Miten erota kun elämässä ei ole ketään muita kuin kumppani
Olen sairaseläkkeellä ja minulla ei ole ystäviä tai sukulaisia, vain kumppani. En haluaisi jatkaa tätä suhdetta, mutta totaalinen yksinäisyys arveluttaa - pelottaakin.
Onko täällä vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä? Miten tästä eteenpäin?
Kommentit (34)
Ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa.
Näin minäkin luulin. Mutta oli siitä toisesta välillä seuraa. Nyt totaaliyksin. Saattaa mennä päiväkausia etten puhu kenenkän kanssa. Tai no kaupan kassalle sanon moi, kiitos ja hei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa.
Näin minäkin luulin. Mutta oli siitä toisesta välillä seuraa. Nyt totaaliyksin. Saattaa mennä päiväkausia etten puhu kenenkän kanssa. Tai no kaupan kassalle sanon moi, kiitos ja hei
Tämä. Luulin ettei miehen kanssa enää puhuttu ja olin "yksinäinen avioliitossa". No, nyt eron jälkeen sitä huomaa kuinka eri asia se avioliiton aikainem yksinäisyys ja puhumattomuus oli verrattuna siihen kun ei ole ketään ihmiskontaktia. Koronan takia tullut oltua etätöissäkin niin ei työkavereillekaan tule puhuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa.
Näin minäkin luulin. Mutta oli siitä toisesta välillä seuraa. Nyt totaaliyksin. Saattaa mennä päiväkausia etten puhu kenenkän kanssa. Tai no kaupan kassalle sanon moi, kiitos ja hei
Miksi haluaisit puhua joka päivä jonkun kanssa?
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa.
Näin minäkin luulin. Mutta oli siitä toisesta välillä seuraa. Nyt totaaliyksin. Saattaa mennä päiväkausia etten puhu kenenkän kanssa. Tai no kaupan kassalle sanon moi, kiitos ja hei
Tämä. Luulin ettei miehen kanssa enää puhuttu ja olin "yksinäinen avioliitossa". No, nyt eron jälkeen sitä huomaa kuinka eri asia se avioliiton aikainem yksinäisyys ja puhumattomuus oli verrattuna siihen kun ei ole ketään ihmiskontaktia. Koronan takia tullut oltua etätöissäkin niin ei työkavereillekaan tule puhuttua.
Näinpä. Ja jotenkin tämä on semmoinen juttu ettei tästä tule kellekään juteltua "kun päivät on niin tyhjiä ja olen yksinäinen". Sitten sitä vaan elelee itsekseen ja tuntee syvää surua katsellessa tuttujen lomapostauksia perheiden ja ystävien kanssa.
Otat eron ja hankit juttuseuraa vaikka ystäväpalvelun kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa.
Näin minäkin luulin. Mutta oli siitä toisesta välillä seuraa. Nyt totaaliyksin. Saattaa mennä päiväkausia etten puhu kenenkän kanssa. Tai no kaupan kassalle sanon moi, kiitos ja hei
Tämä. Luulin ettei miehen kanssa enää puhuttu ja olin "yksinäinen avioliitossa". No, nyt eron jälkeen sitä huomaa kuinka eri asia se avioliiton aikainem yksinäisyys ja puhumattomuus oli verrattuna siihen kun ei ole ketään ihmiskontaktia. Koronan takia tullut oltua etätöissäkin niin ei työkavereillekaan tule puhuttua.
Näinpä. Ja jotenkin tämä on semmoinen juttu ettei tästä tule kellekään juteltua "kun päivät on niin tyhjiä ja olen yksinäinen". Sitten sitä vaan elelee itsekseen ja tuntee syvää surua katsellessa tuttujen lomapostauksia perheiden ja ystävien kanssa.
Jatkan vielä että toki jos suhteessa vakavia ongelmia niin joissain tapauksissa ero voi oikeasti olla parempikin vaihtoehto. Tsemppiä ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Kyllä minä ainakin olin perisuhteessa todella yksinäinen ja ahdisti. Ex yksinkertaisesti vain jätti minut yksin puhumaan ja saattoi kylmästi lähteä vaikka autotalliin. Ei välttämättä vastannut, kun puhuin, ei suostunut lähtemään minnekään kanssani. Ei edes halunnut nukkua samassa sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Kyllä minä ainakin olin perisuhteessa todella yksinäinen ja ahdisti. Ex yksinkertaisesti vain jätti minut yksin puhumaan ja saattoi kylmästi lähteä vaikka autotalliin. Ei välttämättä vastannut, kun puhuin, ei suostunut lähtemään minnekään kanssani. Ei edes halunnut nukkua samassa sängyssä.
Kumpi teki eroaloitteen?
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Tämän takia vähän ärsyttää ne parisuhteelliset esim. Facen yksinäisyysryhmässä. Sitten välillä hehkutellaan miten vietetään yhteistä aikaa sen kumppanin kanssa, mikä ihme tarve heillä on pyöritellä puukkoa täysyksinäisten haavassa? Tajuavatko edes, mitä tekevät vai onko se peräti tarkoituksellista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Tämän takia vähän ärsyttää ne parisuhteelliset esim. Facen yksinäisyysryhmässä. Sitten välillä hehkutellaan miten vietetään yhteistä aikaa sen kumppanin kanssa, mikä ihme tarve heillä on pyöritellä puukkoa täysyksinäisten haavassa? Tajuavatko edes, mitä tekevät vai onko se peräti tarkoituksellista?
Kovin itsekästä pyrkiä määrittelemään, miten yksinäisyyden saa kokea. Yksinäisyys on paljon muutakin totaalinen yksinäisyys vailla minkäänlaisia kontakteja. Perustakaa totaaliyksinäisille oma ryhmä, jos ette siedä erilaisia yksinäisyyksiä. Voitte sitten rypeä keskenänne ja kilpailla sillä, kellä on pisin aika siitä kun puhui jonkun kanssa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Kyllä minä ainakin olin perisuhteessa todella yksinäinen ja ahdisti. Ex yksinkertaisesti vain jätti minut yksin puhumaan ja saattoi kylmästi lähteä vaikka autotalliin. Ei välttämättä vastannut, kun puhuin, ei suostunut lähtemään minnekään kanssani. Ei edes halunnut nukkua samassa sängyssä.
Kumpi teki eroaloitteen?
Minä erosin. Minähän tuosta kärsin. Exän rakkaus oli loppunut, mutta hällä oli hyvä olla. Minä maksoin laskut, tein kotityöt, yritin miellyttää ja annoin hänen olla rauhassa.
Lähdin sitten. Elämä parani täysin. Oli minulla muita ihmissuhteita, mutta exä ei ollut mikään suhde. Olin yksin siinä liitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Kyllä minä ainakin olin perisuhteessa todella yksinäinen ja ahdisti. Ex yksinkertaisesti vain jätti minut yksin puhumaan ja saattoi kylmästi lähteä vaikka autotalliin. Ei välttämättä vastannut, kun puhuin, ei suostunut lähtemään minnekään kanssani. Ei edes halunnut nukkua samassa sängyssä.
Kumpi teki eroaloitteen?
Minä erosin. Minähän tuosta kärsin. Exän rakkaus oli loppunut, mutta hällä oli hyvä olla. Minä maksoin laskut, tein kotityöt, yritin miellyttää ja annoin hänen olla rauhassa.
Lähdin sitten. Elämä parani täysin. Oli minulla muita ihmissuhteita, mutta exä ei ollut mikään suhde. Olin yksin siinä liitossa.
Miten exä reagoi kun ilmoitit erohaluistasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Tämän takia vähän ärsyttää ne parisuhteelliset esim. Facen yksinäisyysryhmässä. Sitten välillä hehkutellaan miten vietetään yhteistä aikaa sen kumppanin kanssa, mikä ihme tarve heillä on pyöritellä puukkoa täysyksinäisten haavassa? Tajuavatko edes, mitä tekevät vai onko se peräti tarkoituksellista?
Kovin itsekästä pyrkiä määrittelemään, miten yksinäisyyden saa kokea. Yksinäisyys on paljon muutakin totaalinen yksinäisyys vailla minkäänlaisia kontakteja. Perustakaa totaaliyksinäisille oma ryhmä, jos ette siedä erilaisia yksinäisyyksiä. Voitte sitten rypeä keskenänne ja kilpailla sillä, kellä on pisin aika siitä kun puhui jonkun kanssa jne.
No mitä arvelet jos olisi vaikkapa joku nälkäisten ryhmä, siellä on monia jotka ei ole syöneet pitkiin aikoihin yhtään mitään ja sitten tulee jotkut sinne leveilemään miten napostelevat taas nyt vähän leipää, mutta kun on heilläkin kyllä nälkä usein niin oikeus olla siellä. Kyllä siinä alkaa kiehumaan ja mietityttämään että mitä tuokin nyt luulee nälkäinen olevansa. Sama yksinäisyyden kanssa.
Ei ole mullakaan ketään muuta. Parisuhde on ihan ok, mutta sen lisäksi ei ole tällä pienellä paikkakunnalla mitään muuta, eikä hän halua muuttaa mihinkään. Itse haluaisin muuttaa, mutta en ole kyllä varma, että haluaisinko tehdä sen hänen kanssaan vai yksin. Jotenkin houkuttelisi vielä kerran muuttaa yksin johonkin ihan uuteen ympäristöön ja ottaa se riski, että jään sitten taas ihan yksin kun en tutustukaan kehenkään. Ei tällä tai aiemmillakaan paikkakunnilla ole kukaan ollut kovin kiinnostunut minusta kaverina. En usko, että saisin uutta miestäkään kovin helposti. Tämä ensimmäinenkin tuli vain ja ainoastaan siskon aika suurella avustuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Tämän takia vähän ärsyttää ne parisuhteelliset esim. Facen yksinäisyysryhmässä. Sitten välillä hehkutellaan miten vietetään yhteistä aikaa sen kumppanin kanssa, mikä ihme tarve heillä on pyöritellä puukkoa täysyksinäisten haavassa? Tajuavatko edes, mitä tekevät vai onko se peräti tarkoituksellista?
Kovin itsekästä pyrkiä määrittelemään, miten yksinäisyyden saa kokea. Yksinäisyys on paljon muutakin totaalinen yksinäisyys vailla minkäänlaisia kontakteja. Perustakaa totaaliyksinäisille oma ryhmä, jos ette siedä erilaisia yksinäisyyksiä. Voitte sitten rypeä keskenänne ja kilpailla sillä, kellä on pisin aika siitä kun puhui jonkun kanssa jne.
No mitä arvelet jos olisi vaikkapa joku nälkäisten ryhmä, siellä on monia jotka ei ole syöneet pitkiin aikoihin yhtään mitään ja sitten tulee jotkut sinne leveilemään miten napostelevat taas nyt vähän leipää, mutta kun on heilläkin kyllä nälkä usein niin oikeus olla siellä. Kyllä siinä alkaa kiehumaan ja mietityttämään että mitä tuokin nyt luulee nälkäinen olevansa. Sama yksinäisyyden kanssa.
No nälkä se on silläkin, jolla on vain vähän syötävää, joten hänellä on yhtälailla oikeus jakaa kokemuksiaan kuin täysin ilman ruokaa olevilla. Pitää oppia näkemään asiat muualtakin kuin omasta navasta käsin. Saattaa auttaa myös siihen yksinäisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Tämän takia vähän ärsyttää ne parisuhteelliset esim. Facen yksinäisyysryhmässä. Sitten välillä hehkutellaan miten vietetään yhteistä aikaa sen kumppanin kanssa, mikä ihme tarve heillä on pyöritellä puukkoa täysyksinäisten haavassa? Tajuavatko edes, mitä tekevät vai onko se peräti tarkoituksellista?
Kovin itsekästä pyrkiä määrittelemään, miten yksinäisyyden saa kokea. Yksinäisyys on paljon muutakin totaalinen yksinäisyys vailla minkäänlaisia kontakteja. Perustakaa totaaliyksinäisille oma ryhmä, jos ette siedä erilaisia yksinäisyyksiä. Voitte sitten rypeä keskenänne ja kilpailla sillä, kellä on pisin aika siitä kun puhui jonkun kanssa jne.
No mitä arvelet jos olisi vaikkapa joku nälkäisten ryhmä, siellä on monia jotka ei ole syöneet pitkiin aikoihin yhtään mitään ja sitten tulee jotkut sinne leveilemään miten napostelevat taas nyt vähän leipää, mutta kun on heilläkin kyllä nälkä usein niin oikeus olla siellä. Kyllä siinä alkaa kiehumaan ja mietityttämään että mitä tuokin nyt luulee nälkäinen olevansa. Sama yksinäisyyden kanssa.
Jostain syystä en yhtään ihmettele, että olet yksinäinen.
Kyllä minä omalta osaltani vastaavassa kuin ap:n tilanteessa otin itseäni niskasta kiinni ja aloin panostamaan suhteeseen. Varmasti mies halusi jossain välissä erotakin todella mutta huomasi että toinen pystyy muuttumaan kun oikein haluaa. Nyt meillä menee kivasti, pitkä liitto takana. Toki aina pari ei saa vaan asioitaan kuntoon mutta meillä ongelmat johtuivat lähinnä minusta joten omassa tilanteessa sai katsoa vaan peiliin. En todellakaan halua erota puolisosta koska itsellänikään ei ole enää ketään muita vaikka olen alle 40v.
Ihan vaan tekemällä avioerohakemuksen. Se ei ole vaikeaa
Eikä yksin oleminen todellakaan ole ikävämpää kuin huonon kumppanin kanssa eläminen.