En voi olla herkkä mieheni kanssa

Kun se häiritsee ettei voi olla enemmän oma itsensä ja jutella suht normaalisti, sopiiko silloin kovin hyvin yhteen. Miksi olla toimimattomassa suhteessa? Ymmärsin että herkkyys ei tarkoita jatkuvaa "nyyhkimistä", vaan mies horisee pelkkiä arkijuttuja ja joudut kovettamaan itseäsi, mikä on aika hankalaa. Olisi varmaan muitakin vaihtoehtoja elämään, myös miehelle joku yhtä arkinen kumppani. Ellei sitten yksityinen pariterapeutti tulkkaa välillänne asiat toimimaan, mutta miksi pitäisi väkisin muuttaa miestä jos se on perusluonne ja jos hän ei kaipaa muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkälle on paras just tollainen maan pinnalla oleva puoliso. Joka ei lähde mukaan epävamuuksin eikä paisuttele asioita vaan sanoo juuri noin eli hyvin se menee.

Lisään vielä, että jos molemmat olisivat herkkiä niin ei suhteesta tulisi mitään. Kumpikin odottaisi vakautta ja varmuutta toiselta eikä sitä saisi.

En mä kyllä nytkään tunne saavani vakautta ja varmuutta. Päinvastoin joudun koko ajan ponnistelemaan ja olemaan vahvempi kuin oikeasti olen. Ap

Ei toisen tehtäbä ole kannatella sua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkälle on paras just tollainen maan pinnalla oleva puoliso. Joka ei lähde mukaan epävamuuksin eikä paisuttele asioita vaan sanoo juuri noin eli hyvin se menee.

Lisään vielä, että jos molemmat olisivat herkkiä niin ei suhteesta tulisi mitään. Kumpikin odottaisi vakautta ja varmuutta toiselta eikä sitä saisi.

En mä kyllä nytkään tunne saavani vakautta ja varmuutta. Päinvastoin joudun koko ajan ponnistelemaan ja olemaan vahvempi kuin oikeasti olen. Ap

Ei toisen tehtäbä ole kannatella sua.

Ei, mut tässä suhteessa mun pitää olla jopa vahvempi kuin yksin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun se häiritsee ettei voi olla enemmän oma itsensä ja jutella suht normaalisti, sopiiko silloin kovin hyvin yhteen. Miksi olla toimimattomassa suhteessa? Ymmärsin että herkkyys ei tarkoita jatkuvaa "nyyhkimistä", vaan mies horisee pelkkiä arkijuttuja ja joudut kovettamaan itseäsi, mikä on aika hankalaa. Olisi varmaan muitakin vaihtoehtoja elämään, myös miehelle joku yhtä arkinen kumppani. Ellei sitten yksityinen pariterapeutti tulkkaa välillänne asiat toimimaan, mutta miksi pitäisi väkisin muuttaa miestä jos se on perusluonne ja jos hän ei kaipaa muuta.

Tuotakin ratkaisua olen alkanut miettiä, totta kai. Oon energisempi ja luovempi kun saan olla herkkä eli tää suhde nykyisellään ei tee mulle hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Herkälle on paras just tollainen maan pinnalla oleva puoliso. Joka ei lähde mukaan epävamuuksin eikä paisuttele asioita vaan sanoo juuri noin eli hyvin se menee.

Toki riippuu herkästä, meitä on aika erilaisia. Mutta sanoisin, että omalla kohdalla juuri näin. Itse olen välillä aikamoinen murehtija, haaveilija ja jännittäjä. Välillä taas mietin, että ajatteleeko mies ikinä mitään, vai elääkö hän aina vain hetkessä. Oli miten oli, mutta huomaan kuinka hyvin hän tasapainottaa, kun hänen kanssa kaikki on aina tosi konkreettista ja siinä hetkessä olevaa.

Ole vain herkkä riippumatta siitä, miten mies siihen reagoi. Kyllähän hänkin varmaan kasvaa ja kehittyy teidän suhteessanne. Ehkä ajan mittaan hän alkaa vastata herkkyyteen enemmän jollain tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailetko vähän miten tämä herkkyys ilmenee tai pitäisi sinusta suhteessa ilmetä?

Jos puhun asioista, jotka koskettaa mua, mies ei vain saa siitä kiinni. Eli ei tajua, miksi koen jonkin asian niin vahvasti.

Jos tunnen epävarmuutta jossain asiassa, jännitän vaikkapa tulevaa esiintymistä tms. en tunne saavani rohkaisua tai että pelkoni otetaan tosissaan. Mies kuittaa sen vain kevyesti sanoilla "hyvin se menee" ja vaihtaa puheenaihetta. Joudun hakemaan sitten sen tuen ja kannustuksen muilta ihmisiltä ja samalla miestä kohtaan tuntemani läheisyys vähenee.

Ap

No mitä jos tekisit vanhanaikaiset ja puhuisit asiasta miehellesi...?

No näinpä. Ongelma on se, että olen mennyt "lukkoon". En pysty puhumaan, kun odotan jo valmiiksi pettymystä ja sitä, etten kuitenkaan tule ymmärretyksi. Ap

No niin, ja sitten se on miehen vika, kun et pysty puhumaan asioistasi????? V**TU näitä sekopäisiä naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailetko vähän miten tämä herkkyys ilmenee tai pitäisi sinusta suhteessa ilmetä?

Jos puhun asioista, jotka koskettaa mua, mies ei vain saa siitä kiinni. Eli ei tajua, miksi koen jonkin asian niin vahvasti.

Jos tunnen epävarmuutta jossain asiassa, jännitän vaikkapa tulevaa esiintymistä tms. en tunne saavani rohkaisua tai että pelkoni otetaan tosissaan. Mies kuittaa sen vain kevyesti sanoilla "hyvin se menee" ja vaihtaa puheenaihetta. Joudun hakemaan sitten sen tuen ja kannustuksen muilta ihmisiltä ja samalla miestä kohtaan tuntemani läheisyys vähenee.

Ap

No mitä jos tekisit vanhanaikaiset ja puhuisit asiasta miehellesi...?

No näinpä. Ongelma on se, että olen mennyt "lukkoon". En pysty puhumaan, kun odotan jo valmiiksi pettymystä ja sitä, etten kuitenkaan tule ymmärretyksi. Ap

No niin, ja sitten se on miehen vika, kun et pysty puhumaan asioistasi????? V**TU näitä sekopäisiä naisia.

Sun kanssa herkän oisin tosi helppo kommunikoida. Aika raivohullu oot.

No tuo on vähän kaksipiippuinen asia. Ymmärrän, että esim. Toivoisi tukea johonkin jännitys juttuun, mutta sit taas toisaalta mihinkään suureen vellomiseen ei kannata lähteä.

Monesti myös tosi herkkien kohdalla, niin muutkin joutuvat ponnistelemaan tosi paljon, jotta kaikki menis hyvin. Voi olla, että herkkä kokee, että ei saa tukea, mutta sit taas ei-herkät voivat kokea, että eivät tule kohdatuksi, koska joutuvat tukemaan ja olemaan keikuttamatta venettä, jottei herkkä mene totaltaan.

En sano, että teissä kummassakaan on mitään vikaa, mutta myös toisella on oikeus olla oma itsensä. Kukaan ei ole myöskään ajatustenlukija. Sun pitää sanoa miten haluat miehen toimivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailetko vähän miten tämä herkkyys ilmenee tai pitäisi sinusta suhteessa ilmetä?

Jos puhun asioista, jotka koskettaa mua, mies ei vain saa siitä kiinni. Eli ei tajua, miksi koen jonkin asian niin vahvasti.

Jos tunnen epävarmuutta jossain asiassa, jännitän vaikkapa tulevaa esiintymistä tms. en tunne saavani rohkaisua tai että pelkoni otetaan tosissaan. Mies kuittaa sen vain kevyesti sanoilla "hyvin se menee" ja vaihtaa puheenaihetta. Joudun hakemaan sitten sen tuen ja kannustuksen muilta ihmisiltä ja samalla miestä kohtaan tuntemani läheisyys vähenee.

Ap

Aivan sama mulla! Mies peruskunnollinen mutta yltiöpositiivinen. Aina kaikki hyvin, mikään ei saisi stressata, kaikki menee aina hyvin jne. Henkinen läheusyyden tunteen laimeneminen on johtanut osaltani siihen, etten koe enää fyysistäkään. Ja sit mies ihmettelee, mikä mättää, kun kaikkihan on ihan hyvin. Joskus ahdistaa tää niin tajuttomasti!

Pienet on murheet.

Wikipedia : Narstinrn persoonahäiriö

Narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö. Se hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980.

Kansainvälisestä tautiluokituksesta ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö, ja se luokitellaan muuksi persoonallisuushäiriöksi. Häiriölle on tyypillistä erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu.

Vastauksista näkee miten moni ihminen elää toimimattomassa suhteessa.

Olin suhteessa jossa mies oli kuvailemasi kaltainen. Lopulta paljastui että oli täysin empatiakyvytön. Jäljitteli empatias taitavasti muille ihmisille. Osasi manipuloida minua kunnes jäi siitä kiinni. Oli aika karua tajuta, että oli ollut naimisissa 6 vuotta kiven kanssa. Erossakin näkyi empatiakyvyttömyys, lennosta vaihtoi toiseen naiseen ja jäljelle jäi vain kostonhalu.

Tuntuihan se oudolta kun tapasi sitten oikean ihmisen. Joka kuuntelee ja juttelee kanssani tärkeät asiat. Kysyy miten voin. Tekee asioita puolestani. Ottaa syliin, silittää ja osallistuu tunteisiin. Ei ole tunnetta että olisin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailetko vähän miten tämä herkkyys ilmenee tai pitäisi sinusta suhteessa ilmetä?

Jos puhun asioista, jotka koskettaa mua, mies ei vain saa siitä kiinni. Eli ei tajua, miksi koen jonkin asian niin vahvasti.

Jos tunnen epävarmuutta jossain asiassa, jännitän vaikkapa tulevaa esiintymistä tms. en tunne saavani rohkaisua tai että pelkoni otetaan tosissaan. Mies kuittaa sen vain kevyesti sanoilla "hyvin se menee" ja vaihtaa puheenaihetta. Joudun hakemaan sitten sen tuen ja kannustuksen muilta ihmisiltä ja samalla miestä kohtaan tuntemani läheisyys vähenee.

Ap

Perusmies. En suosittele miehen vaihtamista. Todennäköisesti saat toisen samanlaisen.

N53

Vierailija kirjoitti:

Vastauksista näkee miten moni ihminen elää toimimattomassa suhteessa.

Olin suhteessa jossa mies oli kuvailemasi kaltainen. Lopulta paljastui että oli täysin empatiakyvytön. Jäljitteli empatias taitavasti muille ihmisille. Osasi manipuloida minua kunnes jäi siitä kiinni. Oli aika karua tajuta, että oli ollut naimisissa 6 vuotta kiven kanssa. Erossakin näkyi empatiakyvyttömyys, lennosta vaihtoi toiseen naiseen ja jäljelle jäi vain kostonhalu.

Tuntuihan se oudolta kun tapasi sitten oikean ihmisen. Joka kuuntelee ja juttelee kanssani tärkeät asiat. Kysyy miten voin. Tekee asioita puolestani. Ottaa syliin, silittää ja osallistuu tunteisiin. Ei ole tunnetta että olisin yksin.

Sinun eksäsi on ollut häiriöitynyt. Ei liity tähän ketjuun.

Mies ei siis väheksy ap:ta? Kuuntelee ja kannustaa, vaikkakaan ei ilmeisesti erityisen innokkaasti ja ap:n tavoin asiaan paneutuen? Juttelee normaaleja arkisia asioita, ei siis ilmeisesti kaivele omia tai ap:n herkkiä tuntoja erityisellä innolla?

Ja tämä on nyt syvästi järkyttänyt ap:n mielen? Koska mies ei lähde mukaan hänen paniikkikohtauksiinsa?

Hassua! Ja sitten ne pitää naisia hermoheikkoina. Miksiköhän?

Minä kadotin kosketuksen omiin tunteisiin kun olin suhteessa, jossa en voinut olla herkkä itseni. Myöskään positiiviset tunteet eivät tuntuneet samalta. Olen eron jälkeen ollut henkisesti paljon vahvempi ja tiedän selviäväni kaikesta mitä eteen tulee, koska saan ja voin tuntea asiat vapaasti (=asiat ja olotilat tulevat käsitellyksi ja pois päiväjärjestyksestä.)

Yhden yliherkän kanssa eläneenä, toisin tähän myös toisen näkökulman: herkän jokapäiväisiin huoliin ja tunteiluihin mukaan lähteminen on pidemmän päälle erittäin raskasta ja väsyttävää.

Siis lähdetään siitä että oma fiilis on 364 päivää vuodesta ihan ok - positiivinen ja kaikin puolin tasainen. Nyt sitten puoliso päivittäin haluaa jakaa huoliaan, mikä vetää empaattisen ihmisen omankin fiiliksen huolestuneen negatiiviseksi ja nämä tunteidenjakosessiot ovat useimmiten tyyppiä "kaadetaan omat huolet toisen niskaan".

Tuota kun jatkuu pidempään niin puolison asioista ei oikein enää erota isoja asioita pienistä ja oikeasti tukea vaativia olemattomista. Mielummin touhuilee omia touhujaan ja pyrkii välttämään sitä että vedetään mukana tuonne mustaan mutaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä kadotin kosketuksen omiin tunteisiin kun olin suhteessa, jossa en voinut olla herkkä itseni. Myöskään positiiviset tunteet eivät tuntuneet samalta. Olen eron jälkeen ollut henkisesti paljon vahvempi ja tiedän selviäväni kaikesta mitä eteen tulee, koska saan ja voin tuntea asiat vapaasti (=asiat ja olotilat tulevat käsitellyksi ja pois päiväjärjestyksestä.)

Kuinka tuo parisuhde esti sinua tuntemasta noita tunteita? Vai tarkoitatko, että puoliso katsoi sinua kieroon, kun skitsosit jostain täysin mitättömästä asiasta? Olisi kauhean kiva, jos puhuisitte edes tällä palstalla asioista oikeilla nimillä, ettekä piilottelisi niitä "en voinut olla herkkä itseni" kiertoilmaisujen taakse. Saahan sitä ihminen olla herkkä ja jopa näyttää kumppanilleen tunteensa, mutta jos se yhteiselo on jatkuvaa tunteiden vuoristorataa, niin kait te tajuatte, ettei kukaan jaksa sellaista katsella 24/7?

Vierailija kirjoitti:

Herkälle on paras just tollainen maan pinnalla oleva puoliso. Joka ei lähde mukaan epävamuuksin eikä paisuttele asioita vaan sanoo juuri noin eli hyvin se menee.

Mäkin koen, että se on hyvä, kun mieheni ei ala kanssani märehtimään mun esiintymisjännityksiä ynnä muita ns turhia pelkoja. Toteaa vain reippaasti, että hyvin se menee.