Kerrotko puolisolle kaikki ostoksesi kun rahat erilliset?
Lohtushoppailin tänään 150 eurolla itselle vaatteita, vaikkei oikeasti ollut varaa. Onneksi luottokortti kumminkin.
V##utti kaikki niin. Käväisin -50% alessa niin _tavallaan_ se oli säästöä. Ostan kaiken yleensä kirppareilta, mutta ajattelin että hemmottelen nyt vähän itse itseäni, koska olen sen ansainnut.
Miehelle en kerro, ei kuulu sille pätkääkään. Niin kauan, kun maksan tasan puolet yhteisistä menoista, teen rahoillani mitä haluan. Poistin hintalaput ja siirsin vaatteet vaivihkaa kaappiin. Jos sattuu niin epätodennäköinen juttu, että mies huomaa, onko minulla vaatteita vaiko eikö ja jos on, mitä ne vaatteet ovat, voin sanoa, että tämähän on vanha, ostettu viime vuonna
Kommentit (24)
Olisi hyvä että ei tarvitsisi salailla muttei myöskään raportoida parisuhteessa tuollaisia asioita.
Meillä on yhteiset rahat enkä kerro kaikkia ostoksia siltikään puolisolle joten tuskin niitä tulisi kerrottua jos rahat olisi erilliset.
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikävää, kun joutuu salailemaan puolisolta noinkin luonnollista asiaa. Kyllä meillä kerrotaan mitä ostoksilla on löytynyt, eikä tapella rahankäytöstä.
Minä en kerro. En kerro myöskään sitä, minkä verran kustannan aikuisen lapseni elämää. ap
En kerro eikä miestä kiinnosta, mitä rahoillani teen. Jos olen oikein täpinöissäni, niin voin jotain kolttua esitellä, mutta siihenkin tuo toteaa, että aha.
En kerro, toimin vähän niin kuin ap. Eipä mun miestä ole kyllä kiinnostanutkaan :D
En myöskään tenttaa miehen ostoksia. Kumpikin saa rahoillaan ostaa mitä haluaa.
Isompia ostoksia tosin katsotaan yhdessä ja vertaillaan hintoja.
Kerron kyllä, meillä on tapana jutella arkipäivän asioista ja tapahtumista. Kerromme molemmat jos olemme käyneet vaateostoksilla, ja näytämme toisillemme mitä ostimme.
Täytin jokunen aika sitten pyöreitä vuosia ja tiesin, että ei ole lahjaa tulossa mistään suunnalta. Minulla meni monta kuukautta säästää nettikirppismyynneistä itselleni raha synttärilahjaan, mutta sain sen ostettua. Maksoin 850 euroa käytettynä, arvo uutena n. 4000. Ei minusta itsensä ilahduttaminen silti itsekästä ole. Se on ankeudesta pois pinnistelyä. Talvisin saatan ostaa itselleni kukkia piristykseksi.
En nyt välttämättä jokaista kynsikakkapulloa tai sukkaparia raportoi, mutta jos menen varta vasten shoppailemaan ja sieltä jotain löytyy, niin miksipä en siitä kertoisi. En tunne mitään velvollisuutta kertoa, mutta kun ei kerran ole syytä salaillakaan niin esittelen kyllä ostokseni miehelle.
Vaimon kanssa lähes kaikki kulut periaatteessa puoliksi. Auton ja piharakentelun hankinnat olen (miehenä) maksanut luonnostaan. Joskus, jos on ollut jotain isompaa mm. auton huoltokustannuksina niin tällöin sovittu esim. etten laita kuukausittaista ruokarahaa kauppatilille.
Tämä on järjestelynä meille molemmille ok - niin kauan kun pysytään oman kodin seinien sisällä.
Nyt kuluva kesäloman aikana olen ihmetellyt, kun vaimo retosteli sukulaisilleen hänen maksaneen enemmän kodin kuluja. Kysyin kahden kesken mielipidettä mistä johtuu ja ajatteleeko hän todellakin niin. Ei osannut selittää.
Mutta maksan joka s*#tanan kuukausierän takautuvasti yhteistilille. Tällä asialla ei vaimo enää pääse retostelemaan. Ja jatkossa tiliotteella mustaa valkoisella, että menee VARMASTI puoliksi.
Muilla kokemuksia, tai avatkaa vähän ajatuksia jos olette havainneet itse samaa?
Mies dissaa työtäni ja syyllistää siitä, että en hommaa parempipalkkaista, koulutusta vastaavaa hommaa. ap
En kerro ja ihan vain siitä syystä ettei häntä kiinnosta mun henkilökohtaiset ostokset. Jos ostan vaikka jotain yhteistä kotiin, sitä kyllä näytän, mutta ei mies ala tivata mun rahankäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
En nyt välttämättä jokaista kynsikakkapulloa tai sukkaparia raportoi, mutta jos menen varta vasten shoppailemaan ja sieltä jotain löytyy, niin miksipä en siitä kertoisi. En tunne mitään velvollisuutta kertoa, mutta kun ei kerran ole syytä salaillakaan niin esittelen kyllä ostokseni miehelle.
Lakkapulloa! XD
En erikseen raportoi, mutta en todellakaan myöskään salaile ostoksiani. Mielestäni parisuhteessa on jotain pahasti vialla, jos pitää piilotella hintalappuja ja varjella ostoksiaan kuin suurtakin syntistä salaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vaimon kanssa lähes kaikki kulut periaatteessa puoliksi. Auton ja piharakentelun hankinnat olen (miehenä) maksanut luonnostaan. Joskus, jos on ollut jotain isompaa mm. auton huoltokustannuksina niin tällöin sovittu esim. etten laita kuukausittaista ruokarahaa kauppatilille.
Tämä on järjestelynä meille molemmille ok - niin kauan kun pysytään oman kodin seinien sisällä.
Nyt kuluva kesäloman aikana olen ihmetellyt, kun vaimo retosteli sukulaisilleen hänen maksaneen enemmän kodin kuluja. Kysyin kahden kesken mielipidettä mistä johtuu ja ajatteleeko hän todellakin niin. Ei osannut selittää.
Mutta maksan joka s*#tanan kuukausierän takautuvasti yhteistilille. Tällä asialla ei vaimo enää pääse retostelemaan. Ja jatkossa tiliotteella mustaa valkoisella, että menee VARMASTI puoliksi.
Muilla kokemuksia, tai avatkaa vähän ajatuksia jos olette havainneet itse samaa?
Meillä ihan hyvä systeemi eli mulla excelissä budjetti ja lasken joka kuukausi laskut yhteen ja ne jaetaan tasan puoliksi. Kumpikin maksaa ovat luottokorttilaskut tietty ja terveydenhuoltomenonsa. Ruokakulut menee myös aika lailla puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
En erikseen raportoi, mutta en todellakaan myöskään salaile ostoksiani. Mielestäni parisuhteessa on jotain pahasti vialla, jos pitää piilotella hintalappuja ja varjella ostoksiaan kuin suurtakin syntistä salaisuutta.
Parisuhteessamme ON jotain pahasti vialla valitettavasti. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En erikseen raportoi, mutta en todellakaan myöskään salaile ostoksiani. Mielestäni parisuhteessa on jotain pahasti vialla, jos pitää piilotella hintalappuja ja varjella ostoksiaan kuin suurtakin syntistä salaisuutta.
Parisuhteessamme ON jotain pahasti vialla valitettavasti. ap
No miksi ihmeessä OLET siinä parisuhteessa?
Kyllähän sitä arjen juttuja jutellaan, joten aika usein kyllä kerron, mitä olen ostanut. Ja aika usein mies pyörittelee silmiään, kun ei kuulemma kiinnosta.
Käydään yleensä ostoksilla yhdessä, ja mieheni näkee kaiken mitä ostan, ostan sen minkä tarvitsen eikä mieheni ole koskaan mätkättänyt ostoksistani....enkä minä hänen.
En kerro. Vaatteita olen aina ostanut surutta itselle ja lapsille. Minun rahat ei kuulu kenellekään.
Onpa ikävää, kun joutuu salailemaan puolisolta noinkin luonnollista asiaa. Kyllä meillä kerrotaan mitä ostoksilla on löytynyt, eikä tapella rahankäytöstä.