Lue keskustelun säännöt.
"Olet liian tossu. Mun kiinnostus on alkanu laskea." Kiva. Tätä tää nyt on.
04.07.2021 |
Kun ei oo taitoja olla ihmisten kanssa ja pitää puoliaan järkevästi, niin vissiin turha haaveilla parisuhteesta. Ja joo oon käyny terapiassa jo vuosia. Se ei riitä että yrität kohdella toista hyvin ja muuta semmosta. Siitä ei ole kyllä moitteita tullutkaan. Pikemminkin että kohtelen liian hyvin ja otan liikaa huomioon.
Ja tiedän ettei tässä osaa vauvapalsta auttaa. Kunhan avauduin. Aina sitä syyllistetään, että olet vaan kunnon mies niin naiset kyllä huolii. Jos naiset ei huoli, niin olet kusipää. Ei se kyllä ihan niinkään mene.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kun tossun tossumaisuus paljastuu, häntä aletaan käyttää hyväksi.
Liikaa on sitä, että toisen elintila kapenee kun toisen laajenee.
Toinen asia on sitten tylsyys.
Ei-tossu voi olla sisimmässään tylsä.
Ja tossulla rikas sisäinen maailma, jota se toinen kadehtii.
"pitää puoliaan järkevästi" onnistuu kun päätät. Itseluottamus ei ole tunne, vaan tahtotila.
Googlaa "jämäkkyys"Tota jämäkkyyttä ollaan terapiassaki yritetty opetella paljonkin. Kyse ei oo kuitenkaan siitä ettenkö yrittäisi pitää puoliani silloin kun tilanne tulee eteen, vaan siitä että alitajuisilla tavoilla mielistelen toista, välttelen sanomasta ja tekemästä asioita jotka voisivat vahingossakaan suututtaa toisen ja yleisesti menetän joissain asioissa kyvyn erottaa, että missä raja menee. En esim. oikein koskaan kieltäydy jostain mitä toinen pyytää koska väsyttää tai on parempaa tekemistä ja olen siten aina toisen käytettävissä. Yritän kyllä välttää sitä, mutta pääni on "väärässä asennossa" että kykenisin oikeasti tekemään mitä itse haluan enkä vaan olemaan koko ajan toista varten. En enää tunnista että mitkä ovat omat tarpeeni.
AP
Olet siis epärehellinen. Ei ihme, että on vaikea ylläpitää parisuhdetta. On mahdotonta tutustua oikeaan persoonaan, jos ihminen ei näytä sitä, vaan heijastelee vain toisen toiveita kuin peili.
En mä tiedä onko se epärehellisyyttä, koska yritän kyllä olla oma itseni mutten osaa.
AP
Mitä pelkäät, että tapahtuu, jos tuot oman persoonasi esiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mun poikaystävä on samanlainen, myötäilee muiden tunteita eikä aina uskalla pitää puoliansa. itse olen itsepäisempi, harvoin suostun asioihin jotka ei minua itseäni hyödytä. opitaan molemmat toisiltamme tapoja ja ehkä joskus päästään sille ”kultaiselle keskitielle”.
etsi itsellesi joku sopiva. siinä ei ole mitään vikaa olla kiltti. jotkut (exäsi) kaipaavat jatkuvaa haastetta, mutta ei sellaiset suhteet kauaa kestä jossa toisen hermoja riepotellaan joka päivä.
kaikkea hyvää sulle :)Oishan noita ns. enemmän itseni kaltaisia parisuhdemielessä, mutta ne ei viehätä romanttisesti. Hissukammat naiset herättää mussaihastuksen tunteita yhtä paljon kuin vanhat mummot, joten ei auta vaihtaa :D
AP
Kun otetaan tämä huomioon niin en voi ymmärtää aloituksen naisia syyllistävää sävyä ja ihme valitusta ettei kunnollinen ja muita huomioiva kelpaa. Itse kuitenkin valitset jännä naisen.
Nää on aina koulutettuja ja tasapainoista elämää eläviä naisia, ei mitään jännänaisia. Jos tapailisin sekakäyttäjiä tai jotain valkoroskaisia sekopäitä, niin sitten voisi miettiäkin naisvalintoja.
AP
Ne viisi pelottavaa kirjainta...!
Tuo on passiivis- aggressiivista käyttäytymistä, se on paljon vttumaisempaa, kuin suora aggressiivisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kun tossun tossumaisuus paljastuu, häntä aletaan käyttää hyväksi.
Liikaa on sitä, että toisen elintila kapenee kun toisen laajenee.
Toinen asia on sitten tylsyys.
Ei-tossu voi olla sisimmässään tylsä.
Ja tossulla rikas sisäinen maailma, jota se toinen kadehtii.
"pitää puoliaan järkevästi" onnistuu kun päätät. Itseluottamus ei ole tunne, vaan tahtotila.
Googlaa "jämäkkyys"Tota jämäkkyyttä ollaan terapiassaki yritetty opetella paljonkin. Kyse ei oo kuitenkaan siitä ettenkö yrittäisi pitää puoliani silloin kun tilanne tulee eteen, vaan siitä että alitajuisilla tavoilla mielistelen toista, välttelen sanomasta ja tekemästä asioita jotka voisivat vahingossakaan suututtaa toisen ja yleisesti menetän joissain asioissa kyvyn erottaa, että missä raja menee. En esim. oikein koskaan kieltäydy jostain mitä toinen pyytää koska väsyttää tai on parempaa tekemistä ja olen siten aina toisen käytettävissä. Yritän kyllä välttää sitä, mutta pääni on "väärässä asennossa" että kykenisin oikeasti tekemään mitä itse haluan enkä vaan olemaan koko ajan toista varten. En enää tunnista että mitkä ovat omat tarpeeni.
AP
Olet siis epärehellinen. Ei ihme, että on vaikea ylläpitää parisuhdetta. On mahdotonta tutustua oikeaan persoonaan, jos ihminen ei näytä sitä, vaan heijastelee vain toisen toiveita kuin peili.
En mä tiedä onko se epärehellisyyttä, koska yritän kyllä olla oma itseni mutten osaa.
AP
Mitä pelkäät, että tapahtuu, jos tuot oman persoonasi esiin?
Että mua vähätellään tai mut hylätään.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sopisi komenneltava tossu. Onko paljon rahaa ja osaatko rakentaa?
En mä halua et mua komennellaan. Rahaa on, mut en halua naista joka on kiinnostunu siitä. Hehe.
Ap
Et sitten edes ole tossu ja siten hyödytön minulle. Tossun idea on, että se tekee mitä käsketään.
Eli AP:lle on siis sanottu väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne viisi pelottavaa kirjainta...!
Kalja?
Tää on minusta ollu aika ristiriitaista, että naisten puheissa arvostetaan kilttiä miestä, mutta sitten taas käytännössä se on menny juurikin päinvastoin. Nuo naisten treffitprofiilitkin on täynnä niitä vaatimuksia, että mies olisi kiltti ja rehellinen. Kuitenkaan sellasen miehen kanssa ei synny kemiaa. Onko tuo sitä peilailua millanen exä on ollut, että haluaa toisenlaisen miehen? Mutta käytännössä ei sitten haluakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu se taitaa olla kummallakin sukupuolella. Pitäisi olla jotenkin räiskyvä ja yllätyksellinen jotta miehen mielenkiinto säilyisi. Kun on ihan yhtä "tylsä" introvertti eli on omia harrastuksia ja kavereita (vaikka ei kokoaikaa olekaan menossa johonkin) niin samanlaista miestä ei sitten pidemmän päälle nappaakaan.. Etenkin se tuntuu olevan ihan no-no, että haluaa ottaa toisen aidosti huomioon vaan ilmeisesti pitäisi olla jotenkin välinpitämätön ja paljon itsekkäämpi, vaikka ei tuo toisen huomioonottaminen sitä tarkoita että jättäisi omat menot menemättä saati järjestäisi elämänsä toisen mukaan. Tai että vaatisi 24/7 yhdessäoloa.
Tuntuu että sitä onkin "liian tossu" kun ei jaksa joutavista asioista alkaa vänkäämään ja riitelemään.
Ihanalta naiselta kuullostat. Mutta, oman kokemuksen perusteella naiselle kelpaa oma aika silloin kun hän sitä haluaa, ja näin miehen tulisi sovittaa omat aikataulut tämän menojen mukaan. Mä oon tohon pyrkiny, mutta kun joku ei onnistu, niin sitten ilmapiiri on myös sen mukainen. Ei sanota että se haittaa, koska tiedetään ettei sen pitäisi haitata, mutta haittaa ja se näkyy passiivisagressiivisuutena. Halutaan olla parempi ihminen mihin rahkeet ei sitten riitä, petytään itseen ja puretaan se kumppaniin. Tämä ehkä johtaa oletuksesta, että nainen on hyvä ja mies paha, ja se on ihan yhteiskunnan rakenteissa, kuten moni muukin ongelmia aiheuttava asia. Voi olla että sinä olet toista maata, mutta omissa kokemuksissa on käynyt näin. Toivottavasti löydät sellaisen kumppanin mitä pystyt itsekkin sietämään.
Kiltti ja kunnollinen mies eivät ole sama asia. Kiltti myötäilee ja lupailee asioita toista miellyttääkseen. Näin tehdessään lupailee herkästi liikoja, ei ole aidosti asioissa mukana ja sysää kaiken vastuun toisen niskaan.
Kunnollinen mies on rehellinen, suoraselkäinen, seisoo sanojensa takana ja tekee mitä lupaa.
Terveisin juuri eroamassa kiltistä miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla samanlainen kuin veljeni. Kauhulla olen seurannut elämäänsä viimeiset neljä vuotta. Sinä aikana on kumppanilla vaihtunut työpaikka kolmesti, taloon tehtiin iso remontti ja sen valmistuttua piti muuttaa pois muka ilkeiden paikkakuntalaisten takia. Nyt on taas kiikarissa jokin uusi työpaikka, vaatineeko sekin muuttoa muualle. Ei jaksa. Säälittää vain.
M45 kirjoitti:
Tää on minusta ollu aika ristiriitaista, että naisten puheissa arvostetaan kilttiä miestä, mutta sitten taas käytännössä se on menny juurikin päinvastoin. Nuo naisten treffitprofiilitkin on täynnä niitä vaatimuksia, että mies olisi kiltti ja rehellinen. Kuitenkaan sellasen miehen kanssa ei synny kemiaa. Onko tuo sitä peilailua millanen exä on ollut, että haluaa toisenlaisen miehen? Mutta käytännössä ei sitten haluakaan.
Ei tässä ole mitään ristiriitaista, ja miehet toivovat naiselta pitkälti samaa. Suuri osa ihmisistä haluaa rehellisen, väkivallattoman, lojaalin, ajattelevaisen ja yleisesti ottaen kunnollisen puolison. Sellainen tekee elämästä huomattavasti helpompaa. Harva mieskään toivoo itselleen itsekästä, valehtelevaa, aggressiivista, väkivaltaista tai pettävää kumppania.
Samaan aikaan yleensä toivotaan, että kumppani ei olisi täysin hajuton, mauton ja perässävedettävä. Että hänessä olisi asioita, joista kiinnostua. Että hän kykenisi ilmaisemaan myös omia toiveitaan ja tarpeitaan, eikä pelkästään alinomaa yrittäisi olla mieliksi (sen voi havaita, ja se käy raskaaksi molemmille osapuolille. Toiseen ihmiseen tutustuminen on silloin mahdotonta). Että voisi kokea olevansa toisen aikuisen ihmisen kanssa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sopisi komenneltava tossu. Onko paljon rahaa ja osaatko rakentaa?
En mä halua et mua komennellaan. Rahaa on, mut en halua naista joka on kiinnostunu siitä. Hehe.
Ap
Tämä varmaan on pohjimmiltaan se ongelma. Olet tossu, mutta et halua sellaista naista joka haluaa olla tossun puoliso. Noilla spekseillä pariutuminen on kyllä kieltämättä aika haastavaa. Mutta ei siksi etteikö monet naiset tykkäisi nössöistä, vaan siksi ettei ne nössöistä tykkäävät tomerat martat kelpaa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko, Ap, alkoholistiperheestä lähtöisin? Tunnen pari tuollaista tyyppiä ja heillä on molemmilla taustassaan perheenjäsenen vakavan alkoholismin määrittämä lapsuus.
Narsismia ja mielenterveysongelmia lähinnä. Jouduin kotona unohtamaan omat tarpeeni ihan täysin, kun pelkäsin että rikon vanhempani jos en ole aina heidän kiltti poikansa, vaan kasvan aikuiseksi. Ja toisaalta pelkäsin myös vanhempien henkistä väkivaltaa jos rikon heidän tahtoaan jotenkin. Käytännössä mulla ei ollut mitään normaalia teini-ikää, koska en uskaltanut lähteä kotoa bileisiin. Pelkäsin että mut hylätään ihan totaalisesti jos osallistuisin normaaleihin teinien aikuistumisriitteihin.
Tämän perusteella aplla on jonkinlainen kiintymyssuhdehäiriö. Kiintymyssuhdehäiriössä on jäänyt puuttumaan jotain suojaa, hoivaa turvallisuudentunnetta, ja korjaavaa kokemusta, turvaa ym sitten odottaa aina. Mutta se kiusaaja ei pysty sitä korjaavaa kokemusta antamaan.
Se että pelkää loukkaavansa toista puoliaan pitämällä, on jossain niin syvällä lapsuudessa. Se on raivostuttava todeta.
Mutta voitko miettiä kuin "ulkopuolelta". Sinulla on oikeus ja velvollisuus pitää puolesi. Huom velvollisuus! Huolehdit itsestäsi kuin huolehtisit rakkaasta lapsesta eli kasvatat ja vanhemmoit itse itseäsi. Tuota ajatuksenjuoksua ei tarvi vaimolle selittää.
Että vaikka tuntuisi pahalta, järjellä tiedät sen mitä tänne kirjoitit. Sitten vain päätät: minulle ei enää vittuilla.
Minusta sinä Ap kuulostat ihan hyvältä mieheltä jo nyt kun haluat työstää asioitasi terapiassa! Ja parempi tommonen alistuvuus on kuin narsistinen pahansuopuus, vaikka toki olisi hyvä löytää se kultainen keskitie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kun tossun tossumaisuus paljastuu, häntä aletaan käyttää hyväksi.
Liikaa on sitä, että toisen elintila kapenee kun toisen laajenee.
Toinen asia on sitten tylsyys.
Ei-tossu voi olla sisimmässään tylsä.
Ja tossulla rikas sisäinen maailma, jota se toinen kadehtii.
"pitää puoliaan järkevästi" onnistuu kun päätät. Itseluottamus ei ole tunne, vaan tahtotila.
Googlaa "jämäkkyys"Tota jämäkkyyttä ollaan terapiassaki yritetty opetella paljonkin. Kyse ei oo kuitenkaan siitä ettenkö yrittäisi pitää puoliani silloin kun tilanne tulee eteen, vaan siitä että alitajuisilla tavoilla mielistelen toista, välttelen sanomasta ja tekemästä asioita jotka voisivat vahingossakaan suututtaa toisen ja yleisesti menetän joissain asioissa kyvyn erottaa, että missä raja menee. En esim. oikein koskaan kieltäydy jostain mitä toinen pyytää koska väsyttää tai on parempaa tekemistä ja olen siten aina toisen käytettävissä. Yritän kyllä välttää sitä, mutta pääni on "väärässä asennossa" että kykenisin oikeasti tekemään mitä itse haluan enkä vaan olemaan koko ajan toista varten. En enää tunnista että mitkä ovat omat tarpeeni.
AP
Olet siis epärehellinen. Ei ihme, että on vaikea ylläpitää parisuhdetta. On mahdotonta tutustua oikeaan persoonaan, jos ihminen ei näytä sitä, vaan heijastelee vain toisen toiveita kuin peili.
En mä tiedä onko se epärehellisyyttä, koska yritän kyllä olla oma itseni mutten osaa.
AP
Mitä pelkäät, että tapahtuu, jos tuot oman persoonasi esiin?
Että mua vähätellään tai mut hylätään.
AP
Ihmisen elämä on sellaista, että aina joskus joku vähättelee ja toisinaan joutuu hylätyksikin. Se ei ole maailmanloppu.
Omien toiveiden kertomatta jättäminen aiheuttaa negatiivisia tunteita toista osapuolta kohtaan, vaikka ei ole tämän toisen osapuolen vika, että myötäilijä kokee itsensä huonosti kohdelluksi. Oma vikahan se on, kun ei itse saa suutaan auki omista toiveistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kun tossun tossumaisuus paljastuu, häntä aletaan käyttää hyväksi.
Liikaa on sitä, että toisen elintila kapenee kun toisen laajenee.
Toinen asia on sitten tylsyys.
Ei-tossu voi olla sisimmässään tylsä.
Ja tossulla rikas sisäinen maailma, jota se toinen kadehtii.
"pitää puoliaan järkevästi" onnistuu kun päätät. Itseluottamus ei ole tunne, vaan tahtotila.
Googlaa "jämäkkyys"Tota jämäkkyyttä ollaan terapiassaki yritetty opetella paljonkin. Kyse ei oo kuitenkaan siitä ettenkö yrittäisi pitää puoliani silloin kun tilanne tulee eteen, vaan siitä että alitajuisilla tavoilla mielistelen toista, välttelen sanomasta ja tekemästä asioita jotka voisivat vahingossakaan suututtaa toisen ja yleisesti menetän joissain asioissa kyvyn erottaa, että missä raja menee. En esim. oikein koskaan kieltäydy jostain mitä toinen pyytää koska väsyttää tai on parempaa tekemistä ja olen siten aina toisen käytettävissä. Yritän kyllä välttää sitä, mutta pääni on "väärässä asennossa" että kykenisin oikeasti tekemään mitä itse haluan enkä vaan olemaan koko ajan toista varten. En enää tunnista että mitkä ovat omat tarpeeni.
AP
mä olen myös "liian kiltti", eli pistän muiden tarpeet omieni edelle ja jätän sanomatta, jos jonkun käytös häiritsee mua. Mä kärsin, jos joku suuttuu muhun tai mä vaistoan, ettei se pidä musta.
Toi oli hyvä, mitä sä sanoit yhdelle keskustelijalle, että kyllä sulla rahaa on, mutta sua ei kiinnosta nainen, joka on sun kanssa vain rahan takia. Eli kyllä sä osaat asettaa rajoja.
Ei sussa mitään vikaa ole. Sä ehkä vain olet herkkä ja "intuitiivinen".
Mä aloitin oman projektini niin, että mä aloin karsia ystäväpiiristä ne tyypit, joiden seurassa mun olo tuntui siltä kuin olis kävellyt "munankuorilla". Eli tuo mielistely-juttu on eräänlaista itsesuojelua. Me tunnemme olomme uhatuiksi näiden ihmisten seurassa ja tekeydymme harmittomiksi. Tuollainen teatteri on todella uuvuttavaa.
Käytä vaistojasi ja valitse sellaisia ystäviä, joiden seurassa tunnet olosi hyväksi.
Parisuhteet ovat todella hankalia, koska kun vaistoaa toisen toiveet ja tarpeet niin selkeästi niin lopulta kadottaa itsensä harmaaksi taustahahmoksi aivan kuin omat tarpeet häviäisivät ja on vain sen toisen onni ja tarpeet.
itse olen keksinyt itselleni kaikenlaisia omia projekteja joihin uppoutua. Reppu selkään ja vaeltaan luonnonpuistoon, puutarhaprojekti ym.
"Joo, en millään pääse auttaan sua, kun mä olen fillarimatkalla". Kaikki noista tempauksista ei ole ollut "mun juttuja" mutta se että mä teen ne vain itseni vuoksi, en muiden, se niissä on parasta.
Ystävien auttamisessa mä nykyään käytän järkeä. Jos sä olet se, joka aina pelastaa törppöjä pulasta, niin sä itseasiassa estät näiden ihmisten henkisen kasvun. Ne ei opi mitään niistä tilanteista joihin ne joutuu. Sä toimit mahdollistajana niiden törpölle käytökselle.
Pitää myös tehdä ero sellaisen auttamisen välillä, jossa sä teet ihmisten puolesta asioita joita nämä voisivat tehdä aivan hyvin itsekin vai autatko sä ihmistä silloin kun sä näät että tämä todella tarvitsee apua.
Minullakin kävi aika samalla tavalla, nainen sanoi että olisi kaivannut enemmän "jämäkkyyttä". Se tuntui kyllä oudolta projisoinnilta, koska olen pikemminkin liian suorasanainen jos jotakin. Nainen itse taas ei koskaan osannut sanoa edes että mitä tekee mieli ruuaksi tänään, minun piti aina päättää koska kaikki oli "ihan sama". Lisäksi nainen piti sisällään suhteeseen liittyviä asioita jotka paljasti sitten vasta aivan lopussa kun ei enää mitään ollut tehtävissä. Todella outoa sitten oli kääntää asia niinpäin, että minä olisin ollut se jolta puuttui jämäkkyyttä. Edellinen mies oli ollut alistava narsisti, olin varmaan häneen verrattuna sitten liian joustava.
Niin olen vastuussa ja vaikka teen mitä asian eteen, niin se ei vaan riitä. Mä en oo tehnyt mitään ansaitakseni sitä kohtelua mitä nuorena sain, mutta mulle jää käteen kaikki työ, että saan itsestäni normaalin tasapainoisen ihmisen. Mutta en vaan pysty. Maksan itseni kipeäksi terapeutista, yritän kehittää asioitani, mut samassa kusessa aina vaan. Joo, kyllä mua vituttaa.
AP