Soitin juuri työterveyteen masennuksen takia

Ei pelkkä työ/ työpaikka sairastuta ketään. Aina on mukana omat taipumukset ja suhtautuminen työhön + kyky pitää kiinni omista rajoistaan. Tunnolliset ylisuorittajat uupuu missä työssä tahansa eikä se ole työnantajan syy. On olemassa liikaa vaativia esimiehiä/ työpaikkoja, mutta niistä voi irtisanoutua jos keskustelun/ omista rajoista kiinnipitäminen ei onnistu ( esim. ei tee ylitöitä eikä ainakaan palkatta) Kiltit pikkutytöt sairastuu ja heidän pitää oppia uudet ajatukset ennenkuin toipuvat kunnolla. Ja loppuelämänsä he joutuvat tekemään töitä sen eteen että pitävät omasta jaksamisestaan huolta.

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Itse olen yrittäjä ja jatkuva rahahuoli, veroselvitykset ym. ovat aiheuttaneet kauhean stressin. Lisäksi tunnen itseni huonoksi, kun en menesty paremmin ja joudun lopettamaan yrityksen. Miehellä on alkoholiongelma ja humalassa narsistinen persoona. Tuntuu että olen rotkon reunalla, yksin. Lääkkeitä en ole pystynyt aloittamaan, olen niin lääkekielteinen. Unilääkettä olen käyttänyt pahimpina iltoina. Miten tälläisestä pääsee ylös?! Olen aina ollut positiivinen, ihan mukava ihminen. Nyt on vain kuori jäljellä.

Vai kiltit pikkutytöt. Oikeesti, jos ette tiedä asiasta mitään, niin miksi esitätte mutu-juttuja faktana?

Työuupumus ei tunnetusti johdu siitä, että olisi paljon tai liikaa työtä, vaan siitä, että työssä on eselvät vastuunjaot, kukaan ei tiedä, mikä kenenkin homma on, ihmisiltä vaaditaan ristiriitaisia asioita eikä annata riittävästi riittävän selvää ja silti positiivista ja kannustavaa palautetta. Toisinsanoen, paskan johdon, ei niinkään työn määrän aiheuttama ongelma. Sanon tämän, vaikka itse olen johtotehtävissä ja aina välillä meilläkin jollekulle iskee työuupumus. Onneksi nykyään aika harvoin kun on alettu ottaa opiksemme.

Mä jäin viime syksynä sairaslomalle työuupumuksen takia. Aattelin et oon vähän aikaa saikulla ja hengähdän, mutta asiat ei mennykkään niin helposti.

Pomo ei tykänny sairaslomasta yhtään (yllätys) ja painosti takasin töihin. No kun se ei onnistunu, alko pois savustaminen: pomo sanoin suoraan, että pitäs erota kun en töitä kerran jaksa...ei mitään tukea työnantajan puolelta. Olin kuitenkin työni hoitanu aina moitteettomasti, vaikka itellä ei aina ollu paras olo. Sitten alko paskan jauhaminen selän takana..aina kun vein saikkulappua töihin sain kuulla uusia syytöksiä: millon oli jääny hätäkelloihin vastaamatta ja millon olin nukkunu yövuorossa sohvalla jne. kaikki täysin perättömiä syytöksiä. Näin jälkeen päin kun ajattelen, niin tarkotus oli varmaan vaan murtaa miut..heitetään väsyneelle vielä vähän lokaa niskaa, jos se vaikka luovuttas ja irtisanos ittensä.

No näin ei käyny, mutta töihin en enää siihen työpaikkaan menny. Kun töihin paluu läheni pomo ilmotti, ettei tuu hyväksymään miun paluuta takasin töihin, syy oli se että kerran tää työ on miut sairastuttanu niin takasin ei oo tulemista. Kuitenkin ite oisin ollu valmis tulemaan takasin ja lääkärikin oli sitä mieltä, että oikeilla tukitoimilla työhön paluu tulee onnistumaan ihan hyvin..että tämmöstä. No oon edelleen saraslomalla, mutta valoa näkyy jo tunnelin päässä..aloitan uuden alan opiskelut syksyllä :) Ja muutan samalla pois paikkakunnalta.

Mut summa summarum kyllä työyhteisön ja työnantajan tuki on todella tärkeä paranemisessa :) Harvoin se työuupumus johtuu ihan vaan työntekijästä itsestään, siihen vaikuttaa niin monet asiat. Ja siitä uupumuksesta voi seurata myös jotain hyvää, ihan uus suunta elämälle. Tsemppiä, kyllä ne asiat lopulta järjestyy!

T:ex-sh

Onneksi älysin lopettaa kaikki paskaduunit ja aloin elämään työkkärin/sossun rahoilla jo ajat sitte. Ei ole työstressiä enää

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 11:28"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 11:02"]Suomessa on nin lyhyet työpäivät ettei täällä voi kukaan uupua

[/quote]

Tuntuu kuitenkin, että Suomessa usea uupuu toisin kuin muualla. Ankea ilmapiiri, häpeän kulttuuri, ilo puuttuu?

[/quote]Missä ihmiset on iloisia töissä. Jos siellä oikeasti tehdä töitä eikä vetelehditä

[/quote]

Usko tai älä, hyvällä työpaikalla on hauskaa. Toki vieras ajatus täällä häpeän Suomessa..

Kun on oikein tutkimus tehty, niin ei kenenkään uupumus voi liiasta työmäärästä johtua. Hah!

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 11:28"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 11:02"]Suomessa on nin lyhyet työpäivät ettei täällä voi kukaan uupua

[/quote]

Tuntuu kuitenkin, että Suomessa usea uupuu toisin kuin muualla. Ankea ilmapiiri, häpeän kulttuuri, ilo puuttuu?

[/quote]Missä ihmiset on iloisia töissä. Jos siellä oikeasti tehdä töitä eikä vetelehditä

[/quote]

Usko tai älä, hyvällä työpaikalla on hauskaa. Toki vieras ajatus täällä häpeän Suomessa..

[/quote]

Mä olen kyllä ihan Suomessa töissä, ja meillä töissä on useinkin hauskaa, tosin ei täällä kukaan kärsikään mistään työuupumuksesta...

Itsekin sairastuin masennukseen pätkätöiden ja työpaikkakiusaamisen seurauksena. Stressi oli vaan niin hirveä, ja siihen päälle muutama niin kauhea työpaikka, että vieläkin näen niistä painajaisia. Olen työskennellyt paljon ulkomailla, eikä siellä ole tällaista häpeän ja ankaran körttiläisyyden kulttuuria, johon liittyvät myös selän takana paskan puhuminen ja kyttäys. Ketään en halveksi niin paljon kuin niitä, jotka puukottavat selkään. 

Tsemppiä ap! 

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 11:06"][quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 11:00"]* tuskin jaksan soittaa paikalliseen tk:hon ja kertoa kaikkea alusta *

- tuskin siis haluatkaan apua/lääkitystä, kyllä sä jaksat vaivautua sitten, kun tarvitsee

[/quote]

Ole hiljaa, kun et mitään asiasta tunnu tietävän. Masentuneella/uupuneella ei ole voimavaroja juuri mihinkään.

[/quote]

Ilmaiseeen kyllä mutta kun pitäisi maksaa niin ei olekaan

Tunnen kaupankassan, 30h/vko työajalla, joka uupui työssään. Samoin uupui kirjastotyöntekijä. Eikä heistä kummallakaan ainakan kuulostanut olevan hirveä työtaakka tai kamala esimies, oma suhtautuminen vaan oli totaalisen negatiivinen ja olettivat että työssä kaikkien pitää olla täydellisiä. Toisaalta syöpäosastolla töissä oleva sh jaksaa kummasti vuodesta toiseen eikä valita sen enempää työn kamaluudesta tai rankkuudesta. On varmaan kaameitakin työpaikkoja mutta työn henkiselä kuormittavuudella on vähän tekemistä uupumisen kanssa.