Kuinka tiukilla olet pahimmillasi elänyt?

Tällä hetkellä mulla on tilillä n. 16e. Pitäisi pärjätä 15. päivän asti sillä. Onneksi sentään olen yksineläjä. 

Meillä oli lasten kanssa eron jälkeen todella tiukkaa! Olin itse kotihoidontuella (silloin n. 300€) ja sen lisäksi lapsilisät (300€) ja minimielarit(300€). Mies siis häipyi yhtäkkiä yhteisestä vuokra-asunnostamme ja jäin yksin maksamaan yli 800€ vuokraa! Olin oikeasti niin yksinkertainen etten tajunnut laittaa toimeentulotukihakemusta eikä meinattu millään saada asumistukea ja kun viimein saimme, oli se vain parisataa (liian iso/kallis asunto). Luonnollisesti laitoin heti hakemukset pienempään asuntoon mutta silti saimme jonottaa vuoden että saatiin pienempi. Sen vuoden aikana myin kaiken mitä irti lähti, silti nähtiin käytännössä nälkää. Olin vielä niin masentunut/sekaisin erosta että en meinannut saada mitään asioita hoidettua. Elämäni kamalin vuosi, yhä puistattaa!

Opiskeluaikana oli välillä tosi tiukkaa. Kerran viikonlopuksi kotiin mennessäni minulla oli tasan 50 penniä kukkarossa. Harvoin kotona kävinkään, sillä vaikka sain opiskelija-alennuksen, niin lippu oli silti kallis. 

Toisen kerran lähes yhtä kireä taloustilanne oli, kun olin palannut työstä ulkomailta eikä muutamaan kuukauteen tullut rahaa mistään eikä se ulkomaan keikkakaan mikään kultakaivos ollut. Ensimmäinen kuukausi töissä oli aika paha. Onneksi ruokakauppaan saattoi perustaa tilin, joten leipää ja särvintäkin riitti. Mutta asunto oli karu, pari kolme jakkaraa keittiön työpöydän äärellä ja patja makuuhuoneen lattialla. Olohuone tyhjä pitkään. Mutta aina on notkosta noustu ... Vaatimaton elämä oli tuttua jo lapsuudenkodista.

Opiskelevana yh:na oli hiton tiukkaa, eikä toivoakaan paremmasta moneen vuoteen. Oli pakko jättää laskuja maksamatta että oli varaa ruokaan, silti ruokarahaa oli viikolle ehkä 20 euroa. Luottotiedot ei sentään mennyt kun maksoin vanhat laskut aina sitä ennen, mutta hilkulla oli monta kertaa.

Oli NÄLKÄ. Lapsen ruokin aina, mutta itselle ei ollut aina ruokaa. Asuin monen kilometrin päässä yliopistosta halvassa pikkukämpässä, eikä ollut varaa kulkea bussilla. Muistan ne kävelymatkat räntäsateessa, nälkä kurni mahassa ja nieleskelin kyyneleitä. Se oli ikävää aikaa.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 12:58"]

Viime kesänä jouduin myymään pilkkahintaan lapsen leluja ja tietokoneeni kun ei ollut yhtään rahaa. Oli ankeeta

[/quote]

Meneekö sulla nyt kuitenkin paremmin?

[/quote]

Juu menee, onneksi :)

Vaikka olen elänyt vuosikausia toimeentulotuellakin, ei ole koskaan tarvinnut elää päiväkausia ilman rahaa.

Joskus tuli vedettyä pankkikorttia miinukselle, syötyä lasten säästöt (ja maksettua takaisin myöhemmin) tai muuta vastaavaa mutta en ole ikinä esim. kerännyt pulloja tai pihistänyt vaikkapa vessapaperia mistään.

Opiskelijana kun lapsi oli pieni. Mies teki väitöskirjaa, minä gradua. Söimme koko perhe yhdessä aamupalan ja iltaruuan (lapsi oli tarhassa), minä en usein syönyt päivällä mitään kun yritin säästää rahaa, teetä kyllä join (halvinta irtoteetä), välillä söin päiväruokana veteen tehtyä kaurapuuroa tai makaronia ja ketsuppia. Onneksi oli kuukuppi niin ei tullut ongelmia menkkahygienian kanssa.

Juuri tällå hetkellä. Kolme pientä lasta, mies työtön ja koulu piti jättäå kesken liian pitkän matkan takia. Elämme siis minimi äippärahalla, lapsilisällä, hoitolisällä ja pienellä toimeentulotuella. Tällä hetkellä rahaa ei ole yhtään ja seuraavan kerran 15pvä. Kaapit ammottaa tyhjyyttä ja nälkä kurnii meillä aikuisilla. Lapsille on ruuat pakastimessa, mutta itse emme pahemmin uskalla niistä syödä että riittävät jokaiselle. On todella raskasta! :(

Siivosin, ja löysin kymmenen vuotta vanhat verolaput. Me ollaan miehen kanssa yhteensä tienattu 22 000e. En kylläkään muista, että olisi koskaan ollut kireetä, mutta eihän noilla tuloilla ihan kauheita revitellä... Ehkä aika on kullannut tai jotain. Sen mä kyllä muistan, että 10 v. sitten meillä ei juuri ollut kiirettä, elämä oli mukavaa ja leppoisaa, toisin kuin nykyään.

Velaksi elin pidemmän aikaa. Olin ottanut remonttia varteen joitain tonneja lainaa, jotta saisin asuntoni asuttavaan kuntoon. En kuitenkaan jaksanut sitä tehdä, olin ongelmieni vuoksi niin poikki ja talvi puski tielle. Tulona minulla oli vain minimisairauspäiväraha, ja toimeentulotuki evättiin koska laina katsottiin tuloksi. En sitten tajunnut maksaa lainaa takaisinkaan sillä rahalla, kuten palstan mukaan olisi pitänyt tajuta, joten elelin sillä pitkästi eteenpäin.

Myöhemminkin olen ollut tiukilla niin ettei rahaa tai ruokaa ole ollut esimerkiksi kymmeneen päivään, ja tilikin on tullut joitain kertoja ylitettyä, mutta siis velaksi en sittemmin ole yli puolta vuotta elänyt.

Opiskelijana sain 410e/kk enkä mitään muuta rahaa mistään, vuokra 320e ja siitä laskuihin 50e kun oli pakko olla netti kotona koulujuttuja varten. Siitä 40 eurosta mitä menojen jälkeen jäi piti maksaa ruoat ja hygieniatuotteet. Pesin hiuksetkin fairylla välillä ku ei ollut vara osaa shampoota.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:03"]

Opiskelijana sain 410e/kk enkä mitään muuta rahaa mistään, vuokra 320e ja siitä laskuihin 50e kun oli pakko olla netti kotona koulujuttuja varten. Siitä 40 eurosta mitä menojen jälkeen jäi piti maksaa ruoat ja hygieniatuotteet. Pesin hiuksetkin fairylla välillä ku ei ollut vara osaa shampoota.

[/quote]Opintolainaa olisit voinut ottaa niin kuin muutkin.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 14:03"]

Opiskelijana sain 410e/kk enkä mitään muuta rahaa mistään, vuokra 320e ja siitä laskuihin 50e kun oli pakko olla netti kotona koulujuttuja varten. Siitä 40 eurosta mitä menojen jälkeen jäi piti maksaa ruoat ja hygieniatuotteet. Pesin hiuksetkin fairylla välillä ku ei ollut vara osaa shampoota.

[/quote]Opintolainaa olisit voinut ottaa niin kuin muutkin.

[/quote]

En halunnut ottaa 1,5 vuoden koulutuksen takia, opiskelin sen ammatin vain siksi että jos elämässä en löydä mitään muita töitä niin voin aina mennä sen alan töihin. Otan lainaa vasta kun menen opiskelemaan loppuelämän ammattia.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 13:43"]

.......

Myöhemminkin olen ollut tiukilla niin ettei rahaa tai ruokaa ole ollut esimerkiksi kymmeneen päivään, ja tilikin on tullut joitain kertoja ylitettyä, mutta siis velaksi en sittemmin ole yli puolta vuotta elänyt.

[/quote]

Kymmenen päivää ilman ruokaa! Siis saitko ollenkaan syötyä missään tuona aikana? :O

Olen käynyt syömässä maistiaisia kaupoissa, kun ei ole ollut ruokaa... kerännyt pulloja saadakseni rahaa, vienyt vessapaperia kirjaston ja terveyskeskuksen vessoista, samoin saippuaa. Myynyt lähes kaiken mitä mulla oli, voidakseni maksaa pakolliset laskut. Jättänyt lääkkeet ostamatta, kun ei ole ollut varaa... tästä onneksi aikaa liki 30 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:19"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 13:43"]

.......

Myöhemminkin olen ollut tiukilla niin ettei rahaa tai ruokaa ole ollut esimerkiksi kymmeneen päivään, ja tilikin on tullut joitain kertoja ylitettyä, mutta siis velaksi en sittemmin ole yli puolta vuotta elänyt.

[/quote]

Kymmenen päivää ilman ruokaa! Siis saitko ollenkaan syötyä missään tuona aikana? :O

[/quote]En, mutta siinä vaiheessa sain sukulaisilta lainattua kympin bensaan että pääsen loppuajaksi kuokkimaan exälle, josta sitten päädyin kuitenkin varattoman äitini luokse, lopulta sitten toimeentulotukea tuli vähän joten päädyin avustamaan äitiänikin. Selviän nykyisinkin hienosti sen 5 päivää syömättä, joten nykyisin saan myös törsättyä tarpeettomaan kun pidän paastoa.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:39"]

Olen käynyt syömässä maistiaisia kaupoissa, kun ei ole ollut ruokaa... kerännyt pulloja saadakseni rahaa, vienyt vessapaperia kirjaston ja terveyskeskuksen vessoista, samoin saippuaa. Myynyt lähes kaiken mitä mulla oli, voidakseni maksaa pakolliset laskut. Jättänyt lääkkeet ostamatta, kun ei ole ollut varaa... tästä onneksi aikaa liki 30 vuotta.

[/quote]

Tuttua myös minulle. Olin työtön peruspäivärahalla ja tosi pitkään 90-luvulla. Töitä ei vaan saanut vaikka oli koulutusta ja kokemustakin. Kurjinta oli kun kengän pohjat puhkesi, enkä ollut vielä oppinut kirpparien iloja. Tai paremminkin inhotti ajatus edellisen omistajan jalkahiestä... No, kaikkeen tottuu kun pakko on. Kurjuudesta olen onneksi selvinnyt normaalille palkalle mutta muistan joka päivä olla kiitollinen siitä, että pahin on takana.

up

Surullista se silti on varastaa, joko kotimaisia tomaatteja tai vessapaperia. En tiedä olenko vain tyhmä ja siinäkin suhteessa pakkoneurootikko, mutta se päiväkausien syömättömyyskään ei vaan saisi mua varastamaan.

Opiskellessa minulla oli useamman kuukauden putki kun rahat meni suoraan laskuihin. Toisinsanoen makselin perintätoimistoille extraa niin ettei itselle jäänyt ruokaan juuri mitään. Ostelin halvimpia mahd. Ruokia kuten nakkipaketteja joista jakelin pari nakkia pv itselleni ja kissalle. Koulussa pyysin ruoka-aikaan kavereita ottamaan extraleipää jota sitten söin keittäjiltä salaa. Kilot karisi niin että ystävät kyseli miten onnistun laihduttamaan niin tehokkaasti. No kun ei oo rahaa ruokaa. Muutamien kuukausien jälkeen sairastuin pahasti influessaan varmaankin tuon ruoanpuutteen takia ja matkustin vanhemmille sairastamaan. Luoja miten ihanaa oli eka iltana istahtaa iltapalapöytään: sämpylää, ruisleipää, juustoja, kinkkuja ja kasviksia. Aaah. Lopulta sain maksut laskettua, löysin iltatyön ja pärjäsin taloudellisesti loistavasti.