Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koska saa soittaa tänään inttiin menneelle lapselle?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
No ihan omillaan asuva on jo, joten napanuora on katkaistu siltä osin kun voi. Mutta silti sitä miettii, että miten se äitin pikkuinen siellä pärjää.. 🤗
Ap
Ei ristus.
Oikeesti.
Se on armeija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika ollut jo puoli vuotta intissä. Kertaakaan en ole soittanut. Hän soittaa, kun on aikaa. Laitan WA viestin, jos on jotain asiaa joka ei voi odottaa siihen, kun itse soittaa.
Ettekö viestittele ollenkaan? Minä viestitän ihan joka päivä ja yleensä poika siihen vastaakin. Tänään viimeksi esim. autoverosta että maksoin hänen laskunsa ym. tavallista asiaa sekä sitten niitä iltasuukkojakin kun ikävä iskee :) Soiteltu ei ole kertaakaan.
Kuulostaa ihan kuin puhuisit poikaystävästäsi etkä lapsestasi.
Miksi ihmeessä maksaisin poikaystäväni autoveron?
Miksi ihmeessä maksaisit lapsesi autoveron?
Siellä armejassa ollaan ilman palkkaa, eli et pysty maksamaan autoveroa tai häävin ostaa pizzaa nälkääsi.
Tokihan äitin pikku pullaposki mussukan on pizzaa ja hampurilaista saada.
-90 Hiukkavaaran PIONK:ssa meni neljä viikkoa että päästiin ekan kerran sotkuun. Komppaniassa oli yksi lankapuhelin noin kolmellesadalle miehelle. Illalla oli ehkä tunti pari aikaa soittaa. En koskenut puhelimeen koko intin aikana. Kännyköitä ei oltu vielä keksitty.
Niin ne ajat muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
En ole nähnyt yhtään viestiä, jossa suhtauduttaisiin negatiivisesti siihen, että äiti miettii lapsensa kuulumisia. Vain se on saanut kritiikkiä, että osa mameista ei osaa olla suurinpiirtein tuntiakaan erossa lapsestaan ilman soittoa tai viestiä. Äitiyteen kuuluu senkin tosiasian hyväksyminen, että lapsista pitää päästää irti ja heille pitää antaa myös tilaa elää sitä omaa elämää. On todella raskasta, jos äiti kuvainnollisesti roikkuu lahkeessa koko ajan. Huolissaan saa olla ja se kuuluu äitiyteen kroonisena, mutta silti pitää malttaa antaa tilaa hengittää ja levittää ne omat siivet, joilla lentää.
Mutta armeija ei ole oikea aika ja paikka ruveta vaatimaan lapseltaan itsenäistymisharjoituksia vaan antaa hänen täysillä keskittyä siihen juttuun ja kotiväki hoitaa kotiasiat, pesee ne armeijan sukat ja kalsarit kun niitä kotiin tuodaan, kyselee kuulumiset ja on ylpeä oman varusmiehensä menestyksestä. Sen itsenäistymisen ehtii täysin hyvin myöhemminkin.
No tuota juuri tarkoitin. Annetaan sen lapsen keskittyä siihen varusmiespalvelukseen eikä pommiteta jatkuvasti viesteillä. Sekin on sitä irti päästämistä. Armeija-aika on hyvää harjoitusta äideillekin sillä saralla.
Varusmiehellä ei ole kännykkää mukana jatkuvasti joten sinne on mahdoton pommitella viesteillä. Mutta mikä sen mukavampaa kuin lukea kotiväen terveiset kun pitkän päivän jälkeen kaatuu punkkaan? Sinäkö oikeasti kylmästi jätät oman lapsen kännykkäsi mykäksi, että siinähän itsenäistyt?!
On muitakin vaihtoehtoja kun totaali mykkyys ja päivittäinen viestittely. Harmi, ettet osaa ajatella kuin kahta ääripään vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
En ole nähnyt yhtään viestiä, jossa suhtauduttaisiin negatiivisesti siihen, että äiti miettii lapsensa kuulumisia. Vain se on saanut kritiikkiä, että osa mameista ei osaa olla suurinpiirtein tuntiakaan erossa lapsestaan ilman soittoa tai viestiä. Äitiyteen kuuluu senkin tosiasian hyväksyminen, että lapsista pitää päästää irti ja heille pitää antaa myös tilaa elää sitä omaa elämää. On todella raskasta, jos äiti kuvainnollisesti roikkuu lahkeessa koko ajan. Huolissaan saa olla ja se kuuluu äitiyteen kroonisena, mutta silti pitää malttaa antaa tilaa hengittää ja levittää ne omat siivet, joilla lentää.
Mutta armeija ei ole oikea aika ja paikka ruveta vaatimaan lapseltaan itsenäistymisharjoituksia vaan antaa hänen täysillä keskittyä siihen juttuun ja kotiväki hoitaa kotiasiat, pesee ne armeijan sukat ja kalsarit kun niitä kotiin tuodaan, kyselee kuulumiset ja on ylpeä oman varusmiehensä menestyksestä. Sen itsenäistymisen ehtii täysin hyvin myöhemminkin.
No tuota juuri tarkoitin. Annetaan sen lapsen keskittyä siihen varusmiespalvelukseen eikä pommiteta jatkuvasti viesteillä. Sekin on sitä irti päästämistä. Armeija-aika on hyvää harjoitusta äideillekin sillä saralla.
Varusmiehellä ei ole kännykkää mukana jatkuvasti joten sinne on mahdoton pommitella viesteillä. Mutta mikä sen mukavampaa kuin lukea kotiväen terveiset kun pitkän päivän jälkeen kaatuu punkkaan? Sinäkö oikeasti kylmästi jätät oman lapsen kännykkäsi mykäksi, että siinähän itsenäistyt?!
Minusta oli mukavampaa lueskella tyttöystävän eroottissävytteisiä viestejä kuin äipylin "olethan kulta pessyt hampaat hyvin" tai "kävimme tänään isän kanssa Prismassa ja jauhenliha oli tarjouksessa"
M23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
res alik kirjoitti:
-90 Hiukkavaaran PIONK:ssa meni neljä viikkoa että päästiin ekan kerran sotkuun. Komppaniassa oli yksi lankapuhelin noin kolmellesadalle miehelle. Illalla oli ehkä tunti pari aikaa soittaa. En koskenut puhelimeen koko intin aikana. Kännyköitä ei oltu vielä keksitty.
Niin ne ajat muuttuu.
Ite kyllä jonotin puhelimeen, piti sitä my tyttöystävälle päästä soittamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika ollut jo puoli vuotta intissä. Kertaakaan en ole soittanut. Hän soittaa, kun on aikaa. Laitan WA viestin, jos on jotain asiaa joka ei voi odottaa siihen, kun itse soittaa.
Ettekö viestittele ollenkaan? Minä viestitän ihan joka päivä ja yleensä poika siihen vastaakin. Tänään viimeksi esim. autoverosta että maksoin hänen laskunsa ym. tavallista asiaa sekä sitten niitä iltasuukkojakin kun ikävä iskee :) Soiteltu ei ole kertaakaan.
Kuulostaa ihan kuin puhuisit poikaystävästäsi etkä lapsestasi.
Miksi ihmeessä maksaisin poikaystäväni autoveron?
Miksi ihmeessä maksaisit lapsesi autoveron?
Siellä armejassa ollaan ilman palkkaa, eli et pysty maksamaan autoveroa tai häävin ostaa pizzaa nälkääsi.
Wanhaan hywään aikaan varusmiehille mainostettiin masilainaa, jonka sai pankista armeijan käymistä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
En ole nähnyt yhtään viestiä, jossa suhtauduttaisiin negatiivisesti siihen, että äiti miettii lapsensa kuulumisia. Vain se on saanut kritiikkiä, että osa mameista ei osaa olla suurinpiirtein tuntiakaan erossa lapsestaan ilman soittoa tai viestiä. Äitiyteen kuuluu senkin tosiasian hyväksyminen, että lapsista pitää päästää irti ja heille pitää antaa myös tilaa elää sitä omaa elämää. On todella raskasta, jos äiti kuvainnollisesti roikkuu lahkeessa koko ajan. Huolissaan saa olla ja se kuuluu äitiyteen kroonisena, mutta silti pitää malttaa antaa tilaa hengittää ja levittää ne omat siivet, joilla lentää.
Mutta armeija ei ole oikea aika ja paikka ruveta vaatimaan lapseltaan itsenäistymisharjoituksia vaan antaa hänen täysillä keskittyä siihen juttuun ja kotiväki hoitaa kotiasiat, pesee ne armeijan sukat ja kalsarit kun niitä kotiin tuodaan, kyselee kuulumiset ja on ylpeä oman varusmiehensä menestyksestä. Sen itsenäistymisen ehtii täysin hyvin myöhemminkin.
No tuota juuri tarkoitin. Annetaan sen lapsen keskittyä siihen varusmiespalvelukseen eikä pommiteta jatkuvasti viesteillä. Sekin on sitä irti päästämistä. Armeija-aika on hyvää harjoitusta äideillekin sillä saralla.
Varusmiehellä ei ole kännykkää mukana jatkuvasti joten sinne on mahdoton pommitella viesteillä. Mutta mikä sen mukavampaa kuin lukea kotiväen terveiset kun pitkän päivän jälkeen kaatuu punkkaan? Sinäkö oikeasti kylmästi jätät oman lapsen kännykkäsi mykäksi, että siinähän itsenäistyt?!
On muitakin vaihtoehtoja kun totaali mykkyys ja päivittäinen viestittely. Harmi, ettet osaa ajatella kuin kahta ääripään vaihtoehtoa.
Toiset ne pääsee erilaisin eväin maailmalle kuin toiset.
Siellä meidänkin on ekaa päivää. Ei tulisi mieleenkään soitella. Kyllä sieltä sitten kuuluu kun on sen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 000 aloitti armeijan tänään. Nyt oikeastaan tajuan, kuinka hemmetin iso systeemi se onkaan. Itse en asiaa ajatellut aikoinaan. Ei ole mitään muistikuvaa siitä, miten olen soittanut ensimmäistä kertaa kotiin. Hämärä muistikuva kassun alakerran kolikkopuhelimista, joihin jonotettiin. Mielestäni soittelin tyttöystävälle. Mutta kyllä kotiinkin varmaan soittelin. Ihan hyvät välit vanhempien kanssa, joten todennäköisesti soitin heille. Ainakin jossain välissä...
Tänään lähti esikoinen. Viesti tuli iltapäivällä, että kasarmille oli päässyt. Sen jälkeen radiohiljaisuus.
Mammoille tiedoksi: Kyllä firma pitää huolen pojista/tytöistä. Siitä ei ole huolta. Mutta lähinnä mielen valtaa haikeus. Meidän pieni poika on jo niin iso.... aika menee niin nopeasti....
Res. Alik 1/86
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
En ole nähnyt yhtään viestiä, jossa suhtauduttaisiin negatiivisesti siihen, että äiti miettii lapsensa kuulumisia. Vain se on saanut kritiikkiä, että osa mameista ei osaa olla suurinpiirtein tuntiakaan erossa lapsestaan ilman soittoa tai viestiä. Äitiyteen kuuluu senkin tosiasian hyväksyminen, että lapsista pitää päästää irti ja heille pitää antaa myös tilaa elää sitä omaa elämää. On todella raskasta, jos äiti kuvainnollisesti roikkuu lahkeessa koko ajan. Huolissaan saa olla ja se kuuluu äitiyteen kroonisena, mutta silti pitää malttaa antaa tilaa hengittää ja levittää ne omat siivet, joilla lentää.
Mutta armeija ei ole oikea aika ja paikka ruveta vaatimaan lapseltaan itsenäistymisharjoituksia vaan antaa hänen täysillä keskittyä siihen juttuun ja kotiväki hoitaa kotiasiat, pesee ne armeijan sukat ja kalsarit kun niitä kotiin tuodaan, kyselee kuulumiset ja on ylpeä oman varusmiehensä menestyksestä. Sen itsenäistymisen ehtii täysin hyvin myöhemminkin.
No tuota juuri tarkoitin. Annetaan sen lapsen keskittyä siihen varusmiespalvelukseen eikä pommiteta jatkuvasti viesteillä. Sekin on sitä irti päästämistä. Armeija-aika on hyvää harjoitusta äideillekin sillä saralla.
Varusmiehellä ei ole kännykkää mukana jatkuvasti joten sinne on mahdoton pommitella viesteillä. Mutta mikä sen mukavampaa kuin lukea kotiväen terveiset kun pitkän päivän jälkeen kaatuu punkkaan? Sinäkö oikeasti kylmästi jätät oman lapsen kännykkäsi mykäksi, että siinähän itsenäistyt?!
On muitakin vaihtoehtoja kun totaali mykkyys ja päivittäinen viestittely. Harmi, ettet osaa ajatella kuin kahta ääripään vaihtoehtoa.
Toiset ne pääsee erilaisin eväin maailmalle kuin toiset.
Näin on. Itse olin siitä onnekas, että pääsin maailmalle niin hyvin eväin, ettei matkaan tarttunut läheisriippuvaista äitiä. Äiti osasi päästää irti ja antaa minun pärjätä itse. Silti tiedän, että tuli mitä vaan, äiti on tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin tarvittaisiin näköjään armeijan ohelle mammala, jonne poikiensa joka liikettä vahtineet mammat menisivät opettelemaan sitä kuuluisaa oman elämän hankkimista :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
En ole nähnyt yhtään viestiä, jossa suhtauduttaisiin negatiivisesti siihen, että äiti miettii lapsensa kuulumisia. Vain se on saanut kritiikkiä, että osa mameista ei osaa olla suurinpiirtein tuntiakaan erossa lapsestaan ilman soittoa tai viestiä. Äitiyteen kuuluu senkin tosiasian hyväksyminen, että lapsista pitää päästää irti ja heille pitää antaa myös tilaa elää sitä omaa elämää. On todella raskasta, jos äiti kuvainnollisesti roikkuu lahkeessa koko ajan. Huolissaan saa olla ja se kuuluu äitiyteen kroonisena, mutta silti pitää malttaa antaa tilaa hengittää ja levittää ne omat siivet, joilla lentää.
Mutta armeija ei ole oikea aika ja paikka ruveta vaatimaan lapseltaan itsenäistymisharjoituksia vaan antaa hänen täysillä keskittyä siihen juttuun ja kotiväki hoitaa kotiasiat, pesee ne armeijan sukat ja kalsarit kun niitä kotiin tuodaan, kyselee kuulumiset ja on ylpeä oman varusmiehensä menestyksestä. Sen itsenäistymisen ehtii täysin hyvin myöhemminkin.
No tuota juuri tarkoitin. Annetaan sen lapsen keskittyä siihen varusmiespalvelukseen eikä pommiteta jatkuvasti viesteillä. Sekin on sitä irti päästämistä. Armeija-aika on hyvää harjoitusta äideillekin sillä saralla.
Varusmiehellä ei ole kännykkää mukana jatkuvasti joten sinne on mahdoton pommitella viesteillä. Mutta mikä sen mukavampaa kuin lukea kotiväen terveiset kun pitkän päivän jälkeen kaatuu punkkaan? Sinäkö oikeasti kylmästi jätät oman lapsen kännykkäsi mykäksi, että siinähän itsenäistyt?!
On muitakin vaihtoehtoja kun totaali mykkyys ja päivittäinen viestittely. Harmi, ettet osaa ajatella kuin kahta ääripään vaihtoehtoa.
Toiset ne pääsee erilaisin eväin maailmalle kuin toiset.
Näin on. Itse olin siitä onnekas, että pääsin maailmalle niin hyvin eväin, ettei matkaan tarttunut läheisriippuvaista äitiä. Äiti osasi päästää irti ja antaa minun pärjätä itse. Silti tiedän, että tuli mitä vaan, äiti on tukena.
Miksi kehut täällä itseäsi kun ketjussa ei ollut kyse sinusta? Aika omahyväisen sinusta kasvatti äitisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitinkohan alle yhden käden sormilla laskien koko palvelusaikana, taisin saada peräti kaksi puhelua joista toinen ex-tyttöystävältä joka olisi halunnut kokeilla vielä kerran. Mielestäni oli vain kateellinen inttileskikaverilleen joka pääsi "valittaen kaipaamaan" koten toivotin mimmin tiehensä häiritsemästä "asiaa".
Tavallaan viihdyin intissä, vaikka 90% olikin aivan idioottia väkeä. Onneksi koksuna ollessa sai päättää aika lailla olemisistaan ja menemisistään, nakittaen muut koksut hoitamaan paskahommat ja itse ottaen parhaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"lapsi?" Intissä?
Lapsi se 60-vuotiaskin omalle äidilleen :)
Sua saavat jälkeläisesi selvästi hävetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
En ole nähnyt yhtään viestiä, jossa suhtauduttaisiin negatiivisesti siihen, että äiti miettii lapsensa kuulumisia. Vain se on saanut kritiikkiä, että osa mameista ei osaa olla suurinpiirtein tuntiakaan erossa lapsestaan ilman soittoa tai viestiä. Äitiyteen kuuluu senkin tosiasian hyväksyminen, että lapsista pitää päästää irti ja heille pitää antaa myös tilaa elää sitä omaa elämää. On todella raskasta, jos äiti kuvainnollisesti roikkuu lahkeessa koko ajan. Huolissaan saa olla ja se kuuluu äitiyteen kroonisena, mutta silti pitää malttaa antaa tilaa hengittää ja levittää ne omat siivet, joilla lentää.
Mutta armeija ei ole oikea aika ja paikka ruveta vaatimaan lapseltaan itsenäistymisharjoituksia vaan antaa hänen täysillä keskittyä siihen juttuun ja kotiväki hoitaa kotiasiat, pesee ne armeijan sukat ja kalsarit kun niitä kotiin tuodaan, kyselee kuulumiset ja on ylpeä oman varusmiehensä menestyksestä. Sen itsenäistymisen ehtii täysin hyvin myöhemminkin.
No tuota juuri tarkoitin. Annetaan sen lapsen keskittyä siihen varusmiespalvelukseen eikä pommiteta jatkuvasti viesteillä. Sekin on sitä irti päästämistä. Armeija-aika on hyvää harjoitusta äideillekin sillä saralla.
Varusmiehellä ei ole kännykkää mukana jatkuvasti joten sinne on mahdoton pommitella viesteillä. Mutta mikä sen mukavampaa kuin lukea kotiväen terveiset kun pitkän päivän jälkeen kaatuu punkkaan? Sinäkö oikeasti kylmästi jätät oman lapsen kännykkäsi mykäksi, että siinähän itsenäistyt?!
On muitakin vaihtoehtoja kun totaali mykkyys ja päivittäinen viestittely. Harmi, ettet osaa ajatella kuin kahta ääripään vaihtoehtoa.
Toiset ne pääsee erilaisin eväin maailmalle kuin toiset.
Näin on. Itse olin siitä onnekas, että pääsin maailmalle niin hyvin eväin, ettei matkaan tarttunut läheisriippuvaista äitiä. Äiti osasi päästää irti ja antaa minun pärjätä itse. Silti tiedän, että tuli mitä vaan, äiti on tukena.
Miksi kehut täällä itseäsi kun ketjussa ei ollut kyse sinusta? Aika omahyväisen sinusta kasvatti äitisi
Äitiäänhän tuo tuossa kehui. Tässä ketjussa puhutaan pääosin lasten itsenäistymisestä. Kyllä silloin voi kertoa myös omia kokemuksiaan. Jos pitäisi vain ap:n pojasta jauhaa, olisi hiljainen ketju, kun ei meistä kukaan häntä tunne. Erikoista, että jonkun hyvät lähtökohdat elämään herättävät sinussa noin suurta tarvetta hyökätä.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"lapsi?" Intissä?
Lapsi se 60-vuotiaskin omalle äidilleen :)
Sua saavat jälkeläisesi selvästi hävetä.
Teini-iässä nyt kaikki hävettää. Näin aikuisempana voi ihan rehdisti sanoa, että on oman äitinsä lapsi. Sehän on vain totuus.
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
En ole nähnyt yhtään viestiä, jossa suhtauduttaisiin negatiivisesti siihen, että äiti miettii lapsensa kuulumisia. Vain se on saanut kritiikkiä, että osa mameista ei osaa olla suurinpiirtein tuntiakaan erossa lapsestaan ilman soittoa tai viestiä. Äitiyteen kuuluu senkin tosiasian hyväksyminen, että lapsista pitää päästää irti ja heille pitää antaa myös tilaa elää sitä omaa elämää. On todella raskasta, jos äiti kuvainnollisesti roikkuu lahkeessa koko ajan. Huolissaan saa olla ja se kuuluu äitiyteen kroonisena, mutta silti pitää malttaa antaa tilaa hengittää ja levittää ne omat siivet, joilla lentää.
Mutta armeija ei ole oikea aika ja paikka ruveta vaatimaan lapseltaan itsenäistymisharjoituksia vaan antaa hänen täysillä keskittyä siihen juttuun ja kotiväki hoitaa kotiasiat, pesee ne armeijan sukat ja kalsarit kun niitä kotiin tuodaan, kyselee kuulumiset ja on ylpeä oman varusmiehensä menestyksestä. Sen itsenäistymisen ehtii täysin hyvin myöhemminkin.
No tuota juuri tarkoitin. Annetaan sen lapsen keskittyä siihen varusmiespalvelukseen eikä pommiteta jatkuvasti viesteillä. Sekin on sitä irti päästämistä. Armeija-aika on hyvää harjoitusta äideillekin sillä saralla.
Varusmiehellä ei ole kännykkää mukana jatkuvasti joten sinne on mahdoton pommitella viesteillä. Mutta mikä sen mukavampaa kuin lukea kotiväen terveiset kun pitkän päivän jälkeen kaatuu punkkaan? Sinäkö oikeasti kylmästi jätät oman lapsen kännykkäsi mykäksi, että siinähän itsenäistyt?!
On muitakin vaihtoehtoja kun totaali mykkyys ja päivittäinen viestittely. Harmi, ettet osaa ajatella kuin kahta ääripään vaihtoehtoa.
Toiset ne pääsee erilaisin eväin maailmalle kuin toiset.
Näin on. Itse olin siitä onnekas, että pääsin maailmalle niin hyvin eväin, ettei matkaan tarttunut läheisriippuvaista äitiä. Äiti osasi päästää irti ja antaa minun pärjätä itse. Silti tiedän, että tuli mitä vaan, äiti on tukena.
Miksi kehut täällä itseäsi kun ketjussa ei ollut kyse sinusta? Aika omahyväisen sinusta kasvatti äitisi
Äitiäänhän tuo tuossa kehui. Tässä ketjussa puhutaan pääosin lasten itsenäistymisestä. Kyllä silloin voi kertoa myös omia kokemuksiaan. Jos pitäisi vain ap:n pojasta jauhaa, olisi hiljainen ketju, kun ei meistä kukaan häntä tunne. Erikoista, että jonkun hyvät lähtökohdat elämään herättävät sinussa noin suurta tarvetta hyökätä.
t. eri
Omahyväisyys ei vaan ole koskaan tyylikästä. Mutta siitähän juuri olikin puhe, toiset paremmin eväin kuin toiset maailmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
En ole nähnyt yhtään viestiä, jossa suhtauduttaisiin negatiivisesti siihen, että äiti miettii lapsensa kuulumisia. Vain se on saanut kritiikkiä, että osa mameista ei osaa olla suurinpiirtein tuntiakaan erossa lapsestaan ilman soittoa tai viestiä. Äitiyteen kuuluu senkin tosiasian hyväksyminen, että lapsista pitää päästää irti ja heille pitää antaa myös tilaa elää sitä omaa elämää. On todella raskasta, jos äiti kuvainnollisesti roikkuu lahkeessa koko ajan. Huolissaan saa olla ja se kuuluu äitiyteen kroonisena, mutta silti pitää malttaa antaa tilaa hengittää ja levittää ne omat siivet, joilla lentää.
Mutta armeija ei ole oikea aika ja paikka ruveta vaatimaan lapseltaan itsenäistymisharjoituksia vaan antaa hänen täysillä keskittyä siihen juttuun ja kotiväki hoitaa kotiasiat, pesee ne armeijan sukat ja kalsarit kun niitä kotiin tuodaan, kyselee kuulumiset ja on ylpeä oman varusmiehensä menestyksestä. Sen itsenäistymisen ehtii täysin hyvin myöhemminkin.
No tuota juuri tarkoitin. Annetaan sen lapsen keskittyä siihen varusmiespalvelukseen eikä pommiteta jatkuvasti viesteillä. Sekin on sitä irti päästämistä. Armeija-aika on hyvää harjoitusta äideillekin sillä saralla.
Varusmiehellä ei ole kännykkää mukana jatkuvasti joten sinne on mahdoton pommitella viesteillä. Mutta mikä sen mukavampaa kuin lukea kotiväen terveiset kun pitkän päivän jälkeen kaatuu punkkaan? Sinäkö oikeasti kylmästi jätät oman lapsen kännykkäsi mykäksi, että siinähän itsenäistyt?!
On muitakin vaihtoehtoja kun totaali mykkyys ja päivittäinen viestittely. Harmi, ettet osaa ajatella kuin kahta ääripään vaihtoehtoa.
Toiset ne pääsee erilaisin eväin maailmalle kuin toiset.
Näin on. Itse olin siitä onnekas, että pääsin maailmalle niin hyvin eväin, ettei matkaan tarttunut läheisriippuvaista äitiä. Äiti osasi päästää irti ja antaa minun pärjätä itse. Silti tiedän, että tuli mitä vaan, äiti on tukena.
Miksi kehut täällä itseäsi kun ketjussa ei ollut kyse sinusta? Aika omahyväisen sinusta kasvatti äitisi
Äitiäänhän tuo tuossa kehui. Tässä ketjussa puhutaan pääosin lasten itsenäistymisestä. Kyllä silloin voi kertoa myös omia kokemuksiaan. Jos pitäisi vain ap:n pojasta jauhaa, olisi hiljainen ketju, kun ei meistä kukaan häntä tunne. Erikoista, että jonkun hyvät lähtökohdat elämään herättävät sinussa noin suurta tarvetta hyökätä.
t. eri
Omahyväisyys ei vaan ole koskaan tyylikästä. Mutta siitähän juuri olikin puhe, toiset paremmin eväin kuin toiset maailmalle.
Äidin kehuminen ei mielestäni ole omahyväisyyttä. Ikävää, jos sinuun kolahti joku kohta siinä, että sain hyvät eväät elämään. Kertonee lähinnä siitä, että sinä et saanut, mikä on tietysti kurja juttu.
Alue: Aihe vapaa
Varusmiehellä ei ole kännykkää mukana jatkuvasti joten sinne on mahdoton pommitella viesteillä. Mutta mikä sen mukavampaa kuin lukea kotiväen terveiset kun pitkän päivän jälkeen kaatuu punkkaan? Sinäkö oikeasti kylmästi jätät oman lapsen kännykkäsi mykäksi, että siinähän itsenäistyt?!