Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ystävyydestä ja mielen tasaantumisesta

Vierailija
07.07.2014 |

Olen 34-vuotias yksin kissojen kanssa elävä nainen, joka on toipumassa ja parantumassa pikku hiljaa masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä.

Olen aikaisemmin ollut riippuvainen muiden ihmisten hyväksynnästä ja sietänyt aika paskaakin käytöstä. Mutta nyt terapian myötä olen alkanut KYLLÄSTYÄ joihinkin vanhoihin kavereihin.

En siis tunne vihaa, mutten jaksa kuunnella negatiivista valitusta turhista jutuista, muiden elämän vatvomista tai alentuvaa piikittelyä.

kun aiemmin sain virtaa säälimällä itseäni ja peilaamalla itseäni muihin ja analysoimalla muita, nyt tahdon vain elää ja antaa muiden elää. Vanhat ystävät arastelevat tätä uutta zen-asennetta :P

Itse tajuan, että olen purkanut pahaa oloa, mutta hämmentää tajuta, että onnellisiksi ja tasapainoisiksi kuvittelemani ihmiset eivät olekaan sitä.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
07.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinulla oikeus suojata itseäsi energia-syöpöiltä ihmisiltä. Itsekin vakavaa masennusta sairastavana, voin kertoa että elämän laatu parani huomattavasti kun karsin lähipiiristä ihmiset jotka saivat minut ahdistumaan. Ahdistus johtui ihmisten vaativuudesta, joko persoonina, tai sitten että kannoin jatkuvasti heistä huolta. Myös jatkuvasti palveluksia pyytäneet ovat oppineet että olen opetellut itsekkäämmäksi ja sanon että EI KÄY.

Vierailija
2/4 |
07.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onkohan mielesi sittenkään kovin tasaantunut? Kuulostat hieman ylimieliseltä vanhoja ystäviäsi kohtaan, patoutunutta katkeruutta?

Kaikki me olemme jotenkin epätäydellisiä. Jos oikeasti hyväksyt itsesi virheinesi, kestät niitä myös muissa. Kaikissa on jotain hyvää. Älä vaihda "miten olen huonompi"-asennetta "miten olen parempi" -muotoon. Ystävät ovat lahjoja, eivät itsestäänselvyyksiä. Jos aina hankkii uusia ystäviä vanhojen tilalle, menettää jotain olennaista elämässä. On upeaa tuntea joku ihminen pitkään. Ja se jatkuva itsensä analysointi on elämän tuhlaamista. Muut ihmiset ovat rikkaus ja elämän todellinen tarkoitus. Nauti elämästä, mutta jätä sydämeesi tilaa myös nöyryydelle.

T. Mummeli

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
07.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mummeli: en pidä itseäni parempana, koska olen edelleen masentunut. En vain jaksa kuunnella muiden arvostelua ja toisten ihmisten asioiden kaivelua tms. Ja nyt matkalla "valoon" tahtoisin elää ja antaa elää. Ehkä toivon, että kaikki voisivat olla hyviä toisilleen ja olen huomannut että jotkut vanhat kaverit eivät olekaan niin hyviä :-S

Vierailija
4/4 |
07.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja siis ahdistun myös siitä, että itse joutunen myös samanlaisen negan kohteeksi taas jossain vaiheessa