Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, vai onko mulla joku "kaksoispersoonallisuus"?
08.07.2014 |
Siis, ei mulla sentäs mitään varsinaista jakautunutta persoonallisuutta tms. ole, en muutu silmänräpäyksessä toiseksi ihmiseksi joka ei muista mitä se toinen teki/sanoi tms. (heheh :D )
mutta, olen alkanut miettiä, onko ihan normaalia että mussa on ikäänkuin kaksi eri puolta, kaksi erilaisesta elämäntavasta ja eri arvoista välittävää puolta? Joskus ajattelin, että ehkä vain haen vielä itseäni, mutta kun edelleenkin vielä miltei 35-vuotiaana nämä "puolet" vaihtelevat, olen ryhtynyt miettimään että onko tämä sittenkin vain osa minua, onko tällaista muilla, ja vakiintuuko näistä puolista koskaan jompi kumpi, vai jatkuuko näiden vaihtelu lopun elämääni?
Eli siis, toisinaan tunnen itseni ihmiseksi, joka haluaa elää menevää elämää täysillä. Tämä puoli on pinnallisempi (ulkonäkö tärkeää, tämän puolen vallitessa laihdutan, hankin uusia vaatteita, meikkaan enemmän, käyn kampaajalla jne) ja olen myös kevytmielisempi (flirttaan, haaveilen sivusuhteista), ja toisaalta myös muuten irrottelevampi ja hauskempi ja esim. kodinhoito jää aika retuperälle (teen kyllä pakolliset mutten todellakaan jaksa keskittyä siihen että koti olisi kovin siisti, ja jos pitää valita, lähdenkö jonnekin harrastamaan tai ystävien kanssa tai viihteelle vai jäänkö kotiin tekemään kotitöitä, valitsen ehdottomasti ulosmenon). Tällöin muutenkin siis olen itsekkäämpi ja nautiskelen eri asioista ja olen ja haaveilen olevani menevä ja "riehakas" ja nuorekas jne. Haaveilen matkoista ja reppureissuista ja festareista jne. Ruoanlaitto tms. ei kiinnosta yhtään, lapseni vien rennosti vaikka mäkkäriin tai tilaan kotiin ruokaa tai sitten syödään eineksiä tai muuta helppoa ja nopeaa.
Ja sitten se toinen puoli: toisinaan olen ja haluan olla hilllitty, kunnollinen, tunnollinen "hyvä ihminen", joka haluaa eroon tuosta toisesta puolesta ja kevytmielisyydestä ja haihattelusta ja itsekkyydestä. Tämän puolen "vallitessa" keskityn kodinhoitoon, puunaan kotia, leivon, laitan terveellistä ruokaa, meikkaan vähemmän, en niin välitä ulkonäöstä muutenkaan, haluan olla siisti mutta ns. vaatimattoman näköinen. Mietin paljon ekologisia asioita, kompostoin, kierrätän, ajattelen aina että "nyt en enää osta uusia vaatteita vaan korjaan vanhoja ja käytän kirppareita eikä ole mitään mieltä edes yrittää pysyä muodissa, ei se ole pysyvää eikä tärkeää". Olen kiinnostunut myös vaatimattomasta elämäntavasta ja rahansäästämisestä. Panostan omaan parisuhteeseeni, haluan olla miehelleni mieliksi, kunnon kiltti kotivaimo (vaikka työssä käynkin siis). Tällöin myös uskonasiat kiinnostavat. Teen käsitöitä, eikä ole mitään hinkua lähteä viihteelle mihinkään, festareista puhumattakaan. Tällöin minua kiinnostaa rauhallisuus ja seesteisyys ja "aikuisuus", ja haluan ajatella toisia ja toimia epäitsekkäästi ja olla herttainen ja pitkäpinnainen.
Niin.. että nämä puolet sitten vaihtelevat minulla, vaihteluväli voi olla mitä tahansa päivästä puoleen vuoteen... ja tätä on siis jatkunut niin kauan, että en edes muista milloin tämä on alkanut...?
Miltä tämä kuulostaa, kuulostaako ihan hullulta, vai onko teillä muillakin tällaista?
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 23:01"]
freudilainen neurootikko, yliminäsi on ankara eikä salli vapaan puolesi ilmaisua
[/quote]
Mullekin tuli tämä mieleen. :D
Voisiko ap olla, että koet joko syyllisyyttä riehakkaasta minästäsi, ja sitten kun et käyttäydy vaihteeksi niin vapaasti, ansaitset oman hyväksyntäsi... samalla sinulla on kuitenkin tylsää, joten ennemmin tai myöhemmin palaat takaisin pinnallisempaan elämäntapaan?
Toisaalta voihan sitä tarkastella myös niin päin, että haluaisit oikeasti olla rauhallinen kotiäiti, mutta pelkäät menettäväsi jotakin tämän yhden ainoan elämän aikana, jos et flirttaile, matkustele yms?
Mutta mutta... useimmiten ihmiset vain ovat erilaisia. :) Aika ronskia minusta ehdotella jotakin dissosiaatiohäiriöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että aaltoilet itsenäisyyden ja kollektiivisuuden välillä. Eli välillä sinua motivoi omat tarpeesi, tunteesi ja halusi, ja teet asioita, jotka tuottavat sinulle välitöntä mielihyvää, välillä taas sinua motivoi halu toimia toisten hyväksi, hoivata ja täyttää velvollisuuksiasi. Molemmat motiivit ovat normaaleja ja kaikki ihmiset toimivat molempien motivoimina. Ehkä sä vaan olet itsereflektiivisempi kuin moni muu ja kiinnität enemmän huomiota tähän toimintatavan vaihteluun.
Ap, me kaikki olemme erilaisia ja uniikkeja. Se on aivan normaalia.
Aloituksestasi kieltämättä tuli mieleen lieväasteinen kakkostyypin bipolaarihäiriö, mutta koska olet suomalainen, niin eipä siinä mitään normaalista poikkeavaa ole. Yhden ketjun perusteella on kuitenkin mahdoton tehdä diagnoosia, etenkin kun en ole lääkäri, vaan pikemminkin sellainen ailahteleva itsekin :p
Jos oireet oikeasti häiritsevät, niin hanki lääkäriltä lähete psykiatrin pakeille.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 14:55"]Hain juuri viikkoja sitten ulkomaisesta verkkokaupasta tilaamiani vaatteita.
Tilasin ne eri mielentilassa ja mietin, kuka nämä minimekot ja värikkäät vaatteet tilasi? Olen pukeutunut viime viikot mustiin telttoihin..
[/quote]
Palauta ne ja sano nuo perustelut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 15:51"][quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 14:55"]Hain juuri viikkoja sitten ulkomaisesta verkkokaupasta tilaamiani vaatteita.
Tilasin ne eri mielentilassa ja mietin, kuka nämä minimekot ja värikkäät vaatteet tilasi? Olen pukeutunut viime viikot mustiin telttoihin..
[/quote]
Palauta ne ja sano nuo perustelut
[/quote]
Laita ensin kuvat tänne, haluun nähdä maanisia asuja
Ei minusta tuolla kuvauksella vaikuta miltään mielenhäiriöltä. Voiko toinen noista puolista olla sun ihanneminä ja se toinen "anna palaa"-minä? Eli se pullantuoksuinen kodinhengetär olla sun (ja tämän yhteiskunnan) ihanneihminen? Itsekin aloituksessa kuvasit tätä termillä "hyvä ihminen". Ehkäpä kriteerisi tuolle hyvälle ihmiselle ovat liian tiukat ja sitten heilahdat tuonne toiseen laitaan? Eli heilahtelet, koska sinun on vaikea saada aikaan kompromissia näiden kahden välillä?
Yleensäkin meillä on hankaluuksia sovittaa ristiriitaisia piirteitä samaan ihmiseen, vaikka se onkin ihan luonnollista. On ihan OK arvostaa terveellistä ruokaa ja kierrätystä, mutta kuitenkin olla perso uusille vaatteille ja mäkkikäynneille. Tällainen vain usein tuomitaan teennäiseksi, koska eihän vastakkaisia piirteitä voisi mahtua samaan hlöön...
Ja muutenkin tämä yhteiskunta on omiaan vahvistamaan sitä ajatusta, että eihän nyt kolmikymppinen saisi enää haluta radalle tai reppureisulle tms. Kuten joku yllä sanoi, kolmi-nelikymppiset keskittyvät "konkretiaan, tavaraan, materiaan, töihin, lapsiin". Hmm...itseäni ahdistaa tuo kuvaus. Se on toki elämänkaaripsykologin kuvaus, muttei välttämättä mikään ihanne. Hieman ihmetyttää ajatus siitä, että kolmekymppisen olisi hyvä keskittyä materiaan, konkretiaan ja tavaraan. Lapsiin toki jos niitä on ja työtkin alkavat olla vaativampia, mutta eipä kuulosta elämä kovin iloiselta tuolla painotuksella. Ehkä tosin yhteiskuntaamme kuvaavalta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa toinen puoli edustaa enemmän todellista itseäsi ja toinen vastaa rooliodotuksiin.
Koska kuitenkin pärjäät hyvin elämässä puolinesi, ei sinulla mitään häiriön tasoista pulmaa persoonallisuudessa ole. Bipolaariuskin tuntuu minun mielestäni kaukaa haetulta.
Monilla ihmisillä vastaava jakaantuminen tapahtuu esim. työroolin ja kotielämän välillä.
Kommentoikaa nyt jotain, itse olen oikeasti aika hämilläni tästä "ominaisuudestani", olisi kiva edes tietää onko tällaista muilla?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta, paitsi etten toteuta eri "persoonallisuuksia" täysillä, minulla kun on muitakin ongelmia
Tämä on nyt ihan vain heitto, mutta voisiko kyse olla jostain lievästä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä? Tai sitten vaan olet tuollainen. Jos et itse tai ympäristössä kukaan kärsi siitä, niin ei kai se mitään haittaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika monellahan on erilaisia rooleja ainakin. Työpaikalla voi olla hyvinkin korrekti ja muodollonen ja vapaa-ajallaan mwnecä, elävä ja jopa sekoileva ;). Myös seura vaikuttaa. Käyttäydyn hyvin eritavalla viihteelläkin vieraampien ihmisten kanssa kuin tuttujen ja turvallisten. Ja toisaalta anopin seurassa en käyttäydy samoin kuon omien vanhempien. Eiköhän meillä kaikilla ihmisillä ole monta puolta ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Ihan normaalilta kuullostaa!
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 20:42"]
Tämä on nyt ihan vain heitto, mutta voisiko kyse olla jostain lievästä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä? Tai sitten vaan olet tuollainen. Jos et itse tai ympäristössä kukaan kärsi siitä, niin ei kai se mitään haittaa :)
[/quote]
En oikein usko kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, käsittääkseni silloin ihmiset antavat "enemmän" asioiden mennä ranttaliksi, ja käytös on maanista. Mulla ei mene niin rajuksi kuitenkaan.
Ei kai tästä kukaan kärsi, paitsi itseäni jossain määrin rasittaa, olisin mielummin jompaa kumpaa tasaisesti, ärsyttää itseä kun tavoitteet, arvot ja unelmat eroavat näissä puolissani niin paljon toisistaan, ei oikein pysty siis keskittymään kummankaan täydelliseen toteuttamiseen tai eteenpäinviemiseen, kun se toinen puoli tulee aina keskeyttämään hyvin alkaneen homman ja sitten mennään taas ihan toiseen suuntaan... heh.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää 50 v. ja yhä mennään tällä yhdistelmällä... Ei nyt ehkä ihan noin korostuneesti, mutta kyllä joka kolmas päivä retkahtaa "joka ruokailun jälkeen tiskit koneeseen ja tiskipöytä siistiksi" -asenne. Ajattelen, että pitäähän tää elämä elää! Lueskelen, katselen leffoja, rentoilen. Ja sitten taas to-do-listoja esiin!!! Ei käy elämä pitkäveteiseksi. Kunhan ei tee sellaista, että katuu jälkeenpäin raskaasti. Jos joutuu velkoihin tms. tämän hellurei-vaihteen takia, ja tuntuu, ettei oikein hallitse sitä, voi tosiaan olla kyse bipolaarisesta mielialahäiriöstä.
En tiedä mikä sua viiraa ;) mutta mieleen tuli voikohan liittyä hormooneihin?
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 20:46"]
aika monellahan on erilaisia rooleja ainakin. Työpaikalla voi olla hyvinkin korrekti ja muodollonen ja vapaa-ajallaan mwnecä, elävä ja jopa sekoileva ;). Myös seura vaikuttaa. Käyttäydyn hyvin eritavalla viihteelläkin vieraampien ihmisten kanssa kuin tuttujen ja turvallisten. Ja toisaalta anopin seurassa en käyttäydy samoin kuon omien vanhempien. Eiköhän meillä kaikilla ihmisillä ole monta puolta ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Ihan normaalilta kuullostaa!
[/quote]
Ok, no en kuitenkaan tiedä osasinko ihan täysin selittää mitä tarkoitan näillä puolillani, siis tokihan ymmärrän nuo roolit elämässä, minäkin käyttäydyn eri tavalla anopin ja kavereiden ja perheeni seurassa siis _oli "vallassa" kumpi puoleni tahansa_ ...eli roolit toki vaihtuu mulla päivittäin eri ihmisten seurassa.. mutta siis tarkoitan sellaista vähän syvempää "roolia" tai sanoisin ennemminkin "puolta".. siis tavoitteeni elämässä muuttuvat, arvot, se, millainen ihminen haluan olla ja mitä haluan tehdä ja mitä pidän elämässäni arvokkaana, vaihtuu. Ja tosiaan ihan ääripäästä toiseen.. esim. vaikkapa se luonnollinen, vaatimaton ulkonäkö, vanhat korjatut vaatteet --> muotivaatteet, raskaammin meikkiä, koruja paljon, hiustenpidennykset/tms. Tai halu mennä festareille ja reppureissaamaan --> halu olla kotona ja siivota ja olla pullantuoksuinen kotiäiti. Tai sitten se ekologisuus esim. kierrätän ja kompostoin --> kippaan kaikki roskat samaan astiaan.
ap
Minäkin olen tuollainen, mut hillitsen kovasti sitä riehakasta puolta. Siksi, että isälläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja tunnistan itsessäni samoja piirteitä. Vältän voimakasta stimulaatiota ja stressiä ja esimerkiksi liiallista väsymistä, eläytymistä, haltioitumista, insipiroitumista jne. koska multa hämärtyy silloin looginen ajattelukyky. Samasta syystä vältän myös kaikkia hengellisiä ja uskonnollisia juttuja, koska tiedän että mulla on geeneissä alttius sataprosenttiseen hurahtamiseen.
Olen siis useimmiten hillitty, järkevä, tunnollinen ja keskityn konkreettisiin asioihin. Sehän on mun ikäisille myös ihan luonnollinen kehityskaari, että kolme-nelikymppiset keskittyvät konkretiaan, tavaraan, materiaan, töihin, lapsiin. Ainakin näin on Tony Dunderfelt kirjoittanut elämänkaaripsykologiakirjassaan. ;)
En ole ajatellut että tämä olisi ongelma. En mä usko että tulen koskaan tuntemaan että olen nyt tässä jotenkin täydellisen oma itseni, enkä tavoittele sitä. Ajattelen enemmän niin, että suhtaudun mielenkiinnolla siihen minkälaiset aivot mulle on tässä elämässä siunaantunut, ja rakennan elämän muun kuin intuition ja tunne-elämän varaan koska ne ei selvästikään ole mun vahvuuksia kun aivokemia voi olla perintötekijöiden vuoksi vähän persiillään muutenkin.
siis tää oli ihan kuin olisin itse tämän kirjoittanut! olen tismalleen,samanlainen, yksikään kohta ei ollut,poikkeavaa! olen kans kuvitelut olevani jotenkin sairas mutta äitini sanoi sen johtuvan vaan mun kaksos-horoskoopista.,tiedä nyt sitten kun en horoskooppeihin usko mutta joskus itseäkin häritsee tämä "ongelma"
Hain juuri viikkoja sitten ulkomaisesta verkkokaupasta tilaamiani vaatteita.
Tilasin ne eri mielentilassa ja mietin, kuka nämä minimekot ja värikkäät vaatteet tilasi? Olen pukeutunut viime viikot mustiin telttoihin..