Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huusitko kivusta synnytyksessä?
09.07.2014 |
Odotan esikoistani ja raskaus on vasta ihan alussa, mutta mietin ja kuvittelen jo nyt synnytystä. Minulla ei ole siitä muuta käsitystä kuin leffojen ja sarjojen synnytyskohtaukset, joissa kiljutaan ja karjutaan hengen hädässä. Onko se ihan oikeasti sellaista? Onko kipu jossain vaiheessa oikeasti niin kovaa, että on ihan pakko huutaa kivusta? Kummassa vaiheessa kipu on kovempaa, avautumisessa vai ponnistuksessa? Minulla ei ole ketään läheistä, jolla olisi kokemusta synnytyksestä (äiti ja anoppi ovat kuolleet eikä kavereilla ole vielä lapsia), joten kuulisin mielelläni tosielämän kokemuksia.
Kommentit (99)
En huutanut. Epiduraalin ansiosta avautumisvaihe ei sattunut yhtään. Ponnistusvaiheessakin olo oli lähinnä paha ja inhottava, tokan lapsen kanssa pelkästään inhottava, ei kummallakaan kerralla sellainen, että olisi tarvinnut huutaa kivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 21:59"][quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 21:44"]
Supistukset ei missään vaiheessa ollut niin kamalia että huutaa olisi pitänyt, vaikka luomuna synnytinkin, mutta se ponnistaminen.. Jos kätilö ei olisi ollut yksi veepää, niin olisin potkinu sitä ja kiljunut ponnistusvaiheessa.
[/quote]
Eli mukavaa kätilöä olisit potkinut? Reilua ;)
[/quote]
Missä tuossa luki mukava kätilö?
Ne viimeiset supistukset avautuessa ennen kuin pääsee ponnistamaan olivat todella tuskallisia ja silloin huusin. Tai huusin ja örisin. Otin ilokaasua mutta supistuksen huipun tullessa oli pakko huutaa koska se oli ainoa mikä edes vähän auttoi siihen kauheaa kipuun.
Leffasynnytykset eivät liity millään tavalla oikeisiin synnytyksiin.
Et tule puuskuttamaan, hengittelemään oudosti, tai huutamaan. Jos on kova kipu, niin ihminen ei pysty edes puhumaan saati huutamaan. Sitä paitsi kivunlievitystä on saatavilla.
Niin ja unohda myös elokuvien synnytysasennot! Kuvittele vääntäväsi paskaa selälläsi... vai olisiko joku toinen asento siihen mieluisampi?!?
En huutanut. Sattui niin vietävästi, etten pystynyt muuta kuin itkemään ja vaikertamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avautumisvaiheessa huusin niin lujaa kun vain pystyin, ponnistusvaiheessa vain puhisin ja keskityin ponnistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiitos olen vaatinut molemmissa synnytyksissä sektion. Niin hullulta kuulostaa tuollainen tuskasta huutaminen. Ei ollut kipuja ja kaikki sujunut hienosti. Tiedän että tavallisessa synnytyksessä olisi käynyt huonosti. Kauheaa touhua.
En. Miksi ihmeessä olisin. T. Luomuna synnyttänyt
Ja mieluummn synnytän kuin otan murtuneen varpaan uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Miksi ihmeessä olisin. T. Luomuna synnyttänyt
Ja mieluummn synnytän kuin otan murtuneen varpaan uudelleen.
En huutanut, olin melkolailla hiljaa koko synnytyksen ajan. Etukäteen jännitin synnytystä kovasti, oli varma että huudan kuin syötävä.. En ole luonteeltani ollenkaan rauhallinen, siksi yllätyin itsekin. Kivulias kokemus toki silti, mielestäni ponnistusvaihe avautumisvaihetta kivuliaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 21:54"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 21:12"]
Huusin. Oli erittäin nopea syöksysynnytys, iso lapsi eikä mitään kivunlievitystä, olin aivan "pihalla" kun asiat etenivät sitä vauhtia. En itse tiedostanut miten kovaa ja korkealta huusin, mutta jälkeenpäin lääkäri kommentoi, että aivan ymmärrettävää että tuossa tilanteessa lähti melko paljon ääntäkin. :-) Oli koko osasto raikunut. Loppu hyvin, kaikki hyvin, eikä asialla ole jälkeenpäin(kään) edes väliä.
[/quote]
Mä en ainakaan haluaisi synnytyspelkoisena, että joku kirkuu siinä viereisessä huoneessa. Menisin varmaan vielä enemmän paniikkiin...
[/quote]
Eihän sitä varmaan mukava ollut / ole kuunnella, mutta on tilanteita joissa hallittu ja hillittykin ihminen huutaa tuskasta. Tauoton supistelu ja sitten lapsen työntyminen syöksymällä maailmaan alapään repien teki niin kipeää, etten voinut kuin huutaa kivusta. Aina ei itse pysty tilannetta hallitsemaan.
Toivottavasti tällaisen synnyttäjän naapurihuoneen äidin tukena on ammattimainen kätilö, joka osaa rauhoitella kun seinän takana alkaa kuulostaa hurjalta. Yleensähän äidin huuto vaihtuu aika nopeasti lapsen parkaisuun.
Mies sanoi mun huutaneen, mulla ei ole muistikuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huusin kuin hyeena. Ei ollut mitään kivunlievitystä. Sitten seuraavana päivänä, kun elämä hymyili ja kävelin parin muun synnyttäjän kanssa käytävällä, he kysyivät, että kukahan se eilen huusi niin kovaa synnytyssalissa? Minäkin siinä sitten ihmettelin, että "ai hurja, kellähän on ollut niin kovat tuskat"? Vaikka minä se olin, en kertonut :D
Ensimmäistä synnyttäessäni luulin huutaneeni ja kirkuneeni suoraa huutoa, mies sanoi että ääntely oli hiljaista.. Kai se oli tämän mamman korvien välissä. Toinen syntyi nopeasti, ponnistusvaihe kaksi supistusta enkä ponnistanut ollenkaan, ehdin vaan sanoa 'apuaapuaeiiihelvetti' :D
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 00:04"]Ensimmäistä synnyttäessäni luulin huutaneeni ja kirkuneeni suoraa huutoa, mies sanoi että ääntely oli hiljaista.. Kai se oli tämän mamman korvien välissä. Toinen syntyi nopeasti, ponnistusvaihe kaksi supistusta enkä ponnistanut ollenkaan, ehdin vaan sanoa 'apuaapuaeiiihelvetti' :D
[/quote]
lisätään nyt vielä että synnytin luomuna, jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Otin panadolia ja kohdunkaulanpuudutteen. En huutanut. Naapurihuoneessa joku kyllä huusi kuin olisi elävältä syöty, ehdin jo ajatella (hän siis synnytti ennen minua) että tuollaistako se on, mutta ei ollutkaan.
No en huutanut. Lapset vaan huusivat, kun niitä näytettiin sermin takaa...
Alue: Aihe vapaa
Ei tulltu tarvetta huutaa, puristin kyllä miehen kättä aika lujasti.
Mutta pihastustakaan minusta ei kuulunut. Eikä se minua edes sattunut, vaikka ekassa ponnistus kesti 45 minuuttia.