Lue keskustelun säännöt.
Raha vai "rakkaus" ? Opiskeluasiaa
09.07.2014 |
Apua. Olen henkisesti ihan eksyksissä. Kyseessä on opiskelu, en osaa päättää mitä tekisin.
Aloitin vuosi sitten insinööriopinnot ammattikorkeassa. Syksy meni ihan mukavasti, mutta totesin että ala ei taida olla minua varten. Tuskastun pikkutarkasta pipertämisestä ja fyysikan ja muiden matemaattisten aineiden pänttäys tuntuu pakkopullalta. Osaan, mutta motivaatiota ei ole.
Hain keväällä luovemmille aloille, mutta en pärjännyt pääsykokeissa tarpeeksi hyvin ja päädyin varasijalle.
Nyt mieti pitäisikö minun jatkaa vuosi lisää insinööriopintoja vai onko se vain opintotukien ja ajan hukkaa.
Toinen asia mitä pohdin on tulevaisuuteni ylipäätään. Minulla on "lukupäätä" ja taitoja hankkia itselleni hyväpalkkainen ammatti, mutta kun en ole oikein kiinnostunut mistään sellaisesta ! Intohimoni ja rakkauteni kohde löytyy luovilta aloilta, mutta pelkään jos en työllistykään valmistuttuani (jos ja kun kouluun pääsen.) Tuntuu että pitäisi opiskella joku "kunnollinen ja varma" amatti mikä toisi leivän pöytään, mutta syvällä sisimmässänk olisin onneton ja kaipaisin sitä unelma-alaani.
Niin että raha vai "rakkaus" ? Vastauksen tähän taidan kyllä jo tietää, mutta on heikko hetki ja kaipaisin elämänkoulua pidempään käyneiden näkemyksiä. Miten teille on käynyt elämässä ? Onko unelma ja/vai hyvä palkkainen työ plakkarissa vai ei kumpaakaan ? Kiitos asiallisista vastauksista.
Kommentit (23)
Vaatiiko sinne toisen alan pääsykokeisiin valmistautuminen paljon aikaa ja keskittymistä? Uskotko että pääsisit haluamaasi kouluun jos saisit valmistautua kokeisiin rauhassa?
Olin itse viime syksynä vähän vastaavassa tilanteessa, inssiopintoja pari vuotta takana ja motivaatio ihan nollassa. Samalla oli kova palo ja innostus täysin toista alaa kohtaan. Päädyin sitten ilmoittautumaan poissaolevaksi ja keskityin koko vuoden pääsykokeisiin lukemiseen. Jos ei olisi opiskelupaikkaa napsahtanut niin olisin palannut inssiopintoihin ja luultavasti hammasta purren suorittanut tutkinnon loppuun.
Varasuunnitelmaa vanhaan opiskelupaikkaan ei kuitenkaan tarvinnut toteuttaa, pääsen aloittamaan syksyllä opinnot oman "rakkauteni" parissa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele ensin vaikka hampaat irvessä se rahakas, TYÖLLISTÄVÄ ammatti. Luovia asioita voi harrastaa opiskelujen ohessa. Sitten kun olet "varmistanut" työllistymisesi, opiskele rakkausammatti.
Itse tein tämän toisin päin, pettymys oli kova kun unelma-ammatti ei kahden vuoden ankaran työnhaunkaan jälkeen työllistänyt kuin satunnaisesti. Raha ei tuo onnea, mutta työttömyys tuo useimmille masennuksen, joten lähdin opiskelemaan työllistävää ammattia. Suosittelen sinulle erittäin lämpimästi, että hanki ensin se "kunnon" ammatti! Töiden ohessa voi sitten opiskella sitä mitä oikeasti haluaa :) Paras tilannehan on, jos tämä "kunnon" ammatti on sellainen, että töitä voi tehdä pätkissä. Tienauspätkiä ja luovan alan pätkiä voi aivan hyvin tehdä vuorotellen :)
Tsemppiä! :)
Lisää keskustelua ! Hienoa ! Nyt täytyy tarkentaa että kyse ollut taiteen opiskelusta, vaan luovasta alasta. (No taidehan on kyllä luovaa.) Ammatti olisi luovuutta vaativa, mutta ei mikään taiteilija-ala missä eletään apurahoilla.
Mutta lahjoja kyllä löytyy. Minulla on taipumusta hirveään jännittämiseen, mikä vaikuttaa suoritukseen. Koska pääsin varasijalle, uskon että vielä huolellisemmalla harjoittelulla ja työllä pääsisin ensi keväänä haluamaani paikkaan.
Minulla on hyvinkin realistinen käsitys haastavasta unelma-alastani ja siksi ehkä vähän emminkin nyt. Lähteäkö täysillä jahtaamaan unelmaansa vai kutoako alleen turvaverkko ja tavallaan hukata siihen vuosia. Olen kärsimätön ja toivoisin voivani toteuttaa tulevaisuuttani jo nyt.
Pelkään että menen takaisin inssiopintojen pariini ja huomaan ensi keväänä että tämä ri todellakaan ollut juttuni. Myös se että jos en mene, kadunko sitä myöhemmin ? Ärsyttävää epätietoisuutta, eikä tämä edes ole mitenkään kauhean vakava juttu. Teen siitä vain itselleni sellaisen. Olispa kristallipallo ap