Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koska saa soittaa tänään inttiin menneelle lapselle?
Kommentit (80)
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika ollut jo puoli vuotta intissä. Kertaakaan en ole soittanut. Hän soittaa, kun on aikaa. Laitan WA viestin, jos on jotain asiaa joka ei voi odottaa siihen, kun itse soittaa.
Ettekö viestittele ollenkaan? Minä viestitän ihan joka päivä ja yleensä poika siihen vastaakin. Tänään viimeksi esim. autoverosta että maksoin hänen laskunsa ym. tavallista asiaa sekä sitten niitä iltasuukkojakin kun ikävä iskee :) Soiteltu ei ole kertaakaan.
Kuulostaa ihan kuin puhuisit poikaystävästäsi etkä lapsestasi.
Miksi ihmeessä maksaisin poikaystäväni autoveron?
Enpä tiedä. Mutta enemmän ihmettelen, miksi viestittelet aikuiselle pojallesi jatkuvasti ja vielä jotain pusipusi kullannuppu viestejä
Ei kannata ottaa elämää aina noin valtavan vakavasti vaan ihan rennolla huumorilla
No en kyllä näe mitään hauskaa siinä, että äiti on noin riippuvainen aikuisesta lapsestaan. Liikaa omaa kokemusta takertujaäidistä. Ei oikein naurata.
No ei ole takertumista vaan normaalia lapsen tukemista. Sinulla tässä on vinksahtanut näkökulma kuten sanoitkin. Hyvää jatkoa
Normaalia lapsen tukemista ei todellakaan ole pommittaa viesteillä päivittäin. Aikuinen lapsi tarvitsee omaa tilaa.
Jokainen vanhempi-lapsi-suhde on omanlainen. Aikamoinen asenne että pystyt noin asenteella kommentoimaan täysin sinulle tuntemattomien ihmisten asioita.
Ja tärkeintä varusmiehelle on että palvelus sujuu hyvin. Ja minulle varusmiehen äitinä että hänen palveluksensa ja elämänsäkin sujuu hyvin. Ehtii niitä itsenäistymisen askeleita ottaa myöhemminkin. Kukaan ei taatusti armeijassa ollessaan tule surulliseksi saadessaan kuulla kotiväen maksaneen ison laskunsa.
Ongelma ei nyt ollutkaan se laskun maksu....
Miksi luulet että sun mielipiteellä on merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
Mitäpä palsta mammoilta muuta voi odottaa kun rupeaa miettimään millaista käytöstä täällä muutenkin usein on. Kiva juttu että sait viestin ja varmasti saat niitä vielä monia :) Toivottavasti lomatkin koittavat pian.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
En ole nähnyt yhtään viestiä, jossa suhtauduttaisiin negatiivisesti siihen, että äiti miettii lapsensa kuulumisia. Vain se on saanut kritiikkiä, että osa mameista ei osaa olla suurinpiirtein tuntiakaan erossa lapsestaan ilman soittoa tai viestiä. Äitiyteen kuuluu senkin tosiasian hyväksyminen, että lapsista pitää päästää irti ja heille pitää antaa myös tilaa elää sitä omaa elämää. On todella raskasta, jos äiti kuvainnollisesti roikkuu lahkeessa koko ajan. Huolissaan saa olla ja se kuuluu äitiyteen kroonisena, mutta silti pitää malttaa antaa tilaa hengittää ja levittää ne omat siivet, joilla lentää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika ollut jo puoli vuotta intissä. Kertaakaan en ole soittanut. Hän soittaa, kun on aikaa. Laitan WA viestin, jos on jotain asiaa joka ei voi odottaa siihen, kun itse soittaa.
Ettekö viestittele ollenkaan? Minä viestitän ihan joka päivä ja yleensä poika siihen vastaakin. Tänään viimeksi esim. autoverosta että maksoin hänen laskunsa ym. tavallista asiaa sekä sitten niitä iltasuukkojakin kun ikävä iskee :) Soiteltu ei ole kertaakaan.
Kuulostaa ihan kuin puhuisit poikaystävästäsi etkä lapsestasi.
Miksi ihmeessä maksaisin poikaystäväni autoveron?
Enpä tiedä. Mutta enemmän ihmettelen, miksi viestittelet aikuiselle pojallesi jatkuvasti ja vielä jotain pusipusi kullannuppu viestejä
Ei kannata ottaa elämää aina noin valtavan vakavasti vaan ihan rennolla huumorilla
No en kyllä näe mitään hauskaa siinä, että äiti on noin riippuvainen aikuisesta lapsestaan. Liikaa omaa kokemusta takertujaäidistä. Ei oikein naurata.
No ei ole takertumista vaan normaalia lapsen tukemista. Sinulla tässä on vinksahtanut näkökulma kuten sanoitkin. Hyvää jatkoa
Normaalia lapsen tukemista ei todellakaan ole pommittaa viesteillä päivittäin. Aikuinen lapsi tarvitsee omaa tilaa.
Jokainen vanhempi-lapsi-suhde on omanlainen. Aikamoinen asenne että pystyt noin asenteella kommentoimaan täysin sinulle tuntemattomien ihmisten asioita.
Ja tärkeintä varusmiehelle on että palvelus sujuu hyvin. Ja minulle varusmiehen äitinä että hänen palveluksensa ja elämänsäkin sujuu hyvin. Ehtii niitä itsenäistymisen askeleita ottaa myöhemminkin. Kukaan ei taatusti armeijassa ollessaan tule surulliseksi saadessaan kuulla kotiväen maksaneen ison laskunsa.
Ongelma ei nyt ollutkaan se laskun maksu....
Miksi luulet että sun mielipiteellä on merkitystä?
Eli ymmärsit pointin. Hyvä juttu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
En ole nähnyt yhtään viestiä, jossa suhtauduttaisiin negatiivisesti siihen, että äiti miettii lapsensa kuulumisia. Vain se on saanut kritiikkiä, että osa mameista ei osaa olla suurinpiirtein tuntiakaan erossa lapsestaan ilman soittoa tai viestiä. Äitiyteen kuuluu senkin tosiasian hyväksyminen, että lapsista pitää päästää irti ja heille pitää antaa myös tilaa elää sitä omaa elämää. On todella raskasta, jos äiti kuvainnollisesti roikkuu lahkeessa koko ajan. Huolissaan saa olla ja se kuuluu äitiyteen kroonisena, mutta silti pitää malttaa antaa tilaa hengittää ja levittää ne omat siivet, joilla lentää.
Mutta armeija ei ole oikea aika ja paikka ruveta vaatimaan lapseltaan itsenäistymisharjoituksia vaan antaa hänen täysillä keskittyä siihen juttuun ja kotiväki hoitaa kotiasiat, pesee ne armeijan sukat ja kalsarit kun niitä kotiin tuodaan, kyselee kuulumiset ja on ylpeä oman varusmiehensä menestyksestä. Sen itsenäistymisen ehtii täysin hyvin myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
Mitäpä palsta mammoilta muuta voi odottaa kun rupeaa miettimään millaista käytöstä täällä muutenkin usein on. Kiva juttu että sait viestin ja varmasti saat niitä vielä monia :) Toivottavasti lomatkin koittavat pian.
No niinpä. Taitavat olla neljä viikkoa kiinni ja sitten ekat lomat, mutta omaan kotiahan tuo menee eikä enää äipän helmoihin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armeija kouluttaa. Armeija kasvattaa. 6kk päästä kotiutuu särmiä tekijöitä, joista nohevimmilla korpin natsat.
m39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika ollut jo puoli vuotta intissä. Kertaakaan en ole soittanut. Hän soittaa, kun on aikaa. Laitan WA viestin, jos on jotain asiaa joka ei voi odottaa siihen, kun itse soittaa.
Ettekö viestittele ollenkaan? Minä viestitän ihan joka päivä ja yleensä poika siihen vastaakin. Tänään viimeksi esim. autoverosta että maksoin hänen laskunsa ym. tavallista asiaa sekä sitten niitä iltasuukkojakin kun ikävä iskee :) Soiteltu ei ole kertaakaan.
Kuulostaa ihan kuin puhuisit poikaystävästäsi etkä lapsestasi.
Miksi ihmeessä maksaisin poikaystäväni autoveron?
Enpä tiedä. Mutta enemmän ihmettelen, miksi viestittelet aikuiselle pojallesi jatkuvasti ja vielä jotain pusipusi kullannuppu viestejä
Ei kannata ottaa elämää aina noin valtavan vakavasti vaan ihan rennolla huumorilla
No en kyllä näe mitään hauskaa siinä, että äiti on noin riippuvainen aikuisesta lapsestaan. Liikaa omaa kokemusta takertujaäidistä. Ei oikein naurata.
No ei ole takertumista vaan normaalia lapsen tukemista. Sinulla tässä on vinksahtanut näkökulma kuten sanoitkin. Hyvää jatkoa
Normaalia lapsen tukemista ei todellakaan ole pommittaa viesteillä päivittäin. Aikuinen lapsi tarvitsee omaa tilaa.
Jokainen vanhempi-lapsi-suhde on omanlainen. Aikamoinen asenne että pystyt noin asenteella kommentoimaan täysin sinulle tuntemattomien ihmisten asioita.
Ja tärkeintä varusmiehelle on että palvelus sujuu hyvin. Ja minulle varusmiehen äitinä että hänen palveluksensa ja elämänsäkin sujuu hyvin. Ehtii niitä itsenäistymisen askeleita ottaa myöhemminkin. Kukaan ei taatusti armeijassa ollessaan tule surulliseksi saadessaan kuulla kotiväen maksaneen ison laskunsa.
Ongelma ei nyt ollutkaan se laskun maksu....
Miksi luulet että sun mielipiteellä on merkitystä?
Eli ymmärsit pointin. Hyvä juttu :)
En vaan jaksa vänkätä sun kanssa koska mikään mikä sanot ei vaikuta mun väleihin oman varusmieheni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jeesus näitä aikuisten miesten höösääjähanipupupusipusimammoja.
"Oih, MINUN LAPSENI on AINA LAPSI, jotta MINÄ saan olla aina ja iänkaikkisesti se, josta se LAPSI on riippuvainen ja jonka tissiä se on imenyt!"
Voi oksetus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sieltä ei todellakaan soitella ensimmäisenä iltana äidille, ellei halua jotain mammanpojan leimaa.
Reservin upseeri
Meidän poika soitti ensimmäisenä iltana kotiin ja ihan säikähdin, kun näin että poika soittaa. Ei nimittäin koskaan soittanut, aina laittoi viestin, jos oli asiaa. Kysyin, että mikä hätänä? Poika vastasi, että kaikkien käskettiin soittaa kotiin, koska äidit siellä kotona hätäilevät, että miten se meidän lapsi siellä armeijassa pärjää :) Se olikin sitten ainut kerta, kun intistä kotiin soitti.
Ekana päivänä otetaan vielä käskyt liian vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
En ole nähnyt yhtään viestiä, jossa suhtauduttaisiin negatiivisesti siihen, että äiti miettii lapsensa kuulumisia. Vain se on saanut kritiikkiä, että osa mameista ei osaa olla suurinpiirtein tuntiakaan erossa lapsestaan ilman soittoa tai viestiä. Äitiyteen kuuluu senkin tosiasian hyväksyminen, että lapsista pitää päästää irti ja heille pitää antaa myös tilaa elää sitä omaa elämää. On todella raskasta, jos äiti kuvainnollisesti roikkuu lahkeessa koko ajan. Huolissaan saa olla ja se kuuluu äitiyteen kroonisena, mutta silti pitää malttaa antaa tilaa hengittää ja levittää ne omat siivet, joilla lentää.
Mutta armeija ei ole oikea aika ja paikka ruveta vaatimaan lapseltaan itsenäistymisharjoituksia vaan antaa hänen täysillä keskittyä siihen juttuun ja kotiväki hoitaa kotiasiat, pesee ne armeijan sukat ja kalsarit kun niitä kotiin tuodaan, kyselee kuulumiset ja on ylpeä oman varusmiehensä menestyksestä. Sen itsenäistymisen ehtii täysin hyvin myöhemminkin.
No tuota juuri tarkoitin. Annetaan sen lapsen keskittyä siihen varusmiespalvelukseen eikä pommiteta jatkuvasti viesteillä. Sekin on sitä irti päästämistä. Armeija-aika on hyvää harjoitusta äideillekin sillä saralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
Mitäpä palsta mammoilta muuta voi odottaa kun rupeaa miettimään millaista käytöstä täällä muutenkin usein on. Kiva juttu että sait viestin ja varmasti saat niitä vielä monia :) Toivottavasti lomatkin koittavat pian.
No niinpä. Taitavat olla neljä viikkoa kiinni ja sitten ekat lomat, mutta omaan kotiahan tuo menee eikä enää äipän helmoihin.
Ap
Onpa pitkä kiinniolo heti alkuun. Meillä on ollut jotain 2-3 viikkoa kerrallaan useimmiten ja vain toukokuussa taisi olla tuo kuukauden pätkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika ollut jo puoli vuotta intissä. Kertaakaan en ole soittanut. Hän soittaa, kun on aikaa. Laitan WA viestin, jos on jotain asiaa joka ei voi odottaa siihen, kun itse soittaa.
Ettekö viestittele ollenkaan? Minä viestitän ihan joka päivä ja yleensä poika siihen vastaakin. Tänään viimeksi esim. autoverosta että maksoin hänen laskunsa ym. tavallista asiaa sekä sitten niitä iltasuukkojakin kun ikävä iskee :) Soiteltu ei ole kertaakaan.
Kuulostaa ihan kuin puhuisit poikaystävästäsi etkä lapsestasi.
Miksi ihmeessä maksaisin poikaystäväni autoveron?
Enpä tiedä. Mutta enemmän ihmettelen, miksi viestittelet aikuiselle pojallesi jatkuvasti ja vielä jotain pusipusi kullannuppu viestejä
Ei kannata ottaa elämää aina noin valtavan vakavasti vaan ihan rennolla huumorilla
No en kyllä näe mitään hauskaa siinä, että äiti on noin riippuvainen aikuisesta lapsestaan. Liikaa omaa kokemusta takertujaäidistä. Ei oikein naurata.
No ei ole takertumista vaan normaalia lapsen tukemista. Sinulla tässä on vinksahtanut näkökulma kuten sanoitkin. Hyvää jatkoa
Normaalia lapsen tukemista ei todellakaan ole pommittaa viesteillä päivittäin. Aikuinen lapsi tarvitsee omaa tilaa.
Jokainen vanhempi-lapsi-suhde on omanlainen. Aikamoinen asenne että pystyt noin asenteella kommentoimaan täysin sinulle tuntemattomien ihmisten asioita.
Ja tärkeintä varusmiehelle on että palvelus sujuu hyvin. Ja minulle varusmiehen äitinä että hänen palveluksensa ja elämänsäkin sujuu hyvin. Ehtii niitä itsenäistymisen askeleita ottaa myöhemminkin. Kukaan ei taatusti armeijassa ollessaan tule surulliseksi saadessaan kuulla kotiväen maksaneen ison laskunsa.
Ongelma ei nyt ollutkaan se laskun maksu....
Miksi luulet että sun mielipiteellä on merkitystä?
Eli ymmärsit pointin. Hyvä juttu :)
En vaan jaksa vänkätä sun kanssa koska mikään mikä sanot ei vaikuta mun väleihin oman varusmieheni kanssa.
Tuo jos mikä kuulostaa ihan muulta kuin äidin ja pojan terveeltä suhteelta. Mutta mikäpä siinä, jos teillä toimii...
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus näitä aikuisten miesten höösääjähanipupupusipusimammoja.
"Oih, MINUN LAPSENI on AINA LAPSI, jotta MINÄ saan olla aina ja iänkaikkisesti se, josta se LAPSI on riippuvainen ja jonka tissiä se on imenyt!"
Voi oksetus.
Sua pitäisi halata joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
En ole nähnyt yhtään viestiä, jossa suhtauduttaisiin negatiivisesti siihen, että äiti miettii lapsensa kuulumisia. Vain se on saanut kritiikkiä, että osa mameista ei osaa olla suurinpiirtein tuntiakaan erossa lapsestaan ilman soittoa tai viestiä. Äitiyteen kuuluu senkin tosiasian hyväksyminen, että lapsista pitää päästää irti ja heille pitää antaa myös tilaa elää sitä omaa elämää. On todella raskasta, jos äiti kuvainnollisesti roikkuu lahkeessa koko ajan. Huolissaan saa olla ja se kuuluu äitiyteen kroonisena, mutta silti pitää malttaa antaa tilaa hengittää ja levittää ne omat siivet, joilla lentää.
Mutta armeija ei ole oikea aika ja paikka ruveta vaatimaan lapseltaan itsenäistymisharjoituksia vaan antaa hänen täysillä keskittyä siihen juttuun ja kotiväki hoitaa kotiasiat, pesee ne armeijan sukat ja kalsarit kun niitä kotiin tuodaan, kyselee kuulumiset ja on ylpeä oman varusmiehensä menestyksestä. Sen itsenäistymisen ehtii täysin hyvin myöhemminkin.
Kyllä puolustusvoimat hoitaa ne sukkien ja kalsareiden pesut.
Soita milloin tykkäät.. vai tarviiko sun kysyä siihen lupa omalta äidiltäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
En ole nähnyt yhtään viestiä, jossa suhtauduttaisiin negatiivisesti siihen, että äiti miettii lapsensa kuulumisia. Vain se on saanut kritiikkiä, että osa mameista ei osaa olla suurinpiirtein tuntiakaan erossa lapsestaan ilman soittoa tai viestiä. Äitiyteen kuuluu senkin tosiasian hyväksyminen, että lapsista pitää päästää irti ja heille pitää antaa myös tilaa elää sitä omaa elämää. On todella raskasta, jos äiti kuvainnollisesti roikkuu lahkeessa koko ajan. Huolissaan saa olla ja se kuuluu äitiyteen kroonisena, mutta silti pitää malttaa antaa tilaa hengittää ja levittää ne omat siivet, joilla lentää.
Mutta armeija ei ole oikea aika ja paikka ruveta vaatimaan lapseltaan itsenäistymisharjoituksia vaan antaa hänen täysillä keskittyä siihen juttuun ja kotiväki hoitaa kotiasiat, pesee ne armeijan sukat ja kalsarit kun niitä kotiin tuodaan, kyselee kuulumiset ja on ylpeä oman varusmiehensä menestyksestä. Sen itsenäistymisen ehtii täysin hyvin myöhemminkin.
Armeija nimenomaan on sekä pojille että kotiväelle se paikka harjoitella itsenäistymistä. Kun ei siellä ole enää mami joka ilta peittelemässä, vaan pitää pärjätä omillaan. Ja mamin pitää pärjätä ilman sitä lasta eikä kokoajan paapoa viesteillä. Ei sitä turhaan sanota, että armeijasta pojista kasvaa miehiä. Nykisin ei tosin ihan siinä mielessä kuin ennen, kun palveluskin on paljon kevyempää. Kun on armeijassa saanut harjoitusta itsenäisyyteen on sitten hyvä lähteä omilleen esim. opiskelujen perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän kylmiä ihmisiä täällä.
Kyllä mä ainakin mietin, että miten mun lapseni (kyllä lapseni, vaikka olisi 50v niin oma lapseni hän aina on) siellä pärjää. Ja kuulemma hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut, sain viestin.
Hirveän nega suhtautuminen jos äiti on lapsestaan huolissaan. Luulisi olevan päinvastoin.Ap
En ole nähnyt yhtään viestiä, jossa suhtauduttaisiin negatiivisesti siihen, että äiti miettii lapsensa kuulumisia. Vain se on saanut kritiikkiä, että osa mameista ei osaa olla suurinpiirtein tuntiakaan erossa lapsestaan ilman soittoa tai viestiä. Äitiyteen kuuluu senkin tosiasian hyväksyminen, että lapsista pitää päästää irti ja heille pitää antaa myös tilaa elää sitä omaa elämää. On todella raskasta, jos äiti kuvainnollisesti roikkuu lahkeessa koko ajan. Huolissaan saa olla ja se kuuluu äitiyteen kroonisena, mutta silti pitää malttaa antaa tilaa hengittää ja levittää ne omat siivet, joilla lentää.
Mutta armeija ei ole oikea aika ja paikka ruveta vaatimaan lapseltaan itsenäistymisharjoituksia vaan antaa hänen täysillä keskittyä siihen juttuun ja kotiväki hoitaa kotiasiat, pesee ne armeijan sukat ja kalsarit kun niitä kotiin tuodaan, kyselee kuulumiset ja on ylpeä oman varusmiehensä menestyksestä. Sen itsenäistymisen ehtii täysin hyvin myöhemminkin.
Kyllä puolustusvoimat hoitaa ne sukkien ja kalsareiden pesut.
No eipä hoidakaan jos menee varusteitten vaihtopäivä ohi esim. metsäleirin takia
Alue: Aihe vapaa
Ongelma ei nyt ollutkaan se laskun maksu....