Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa. Tuntuu, että miehen kasvastustapa pilaa lapset
04.07.2021 |
Enkä pysty enää ottamaan tätä hänen kanssaan puheeksi. Olen kyllä yrittänyt mutta hänen on mahdoton ottaa neuvoja vastaan (neuvoa ei saa yhtään missään).
Hän on siis aikamoinen tyranni. Jos hän päättää, että jotain tapahtuu, se tapahtuu. Huolimatta siitä, oliko kyseessä oikeasti iso ja vakava asia, tai ihan vaan mitätön pikkujuttu, jonka voisi hoitaa myöhemminkin. Käskee, huutaa, uhkailee, karjuu. Suututtaa meidät kaikki ehdottomuudellaan. Vaikka lapset koettavat perustella ja kertoa, miksi esim tekisivät jonkun asian toisin tai vaikka tunnin päästä, se ei hänelle käy.
On myös lähes empatiakyvytön. Lapsi kaatuu pyörällä/hukkaa frisbeegolfkiekon/rikkoo lelun, mies raivoaa/huutaa/syyttää lasta. Ei puhettakaan sympatiasta itkevää lasta kohtaan. Ei kykyä ymmärtää, että suru sattuneesta ja harmitus on jo useimmiten riittävä ”rangaistus” tapahtuneesta. Hän siis ensimmäisenä toteaa lapselle, joka itkee katolle heitettyä kiekkoa: oma vikasi, mitäs heitit.
Ja eilen kuulin miehen kertovan muille, kuinka hänen isän luokse ei kannattanut mennä itkemään, kun oli sattunut mopolla kaatuessa. Isä kuulemma vaan tokaisi että oma vikasi, mitäs läksit ja huudot päälle. Mies nyt sitten jatkaa tätä samaa tyyliä eikä ymmärrä, miten negatiivisesti se vaikuttaa lapsiin.
Pelkään, että miehen tyylillä kasvatetaan tunneköyhiä, kylmiä ja empatiakyvyttömiä poikia, jotka luultavasti ovat kykenemättömiä kunnolliseen ihmissuhteeseen. Ja joo, itse lankesin miehen ansaan enkä nähnyt hänen lävitseen. Osaa siis olla myös mielin kielin, silloin kun hänelle siitä jotain hyvää seuraa. Ei soinut hälytyskellot ajoissa :/
Neuvoja, miten tästä edetä? Lapset 8- ja 11-vuotiaita. Ollaan myös käyty perheneuvolassa, parisuhdeterapiassa, koetettu löytää yhteistä tapaa toimia ja ollaan saatu tukea vanhemman lapsen haastekohtiin. Mikään ei vaan muutu, miehen käytös on alistavaa kuukaudesta toiseen…
Kommentit (24)
Voisitko nyt vähintään kertoa poikiesi tuleville tyttöystäville minkälainen isä pojilla on niin osaavat tytöt varoa eivätkä päädy suhteeseen pojan kanssa jonka empatiataidot ovat puolisona ja isänä lähestulkoon nolla. Tai vähintäänkin kantavat isoa taakkaa lapsuudestaan mukana.
Vaihtoehtoisesti voisit viedä lapset myrkyllisestä ilmapiiristä pois ja erota. Miksi ihmeessä olet moisen ankeuttajan kanssa yhä yhdessä? Epäonnistumisesi on isompi jos jäät avioliittoon ja altistat lapsesi vuodesta toiseen vittuilevalle vanhemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Eroa olen kyllä miettinyt. Jopa toivon, että se avaisi miehen silmät. Sitten kuitenkin mietin, onko se ainoa mahdollisuus. Ero tuntuu epäonnistumiselta ja pelkään, että sillä tavoin aiheutan lapsille vain enemmän harmia… ap
Olisin ollut iloinen, jos vanhempani olisivat eronneet ja isän kiukuttelut, mielivalta ja kännäilyt olisivat jääneet pois. Ajattele kuinka helpompi lasten on elää, kun ei tarvitse pelätä raivokohtausta.
Olen itse opettanut, että kaikesta sattuneesta pitää kertoa ja asia hoidetaan, vahingoista ei raivota, se vain johtaa siihen, että ei uskalla kertoa. Toki jos tekee jo kiellettyä asiaa tai selkeästi törttöilee, niin siitä tulee seuraamuksia. Mutta jos leikin tiimellyksessä jotain menee rikki tai kaatuu pyörällä, ei normaalin ihmisen reaktio ole huuto ja rähjäys.
Oletko puolustanut lapsia? Miten mies teagoi?
Kaikista pahinta on, että äiti (tai toinen vanhempi) antaa tuonkaltaisen toiminnan tapahtua nousematta vastarintaan miehen (toisen vanhemman) käytöstä kohtaan.
Lapsista tuntuu, että kukaan ei puolusta heitä. Ja olemalla vaiti tulee lapsille tunne, että molemmat ovat samaa mieltä.
Minä tekisin niin, että noissa tilanteissa sanoisin rauhallisesti, mutta jämäkästi, että noin ei toimita. Joja kerta kun mies toimii epäloogisesti tai epäoikeudenmukaisesti tai huutaa lapsille.
Ottaisin riskin, että mies suuttuu. Jos käy aggressiiviseksi tai väkivaltaiseksi niin silloin peli olisi selvä.
Onko mie ollut aina tällainen vai muuttunut myöhemmin?
Jos on muuttunut niin saattaa olla joku syy muuttumiseen.
Se pitäisi saada selville.
Silti mikään syy tai oma paha olo ei ole puolustus, että sen purkaa lähimmäisiinsä.
Alue: Aihe vapaa
Itse ottaisin tilanteessa miestä hihasta ja vetäisin nurkan taakse pieneen palaveriin. Sanoisin että nyt et ärjy ja huuda, kun oli vahinko eikä lapsi tahallaan mokaile. Tai jos ei pysty itseään hillitsemään, käskisin pois tai olemaan suu kiinni sillä aikaa kun itse lasta lohduttaisin. Meidän isä jäi meille lapsille etäiseksi, sillä teki paljon töitä ja kun oli kotona, oli aina niin väsynyt, että suuttui metelistä, leikeistä vahingoista jne. Hänen on myös aina ollut vaikea puhua tunteista, kun taas äidin puolelta me lapset opimme sen hyvin. Ollaan kuin eri planeetalta