohdannut häntä, jonka kanssa pariuhteen muodostaminen olisi onnistunut molempien halusta luontevasti ja mutkattomasti...
M40
Olen 28 enkä ole koskaan seurustellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut sinkku koko elämäni ajan, ja ihan omasta tahdostani.
N44
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut sinkku koko elämäni ajan, ja ihan omasta tahdostani.
N44
(Lisätään vielä: neitsyt en tietenkään ole - peitonheilutuksella ei mielestäni ole mitään tekemistä parisuhteiden tai romantiikan/rakkauden kanssa, ja kerran kaksikymppisenä olin treffeillä yhden minuun tosi ihastuneen kaverinkaverin kanssa ja se oli ihan kamalaa, piti peitellä halua lähteä vain kotiin omaan rauhaan koko ajan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin sinkku ikävuodet 28-38. Nyt taas sinkkuna ja pelkään, että sama lienee taas edessä.
N44
Vierailija kirjoitti:
Ohis Aina joskus minusta on tuntunut sille, että on kärjistäen kahdenlasiia ihmisä. - Heitä, jotka ovat parisuhteessa ja tai elleivät ole, niinhalutessaan onnistuvat aina löytämään ja kohtaamaan itselleen parisuhdekumppanin ja sitten on meitä, jotka syystä tai toisesta olemme päivästä toiseen sinkkuina kunnes taas huomaamme, että taas meni yksi vuosi ja olemme edelleen sinkkuja ja ellei ihmeitä taphdu, niin vuosien pääsä olemme edelleen. Se miksi näin on, niin on ainakin osaksi itselleni mysteeri. Ei sinkkuus ole sairaus, joka tarttuisi ai olisi vaarallinen mutta olisi se parisuhteessakin oleminen enemmän kuin mukavaa saada kokea ja tuntea vaikka en tiedäkään, mitä se muuttaisi vai muuttaisiko se mitään. Tai tarvitsisiko sen edes muuttaa mitään.
Näin varmaan hyvinkin moni ajattelee. Ei tosin kaikki. Nimittäin, kun minä ja eräs toinen ikisinkku aloimme aikanaan seurustelemaan, osa ihmisistä oli suorastaan järkyttyneitä. Osalle taas asia oli ihan OK. Yksi ystäväni, jolla oli samaan aikaan ties kuinka mones seurustelukumppani menossa, suorastaan suuttui, kun kuuli, että minä, joka en ollut vielä siihen ikään mennessä seurustellut kenenkään kanssa, olin löytänyt ihan itse itselleni seurustelukumppanin, ilman hänen avustustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut sinkku koko elämäni ajan, ja ihan omasta tahdostani.
N44(Lisätään vielä: neitsyt en tietenkään ole - peitonheilutuksella ei mielestäni ole mitään tekemistä parisuhteiden tai romantiikan/rakkauden kanssa, ja kerran kaksikymppisenä olin treffeillä yhden minuun tosi ihastuneen kaverinkaverin kanssa ja se oli ihan kamalaa, piti peitellä halua lähteä vain kotiin omaan rauhaan koko ajan.)
Miten niin et tieenkään ole? Kerro minullekin paikka, josa voi löytää itseään miellyttävän kumppanin, jonka kanssa voisi harjoittaa seksiä? - Ehkä sellaisen saattaisi löytää, jos kaivaisi lompakon esille mutta ihminen ei ole minulle kauppatavara e. en ole valmis ostamaan seksiä "alan ammattilaiselta" . Ja toistaiseksi on säilynyt ise kunnioitus niin korkealla, että en ole ollut valmis lähtemään jonkun ympäripäissään olevan matkaan kuvitelmissa, että hänen kanssaan harrastan seksiä; ellei hän sitä ennen sammu tai käy päälle.
Olen ollut 16 vuotta sinkkuna, rakastelematta 14 vuotta ja suutelematta 8 vuotta. Taidan jänistää suhteen luomista, sillä suhteeni isään ja avomieheeni olivat ongelmallisia.
N62
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis Aina joskus minusta on tuntunut sille, että on kärjistäen kahdenlasiia ihmisä. - Heitä, jotka ovat parisuhteessa ja tai elleivät ole, niinhalutessaan onnistuvat aina löytämään ja kohtaamaan itselleen parisuhdekumppanin ja sitten on meitä, jotka syystä tai toisesta olemme päivästä toiseen sinkkuina kunnes taas huomaamme, että taas meni yksi vuosi ja olemme edelleen sinkkuja ja ellei ihmeitä taphdu, niin vuosien pääsä olemme edelleen. Se miksi näin on, niin on ainakin osaksi itselleni mysteeri. Ei sinkkuus ole sairaus, joka tarttuisi ai olisi vaarallinen mutta olisi se parisuhteessakin oleminen enemmän kuin mukavaa saada kokea ja tuntea vaikka en tiedäkään, mitä se muuttaisi vai muuttaisiko se mitään. Tai tarvitsisiko sen edes muuttaa mitään.
Näin varmaan hyvinkin moni ajattelee. Ei tosin kaikki. Nimittäin, kun minä ja eräs toinen ikisinkku aloimme aikanaan seurustelemaan, osa ihmisistä oli suorastaan järkyttyneitä. Osalle taas asia oli ihan OK. Yksi ystäväni, jolla oli samaan aikaan ties kuinka mones seurustelukumppani menossa, suorastaan suuttui, kun kuuli, että minä, joka en ollut vielä siihen ikään mennessä seurustellut kenenkään kanssa, olin löytänyt ihan itse itselleni seurustelukumppanin, ilman hänen avustustaan.
Hmm. Oletko varma, että hän suuttui siitä, etä olit omin avuin löytänyt itsellesi kumppanin vai kenties esimeriksi siitä, että hän pelstyi sitä, että nyt joku toinen saa tulevaisuudessa sinun huomioisi ja aikais, etkä välttämättä olekaan aina valmis saati halukas lähtemään silloin kun "ystäväsi" vinkkaa, että haluaa sinut milloin mihinkin mukaan. Ainakin itselläni on tuollainen "ystävä" joka on jo liian hyvin tottunut siihen, että minä olen aina "valmis" ja oli sitten kyse siitä, että lähdetään yhdessä vaikka shoppailemaan tai siitä, että hän voi tilittää parisuhdehuoliaan (kun puolsio sitä ja ny taas tää mutta kuinka se on kuitenkin niin erinoamsien rakas ja paras mutta välillä maailman v...n ihminen)- ja tai hieroa lapsiensa erinoamsiuutta naamaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon 27 ja suht kyllästyny tähän ikuiseen sinkkuuteen. Varmaan aika etsiä se mies
Täydellinen ikä alkaa etsimään sitä oikeaa. Parin vuoden päästä sulla saattaa olla oma perhe:)
Noin mäkin luulin. 38-vuotiaana edelleen ikisinkku.
Vierailija kirjoitti:
Olen 60 v ja sinkkuna jo 30 vuotta.
Vapaaehtoisesti vai olosuhteiden pakosta?
Oon 27 ja suht kyllästyny tähän ikuiseen sinkkuuteen. Varmaan aika etsiä se mies