Perhepeti ja ikävä miestä

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:30"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 01:55"]Joo älä välitä näistä! Perhepeti on paras ja ihanin tapa hoitaa pientä vauvaa. Meillä vauva nukkui 1v asti perhepedissä ja siirtyi sitten vaikeuksitta omaan sänkyyn. Ja mies nukkui vauvavuoden sohvalla!! Omasta halustaan tosin koska pelkäsi että kierii vauvan päälle. Vuosi meni nopeasti eikä se aika koskaan palaa, tekisin kaiken uudestaan samoin. Miehen kanssa ehdin nukkua vierekkäin vielä monta vuotta, niin sinäkin!!

[/quote]

Kiitos tästä vastauksesta :) Arvelinkin ihmisten lähinnä tarttuvan vain siihen, että nukumme perhepedissä.

Mutta tämä vastaus toisaalta osoittaa sen, että kaipa me sitten revimme läheisyyttä hereillä ollessa, kunnes tulee aika siirtää lapsi omaan sänkyynsä.

Ja sille, joka kysyi, mikä estää laittamasta lasta omaan sänkyyn:

Me koemme vahvasti, ettei pienen lapsen, jonka pääasiallinen turva on oman vanhemman läheisyys, tarvitse osata vielä nukkua yksin. Nyt jos vauva herää yöllä, hän toteaa vanhempien olevan edelleen lähellä, maitoakin saa heti, joten ei tarvitse turhaan herätä kunnolla itkemään. Ja vauva viettää olemassaolonsa ensimmäiset kuukaudet kuunnellen mahassa äitinsä ääniä ja ollen niin lähellä kuin lähellä vain voi olla, joten tuntuu raa'alta, että pieni ihminen heti "opetetaan" olemaan ihan yksin.

Näitä perusteluja on varmasti sellaisten vaikea ymmärtää, jotka ajattelevat, että lasta ei saa totuttaa vanhemman läheisyyteen ja se on merkki hyvästä kasvatuksesta, kun lapsi "osaa" heti ensimetreiltään olla yksin. Meille se on luonnotonta.

Ja edelleen, ongelma (jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua) oli tämä, miten korvata se läheisyys, joka öistä miehen kanssa jää nyt uupumaan. Jos jollain samassa tilanteessa olevalta/olleelta löytyisi jokin ratkaisumalli. Luulen, että tämän valinnan tehneenä joudumme vain sietämään sen seuraukset, mutta eipä kysyminen mitään maksa :)

[/quote]

Nr. 10 ratkaisu mun mielestä oli loistava. Luitko edes sitä? Sillä tavoin olisi asia ratkaistu, te saisitte läheisyyttä ja vauva myös.

[/quote]

Luinhan minä sen.

Meillä on jo koko sängyn levyinen petari, keskikohta on silti kova.

Ja olemme saaneet lahjana sellaisen ovaalin mallisen pinnasängyn, joten se ei kovin hyvin sivuvaunuksi taivu. Ei olisi oikein mieltä ostaa uuttakaan, ei tämä asia niin iso ja ylivoimainen ole.

[/quote]

Pitäisikö teidän ostaa uusi sänky? Leveä ja ilman kovia kohtia. Pehmeälle keskikohdalle voi tulla käyttöä, kun lapsiluku kasvaa ja esim katsotte kaikki telkkaria teidän sängyssä. 

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:48"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:31"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:22"]

Eipä ole mies kyllä tästä edes puhunut. Hänkin on kovasti samoilla linjoilla kanssani. Ja kyllä meillä muutoin on läheisyyttä eikä parisuhde ole mihinkään kuolemassa. Seksi nyt kärsii, koska sitä on totuttu harrastamaan sängyssä makoilujen jälkeen/aikana.

Kummallisia johtopäätöksiä ihmiset vetää.. Tosin itsepähän lähdin tätä täällä kyselemään..

[/quote]

Mä olen mies ja olen kyllä aika satavarma että se on miehellesi ongelma, mutta miehille tuttuun tapaan tunteistana puhuminen on ongelma. Jollet ole sattunut puhumaan? Itselläni on kyllä sen verran munaa että sanoisin miehenäsi tuon ääneen ja varsinkin miehille seksi on erittäin tärkeää toimivassa parisuhteessa. Naisen biologialle on normaalia ettei sitä seksiä enää kiinnosta harrastaa niin paljon kun on jälkeläinen maailmassa, mutta miehen biologialle tuo ei ole luontainen asia. Etkö käsitä että olet itsekäs?

[/quote]

Itde et taida käsittää ettet miehenä edusta jokaista kanssasi samaa sukupuolta olevaa.

Meillä on oikein hyvä ja toimiva suhde. Mies osaa ja puhuukin paljon tunteistaan. Tämä perhepeti oli täysin meidän yhteinen päätös, ei mikään minun itsekäs oikkuni (miten se voisikaan olla itsekästä, kun ajattelemme lapsemme parasta?). Ja myös mies nauttii siitä, että pikkuinen lapsemme nukkuu vieressä. Tämä järjestely ei ole koskaan ollut miehelle ongelma, ja itsekin vasta hiljattain aloin kaivata mieheni kainaloon enemmän.

Mutta kaipa se vaan sitten on niin, että tätä kestää nyt tällaisenaan aikansa. Kyllähän me keretään myöhemminkin taas nukkumaan lusikoiden :)

[/quote]

Ap, kiva että miehesikin haluaa pitää pientä nyyttiä lähellään. Jotain on poissa, mutta jotain uutta on tullut tilalle. 

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:48"]

Itde et taida käsittää ettet miehenä edusta jokaista kanssasi samaa sukupuolta olevaa.

[/quote]

Tai sitten sinä et käsitä että miehesi on tässä tapauksessa poikkeus. No ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta itse kyllä varmistaisin asian perinpohjin ja puhuisin mihehen kanssa uudestaan ja sanoisin vielä saatteeksi sinuna sille miehellesi että "voit puhua suoraan, en suutu", niin jos sieltä alkaa tulemaan jotakin sen tyylistä änkytystä että "olisihan se tietty ihan kiva välillä nukkua lähempänä sua" niin siinä sulle aivan suora vastaus että miehellesi tuo on ongelma. Taidat tällä hetkellä lukea tahallasi rivien välistä väärin.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:41"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:39"]

Ja vielä kerran:

Aiheena ei ole, miksi olemme valinneet perhepedin, vaan se miehen ja minun välisen öisen läheisyyden kaipuu.

[/quote]Niin ja nämä asiatko ei mitenkään liity toisiinsa?

[/quote]

Tottakai liittyy, mutta en silti hakenut nyt mitään yleistä keskustelua perhepedeistä puolesta ja vastaan. Kaipasin tosiaan kuulla, miten muut SAMASSA TILANTEESSA olevat ovat asian kanssa pärjänneet.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:50"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:30"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 01:55"]Joo älä välitä näistä! Perhepeti on paras ja ihanin tapa hoitaa pientä vauvaa. Meillä vauva nukkui 1v asti perhepedissä ja siirtyi sitten vaikeuksitta omaan sänkyyn. Ja mies nukkui vauvavuoden sohvalla!! Omasta halustaan tosin koska pelkäsi että kierii vauvan päälle. Vuosi meni nopeasti eikä se aika koskaan palaa, tekisin kaiken uudestaan samoin. Miehen kanssa ehdin nukkua vierekkäin vielä monta vuotta, niin sinäkin!!

[/quote]

Kiitos tästä vastauksesta :) Arvelinkin ihmisten lähinnä tarttuvan vain siihen, että nukumme perhepedissä.

Mutta tämä vastaus toisaalta osoittaa sen, että kaipa me sitten revimme läheisyyttä hereillä ollessa, kunnes tulee aika siirtää lapsi omaan sänkyynsä.

Ja sille, joka kysyi, mikä estää laittamasta lasta omaan sänkyyn:

Me koemme vahvasti, ettei pienen lapsen, jonka pääasiallinen turva on oman vanhemman läheisyys, tarvitse osata vielä nukkua yksin. Nyt jos vauva herää yöllä, hän toteaa vanhempien olevan edelleen lähellä, maitoakin saa heti, joten ei tarvitse turhaan herätä kunnolla itkemään. Ja vauva viettää olemassaolonsa ensimmäiset kuukaudet kuunnellen mahassa äitinsä ääniä ja ollen niin lähellä kuin lähellä vain voi olla, joten tuntuu raa'alta, että pieni ihminen heti "opetetaan" olemaan ihan yksin.

Näitä perusteluja on varmasti sellaisten vaikea ymmärtää, jotka ajattelevat, että lasta ei saa totuttaa vanhemman läheisyyteen ja se on merkki hyvästä kasvatuksesta, kun lapsi "osaa" heti ensimetreiltään olla yksin. Meille se on luonnotonta.

Ja edelleen, ongelma (jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua) oli tämä, miten korvata se läheisyys, joka öistä miehen kanssa jää nyt uupumaan. Jos jollain samassa tilanteessa olevalta/olleelta löytyisi jokin ratkaisumalli. Luulen, että tämän valinnan tehneenä joudumme vain sietämään sen seuraukset, mutta eipä kysyminen mitään maksa :)

[/quote]

Nr. 10 ratkaisu mun mielestä oli loistava. Luitko edes sitä? Sillä tavoin olisi asia ratkaistu, te saisitte läheisyyttä ja vauva myös.

[/quote]

Luinhan minä sen.

Meillä on jo koko sängyn levyinen petari, keskikohta on silti kova.

Ja olemme saaneet lahjana sellaisen ovaalin mallisen pinnasängyn, joten se ei kovin hyvin sivuvaunuksi taivu. Ei olisi oikein mieltä ostaa uuttakaan, ei tämä asia niin iso ja ylivoimainen ole.

[/quote]

Pitäisikö teidän ostaa uusi sänky? Leveä ja ilman kovia kohtia. Pehmeälle keskikohdalle voi tulla käyttöä, kun lapsiluku kasvaa ja esim katsotte kaikki telkkaria teidän sängyssä. 

[/quote]

Tai pitäisikö ostaa uusi petari? Niitäkin on niin monen paksuisia. Voisi olla hyvä ostaa todella paksu petari ja kiinnittää alapuolelta sängyt tiiviisti yhteen. Tulisi ehkä halvemmaksi, kuin uuden sängyn osto.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:54"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:41"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:39"]

Ja vielä kerran:

Aiheena ei ole, miksi olemme valinneet perhepedin, vaan se miehen ja minun välisen öisen läheisyyden kaipuu.

[/quote]Niin ja nämä asiatko ei mitenkään liity toisiinsa?

[/quote]

Tottakai liittyy, mutta en silti hakenut nyt mitään yleistä keskustelua perhepedeistä puolesta ja vastaan. Kaipasin tosiaan kuulla, miten muut SAMASSA TILANTEESSA olevat ovat asian kanssa pärjänneet.

[/quote]On siihenkin tullut vastauksia. 

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:44"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:30"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 01:55"]Joo älä välitä näistä! Perhepeti on paras ja ihanin tapa hoitaa pientä vauvaa. Meillä vauva nukkui 1v asti perhepedissä ja siirtyi sitten vaikeuksitta omaan sänkyyn. Ja mies nukkui vauvavuoden sohvalla!! Omasta halustaan tosin koska pelkäsi että kierii vauvan päälle. Vuosi meni nopeasti eikä se aika koskaan palaa, tekisin kaiken uudestaan samoin. Miehen kanssa ehdin nukkua vierekkäin vielä monta vuotta, niin sinäkin!!

[/quote]

Kiitos tästä vastauksesta :) Arvelinkin ihmisten lähinnä tarttuvan vain siihen, että nukumme perhepedissä.

Mutta tämä vastaus toisaalta osoittaa sen, että kaipa me sitten revimme läheisyyttä hereillä ollessa, kunnes tulee aika siirtää lapsi omaan sänkyynsä.

Ja sille, joka kysyi, mikä estää laittamasta lasta omaan sänkyyn:

Me koemme vahvasti, ettei pienen lapsen, jonka pääasiallinen turva on oman vanhemman läheisyys, tarvitse osata vielä nukkua yksin. Nyt jos vauva herää yöllä, hän toteaa vanhempien olevan edelleen lähellä, maitoakin saa heti, joten ei tarvitse turhaan herätä kunnolla itkemään. Ja vauva viettää olemassaolonsa ensimmäiset kuukaudet kuunnellen mahassa äitinsä ääniä ja ollen niin lähellä kuin lähellä vain voi olla, joten tuntuu raa'alta, että pieni ihminen heti "opetetaan" olemaan ihan yksin.

Näitä perusteluja on varmasti sellaisten vaikea ymmärtää, jotka ajattelevat, että lasta ei saa totuttaa vanhemman läheisyyteen ja se on merkki hyvästä kasvatuksesta, kun lapsi "osaa" heti ensimetreiltään olla yksin. Meille se on luonnotonta.

Ja edelleen, ongelma (jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua) oli tämä, miten korvata se läheisyys, joka öistä miehen kanssa jää nyt uupumaan. Jos jollain samassa tilanteessa olevalta/olleelta löytyisi jokin ratkaisumalli. Luulen, että tämän valinnan tehneenä joudumme vain sietämään sen seuraukset, mutta eipä kysyminen mitään maksa :)

[/quote]

Nr. 10 ratkaisu mun mielestä oli loistava. Luitko edes sitä? Sillä tavoin olisi asia ratkaistu, te saisitte läheisyyttä ja vauva myös.

[/quote]

Luinhan minä sen.

Meillä on jo koko sängyn levyinen petari, keskikohta on silti kova.

Ja olemme saaneet lahjana sellaisen ovaalin mallisen pinnasängyn, joten se ei kovin hyvin sivuvaunuksi taivu. Ei olisi oikein mieltä ostaa uuttakaan, ei tämä asia niin iso ja ylivoimainen ole.

[/quote]

No entä jos vauva nukkuisi alkuyön omassa sängyssään ja ottaisit hänet kainaloon ekan imetyksen yhteydessä. Saisitte alkuyön miehesi kanssa omaa aikaa. ja hyödyntäkää vaivan päiväunet! Saako sen teidän vauvansängyn teidän sänkynne viereen? Siis mahtuuko? Näin hän olisi edelleen lähellä. 

[/quote]

Tätä vaihtoehtoa ollaan mietittykin jo senkin takia, että lapsi liikkuu jo niin kovasti, että arveluttaa välillä jättää häntä meidän sänkyyn, vaikka laitaviritelmät onkin.

Pinnasänky ei nykyisellään mahtuisi viereen, mutta ainahan huonekalujen järjestystä voi muuttaa :)

Ja kiitos, että vastasit varsinaiseen kysymykseen (ja niille parille muulle, jotka myös näin ovat tehneet :) ).

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:55"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:50"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:30"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 01:55"]Joo älä välitä näistä! Perhepeti on paras ja ihanin tapa hoitaa pientä vauvaa. Meillä vauva nukkui 1v asti perhepedissä ja siirtyi sitten vaikeuksitta omaan sänkyyn. Ja mies nukkui vauvavuoden sohvalla!! Omasta halustaan tosin koska pelkäsi että kierii vauvan päälle. Vuosi meni nopeasti eikä se aika koskaan palaa, tekisin kaiken uudestaan samoin. Miehen kanssa ehdin nukkua vierekkäin vielä monta vuotta, niin sinäkin!!

[/quote]

Kiitos tästä vastauksesta :) Arvelinkin ihmisten lähinnä tarttuvan vain siihen, että nukumme perhepedissä.

Mutta tämä vastaus toisaalta osoittaa sen, että kaipa me sitten revimme läheisyyttä hereillä ollessa, kunnes tulee aika siirtää lapsi omaan sänkyynsä.

Ja sille, joka kysyi, mikä estää laittamasta lasta omaan sänkyyn:

Me koemme vahvasti, ettei pienen lapsen, jonka pääasiallinen turva on oman vanhemman läheisyys, tarvitse osata vielä nukkua yksin. Nyt jos vauva herää yöllä, hän toteaa vanhempien olevan edelleen lähellä, maitoakin saa heti, joten ei tarvitse turhaan herätä kunnolla itkemään. Ja vauva viettää olemassaolonsa ensimmäiset kuukaudet kuunnellen mahassa äitinsä ääniä ja ollen niin lähellä kuin lähellä vain voi olla, joten tuntuu raa'alta, että pieni ihminen heti "opetetaan" olemaan ihan yksin.

Näitä perusteluja on varmasti sellaisten vaikea ymmärtää, jotka ajattelevat, että lasta ei saa totuttaa vanhemman läheisyyteen ja se on merkki hyvästä kasvatuksesta, kun lapsi "osaa" heti ensimetreiltään olla yksin. Meille se on luonnotonta.

Ja edelleen, ongelma (jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua) oli tämä, miten korvata se läheisyys, joka öistä miehen kanssa jää nyt uupumaan. Jos jollain samassa tilanteessa olevalta/olleelta löytyisi jokin ratkaisumalli. Luulen, että tämän valinnan tehneenä joudumme vain sietämään sen seuraukset, mutta eipä kysyminen mitään maksa :)

[/quote]

Nr. 10 ratkaisu mun mielestä oli loistava. Luitko edes sitä? Sillä tavoin olisi asia ratkaistu, te saisitte läheisyyttä ja vauva myös.

[/quote]

Luinhan minä sen.

Meillä on jo koko sängyn levyinen petari, keskikohta on silti kova.

Ja olemme saaneet lahjana sellaisen ovaalin mallisen pinnasängyn, joten se ei kovin hyvin sivuvaunuksi taivu. Ei olisi oikein mieltä ostaa uuttakaan, ei tämä asia niin iso ja ylivoimainen ole.

[/quote]

Pitäisikö teidän ostaa uusi sänky? Leveä ja ilman kovia kohtia. Pehmeälle keskikohdalle voi tulla käyttöä, kun lapsiluku kasvaa ja esim katsotte kaikki telkkaria teidän sängyssä. 

[/quote]

Tai pitäisikö ostaa uusi petari? Niitäkin on niin monen paksuisia. Voisi olla hyvä ostaa todella paksu petari ja kiinnittää alapuolelta sängyt tiiviisti yhteen. Tulisi ehkä halvemmaksi, kuin uuden sängyn osto.

[/quote]

Tai kaksi petaria. 

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:59"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:55"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:50"]

Luinhan minä sen.

Meillä on jo koko sängyn levyinen petari, keskikohta on silti kova.

Ja olemme saaneet lahjana sellaisen ovaalin mallisen pinnasängyn, joten se ei kovin hyvin sivuvaunuksi taivu. Ei olisi oikein mieltä ostaa uuttakaan, ei tämä asia niin iso ja ylivoimainen ole.

[/quote]

Pitäisikö teidän ostaa uusi sänky? Leveä ja ilman kovia kohtia. Pehmeälle keskikohdalle voi tulla käyttöä, kun lapsiluku kasvaa ja esim katsotte kaikki telkkaria teidän sängyssä. 

[/quote]

Tai pitäisikö ostaa uusi petari? Niitäkin on niin monen paksuisia. Voisi olla hyvä ostaa todella paksu petari ja kiinnittää alapuolelta sängyt tiiviisti yhteen. Tulisi ehkä halvemmaksi, kuin uuden sängyn osto.

[/quote]

Tai kaksi petaria. 

[/quote]

Tai uus auto.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:54"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:48"]

Itde et taida käsittää ettet miehenä edusta jokaista kanssasi samaa sukupuolta olevaa.

[/quote]

Tai sitten sinä et käsitä että miehesi on tässä tapauksessa poikkeus. No ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta itse kyllä varmistaisin asian perinpohjin ja puhuisin mihehen kanssa uudestaan ja sanoisin vielä saatteeksi sinuna sille miehellesi että "voit puhua suoraan, en suutu", niin jos sieltä alkaa tulemaan jotakin sen tyylistä änkytystä että "olisihan se tietty ihan kiva välillä nukkua lähempänä sua" niin siinä sulle aivan suora vastaus että miehellesi tuo on ongelma. Taidat tällä hetkellä lukea tahallasi rivien välistä väärin.

[/quote]

Älä huoli, olemme kyllä keskustelleet asiat perinpohjin. Tiedän, että mieheni kanssa on poikkeuksellisen helppoa puhua ja että hän poikkeuksellisen suoraan kertoo tunteistaan. On minulla niitä exiäkin.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:58"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:44"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:30"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 01:55"]Joo älä välitä näistä! Perhepeti on paras ja ihanin tapa hoitaa pientä vauvaa. Meillä vauva nukkui 1v asti perhepedissä ja siirtyi sitten vaikeuksitta omaan sänkyyn. Ja mies nukkui vauvavuoden sohvalla!! Omasta halustaan tosin koska pelkäsi että kierii vauvan päälle. Vuosi meni nopeasti eikä se aika koskaan palaa, tekisin kaiken uudestaan samoin. Miehen kanssa ehdin nukkua vierekkäin vielä monta vuotta, niin sinäkin!!

[/quote]

Kiitos tästä vastauksesta :) Arvelinkin ihmisten lähinnä tarttuvan vain siihen, että nukumme perhepedissä.

Mutta tämä vastaus toisaalta osoittaa sen, että kaipa me sitten revimme läheisyyttä hereillä ollessa, kunnes tulee aika siirtää lapsi omaan sänkyynsä.

Ja sille, joka kysyi, mikä estää laittamasta lasta omaan sänkyyn:

Me koemme vahvasti, ettei pienen lapsen, jonka pääasiallinen turva on oman vanhemman läheisyys, tarvitse osata vielä nukkua yksin. Nyt jos vauva herää yöllä, hän toteaa vanhempien olevan edelleen lähellä, maitoakin saa heti, joten ei tarvitse turhaan herätä kunnolla itkemään. Ja vauva viettää olemassaolonsa ensimmäiset kuukaudet kuunnellen mahassa äitinsä ääniä ja ollen niin lähellä kuin lähellä vain voi olla, joten tuntuu raa'alta, että pieni ihminen heti "opetetaan" olemaan ihan yksin.

Näitä perusteluja on varmasti sellaisten vaikea ymmärtää, jotka ajattelevat, että lasta ei saa totuttaa vanhemman läheisyyteen ja se on merkki hyvästä kasvatuksesta, kun lapsi "osaa" heti ensimetreiltään olla yksin. Meille se on luonnotonta.

Ja edelleen, ongelma (jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua) oli tämä, miten korvata se läheisyys, joka öistä miehen kanssa jää nyt uupumaan. Jos jollain samassa tilanteessa olevalta/olleelta löytyisi jokin ratkaisumalli. Luulen, että tämän valinnan tehneenä joudumme vain sietämään sen seuraukset, mutta eipä kysyminen mitään maksa :)

[/quote]

Nr. 10 ratkaisu mun mielestä oli loistava. Luitko edes sitä? Sillä tavoin olisi asia ratkaistu, te saisitte läheisyyttä ja vauva myös.

[/quote]

Luinhan minä sen.

Meillä on jo koko sängyn levyinen petari, keskikohta on silti kova.

Ja olemme saaneet lahjana sellaisen ovaalin mallisen pinnasängyn, joten se ei kovin hyvin sivuvaunuksi taivu. Ei olisi oikein mieltä ostaa uuttakaan, ei tämä asia niin iso ja ylivoimainen ole.

[/quote]

No entä jos vauva nukkuisi alkuyön omassa sängyssään ja ottaisit hänet kainaloon ekan imetyksen yhteydessä. Saisitte alkuyön miehesi kanssa omaa aikaa. ja hyödyntäkää vaivan päiväunet! Saako sen teidän vauvansängyn teidän sänkynne viereen? Siis mahtuuko? Näin hän olisi edelleen lähellä. 

[/quote]

Tätä vaihtoehtoa ollaan mietittykin jo senkin takia, että lapsi liikkuu jo niin kovasti, että arveluttaa välillä jättää häntä meidän sänkyyn, vaikka laitaviritelmät onkin.

Pinnasänky ei nykyisellään mahtuisi viereen, mutta ainahan huonekalujen järjestystä voi muuttaa :)

Ja kiitos, että vastasit varsinaiseen kysymykseen (ja niille parille muulle, jotka myös näin ovat tehneet :) ).

[/quote]

Mekin jouduimme muuttamaan huonekalujen järjestystä. Vauva nukkui alkuyön pinnasängyssään (ei ollut putoamisvaaraa), me saimme omaa aikaa, ja ekan imetyksen yhteydessä otin vauvan loppuyöksi viereeni. 

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:55"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:50"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:30"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 01:55"]Joo älä välitä näistä! Perhepeti on paras ja ihanin tapa hoitaa pientä vauvaa. Meillä vauva nukkui 1v asti perhepedissä ja siirtyi sitten vaikeuksitta omaan sänkyyn. Ja mies nukkui vauvavuoden sohvalla!! Omasta halustaan tosin koska pelkäsi että kierii vauvan päälle. Vuosi meni nopeasti eikä se aika koskaan palaa, tekisin kaiken uudestaan samoin. Miehen kanssa ehdin nukkua vierekkäin vielä monta vuotta, niin sinäkin!!

[/quote]

Kiitos tästä vastauksesta :) Arvelinkin ihmisten lähinnä tarttuvan vain siihen, että nukumme perhepedissä.

Mutta tämä vastaus toisaalta osoittaa sen, että kaipa me sitten revimme läheisyyttä hereillä ollessa, kunnes tulee aika siirtää lapsi omaan sänkyynsä.

Ja sille, joka kysyi, mikä estää laittamasta lasta omaan sänkyyn:

Me koemme vahvasti, ettei pienen lapsen, jonka pääasiallinen turva on oman vanhemman läheisyys, tarvitse osata vielä nukkua yksin. Nyt jos vauva herää yöllä, hän toteaa vanhempien olevan edelleen lähellä, maitoakin saa heti, joten ei tarvitse turhaan herätä kunnolla itkemään. Ja vauva viettää olemassaolonsa ensimmäiset kuukaudet kuunnellen mahassa äitinsä ääniä ja ollen niin lähellä kuin lähellä vain voi olla, joten tuntuu raa'alta, että pieni ihminen heti "opetetaan" olemaan ihan yksin.

Näitä perusteluja on varmasti sellaisten vaikea ymmärtää, jotka ajattelevat, että lasta ei saa totuttaa vanhemman läheisyyteen ja se on merkki hyvästä kasvatuksesta, kun lapsi "osaa" heti ensimetreiltään olla yksin. Meille se on luonnotonta.

Ja edelleen, ongelma (jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua) oli tämä, miten korvata se läheisyys, joka öistä miehen kanssa jää nyt uupumaan. Jos jollain samassa tilanteessa olevalta/olleelta löytyisi jokin ratkaisumalli. Luulen, että tämän valinnan tehneenä joudumme vain sietämään sen seuraukset, mutta eipä kysyminen mitään maksa :)

[/quote]

Nr. 10 ratkaisu mun mielestä oli loistava. Luitko edes sitä? Sillä tavoin olisi asia ratkaistu, te saisitte läheisyyttä ja vauva myös.

[/quote]

Luinhan minä sen.

Meillä on jo koko sängyn levyinen petari, keskikohta on silti kova.

Ja olemme saaneet lahjana sellaisen ovaalin mallisen pinnasängyn, joten se ei kovin hyvin sivuvaunuksi taivu. Ei olisi oikein mieltä ostaa uuttakaan, ei tämä asia niin iso ja ylivoimainen ole.

[/quote]

Pitäisikö teidän ostaa uusi sänky? Leveä ja ilman kovia kohtia. Pehmeälle keskikohdalle voi tulla käyttöä, kun lapsiluku kasvaa ja esim katsotte kaikki telkkaria teidän sängyssä. 

[/quote]

Tai pitäisikö ostaa uusi petari? Niitäkin on niin monen paksuisia. Voisi olla hyvä ostaa todella paksu petari ja kiinnittää alapuolelta sängyt tiiviisti yhteen. Tulisi ehkä halvemmaksi, kuin uuden sängyn osto.

[/quote]

Ihan varteenotettava ehdotus. Pitääpä tutkiskella, millaisia petareita olisi tarjolla.

Sänky on melko uusi, että se tuntuisi kyllä tuhlaukselta vaihtaa kokonaan.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 01:29"]Onko muita perhepedissä nukkujia, jotka kaipaavat puolisoaan lähemmäs yöllä?

Meillä oli ennen vauvaa tapana nukkua hyvinkin lähekkäin ja usein lusikassa, jossa saattoi helposti myös himot herätä. Nyt lapsi nukkuu välissämme, ja vaikka minusta lapselle paras paikka nukkua on vanhempiensa vieressä ja olen valmis uhraamaan sen eteen mitä tarvitsee, niin silti minulla on suoranainen ikävä mieheni kainaloon. Ei tunnu samalta nyhjätä esim sohvalla lähekkäin vaan kaipaan niin kovin tuntea mieheni kiinni minussa. Sekään ei toimi, että nukkuisin itse lapsen ja miehen välissä, sillä runkopatjojen kanssa keskellä on kova kohta, enkä saa siinä nukuttua.

Mitähän tässä pitäisi tehdä? En ole valmis nukkumaan ilman lasta plus yöimettämiset ovat näin todella helppoja. Lisäksi koen, että vieressä lapseni kuuluukin vielä olla. Seksielämäkin on kuitenkin kärsinyt ja uskon, että osaltaan tämä, ettemme miehen kanssa enää ole öisin toisissamme kiinni, vaikuttaa tähän.

Onko jollain perhepeteilijöillä ratkaisua ongelmaan (muuta kuin laittaa lapsi omaan sänkyyn nukkumaan)?

[/quote]

Siis mitä?!

Minulla ei ole lapsia, joten en ehkä ihan ymmärrä, mutta miksei lapsi voi nukkua sängyn vieressä kehdossa?

Miksi sen on pakko olla sängyssä? Eikö siinä ole riskejäkin?

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:13"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 01:36"]

Miksi lapsi täytyy opettaa nukkumaan välissä? Miksei pinnasänkyä sänkynne viereen? Mä en ainakaan opettais lasta nukkumaan välissä. Kyllä sä läheisyys on tärkeää parisuhteessa ja helpoitenhan sen hoitaa sängyssä, kun voi nukahtaa toisen viereen ym.

Oletteko meinanneet kauankin nukkua perhepedissä?

[/quote]

Meillä se meni toisinpäin, lasta ei tarvinnut opettaa nukkumaan perhepedissä, siinä hän nukkui todella hyvin. Omassa sängyssään hän heräsi koko ajan, nukahti kun kävi silittämässä. Kahden valvotun yön jälkeen totesimme miehen kanssa, että antaa olla, meidän vauva haluaa nukkua meidän kanssa. Oppi myöhemmin nukkumaan ja nukahtamaan itse. Lapset ovat erilaisia. Se mikä toimii teillä, ei välttämättä toimi meillä. 

[/quote]

Miksi nukkuvaa (oli ihminen tai eläin) täytyy käydä hipelöimässä? Tottahan siihen voi herätä. Sitten luullaan ettei lapsi VOI nukkua yksin..

Meillä nukuttiin perhepedissä kaikki 3 lasta, mies ja minä. Perhepedistä lähdettiin pois siinä vaiheessa, kun poikaystävät tuli kuvaan mukaan eli n. 15- vuotiaina. Eli kun lapset syntyivät 6 vuoden aikana, meillä perhepetiä kesti 20 vuotta. Sänkyä vaan laajennettiin sitä mukaa, kun nukkujia tuli (mies on kirvesmies, ja teki itse).

Sängyn petaaminen oli hankalaa,mutta kun keksittiin sitten vaan sulkea makuuhuoneen ovi, niin ei aina jaksettu pedatakaan.

Läheisyyttä saatiin, kun peti oli tarpeeksi iso. Nukuttiin miehen kanssa sylikkäin ja lapset sitten siinä vieressä. Ja kyllä joskus hyväiltiin toisiamme, kun lapset olivat umpiunessa. Saatiin kaikki, perhepeti + läheisyys.

Käsittämätön keskustelu. Jokainen kasvattakoon ja nukuttakoon lapsensa missä lystää. Jos haluaa sitä seksiä ja sevon se läheisyyden pointti niin naikaa hyvät ihmiset siellä missä se lapsi ei ole. Parisuhdetta ylläpidetään perhe pedillä tai ilman. Itse en harrasta seksiä samassa huoneessa nukkuvan lapsen kanssa. Olkoot vaikka siinä omassa sängyssänsä. Aikuiset ihmiset voi hinkata toisiaan missä vaan. Ja vaihtakaa miehen kanssa paikkaa niin että se on siinä keskellä. Siinä ei paina mitkään keskijakaukset patjoista ja saat toisen ihmisen lähelläsi. Hoidelkaa se seksi sit eri tilassa missä lapsi on.

Meillä erittäin

sitkeä lapsi, joka palaa usean palauttamisen jälkeenkin omasta huoneestaan meidän sänkyymme heti alkuillasta lähtien. Seksipuuhat hoidetaan meillä siis ihan missä muualla vaan kuin omassa sängyssä, ihan jännää mutta hankaloittaa elämää ja pakko myöntää että seksiä on liian vähän siitä johtuen. Harmittaa kun ei voi keskellä yötä tai aamulla aloittaa helposti mitään kun on tuhiseva tyyppi välissä ja joskus jopa isompikin lapsi löytyy aamulla sängystämme.

Meillä vauva nukkuu imetysaikana enimmäkseen mun vieressä isossa sängyssä, ei vanhempien välissä, koska mies voisi unissaan mennä vauvan päälle. Pinnasänky on laitana.

En nyt jaksa lainata, mutta sille peehepedin riskeistä kysyjälle:

Perhepedissä ei mitään erityisiä riskejä ole silloin, kun se hoidetaan turvallisesti. Eli ei päihtyneenä lapsen viereen nukkumaan, ei ylimääräisiä peittoja/tyynyjä/muutakaan kamaa, lapsi nukkuu aikuisten pään korkeudella. Kyllähän näitä saa aika ajoin lukea, että lapsi tukehtunut perhepedissä, mutta näihin liittyy lähes poikkeuksetta alkoholi, lääkkeet ja/tai huumeet.

Ja perhepedistä kannattaa ottaa selvää, jos ei ymmärrä. Niin minäkin aikanaan tein ja tajusin, miten luonnotonta on nukkua oman pienen jälkeläisensä kanssa erillään. Länsimainen ihminen lienee ainoa eläin, joka kokee tarpeelliseksi nukuttaa jälkeläisensä muualle.

Eikä aloitukseni pääpaino ollut seksissä. Emme harrasta emmekä harrastaisi muissa olosuhteissakaan seksiä samassa huoneessa, missä lapsi on, saatika samassa sängyssä. Mutta onhan se kuitenkin totta, että fyysinen läheisyys yöllä lisää läheisyyttä myös päivällä, plus jos se läheisyyden tarve tyydyttyisi yöllä, olisi seksiin hyppääminen päiväsaikaan mutkattomampaa.

Mutta kaipa yön pimeinä tunteina olin yltiöoptimistinen sen suhteen, että aiheesta olisi saanut kunnon keskustelun aikaiseksi ilman tällaista valintamme suoraltakädeltä teilaamista. Eihän vauva-palstalla voi puhua muusta kuin niistä aiheista, jotka ihanat ja suvaitsevaiset av:laiset ymmärtää ja hyväksyy ts erilaiset valinnat lynkataan.

Hankkikaa iso, paksu petari. Vauva sivuvaunuun eli pinnasänky ilman toista laitaa kiinni parisänkyyn. En tosin ymmärrä, miten sängyn kova keskikohta nyt häiritsee. Missä kohtaa sänkyä nukuitte aiemmin? En ymmärrä sitäkään, että ihmiset kyselevät palstalla ohjeita vain tyrmätäkseen kaikki ratkaisuehdotukset.