Lue keskustelun säännöt.
Olenko aivan kauhea, sekä huono äiti jos...
08.07.2014 |
..lähden kaverini luokse toiseen kaupunkiin junalla yöksi ja naukkaisimme muutaman juoman terassilla. Tyttöni on nyt 6kk ikäinen. Imetys loppunut kokonaan n. 2kk sitten. Tähän asti olen ollut vauvassa kiinni 24/7 melkeimpä, sillä mieheni tekee reissutöitä ja on vain viikonloput kotona, jolloin hoitaa vauvaa jos käyn vaikkapa kaupassa tai saunassa yksinään. Minkään näköistä lastenhoitoapua meillä ei ole.
Sitten n. 1kk sitten kävin ystäväni kanssa tuurissa ja olimme siellä koko päivän, koska ajomatka oli niin pitkä. En tiedä johtuiko hormooneista vai mistä, mutta minulla iski kamala ikävä vauvaan siellä :( tunsin olevani kamalan huono äiti kun olin kehdannut isälle jättää vauvan. Kun pääsimme illalla kotiin, vauva nukkui jo. Purskahdin itkuun kotona kun tunsin itseni niin huonoksi äidiksi. Mies yritti lohduttaa, että saa mullakin olla omaa aikaa ja hän kyllä osaa vauvaa yhtälailla hoitaa.
Todella paljon polttelis lähtee, mutta emmin, koska jos taas iskee kamala ikävä vauvaan ja ilta menisi sen takia pilalle.
Ja kyseistä kaveria en ole nähnyt kosteissa merkeissä vuoteen, ennen vietimme paljonkin aikaa yhdessä.
Mitä mieltä olette ylipäänsä siitä että äiti käy baarissa?
Kommentit (26)
Niin. Tässä juuri pähkäilenkin, miten vauva kokee/kestää eron minusta ja miten minä vauvasta.. Vaikka miten tekisikin mieli lähteä, epäröin todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulehan. Jotkut viettää pienestä pitäen mummolassa viikkojakin, kesällä varsinkin! Varsinkin 80-luvulla oli hyvin yleistä olla mummolassa useita viikkoja ja vauvana ihan vielä! Ja ei ole mitään traumoja jäänyt. Tää on kato tätä nykyaikaa tällänen p*ska hössötys :) Lasua tehdään pienestäkin asiasta ja neuvolassa syynätään kaikki perinpohjin, ja äiti ei saisi poistua kotoa ennenkun lapsi on maagiset 18.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 00:27"]
Kuulehan. Jotkut viettää pienestä pitäen mummolassa viikkojakin, kesällä varsinkin! Varsinkin 80-luvulla oli hyvin yleistä olla mummolassa useita viikkoja ja vauvana ihan vielä! Ja ei ole mitään traumoja jäänyt. Tää on kato tätä nykyaikaa tällänen p*ska hössötys :) Lasua tehdään pienestäkin asiasta ja neuvolassa syynätään kaikki perinpohjin, ja äiti ei saisi poistua kotoa ennenkun lapsi on maagiset 18.
[/quote]
Tuo 80-luku ei kyllä pidä paikkaansa, ainakaan yleisesti, äitiyslomat oli silloin jo yhtä pitkiä kuin nytkin.
Mutta mielipiteeni kysymykseesi on, toivotaan että raskaus/imetyshormonit on jo vähän haihtuneet, muuten vauva ja iskä pärjäävät, sinä et.
"Tietenkin olen ollut omissa menoissani muutamia tunteja, mutta vuorokauden verran vasta kun lapset olivat vuoden. Mutta suurin osa äideistä vaikuttaa jättävän lapset yöhoitoon jo aiemmin, eivätkä koe siitä olevan mitään ongelmia."
Eihän yöhoito tarkoita välttämättä vuorokauden poissaoloa? Jos lähtee esimerkiksi päivällä klo 17-18 aikaan ja tulee seuraavana aamuna klo 9-11 (tai lähtee esim 15-16 aikaan ja tulee yöllä kotiin ollen aamulla ns peliasemissa) niin aika on loppujenlopuksi aika lyhyt erityisesti jos hoitajana on ollut vauvan oma isä (joka oletettavasti on yhtä tuttu ja läheinen ja turvallinen!) ja tuosta ajasta on kuitenkin nukuttu iso osa.
Me ollaan sovittu, että myös isä on alusta asti vauvan kanssa kaksin. Alkuun tottakai aika lyhyitä aikoja imetyksen vuoksi, mutta kuitenkin. Vaikka se minusta olisi kuinka vaikeaa olla pois niin silti minulla on motivaattorina se toive, että omaa aikaa ottamalla osaisin samalla antaa kylliksi tilaa myös isän ja vauvan välisen suhteen kehitykselle.
Tilanteesta ja vauvasta riippuu toki se, että missä vaiheessa raaskin olla koko yön pois. Mutta jos käytännön esteitä ei ole niin ehkä se voisi olla myös isän ja vauvan kannalta kiva juttu saada "omaa aikaa" ihan kaksin :)
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 00:36"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 00:27"]
Kuulehan. Jotkut viettää pienestä pitäen mummolassa viikkojakin, kesällä varsinkin! Varsinkin 80-luvulla oli hyvin yleistä olla mummolassa useita viikkoja ja vauvana ihan vielä! Ja ei ole mitään traumoja jäänyt. Tää on kato tätä nykyaikaa tällänen p*ska hössötys :) Lasua tehdään pienestäkin asiasta ja neuvolassa syynätään kaikki perinpohjin, ja äiti ei saisi poistua kotoa ennenkun lapsi on maagiset 18.
[/quote]
Tuo 80-luku ei kyllä pidä paikkaansa, ainakaan yleisesti, äitiyslomat oli silloin jo yhtä pitkiä kuin nytkin.
Mutta mielipiteeni kysymykseesi on, toivotaan että raskaus/imetyshormonit on jo vähän haihtuneet, muuten vauva ja iskä pärjäävät, sinä et.
[/quote]
Niin. En tiedä mistä johtuu, mutta itselläni ainakin se käsitys että nimenomaan joskus 80-luvulla lapset olivat paljon mummoloissa. Varsinkin jos oli maaseutua. Sekä minun äidin, ja isän puolen suvuista paljon tälläisiä tapauksia ja ystäväni siskokin kuulemma ollut kesäisin paljon mummolassa pienestä asti.
- 17
Mun mies osaa hoitaa lapsia aivan yhtä hyvin kuin minä, ja on ollut hoitovapaalla molemmista pitkään. Mutta mä en ole sen takia ollut yötä erossa alle 1-vuotiaasta, kun minä olen kuitenkin se, joka on siinä vaiheessa ollut jatkuvasti kotona vauvan kanssa ja mies on käynyt töissä ja ollut vauvan kanssa vain muutaman tunnin joka päivä. Siksi uskon, että vauva tarvitsee minua jatkuvasti lähelleen pystyäkseen pitämään yllä perusturvallisuuden kokemusta. Kyse ei siis ole missään nimessä miehen hoitotaidoista, vaan siitä, että ensisijaisen hoitajan jatkuva läheisyys on minun käsitykseni mukaan vauvalle elintärkeä.
Tietenkin olen ollut omissa menoissani muutamia tunteja, mutta vuorokauden verran vasta kun lapset olivat vuoden. Mutta suurin osa äideistä vaikuttaa jättävän lapset yöhoitoon jo aiemmin, eivätkä koe siitä olevan mitään ongelmia. Ja vaikka itse olen tehnyt toisin, niin minun on vaikea uskoa, että vauvasi saisi tuosta mitään traumoja.