Onko normaalia, vai onko mulla joku "kaksoispersoonallisuus"?

Siis, ei mulla sentäs mitään varsinaista jakautunutta persoonallisuutta tms. ole, en muutu silmänräpäyksessä toiseksi ihmiseksi joka ei muista mitä se toinen teki/sanoi tms. (heheh :D )

mutta, olen alkanut miettiä, onko  ihan normaalia että mussa on ikäänkuin kaksi eri puolta, kaksi erilaisesta elämäntavasta ja eri arvoista välittävää puolta? Joskus ajattelin, että ehkä vain haen vielä itseäni, mutta kun edelleenkin vielä miltei 35-vuotiaana nämä "puolet" vaihtelevat, olen ryhtynyt miettimään että onko tämä sittenkin vain osa minua, onko tällaista muilla, ja vakiintuuko näistä puolista koskaan jompi kumpi, vai jatkuuko näiden vaihtelu lopun elämääni?

Eli siis, toisinaan tunnen itseni ihmiseksi, joka haluaa elää menevää elämää täysillä. Tämä puoli on pinnallisempi (ulkonäkö tärkeää, tämän puolen vallitessa laihdutan, hankin uusia vaatteita, meikkaan enemmän, käyn kampaajalla jne) ja olen myös kevytmielisempi (flirttaan, haaveilen sivusuhteista), ja toisaalta myös muuten irrottelevampi ja hauskempi ja esim. kodinhoito jää aika retuperälle (teen kyllä pakolliset mutten todellakaan jaksa keskittyä siihen että koti olisi kovin siisti, ja jos pitää valita, lähdenkö jonnekin harrastamaan tai ystävien kanssa tai viihteelle vai jäänkö kotiin tekemään kotitöitä, valitsen ehdottomasti ulosmenon). Tällöin muutenkin siis olen itsekkäämpi ja nautiskelen eri asioista ja olen ja haaveilen olevani menevä ja "riehakas" ja nuorekas jne. Haaveilen matkoista ja reppureissuista ja festareista jne. Ruoanlaitto tms. ei kiinnosta yhtään, lapseni vien rennosti vaikka mäkkäriin tai tilaan kotiin ruokaa tai sitten syödään eineksiä tai muuta helppoa ja nopeaa.

Ja sitten se toinen puoli: toisinaan olen ja haluan olla hilllitty, kunnollinen, tunnollinen "hyvä ihminen", joka haluaa eroon tuosta toisesta puolesta ja kevytmielisyydestä ja haihattelusta ja itsekkyydestä. Tämän puolen "vallitessa" keskityn kodinhoitoon, puunaan kotia, leivon, laitan terveellistä ruokaa, meikkaan vähemmän, en niin välitä ulkonäöstä muutenkaan, haluan olla siisti mutta ns. vaatimattoman näköinen. Mietin paljon ekologisia asioita, kompostoin, kierrätän, ajattelen aina että "nyt en enää osta uusia vaatteita vaan korjaan vanhoja ja käytän kirppareita eikä ole mitään mieltä edes yrittää pysyä muodissa, ei se ole pysyvää eikä tärkeää". Olen kiinnostunut myös vaatimattomasta elämäntavasta ja rahansäästämisestä. Panostan omaan parisuhteeseeni, haluan olla miehelleni mieliksi, kunnon kiltti kotivaimo (vaikka työssä käynkin siis). Tällöin myös uskonasiat kiinnostavat. Teen käsitöitä, eikä ole mitään hinkua lähteä viihteelle mihinkään, festareista puhumattakaan. Tällöin minua kiinnostaa rauhallisuus ja seesteisyys ja "aikuisuus", ja haluan ajatella toisia ja toimia epäitsekkäästi ja olla herttainen ja pitkäpinnainen.

Niin.. että nämä puolet sitten vaihtelevat minulla, vaihteluväli voi olla mitä tahansa päivästä puoleen vuoteen... ja tätä on siis jatkunut niin kauan, että en edes muista milloin tämä on alkanut...?

Miltä tämä kuulostaa, kuulostaako ihan hullulta, vai onko teillä muillakin tällaista?