Kysymys lapsettomille: kuinka vanhaksi haluaisit elää ja minkälaista toivoisit elämäsi olevan viimeisinä vuosina?

Jäin lapsettomaksi. Tuntuu etten kauaa halua elää. Jättäydyn pois kaikesta ja jossakin vaiheesa lähden ennen muiden hoidettavaksi joutumista.

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelin ruveta ryyppäämään ja tupakoimaan kunhan tästä vielä vanhenen. Nuorena näitä tuli harrastettua ja oli mukavaa. Lapset on aikuiset ja voisin ihan hyvin viimeiset vuodet pistää ranttaliksi. Huoltajan se toki herättää läheisissä, mutta liika kiltteys ja miellyttämisenhalu ei ole hyväksi. Kuolisin sitten vaikka alkoholimyrkytykseen ja sänkykin palaisi.

Tuohan kuulostaa oivalta suunnitelmalta.

Jos nyt vaikka seitsemänkymppisenä tulisi yllättävä lähtö saappaat jalassa niin se olisi paras.

Muuten hapannun varmaan ihan samassa hoitokodissa muiden vaippahousuisten höperöiden kanssa kuin perheelliset/perheettömät/kaikki muutkin.

Jos ap ajoi jotain "eikö harmita kun kukaan ei käy kaksi kertaa vuodessa kolmea varttia kahvittelemassa"-kulmaa niin vastaan: ei, ei harmita.

Vierailija kirjoitti:

Yli 80-vuotiaaksi, omassa kodissa mahd. pitkään, muutama hyvä ystävä elämässä. Kun loppu tulee, toivon että se tulisi nopeasti, ei pitkää kitumista.

Samat ajatukset, ehtisi olla mahdollisimman terveenä eläkkeellä. Lähtisi ns. saappaat jalassa

Monta kommenttia tuli lapsia omaavilta ja selkeästi osa veti nyt herneen nenään. Ajatus siis oli että jos on niitä lapsia (ja ehkä lapsenlapsia) niin näistä ainakin joskus voisi saada seuraa, vaikkei sitten sitä varsinaista apua muuten tulisikaan. Tietysti voi olla ettei lapset halua tavata vanhempiaan.

Lähinnä kysyn siltä pohjalta että lapsettomana (ja mahdollisesti vielä yksinäisempänä vanhuksena) ne lähikontaktit ovat entistä heikommat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään ikärajaa en ole miettinyt, mutta tietysti haluaisin elää terveenä ja hyväkuntoisena. En kyllä ymmärrä, miten tämä liittyy lapsettomuuteen. Tuskin lapsellisetkaan haluavat elää sairaina ja raihnaisina. 

Ihan sillä ajattelin ettei lapsettomilla ole lapsia tai lapsenlapsia auttamassa viimeisinä vuosina.

AP

Auttamassa missä asiassa tarkalleen? Missä autoit omia vanhempiasi ennen heidän kuolemaansa?

Päivittäinen elämä lapsilla on oman perheensä parissa, tuskin monella on mahdollisuutta mummeleita paapoa arkensa lomassa. Lisäksi nykyään harva asuu synnyinkaupungissaan niin auttamaan pitäisi vielä ajaa läpi Suomen.

Vierailija kirjoitti:

Monta kommenttia tuli lapsia omaavilta ja selkeästi osa veti nyt herneen nenään. Ajatus siis oli että jos on niitä lapsia (ja ehkä lapsenlapsia) niin näistä ainakin joskus voisi saada seuraa, vaikkei sitten sitä varsinaista apua muuten tulisikaan. Tietysti voi olla ettei lapset halua tavata vanhempiaan.

Lähinnä kysyn siltä pohjalta että lapsettomana (ja mahdollisesti vielä yksinäisempänä vanhuksena) ne lähikontaktit ovat entistä heikommat.

Et jää paljosta paitsi. Jouluna ja ehkä kerran kesässä näkisit jostakusta vilauksen.

Siis jos hoitokodissa yleensäkään enää tunnistat kävijää tai tiedät edes kuka hän on.

Vierailija kirjoitti:

Monta kommenttia tuli lapsia omaavilta ja selkeästi osa veti nyt herneen nenään. Ajatus siis oli että jos on niitä lapsia (ja ehkä lapsenlapsia) niin näistä ainakin joskus voisi saada seuraa, vaikkei sitten sitä varsinaista apua muuten tulisikaan. Tietysti voi olla ettei lapset halua tavata vanhempiaan.

Lähinnä kysyn siltä pohjalta että lapsettomana (ja mahdollisesti vielä yksinäisempänä vanhuksena) ne lähikontaktit ovat entistä heikommat.

No ei niistä nytkään ole seuraa kun niillä on omat elämät. Elät jossain ihmeen auttajaharhassa. Lapset ei ole mitään seuraneitejä ja ilmaisia apulaisia. Heillä on omat elämänsä elettävänä. Eikä minulle tulisi mieleenkään laittaa poikaani vaihtamaan vaippojani tai pesemään pilluani. Hyi helvetti!

Vaikea kysymys...

Realistisesti elän ehkä 60-70-vuotiaaksi, jos sitäkään, koska syön epäterveellisesti. Voisin kyllä elää vanhemmaksikin, mutten jaksa muuttaa elintapoja.

Toivon että liikuntakyky säilyisi edes osittain. Ihannekuolema olisi ehkä äkillisesti jossain kolarissa, tai omaan sänkyyn mökillä.

Voin mennä palvelutaloonkin, mutta toivon että olisi oma huone ja vessa, eikä pakotettaisi yhteisleikkeihin. Ja saisi käydä ulkona. Muutenkin kuin kesällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään ikärajaa en ole miettinyt, mutta tietysti haluaisin elää terveenä ja hyväkuntoisena. En kyllä ymmärrä, miten tämä liittyy lapsettomuuteen. Tuskin lapsellisetkaan haluavat elää sairaina ja raihnaisina. 

Ihan sillä ajattelin ettei lapsettomilla ole lapsia tai lapsenlapsia auttamassa viimeisinä vuosina.

AP

Ei niitä lapsellisiakaan aina jälkikasvu vaivaudu auttamaan.

Mitä olen itse isovanhempiani ja vanhempiani seurannut, käynnit olivat jokatapauksessa harvakseltaan silloin kun elivät vielä kotona ja myöhemmin laitoksessa. Lapset perheineen isoissa kaupungeissa töiden perässä, vanhukset kotikonnuillaan tuntien matkan päässä. Aina ei edes jouluja yhdessä vietetty, isovanhemmat (kummatkin leskiä pitkään) eivät jaksaneet matkustaa, eikä aina sinne lähdetty.

Eli kerran, pari vuodessa tapaamisia lapsiensa kanssa, itse lapsenlapsena kävin hieman useammin. Mutta kyllä se arki oli tuttavien tai hoitolaitoksen väen kanssa, ei siitä pääse mihinkään. Kunnes sitten eivät enää tunnistaneet, jolloin vaikea sanoa miten vierailut kokivat. Mutta ihmiset pärjäävät melko hyvin yksinkin, heillä oli omat puuhat eivätkä koskaan harkinneet muuttavansa lähemmäs tmv.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kysyn siltä pohjalta että lapsettomana (ja mahdollisesti vielä yksinäisempänä vanhuksena) ne lähikontaktit ovat entistä heikommat.

En ole yksinäinen, vaikka olen yksin. En ole koskaan kaivannut asuinkumppania, ja ihmiset rasittavat minua. Todennäköisesti luonteeni ei tule muuttumaan, vaikka ikää tulee vielä parikymmentä vuotta lisää. Missäköhän vaiheessa alkaisin kaivata niitä lähikontakteja, kun en ole niitä 55 vuoteen kaivannut? Haluan asua kaikessa rauhassa jossain palvelutalossa tai omassa huoneessa hoitolaitoksessa. Siihen minulla on varaa, koska lapset eivät ole kupanneet minua varattomaksi, eikä minun tarvitse jättää niille perintöjä.

En tiedä. Joskus haluan kuolla heti, joskus haluan elää ikuisesti että voin nauttia viihteestä ja katsoa kuinka hulluksi meno maailmassa käy. Toivon, etten sairastu muistisairauteen tai muutoinkaan erityisen vakavasti enkä kuole millään kamalalla tavalla. Olisi kiva jos kipuja ei olisi hirveästi enempää.

Kyllä tää aina naurattaa että lapsia pukataan maailmaan, jotta ne sitten palvelisi muoria viimeset 30 vuotta ja pitäisi seuraa. Ei palvele, ei pidä seuraa. Joudut sinne samaan Attendoon tai Esperiin niitten velojen kanssa. Lapsesi elävät omaa elämäänsä, hankkivat omia palvelijoitaan (eli lapsia) ja tekevät töitä, ei ne kerkeä sinun oikkujasi täyttämään.

Hirveän itsekästä tehdä lapsia ihan vain siksi että ne palvelisi sinua vanhana. Sitä varten on yhteiskunnalliset sosiaali- ja terveyspalvelut.

Vierailija kirjoitti:

Monta kommenttia tuli lapsia omaavilta ja selkeästi osa veti nyt herneen nenään. Ajatus siis oli että jos on niitä lapsia (ja ehkä lapsenlapsia) niin näistä ainakin joskus voisi saada seuraa, vaikkei sitten sitä varsinaista apua muuten tulisikaan. Tietysti voi olla ettei lapset halua tavata vanhempiaan.

Lähinnä kysyn siltä pohjalta että lapsettomana (ja mahdollisesti vielä yksinäisempänä vanhuksena) ne lähikontaktit ovat entistä heikommat.

No eiköhän sillä lapsettomalla vanhuksella voi olla laaja ystäväpiiri ja vaikka lukuisia kummilapsia, jolloin lähikontakteja on paljon enemmän kuin kahden lapsen yksinäisellä äidillä. Hassu ajatus, että lapset ovat ainoa ihmiskontakti.

Vierailija kirjoitti:

Yli 80-vuotiaaksi, omassa kodissa mahd. pitkään, muutama hyvä ystävä elämässä. Kun loppu tulee, toivon että se tulisi nopeasti, ei pitkää kitumista.

Noin suunnilleen. Pellolle kumisaappaat jalassa laaki. Tahtoisin kuolla ulkona tai että ainakin ikkuna ois auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään ikärajaa en ole miettinyt, mutta tietysti haluaisin elää terveenä ja hyväkuntoisena. En kyllä ymmärrä, miten tämä liittyy lapsettomuuteen. Tuskin lapsellisetkaan haluavat elää sairaina ja raihnaisina. 

Ihan sillä ajattelin ettei lapsettomilla ole lapsia tai lapsenlapsia auttamassa viimeisinä vuosina.

AP

Sivutuulessa poikaansa retuuttaa kantaa

varis lahden poikki päin vastarantaa.

"Sitä varia - huh, ihan väsyttää alkaa"

varis sanoo "jo vanhaa siipeä, jalkaa

Kun vanhenen pian, alan kangistua,

kai kannat sa mua, kuin minä nyt sua?"

-"En", vastaa poika, "sun jäädä annan"

-"Ketä kannat sa sitten?" - "Ma poikaani kannan"

Varis huokaa harmaille aatoksille:

"se on maailman meno, minkäs sille."