Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, vai onko mulla joku "kaksoispersoonallisuus"?
08.07.2014 |
Siis, ei mulla sentäs mitään varsinaista jakautunutta persoonallisuutta tms. ole, en muutu silmänräpäyksessä toiseksi ihmiseksi joka ei muista mitä se toinen teki/sanoi tms. (heheh :D )
mutta, olen alkanut miettiä, onko ihan normaalia että mussa on ikäänkuin kaksi eri puolta, kaksi erilaisesta elämäntavasta ja eri arvoista välittävää puolta? Joskus ajattelin, että ehkä vain haen vielä itseäni, mutta kun edelleenkin vielä miltei 35-vuotiaana nämä "puolet" vaihtelevat, olen ryhtynyt miettimään että onko tämä sittenkin vain osa minua, onko tällaista muilla, ja vakiintuuko näistä puolista koskaan jompi kumpi, vai jatkuuko näiden vaihtelu lopun elämääni?
Eli siis, toisinaan tunnen itseni ihmiseksi, joka haluaa elää menevää elämää täysillä. Tämä puoli on pinnallisempi (ulkonäkö tärkeää, tämän puolen vallitessa laihdutan, hankin uusia vaatteita, meikkaan enemmän, käyn kampaajalla jne) ja olen myös kevytmielisempi (flirttaan, haaveilen sivusuhteista), ja toisaalta myös muuten irrottelevampi ja hauskempi ja esim. kodinhoito jää aika retuperälle (teen kyllä pakolliset mutten todellakaan jaksa keskittyä siihen että koti olisi kovin siisti, ja jos pitää valita, lähdenkö jonnekin harrastamaan tai ystävien kanssa tai viihteelle vai jäänkö kotiin tekemään kotitöitä, valitsen ehdottomasti ulosmenon). Tällöin muutenkin siis olen itsekkäämpi ja nautiskelen eri asioista ja olen ja haaveilen olevani menevä ja "riehakas" ja nuorekas jne. Haaveilen matkoista ja reppureissuista ja festareista jne. Ruoanlaitto tms. ei kiinnosta yhtään, lapseni vien rennosti vaikka mäkkäriin tai tilaan kotiin ruokaa tai sitten syödään eineksiä tai muuta helppoa ja nopeaa.
Ja sitten se toinen puoli: toisinaan olen ja haluan olla hilllitty, kunnollinen, tunnollinen "hyvä ihminen", joka haluaa eroon tuosta toisesta puolesta ja kevytmielisyydestä ja haihattelusta ja itsekkyydestä. Tämän puolen "vallitessa" keskityn kodinhoitoon, puunaan kotia, leivon, laitan terveellistä ruokaa, meikkaan vähemmän, en niin välitä ulkonäöstä muutenkaan, haluan olla siisti mutta ns. vaatimattoman näköinen. Mietin paljon ekologisia asioita, kompostoin, kierrätän, ajattelen aina että "nyt en enää osta uusia vaatteita vaan korjaan vanhoja ja käytän kirppareita eikä ole mitään mieltä edes yrittää pysyä muodissa, ei se ole pysyvää eikä tärkeää". Olen kiinnostunut myös vaatimattomasta elämäntavasta ja rahansäästämisestä. Panostan omaan parisuhteeseeni, haluan olla miehelleni mieliksi, kunnon kiltti kotivaimo (vaikka työssä käynkin siis). Tällöin myös uskonasiat kiinnostavat. Teen käsitöitä, eikä ole mitään hinkua lähteä viihteelle mihinkään, festareista puhumattakaan. Tällöin minua kiinnostaa rauhallisuus ja seesteisyys ja "aikuisuus", ja haluan ajatella toisia ja toimia epäitsekkäästi ja olla herttainen ja pitkäpinnainen.
Niin.. että nämä puolet sitten vaihtelevat minulla, vaihteluväli voi olla mitä tahansa päivästä puoleen vuoteen... ja tätä on siis jatkunut niin kauan, että en edes muista milloin tämä on alkanut...?
Miltä tämä kuulostaa, kuulostaako ihan hullulta, vai onko teillä muillakin tällaista?
Kommentit (49)
Bipo 2? On lievempi kuin tunnetumpi ykköstyyppi ja jää monesti jopa diagnosoimatta pitkälle elämään. Toinen vaihtoehto on joku PMS:n muoto/hormoneista johtuva mielialahäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika pitkälti minulta. Olen itse huomannut hormonien vaikuttavan todella paljon mielialaani ja käyttäytymiseeni. Asiaan auttoi paljon se, kun pidin yhdistettyä kuukautis- ja mieliala-/käyttäytymiskalenteria jolloin sain nähdä miten paljon kierron vaihe vaikutti kaikkeen. Kun nyt itse tiedostan syyt olotilan taustalla, siihen on paljon helpompi suhtautua.
Tuo dissosisaatiohäiriö ei kyllä osunut, en koe että olisi noin voimakkaita oireita (siis että kokisin itseni "epätodelliseksi" tai saisin muistinmenetyksiä tms. mitä googlettamalla dissosiaatiohäiriöstä tuli vastaan).
Pystyn siis kummankin "puoleni" vallitessa kyllä muistamaan ihan kaiken ja toimimaan ihan suht järkevästi, en koe olevani mitenkään epätodellinen enkä vieraassa paikassa tms. ja ihan siis maksan laskut ajallaan ja käyn töissä normaalisti jne. En myöskään usko että läheiseni huomaavat minussa sen kummemmin eroa, noh, ehkä huomaavat että toisinaan on aikoja, jolloin olen enemmän laittautunut kuin toisinaan, ja että joskus kyselen heitä baariin kaveriksi ja joskus taas mua ei saa lähtemään baareihin laisinkaan.... ja että toisinaan meillä on siistimpää kuin toisinaan, mutta siis ei meillä kuitenkaan koskaan ole aivan kliinistä, ja toisaalta taas koskaan meillä ei näytä siltä kuin tämä olisi jonkun hamstraajan koti pommiräjähdyksen jäljiltä...
Bipo 2 :sta en löytänyt pikagooglauksella oikein mitään...
ap
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 21:49"]
Bipo 2 = bipolar type 2
[/quote]
Googletin ja luin ja ei, ei kuulosta minulta kuitenkaan (yöunet eivät jää vähiin, etten tarvitsisi unta "maanisina kausina" -en siis ylipäätään koe itseäni maaniseksi kummankaan puoleni vallitessa. Puheääneni ei nouse tms. En myöskään koe itseäni masentuneeksi tai arvottomaksi tms. depressiivisyysoireita...)
Kiitos kuitenkin ehdotuksesta ;)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on aina välillä tuollaista, mulla epäiltiin jossai kohtaa skitsofreniaa (eheh :D ei diagnisoitu).
Oon huomannu et ainakun saan liikaa kofeiinia nii iskee päälle sellanen "tittiidi" fiilis ja hypin (kirjaimellisesti, vaikka kesken tunnin koulussa, adhd:ta ei ole) ja pyörin ja hyörin ja kaikki on ihanaa ja sit taas toisena hetkenä oon
niin asiallinen. Niin asiallinen, hiljanen, kiltti hillitty teinityttö.
Mut empä ainakaan tarvii alkoholia mihkään, ku pelkkä kofeiini saa mut sekaisin (:
Olen miettinyt omalla kohdallani samaa kysymystä.
Olen joko:
en-kovin-seksuaalinen, pukeudun säkkeihin tai verkkareihin, olen tunnollinen ja kunnollinen opiskelija ja työntekijä, kuivakka ihminen jolla ei ole tarvetta irrotella mitenkään (en käy missään, en hemmottele itseäni), olen epäsosiaalinen ja makaan kotona häpeämässä
tai
pukeudun naisellisesti, meikkaan, kiinnostun muista miehistä ja flirttailen avoimesti, käyn harrastuksissa ja itsekseni kahvilla, kaipaan seuraa (mutta epäsosiaalisten kausien takia ei ole kavereita, käyn tanssimassa, shoppailen, pidän koruista ja kaikesta kauniista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa minulta :) Pidän kovasti vaihtelevuudesta, pätee lähes kaikkeen mitä ajatella voi. Minusta vaihtelevuus on tavoiteltavaa ja normaalia, liekö jopa hyvän ja onnelisen elämän salaisuus. Joskus olet sosiaalinen, joskus et. Joskus tiskiallas on puti puhdas koko viikon, joskus se rehottaa viikon tms.
Minusta olet vaan "normaali", mielenkiintoinen, useita puolia sisältävä. Eikös se kuulu ihmisena olemiseen että olet joskus häilyvä. Pitääkö se jotenkin diagnosoida? (Toinen samanlainen, nro 21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelin tänään tätä aivan samaa asiaa kaupungilla käydessäni. Mussa on nuo kaksi puolta jossain määrin olemassa. Olen ajatellut sen olevan ihan normaalia. Olen samanikäinenkin kuin sinä. Olen aina ollut hieman päättämätön asioiden suhteen, en ole oikein koskaan ollut ehdoton missään asiassa. Mikään kaksisuuntainen mielialahäiriö tämä ei ainakaan itselläni ole. Näen asiat aina monelta eri kantilta.
Millaiset vanhemmat sinulla on, ap?
Minulla hyvin perinteiset, "järkevät", ankarat. Eivät sallineet mitään "hömppää", paitsi itselleen viikottaiset änkyräkännit.
20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on bipo 2 diagnosoitu jo voin täysin kompata aloitusviestiä ja viestiä nro 20.. Kaikillahan meillä on elämässä eri vaiheita mutta bipolaarihäiriöstä on kyse vasta sitten (kai) jos se aiheuttaa itselle ongelmia. Kofeiini laukaisee sitä villiä tyyppiä enemmän esiin.
Välillä sitten taas olen rauhallisen seesteinen ja pidän konservatiivisemmasta tyylistä jne..
Jos et itse kärsi kovasti kummassakaan vaiheessa ja pystyt kuitenkin ihan järkevästi ajattelemaan kummankin vaiheen aikana, OK. Toisaalta voi ajatella, että kuka tässä hurjassa maailmanmenossa voisi pitää linjansa? Yhtäältä toitotetaan sitä, toisaalta tätä. Mutta kannatan kyllä tuota ekologisempaa minääsi, anna silti mielesi olla vapaa ja avoin. Älä pönkötä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhemmat eivät juopotelleet kun olin alaikäinen. Siitä ollaan sisarusten kanssa tyytyväisiä. Silti nuorena olin ajoittain tosi ahdistunut. Onneksi saatiin meidän lapset täysi-ikäisiksi mielestäni "normaalissa" kodissa.
Salliko isäsi kotona seksuaalisuutesi ilmaisun?
freudilainen neurootikko, yliminäsi on ankara eikä salli vapaan puolesi ilmaisua
Olisin voinut itse kirjoittaa saman! 28 vuotta olen tätä "ailahtelua" miettinyt, toisinaan jopa vähän peloissani. Kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että se loppuu kun löydän oman paikkani tästä maailmasta. Koen olevani onnellinen elämässäni, mutta en varmasti vielä ole löytänyt kaikkea elämääni kuuluvaa. Ailahtelu vain pitää huolen siitä, että jatkan etsimistä.
En osaa sitä paremminkaan selittää.
Minulla on ailahtelua, mutta se pysyy kohtuuden rajoissa eli en toteuta kaikkia impulssejani. Ei siis vahingoita minua eikä muita.
Hyvä vinkki tuo dissosiaatiohäiriön googlaaminen. Ei nimittäin kuulosta ihan normaalilta tuo heittelehtivä persoonallisuus.