Huusitko kivusta synnytyksessä?

Huusin, vaikka ajattelin etukäteen että ei siinä huutaa tarvitse ja minähän en huuda vaikka mikä olisi.

Epiduraalia ei ehditty laittaa missään vaiheessa ja synnytys mutkistui kun liian aikaisen ponnistuspakon takia synnytyskanavaan muodostui jokin lippa jota sitten piti hävittää käsin painamalla lähestunnin verran. Ja kun mitään puudutusta (ilokaasua lukuunottamatta, joka vain aiheutti minulle oksettavan olon) ei ollut, niin tämä vaihe oli minulle sietämättömän tuskallinen joten siellä tuli sitten huudettua varmaankin kuin pieni eläin :(. Jo synnytyspoltot koin käsittämättömän kivuliaina, en tiedä pahentiko asiaa kun kohtuni on kovasti taaksepäin kallistunut. 

Synnytys oli traumaattinen ja kaiken kruunasi se ettei kätilö tullut jälkikäteen puhumaan kanssani synnytyksestä. Siihen aikaan se oli siis tapana ainakin sillä synnärillä.

Koin häpeää ja syyllisyttä, koska nuori naislääkärikin joka jossain vaiheessa synnytystä oli vuorossa sanoi minulle että minuun sattuu niin paljon koska pelkään... vuosia on tuosta ja sen ajatteleminen surettaa vieläkin :´(.

Anteeksi, ei ollut tarkoitus pelotella ketään mutta minulle nyt vain kävi näin.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 17:46"]

Eipä tullut mieleenkään huutaa - naapurisalissa toinen synnyttäjä huusi, että seinät pullisteli. Oli itse asiassa kauhean kuuloista, eikä tuskin auttanut mitään siinä kohtaa...

[/quote]Ja olit sen housuissa (tai oikeastaan ilman) synnyttämässä. Mistä sinä tiedät mitä se sitä ulvojaa auttoi.

Minua ei kyllä pelottanut synnyttäminen yhtään, mutta silti se vain sattui. Ja kestikin vielä vuorokauden. Huusin kyllä, mutta mitään lääkityksiä en halunnut.

Huusin molemmissa. Ekassa kätilö kehotti olemaan hiljaa, koska vie ponnistukselta voiman. Tokassa synnytyksessä koitin olla hiljaa tai pitää sitä matalaa ääntä, mut ei se onnistunut, huusin kovaa ja korkealta. Toinen synnytys oli kuitenkin tosi helppo, ei kivunlievitystäkään tarvittu. Mua huutaminen auttoi.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 17:46"]

Eipä tullut mieleenkään huutaa - naapurisalissa toinen synnyttäjä huusi, että seinät pullisteli. Oli itse asiassa kauhean kuuloista, eikä tuskin auttanut mitään siinä kohtaa...

[/quote]

Sillä toisella saattoi olla kovemmat kivut kuin osaat kuvitellakaan. Ole tyytyväinen että et itse ollut se huutaja.

Tässäkin taas sisko lyö siskoa "En minä ainakaan huutanut, enkä tarvinnut kivunlievitystä.". Synnytykset ei toki voi olla erilaisia, vaan toiset on heikompia ihmisiä kuin te ;)

Alkuperäiseen kysymykseen vastauksena: voi olla niin kivuliasta, että ei voi tehdä muuta kuin huutaa suoraa huutoa. Käytössä olevat kivunlievitysmenetelmät ovat onneksi hyviä ja niitä kannattaa käyttää, kun kivut tuntuvat kestämättömiltä. Auttaa jaksamaankin mahdollisen pitkän synnytyksen, jonka lopussa pitää vielä vauva pungertaa ulos. Kyllä ne meidän (esi)äiditkin olisivat käyttäneet niitä, jos olisi ollut mahdollista! Ihmettelen myös tuota kätilöiden tapaa sanoa huutamisesta, kun ei se synnyttäjä varmaankaan tarkoituksellisesti kilju kuin sikaa teurastettaisiin. 

AP kiittää kaikkia asiallisista vastauksista! :) Sen arvaankin, että kipu on hiivatin kovaa, mutta hyvä tietää, että leffojen sianteurastus-tyyppinen synnytyselämöinti on enimmäkseen vedetty överiksi.  

Synnyttäminen olis ihan nautinnollista jos kukaan ei kiljuis sais viereisessäkin huoneessa synnyttää rauhassa, kyl se sattuu mut voi huutaa sisäänpäin ettei muut häiriinny tai ottaa sit sitä kivunlievitystä jos ei huutamatta kestä

Minä lauloin, ei mitään heleää, tai järkevää, vaan sellaista matalaa ääntä, yhtä ja samaa kertosäettä itse asiassa.

Aloitin enkä päässyt kovin pitkälle kun supistus jo tuli, aloitin alusta.

Synnytyksessä tuskin lienee väärää tapaa äännellä. Jos huuto auttaa niin siitä vaan, antaa päästä ilmoille !

Sattui niin paljon etten pystynyt huutamaan, ääntä ei vain tullut... Jos susta tuntuu siellä että täytyy huutaa niin sitten huudat! Naisilla on oikeus sekoilla synnytyksessä, älä jännitä liikaa kukaan ei ole siellä tuomitakseen sinua. :)

Millaista synnytystuska on? Onko kipu terävää, vai jatkuvaa? Tuska asteikolla 1-10?

Tuska on astekoillasi 15... Mutta tulet silti selviämään siitä hienosti.

Kiroilin ja vaikersin kovaan ääneen. En siis pelkästään karjunut. Yllätyin kivun kokemuksen suhteen positiivisesti! Olin odottanut pahempaa. Niinkin siis voi käydä!

Idiootteja kaikki huutajat, voi hele että riepoo jos on samaan aikaan synnyttämässä joku teatraalinen rääkyjä. Oli tosi lähellä etten kirmassut viereiseen saliin huutamaan kilpaa sille lehmälle että nyt se luukku umpeen, kyllä täällä muutkin kärsii.

Sitäpaitsi huutamisessa menee energiaa ihan hukkaan. Ponnistaessakin kropan voimat työntää ääntä yläpäästä pihalle vaikka energia ja voima pitäisi ohjata ihan päinvastaiseen suuntaan alapäässä. Kokeile vaikka, et pysty huutaessasi ponnistamaan yhtään niin tehokkaasti kuin suu kiinni!

En huutanut, mutta kuulin aika karmeaakin kiljumista muista saleista.

Ennen epiduraalia jotain lauleskelin supistusten aikana, se auttoi, tuli ihan luonnostaan. Epiduuralin pyysin kun kipu oli jotain luokkaa 5+... Se auttoi niin hyvin, että loppusynnytys meni melkeinpä kivutta, mutta en tiedä sitten olisinko ilman sitä ollut huutamatta.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 17:40"]

Ei tarvinnut huutaa koska sain sektion. Ei mukavuussyistä. Meni hienosti kaikenkaikkiaan.

[/quote]miksi alapeukutus???? Oli kiireellinen sektio. Lääkäri päätti tai muuten olisin menettänyt vauvan.

En, laulan aina Saku sammakkoa kurkkulaulannalla. Mies säestää hanurilla ja kätilö komppaa.

Ensimmäisen kohdalla en huutanut, ähisin vain (epiduraali), toisen lapsen kohdalla huusin ponnistusvaiheen kurkkusuorana (ei mitään kivunlievitystä). Olin aikaisemmin ajatellut, että minä en varmasti huutaisi sillä tavalla niin kuin leffoissa, olen muutenkin vähän ujo, mutta toisin kävi :D

Rassukkamaisena huutajana tässä kommentoin, en tiedä kertooko synnytyksen aikaisen kivun tasosta mitään että toivotin imukupin enemmän kuin tervetulleeksi ja nukahdin silkasta helpotuksesta siinä vaiheessa kun episiotomiaa ommeltiin. Pari kaveria jotka ovat urheasti hiljaa synnyttäneet kertoivat minulle että heidän mielestään epparin ompeleminen sattui, minusta se ei tuntunut miltään. Myös tuota imukuppia on joku äiti kauhistellut että eikö ollut kamalaa sen laitto. Ei ollut yhtään kamalaa vaikka se irtosi kahdesti ja piti siis laittaa kolmesti... :)

En mie ymmärrä miksi pitää morkata meitä joilta on parku päässyt. Epiduraalia en saanut koska se pitää laittaa avautumisen tietyssä vaiheessa ja minulla se vaihe meni niin nopeasti että ei ehditty laittaa. Loppuvaihe ei sitten enää mennytkään nopeasti. 

Pahinta oli avautumisvaihe ennen kun suostuin kivunlievitykseen. En huutanut, sattui niin paljon, ettei olisi pystynyt. En muista juuri mitään tuosta vaiheesta. Kivunlievityksen jälkeen ei sattunut enää. Ponnistus vaiheessa ähisin kovaa kun yritin ponnistaa kaikin voimin, rutistin myös miehen hartioihin kivat sormenjälki mustelmat. En tiedä mitään rankempaa kun sen ponnistamisen, enkä kivuliaampaa kuin ne pahimmat supistukset ennen kivunlievitystä.