"Olet liian tossu. Mun kiinnostus on alkanu laskea." Kiva. Tätä tää nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein kun tossun tossumaisuus paljastuu, häntä aletaan käyttää hyväksi.

Liikaa on sitä, että toisen elintila kapenee kun toisen laajenee.

Toinen asia on sitten tylsyys.

Ei-tossu voi olla sisimmässään tylsä.

Ja tossulla rikas sisäinen maailma, jota se toinen kadehtii.

"pitää puoliaan järkevästi" onnistuu kun päätät. Itseluottamus ei ole tunne, vaan tahtotila.

Googlaa "jämäkkyys"

Tota jämäkkyyttä ollaan terapiassaki yritetty opetella paljonkin. Kyse ei oo kuitenkaan siitä ettenkö yrittäisi pitää puoliani silloin kun tilanne tulee eteen, vaan siitä että alitajuisilla tavoilla mielistelen toista, välttelen sanomasta ja tekemästä asioita jotka voisivat vahingossakaan suututtaa toisen ja yleisesti menetän joissain asioissa kyvyn erottaa, että missä raja menee. En esim. oikein koskaan kieltäydy jostain mitä toinen pyytää koska väsyttää tai on parempaa tekemistä ja olen siten aina toisen käytettävissä. Yritän kyllä välttää sitä, mutta pääni on "väärässä asennossa" että kykenisin oikeasti tekemään mitä itse haluan enkä vaan olemaan koko ajan toista varten. En enää tunnista että mitkä ovat omat tarpeeni.

AP

Olet siis epärehellinen. Ei ihme, että on vaikea ylläpitää parisuhdetta. On mahdotonta tutustua oikeaan persoonaan, jos ihminen ei näytä sitä, vaan heijastelee vain toisen toiveita kuin peili. 

En mä tiedä onko se epärehellisyyttä, koska yritän kyllä olla oma itseni mutten osaa.

AP

Vierailija kirjoitti:

Oletko kertonut vastapuolelle siitä, että tiedostat ettet osaa pitää puoliasi ja työstät asiaa vai toimitko kuten keskivertomies ja peittelet ongelmaasi vastapuolelta?

Olen kertonut. Se onkin hassua että hänellä on samaa ongelmaa muiden ihmisten, muttei niinkään minun kanssani. Itse taas olen ehkä häntä parempi pitämään puoleni muiden ihmisten kanssa. Sinänsä meillä on hyvä keskustelyhteys asiassa.

AP

Vierailija kirjoitti:

mun poikaystävä on samanlainen, myötäilee muiden tunteita eikä aina uskalla pitää puoliansa. itse olen itsepäisempi, harvoin suostun asioihin jotka ei minua itseäni hyödytä. opitaan molemmat toisiltamme tapoja ja ehkä joskus päästään sille ”kultaiselle keskitielle”.

etsi itsellesi joku sopiva. siinä ei ole mitään vikaa olla kiltti. jotkut (exäsi) kaipaavat jatkuvaa haastetta, mutta ei sellaiset suhteet kauaa kestä jossa toisen hermoja riepotellaan joka päivä.

kaikkea hyvää sulle :)

Oishan noita ns. enemmän itseni kaltaisia parisuhdemielessä, mutta ne ei viehätä romanttisesti. Hissukammat naiset herättää mussaihastuksen tunteita yhtä paljon kuin vanhat mummot, joten ei auta vaihtaa :D

AP

Minullakin oli tuollainen poikaystävä joskus. Hän ehdotti milloin mitäkin, ja useimpiin asioihin suostuin. Sain siitä vain tuollaista väheksyntää osakseni.

Seuraavan poikaystävän kanssa ei ollut ollenkaan tuollaista, vaan kunnioitamme kumpikin toisiamme. Olemme olleet yhdessä jo yli 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Sä nussit kuitenkin? Panitko hitaasti keinuen lähetyssaarnaajassa?

Sängyssä en ole yhtään tossu, pikemminkin voisin olla paljon dominoivampi kuin missä kumppanin rajat menee. Mut ne asiat ei aina korreloikaan.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mun poikaystävä on samanlainen, myötäilee muiden tunteita eikä aina uskalla pitää puoliansa. itse olen itsepäisempi, harvoin suostun asioihin jotka ei minua itseäni hyödytä. opitaan molemmat toisiltamme tapoja ja ehkä joskus päästään sille ”kultaiselle keskitielle”.

etsi itsellesi joku sopiva. siinä ei ole mitään vikaa olla kiltti. jotkut (exäsi) kaipaavat jatkuvaa haastetta, mutta ei sellaiset suhteet kauaa kestä jossa toisen hermoja riepotellaan joka päivä.

kaikkea hyvää sulle :)

Oishan noita ns. enemmän itseni kaltaisia parisuhdemielessä, mutta ne ei viehätä romanttisesti. Hissukammat naiset herättää mussaihastuksen tunteita yhtä paljon kuin vanhat mummot, joten ei auta vaihtaa :D

AP

ota vastapainoa :) ota sellainen, joka on kiinnostunut samoista asioista kuin sinä, mutta luonteeltaan erilainen. toimii loistavasti, paha vain alkaa neuvomaan mistä sellaisen löytäisit😅

-sama

Nainen ei selvästikään ole sinulle sopiva, eli hyvä molemmille, että suhde päättyi. Vaikka nyt harmittaa, et sinä olisi onnellinen ihmisen kanssa, jonka mielestä sinulle luontainen käytös on liian tossuna olemista. Kyllä maailmasta löytyy naisia, jotka arvostavat pehmeäluonteista miestä.

Ap. Jätän sinut tumputtamaan omaa pientä ja onnetonta k yrpääsi. En katselisi päivääkään, kuolisin tylsyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mun poikaystävä on samanlainen, myötäilee muiden tunteita eikä aina uskalla pitää puoliansa. itse olen itsepäisempi, harvoin suostun asioihin jotka ei minua itseäni hyödytä. opitaan molemmat toisiltamme tapoja ja ehkä joskus päästään sille ”kultaiselle keskitielle”.

etsi itsellesi joku sopiva. siinä ei ole mitään vikaa olla kiltti. jotkut (exäsi) kaipaavat jatkuvaa haastetta, mutta ei sellaiset suhteet kauaa kestä jossa toisen hermoja riepotellaan joka päivä.

kaikkea hyvää sulle :)

Oishan noita ns. enemmän itseni kaltaisia parisuhdemielessä, mutta ne ei viehätä romanttisesti. Hissukammat naiset herättää mussaihastuksen tunteita yhtä paljon kuin vanhat mummot, joten ei auta vaihtaa :D

AP

ota vastapainoa :) ota sellainen, joka on kiinnostunut samoista asioista kuin sinä, mutta luonteeltaan erilainen. toimii loistavasti, paha vain alkaa neuvomaan mistä sellaisen löytäisit😅

-sama

Mun kokemus on että ei toi oikein auta. Jos tunteita ei oo niin niitä ei oo, vaikka toinen olis järkitasolla miten sopiva.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä nyt pitäisi tapahtua? Naisen pitäisi olla vaan parisuhteessa sun kanssa vaikka hän ei siinä viihdy? Näetkö teillä yhteisen onnellisen tulevaisuuden?

Miksi kukaan ajattelisi noin? En minä halua että kukaan on minun kanssani missään tekemisissä vastoin omaa tahtoaan. Elämän epäreiluutta mä tässä kiroan.

AP

No onhan tuo koko aloitus pelkkää uhriutumista ja syyllistämistä. "Ei riitä että on kiva." "Turha tässä on parisuhteesta haaveilla."

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei selvästikään ole sinulle sopiva, eli hyvä molemmille, että suhde päättyi. Vaikka nyt harmittaa, et sinä olisi onnellinen ihmisen kanssa, jonka mielestä sinulle luontainen käytös on liian tossuna olemista. Kyllä maailmasta löytyy naisia, jotka arvostavat pehmeäluonteista miestä.

Ei se oo luontaista käytöstä. En mä kavereiden tai perheen kanssa käyttäydy tuolla tavalla. Parisuhde tuo tällaisen esiin. Ja suhde ei ole siis päättynyt.

AP

Oot vaan löytänyt kusipäisiä ämmiä. Oot sellasta ihmistyyppiä, joka vetää niitä puoleensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä nyt pitäisi tapahtua? Naisen pitäisi olla vaan parisuhteessa sun kanssa vaikka hän ei siinä viihdy? Näetkö teillä yhteisen onnellisen tulevaisuuden?

Miksi kukaan ajattelisi noin? En minä halua että kukaan on minun kanssani missään tekemisissä vastoin omaa tahtoaan. Elämän epäreiluutta mä tässä kiroan.

AP

No onhan tuo koko aloitus pelkkää uhriutumista ja syyllistämistä. "Ei riitä että on kiva." "Turha tässä on parisuhteesta haaveilla."

Mä oon käyny vuosia terapiassa ja yrittäny kehittää itseäni. Ei oo näköjään auttanut riittävästi. Jos tää on uhriutumista, niin sitten on. Mä en oo vaan itse valinnut sitä että mun itsetunnosta tuli näin paska. Oon mä vähän vihanen maailmalle. Ilmeisesti on liikaa pyydetty että saisin edes yhden onnellisen parisuhteen elämääni. Vaikka edes vuodeksi. Mut kun ei niin ei.

AP

Ootko, Ap, alkoholistiperheestä lähtöisin? Tunnen pari tuollaista tyyppiä ja heillä on molemmilla taustassaan perheenjäsenen vakavan alkoholismin määrittämä lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Oot vaan löytänyt kusipäisiä ämmiä. Oot sellasta ihmistyyppiä, joka vetää niitä puoleensa?

Ei nää mitään kusipäitä oo. En vaan ite kykene normaaliin parisuhde-elämään konflikteineen. Tiedätkö sellaiseen, että joskus väsyneenä saattaa tiuskaista kumppanille jostain pikkujutusta. Se on normaalia eikä mikään maailmanloppu, mut mä en näköjään kykene ottamaan sellaista vastaan ilman että alan alistua.

AP

Vierailija kirjoitti:

Ootko, Ap, alkoholistiperheestä lähtöisin? Tunnen pari tuollaista tyyppiä ja heillä on molemmilla taustassaan perheenjäsenen vakavan alkoholismin määrittämä lapsuus.

Narsismia ja mielenterveysongelmia lähinnä. Jouduin kotona unohtamaan omat tarpeeni ihan täysin, kun pelkäsin että rikon vanhempani jos en ole aina heidän kiltti poikansa, vaan kasvan aikuiseksi. Ja toisaalta pelkäsin myös vanhempien henkistä väkivaltaa jos rikon heidän tahtoaan jotenkin. Käytännössä mulla ei ollut mitään normaalia teini-ikää, koska en uskaltanut lähteä kotoa bileisiin. Pelkäsin että mut hylätään ihan totaalisesti jos osallistuisin normaaleihin teinien aikuistumisriitteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä nyt pitäisi tapahtua? Naisen pitäisi olla vaan parisuhteessa sun kanssa vaikka hän ei siinä viihdy? Näetkö teillä yhteisen onnellisen tulevaisuuden?

Miksi kukaan ajattelisi noin? En minä halua että kukaan on minun kanssani missään tekemisissä vastoin omaa tahtoaan. Elämän epäreiluutta mä tässä kiroan.

AP

No onhan tuo koko aloitus pelkkää uhriutumista ja syyllistämistä. "Ei riitä että on kiva." "Turha tässä on parisuhteesta haaveilla."

Mä oon käyny vuosia terapiassa ja yrittäny kehittää itseäni. Ei oo näköjään auttanut riittävästi. Jos tää on uhriutumista, niin sitten on. Mä en oo vaan itse valinnut sitä että mun itsetunnosta tuli näin paska. Oon mä vähän vihanen maailmalle. Ilmeisesti on liikaa pyydetty että saisin edes yhden onnellisen parisuhteen elämääni. Vaikka edes vuodeksi. Mut kun ei niin ei.

AP

Kerroit jo monta kertaa että käyt terapiassa. On tuo tekstisi siitä huolimatta itsesäälissä rypemistä. Ja kuka päättää mikä on liikaa pyydetty? Ei kukaan. Sinä itse olet vastuussa saatko parisuhteen vai et. Ja tuo itsesääli ei luultavasti sitä edistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko, Ap, alkoholistiperheestä lähtöisin? Tunnen pari tuollaista tyyppiä ja heillä on molemmilla taustassaan perheenjäsenen vakavan alkoholismin määrittämä lapsuus.

Narsismia ja mielenterveysongelmia lähinnä. Jouduin kotona unohtamaan omat tarpeeni ihan täysin, kun pelkäsin että rikon vanhempani jos en ole aina heidän kiltti poikansa, vaan kasvan aikuiseksi. Ja toisaalta pelkäsin myös vanhempien henkistä väkivaltaa jos rikon heidän tahtoaan jotenkin. Käytännössä mulla ei ollut mitään normaalia teini-ikää, koska en uskaltanut lähteä kotoa bileisiin. Pelkäsin että mut hylätään ihan totaalisesti jos osallistuisin normaaleihin teinien aikuistumisriitteihin.

Joo, noi on yllättävän tavallisia tarinoita ja tuo on valitettavasti elämän mittainen matka, että tuollaisen lapsuuden ja nuoruuden vaikutuksia yrittää korjata. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein kun tossun tossumaisuus paljastuu, häntä aletaan käyttää hyväksi.

Liikaa on sitä, että toisen elintila kapenee kun toisen laajenee.

Toinen asia on sitten tylsyys.

Ei-tossu voi olla sisimmässään tylsä.

Ja tossulla rikas sisäinen maailma, jota se toinen kadehtii.

"pitää puoliaan järkevästi" onnistuu kun päätät. Itseluottamus ei ole tunne, vaan tahtotila.

Googlaa "jämäkkyys"

Tota jämäkkyyttä ollaan terapiassaki yritetty opetella paljonkin. Kyse ei oo kuitenkaan siitä ettenkö yrittäisi pitää puoliani silloin kun tilanne tulee eteen, vaan siitä että alitajuisilla tavoilla mielistelen toista, välttelen sanomasta ja tekemästä asioita jotka voisivat vahingossakaan suututtaa toisen ja yleisesti menetän joissain asioissa kyvyn erottaa, että missä raja menee. En esim. oikein koskaan kieltäydy jostain mitä toinen pyytää koska väsyttää tai on parempaa tekemistä ja olen siten aina toisen käytettävissä. Yritän kyllä välttää sitä, mutta pääni on "väärässä asennossa" että kykenisin oikeasti tekemään mitä itse haluan enkä vaan olemaan koko ajan toista varten. En enää tunnista että mitkä ovat omat tarpeeni.

AP

Tämä ei ole kiltteyttä, vaan menee kusipäisyyden (vaikkakin toki tahattoman sellaisen) puolelle. Olen ollut samanlaisen ihmisen kanssa suhteessa ja on älyttömän raskasta kun toinen laittaa oman hyvinvointinsa toisen vastuulle. Aina pitäisi miettiä tarkoittaako kyllä nyt kyllä vai onko toinen liian väsynyt, kipeä tms tekemään ja lähtemään mutta ei osaa sanoa sitä. Tunsin itseni usein huonoksi ihmiseksi ja hyväksikäyttäjäksi, kun jälkeenpäin selvisi että olin "pakottanut" toisen lähtemään kipeänä tai väsyneenä vaikkapa kävelylle tai pihatöihin. Kun en tiennyt että oli kipeä, koska uskoin kun sanoi voivansa lähteä.

Lopulta aloin näkemään miehen ihmisenä jota pitäisi paapoa kuin lasta, kun ei osaa itse huolehtia itsestään. Ei tarvinne kertoa mitä suhteelle kävi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mun poikaystävä on samanlainen, myötäilee muiden tunteita eikä aina uskalla pitää puoliansa. itse olen itsepäisempi, harvoin suostun asioihin jotka ei minua itseäni hyödytä. opitaan molemmat toisiltamme tapoja ja ehkä joskus päästään sille ”kultaiselle keskitielle”.

etsi itsellesi joku sopiva. siinä ei ole mitään vikaa olla kiltti. jotkut (exäsi) kaipaavat jatkuvaa haastetta, mutta ei sellaiset suhteet kauaa kestä jossa toisen hermoja riepotellaan joka päivä.

kaikkea hyvää sulle :)

Oishan noita ns. enemmän itseni kaltaisia parisuhdemielessä, mutta ne ei viehätä romanttisesti. Hissukammat naiset herättää mussaihastuksen tunteita yhtä paljon kuin vanhat mummot, joten ei auta vaihtaa :D

AP

Kun otetaan tämä huomioon niin en voi ymmärtää aloituksen naisia syyllistävää sävyä ja ihme valitusta ettei kunnollinen ja muita huomioiva kelpaa. Itse kuitenkin valitset jännä naisen.