Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perhepeti ja ikävä miestä
06.07.2014 |
Onko muita perhepedissä nukkujia, jotka kaipaavat puolisoaan lähemmäs yöllä?
Meillä oli ennen vauvaa tapana nukkua hyvinkin lähekkäin ja usein lusikassa, jossa saattoi helposti myös himot herätä. Nyt lapsi nukkuu välissämme, ja vaikka minusta lapselle paras paikka nukkua on vanhempiensa vieressä ja olen valmis uhraamaan sen eteen mitä tarvitsee, niin silti minulla on suoranainen ikävä mieheni kainaloon. Ei tunnu samalta nyhjätä esim sohvalla lähekkäin vaan kaipaan niin kovin tuntea mieheni kiinni minussa. Sekään ei toimi, että nukkuisin itse lapsen ja miehen välissä, sillä runkopatjojen kanssa keskellä on kova kohta, enkä saa siinä nukuttua.
Mitähän tässä pitäisi tehdä? En ole valmis nukkumaan ilman lasta plus yöimettämiset ovat näin todella helppoja. Lisäksi koen, että vieressä lapseni kuuluukin vielä olla. Seksielämäkin on kuitenkin kärsinyt ja uskon, että osaltaan tämä, ettemme miehen kanssa enää ole öisin toisissamme kiinni, vaikuttaa tähän.
Onko jollain perhepeteilijöillä ratkaisua ongelmaan (muuta kuin laittaa lapsi omaan sänkyyn nukkumaan)?
Kommentit (133)
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 01:36"]
Miksi lapsi täytyy opettaa nukkumaan välissä? Miksei pinnasänkyä sänkynne viereen? Mä en ainakaan opettais lasta nukkumaan välissä. Kyllä sä läheisyys on tärkeää parisuhteessa ja helpoitenhan sen hoitaa sängyssä, kun voi nukahtaa toisen viereen ym.
Oletteko meinanneet kauankin nukkua perhepedissä?
[/quote]
Meillä se meni toisinpäin, lasta ei tarvinnut opettaa nukkumaan perhepedissä, siinä hän nukkui todella hyvin. Omassa sängyssään hän heräsi koko ajan, nukahti kun kävi silittämässä. Kahden valvotun yön jälkeen totesimme miehen kanssa, että antaa olla, meidän vauva haluaa nukkua meidän kanssa. Oppi myöhemmin nukkumaan ja nukahtamaan itse. Lapset ovat erilaisia. Se mikä toimii teillä, ei välttämättä toimi meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 01:55"]Joo älä välitä näistä! Perhepeti on paras ja ihanin tapa hoitaa pientä vauvaa. Meillä vauva nukkui 1v asti perhepedissä ja siirtyi sitten vaikeuksitta omaan sänkyyn. Ja mies nukkui vauvavuoden sohvalla!! Omasta halustaan tosin koska pelkäsi että kierii vauvan päälle. Vuosi meni nopeasti eikä se aika koskaan palaa, tekisin kaiken uudestaan samoin. Miehen kanssa ehdin nukkua vierekkäin vielä monta vuotta, niin sinäkin!!
[/quote]
Kiitos tästä vastauksesta :) Arvelinkin ihmisten lähinnä tarttuvan vain siihen, että nukumme perhepedissä.
Mutta tämä vastaus toisaalta osoittaa sen, että kaipa me sitten revimme läheisyyttä hereillä ollessa, kunnes tulee aika siirtää lapsi omaan sänkyynsä.
Ja sille, joka kysyi, mikä estää laittamasta lasta omaan sänkyyn:
Me koemme vahvasti, ettei pienen lapsen, jonka pääasiallinen turva on oman vanhemman läheisyys, tarvitse osata vielä nukkua yksin. Nyt jos vauva herää yöllä, hän toteaa vanhempien olevan edelleen lähellä, maitoakin saa heti, joten ei tarvitse turhaan herätä kunnolla itkemään. Ja vauva viettää olemassaolonsa ensimmäiset kuukaudet kuunnellen mahassa äitinsä ääniä ja ollen niin lähellä kuin lähellä vain voi olla, joten tuntuu raa'alta, että pieni ihminen heti "opetetaan" olemaan ihan yksin.
Näitä perusteluja on varmasti sellaisten vaikea ymmärtää, jotka ajattelevat, että lasta ei saa totuttaa vanhemman läheisyyteen ja se on merkki hyvästä kasvatuksesta, kun lapsi "osaa" heti ensimetreiltään olla yksin. Meille se on luonnotonta.
Ja edelleen, ongelma (jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua) oli tämä, miten korvata se läheisyys, joka öistä miehen kanssa jää nyt uupumaan. Jos jollain samassa tilanteessa olevalta/olleelta löytyisi jokin ratkaisumalli. Luulen, että tämän valinnan tehneenä joudumme vain sietämään sen seuraukset, mutta eipä kysyminen mitään maksa :)
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:15"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 01:55"]Joo älä välitä näistä! Perhepeti on paras ja ihanin tapa hoitaa pientä vauvaa. Meillä vauva nukkui 1v asti perhepedissä ja siirtyi sitten vaikeuksitta omaan sänkyyn. Ja mies nukkui vauvavuoden sohvalla!! Omasta halustaan tosin koska pelkäsi että kierii vauvan päälle. Vuosi meni nopeasti eikä se aika koskaan palaa, tekisin kaiken uudestaan samoin. Miehen kanssa ehdin nukkua vierekkäin vielä monta vuotta, niin sinäkin!!
[/quote]
Kiitos tästä vastauksesta :) Arvelinkin ihmisten lähinnä tarttuvan vain siihen, että nukumme perhepedissä.
Mutta tämä vastaus toisaalta osoittaa sen, että kaipa me sitten revimme läheisyyttä hereillä ollessa, kunnes tulee aika siirtää lapsi omaan sänkyynsä.
Ja sille, joka kysyi, mikä estää laittamasta lasta omaan sänkyyn:
Me koemme vahvasti, ettei pienen lapsen, jonka pääasiallinen turva on oman vanhemman läheisyys, tarvitse osata vielä nukkua yksin. Nyt jos vauva herää yöllä, hän toteaa vanhempien olevan edelleen lähellä, maitoakin saa heti, joten ei tarvitse turhaan herätä kunnolla itkemään. Ja vauva viettää olemassaolonsa ensimmäiset kuukaudet kuunnellen mahassa äitinsä ääniä ja ollen niin lähellä kuin lähellä vain voi olla, joten tuntuu raa'alta, että pieni ihminen heti "opetetaan" olemaan ihan yksin.
Näitä perusteluja on varmasti sellaisten vaikea ymmärtää, jotka ajattelevat, että lasta ei saa totuttaa vanhemman läheisyyteen ja se on merkki hyvästä kasvatuksesta, kun lapsi "osaa" heti ensimetreiltään olla yksin. Meille se on luonnotonta.
Ja edelleen, ongelma (jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua) oli tämä, miten korvata se läheisyys, joka öistä miehen kanssa jää nyt uupumaan. Jos jollain samassa tilanteessa olevalta/olleelta löytyisi jokin ratkaisumalli. Luulen, että tämän valinnan tehneenä joudumme vain sietämään sen seuraukset, mutta eipä kysyminen mitään maksa :)
[/quote]
Nr. 10 ratkaisu mun mielestä oli loistava. Luitko edes sitä? Sillä tavoin olisi asia ratkaistu, te saisitte läheisyyttä ja vauva myös.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:08"]Mä luulen että tää on miehellesi suurempi ongelma kuin sulle. Miten mittaat sen että tuo on vauvalle paras ratkaisu että nukkuu teidän välissänne? Miksei se vauva voi nukkua omassa sängyssään teidän vieressä ja sitten kun se lapsi alkaa yöllä vaikkapa itkemään niin sitten otat sen väliinne? Täten lapsi oppisi sen ettei yksin olemisessa ole mitään pelättävää kun turva on aina lähellä. Kun ikää tulee lisää niin itsenäistymisen kannaltakin tämä on jo melko tärkeää että uskaltaa lähteä pois kotota välillä.
Kannattaa myös miettiä sitä että nainen haaveilee lomamatkat aina koko perheelle, mutta mies haaveilee lomamatkasta pelkästään naisensa kanssa. tämä on melko helppo huomata mainoksista kun selailee naistenlehtiä ja sitten vertailee niitä mainoksia esim. autolehtien mainoksiin. Naistenlehdissä mainokset liittyvät pääasiassa aina perheenä yhdessä tekemiseen, mutta miestenlehdissä yleensä on vain nainen ja mies. Jos se mies voi hyvin niin on varmasti myös parempi isä lapsellenne.
Sääli että naiset antavat AP :n tavoin parisuhteen kuolla.
[/quote]
Eipä ole mies kyllä tästä edes puhunut. Hänkin on kovasti samoilla linjoilla kanssani. Ja kyllä meillä muutoin on läheisyyttä eikä parisuhde ole mihinkään kuolemassa. Seksi nyt kärsii, koska sitä on totuttu harrastamaan sängyssä makoilujen jälkeen/aikana.
Kummallisia johtopäätöksiä ihmiset vetää.. Tosin itsepähän lähdin tätä täällä kyselemään..
Kuule voin kertoa sellaisen tarinan itsestäni että nukuin 15vuotiaaksi äidin vieressä koska olin vauvasta asti nukkunut vanhempieni välissä. Homma sitten meni siihen että isä nukkui sitten aina mun sängyssä jne koska itse koin edelleen ylä-asteikäisenä pelkoa jos jouduin nukkumaan yksin. Lisäksi olen ollut koko aikuisikäni todella läheisriippuvainen ja yhteys vanhempiini on ollut todella tiivis. No sikäli mikäli tuo yhteys vanhempiini on hyvä asia, mutta en tiedä olenko vieläkään täysin erkaantunut äidistäni. Vaikka olenkin jo 27v niin nukun ihan mielellääni äitini vieressä koska koen että se tuo turvaa, varsinkin nyt kun olen sinkkuna ollut jonkin aikaa ja ei ole ollut kumppania siinä niin on mukavampi nukkua jonkun vieressä. Niin ja olen mies. Eli se ei todellakaan ole hyvä asia että lapset nukkuvat vanhempiensa kanssa samassa sängyssä koska se haittaa aivan julmetusti itsenäistymistä. Jos se ihminen opetetaan ja vauvana nukkumaan vanhempien vieressä niin ei sitä kuule sinne omaan sänkyyn saada enää vuoden vanhana ilman aivan hirveää huutoa. Ja miksei sitä voi opettaa heti alusta alkaen nukkumaan omassa sängyssä? Ei voi ymmärtää, se on kaikille helpoin tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:15"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 01:55"]Joo älä välitä näistä! Perhepeti on paras ja ihanin tapa hoitaa pientä vauvaa. Meillä vauva nukkui 1v asti perhepedissä ja siirtyi sitten vaikeuksitta omaan sänkyyn. Ja mies nukkui vauvavuoden sohvalla!! Omasta halustaan tosin koska pelkäsi että kierii vauvan päälle. Vuosi meni nopeasti eikä se aika koskaan palaa, tekisin kaiken uudestaan samoin. Miehen kanssa ehdin nukkua vierekkäin vielä monta vuotta, niin sinäkin!!
[/quote]
Kiitos tästä vastauksesta :) Arvelinkin ihmisten lähinnä tarttuvan vain siihen, että nukumme perhepedissä.
Mutta tämä vastaus toisaalta osoittaa sen, että kaipa me sitten revimme läheisyyttä hereillä ollessa, kunnes tulee aika siirtää lapsi omaan sänkyynsä.
Ja sille, joka kysyi, mikä estää laittamasta lasta omaan sänkyyn:
Me koemme vahvasti, ettei pienen lapsen, jonka pääasiallinen turva on oman vanhemman läheisyys, tarvitse osata vielä nukkua yksin. Nyt jos vauva herää yöllä, hän toteaa vanhempien olevan edelleen lähellä, maitoakin saa heti, joten ei tarvitse turhaan herätä kunnolla itkemään. Ja vauva viettää olemassaolonsa ensimmäiset kuukaudet kuunnellen mahassa äitinsä ääniä ja ollen niin lähellä kuin lähellä vain voi olla, joten tuntuu raa'alta, että pieni ihminen heti "opetetaan" olemaan ihan yksin.
Näitä perusteluja on varmasti sellaisten vaikea ymmärtää, jotka ajattelevat, että lasta ei saa totuttaa vanhemman läheisyyteen ja se on merkki hyvästä kasvatuksesta, kun lapsi "osaa" heti ensimetreiltään olla yksin. Meille se on luonnotonta.
Ja edelleen, ongelma (jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua) oli tämä, miten korvata se läheisyys, joka öistä miehen kanssa jää nyt uupumaan. Jos jollain samassa tilanteessa olevalta/olleelta löytyisi jokin ratkaisumalli. Luulen, että tämän valinnan tehneenä joudumme vain sietämään sen seuraukset, mutta eipä kysyminen mitään maksa :)
[/quote]
Nr. 10 ratkaisu mun mielestä oli loistava. Luitko edes sitä? Sillä tavoin olisi asia ratkaistu, te saisitte läheisyyttä ja vauva myös.
[/quote]
Luinhan minä sen.
Meillä on jo koko sängyn levyinen petari, keskikohta on silti kova.
Ja olemme saaneet lahjana sellaisen ovaalin mallisen pinnasängyn, joten se ei kovin hyvin sivuvaunuksi taivu. Ei olisi oikein mieltä ostaa uuttakaan, ei tämä asia niin iso ja ylivoimainen ole.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:22"]
Eipä ole mies kyllä tästä edes puhunut. Hänkin on kovasti samoilla linjoilla kanssani. Ja kyllä meillä muutoin on läheisyyttä eikä parisuhde ole mihinkään kuolemassa. Seksi nyt kärsii, koska sitä on totuttu harrastamaan sängyssä makoilujen jälkeen/aikana.
Kummallisia johtopäätöksiä ihmiset vetää.. Tosin itsepähän lähdin tätä täällä kyselemään..
[/quote]
Mä olen mies ja olen kyllä aika satavarma että se on miehellesi ongelma, mutta miehille tuttuun tapaan tunteistana puhuminen on ongelma. Jollet ole sattunut puhumaan? Itselläni on kyllä sen verran munaa että sanoisin miehenäsi tuon ääneen ja varsinkin miehille seksi on erittäin tärkeää toimivassa parisuhteessa. Naisen biologialle on normaalia ettei sitä seksiä enää kiinnosta harrastaa niin paljon kun on jälkeläinen maailmassa, mutta miehen biologialle tuo ei ole luontainen asia. Etkö käsitä että olet itsekäs?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:27"]
Kuule voin kertoa sellaisen tarinan itsestäni että nukuin 15vuotiaaksi äidin vieressä koska olin vauvasta asti nukkunut vanhempieni välissä. Homma sitten meni siihen että isä nukkui sitten aina mun sängyssä jne koska itse koin edelleen ylä-asteikäisenä pelkoa jos jouduin nukkumaan yksin. Lisäksi olen ollut koko aikuisikäni todella läheisriippuvainen ja yhteys vanhempiini on ollut todella tiivis. No sikäli mikäli tuo yhteys vanhempiini on hyvä asia, mutta en tiedä olenko vieläkään täysin erkaantunut äidistäni. Vaikka olenkin jo 27v niin nukun ihan mielellääni äitini vieressä koska koen että se tuo turvaa, varsinkin nyt kun olen sinkkuna ollut jonkin aikaa ja ei ole ollut kumppania siinä niin on mukavampi nukkua jonkun vieressä. Niin ja olen mies. Eli se ei todellakaan ole hyvä asia että lapset nukkuvat vanhempiensa kanssa samassa sängyssä koska se haittaa aivan julmetusti itsenäistymistä. Jos se ihminen opetetaan ja vauvana nukkumaan vanhempien vieressä niin ei sitä kuule sinne omaan sänkyyn saada enää vuoden vanhana ilman aivan hirveää huutoa. Ja miksei sitä voi opettaa heti alusta alkaen nukkumaan omassa sängyssä? Ei voi ymmärtää, se on kaikille helpoin tie.
[/quote]
Ehh... Asutko siis vielä kotona? Jos asut, niin olisiko jo aika irtautua... Ei ihmekkään, jos olet sinkku.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:30"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:15"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 01:55"]Joo älä välitä näistä! Perhepeti on paras ja ihanin tapa hoitaa pientä vauvaa. Meillä vauva nukkui 1v asti perhepedissä ja siirtyi sitten vaikeuksitta omaan sänkyyn. Ja mies nukkui vauvavuoden sohvalla!! Omasta halustaan tosin koska pelkäsi että kierii vauvan päälle. Vuosi meni nopeasti eikä se aika koskaan palaa, tekisin kaiken uudestaan samoin. Miehen kanssa ehdin nukkua vierekkäin vielä monta vuotta, niin sinäkin!!
[/quote]
Kiitos tästä vastauksesta :) Arvelinkin ihmisten lähinnä tarttuvan vain siihen, että nukumme perhepedissä.
Mutta tämä vastaus toisaalta osoittaa sen, että kaipa me sitten revimme läheisyyttä hereillä ollessa, kunnes tulee aika siirtää lapsi omaan sänkyynsä.
Ja sille, joka kysyi, mikä estää laittamasta lasta omaan sänkyyn:
Me koemme vahvasti, ettei pienen lapsen, jonka pääasiallinen turva on oman vanhemman läheisyys, tarvitse osata vielä nukkua yksin. Nyt jos vauva herää yöllä, hän toteaa vanhempien olevan edelleen lähellä, maitoakin saa heti, joten ei tarvitse turhaan herätä kunnolla itkemään. Ja vauva viettää olemassaolonsa ensimmäiset kuukaudet kuunnellen mahassa äitinsä ääniä ja ollen niin lähellä kuin lähellä vain voi olla, joten tuntuu raa'alta, että pieni ihminen heti "opetetaan" olemaan ihan yksin.
Näitä perusteluja on varmasti sellaisten vaikea ymmärtää, jotka ajattelevat, että lasta ei saa totuttaa vanhemman läheisyyteen ja se on merkki hyvästä kasvatuksesta, kun lapsi "osaa" heti ensimetreiltään olla yksin. Meille se on luonnotonta.
Ja edelleen, ongelma (jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua) oli tämä, miten korvata se läheisyys, joka öistä miehen kanssa jää nyt uupumaan. Jos jollain samassa tilanteessa olevalta/olleelta löytyisi jokin ratkaisumalli. Luulen, että tämän valinnan tehneenä joudumme vain sietämään sen seuraukset, mutta eipä kysyminen mitään maksa :)
[/quote]
Nr. 10 ratkaisu mun mielestä oli loistava. Luitko edes sitä? Sillä tavoin olisi asia ratkaistu, te saisitte läheisyyttä ja vauva myös.
[/quote]
Luinhan minä sen.
Meillä on jo koko sängyn levyinen petari, keskikohta on silti kova.
Ja olemme saaneet lahjana sellaisen ovaalin mallisen pinnasängyn, joten se ei kovin hyvin sivuvaunuksi taivu. Ei olisi oikein mieltä ostaa uuttakaan, ei tämä asia niin iso ja ylivoimainen ole.
[/quote]
No ainakin joskus myytiin siihen väliin semmosta "kiilaa" jotka peitti sen raon ja teki yhtenäiseksi ne sängyt. Jos tommosen löydät, niin sittenhän sä voisit nukkua keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:27"]
Kuule voin kertoa sellaisen tarinan itsestäni että nukuin 15vuotiaaksi äidin vieressä koska olin vauvasta asti nukkunut vanhempieni välissä. Homma sitten meni siihen että isä nukkui sitten aina mun sängyssä jne koska itse koin edelleen ylä-asteikäisenä pelkoa jos jouduin nukkumaan yksin. Lisäksi olen ollut koko aikuisikäni todella läheisriippuvainen ja yhteys vanhempiini on ollut todella tiivis. No sikäli mikäli tuo yhteys vanhempiini on hyvä asia, mutta en tiedä olenko vieläkään täysin erkaantunut äidistäni. Vaikka olenkin jo 27v niin nukun ihan mielellääni äitini vieressä koska koen että se tuo turvaa, varsinkin nyt kun olen sinkkuna ollut jonkin aikaa ja ei ole ollut kumppania siinä niin on mukavampi nukkua jonkun vieressä. Niin ja olen mies. Eli se ei todellakaan ole hyvä asia että lapset nukkuvat vanhempiensa kanssa samassa sängyssä koska se haittaa aivan julmetusti itsenäistymistä. Jos se ihminen opetetaan ja vauvana nukkumaan vanhempien vieressä niin ei sitä kuule sinne omaan sänkyyn saada enää vuoden vanhana ilman aivan hirveää huutoa. Ja miksei sitä voi opettaa heti alusta alkaen nukkumaan omassa sängyssä? Ei voi ymmärtää, se on kaikille helpoin tie.
[/quote]
Ehh... Asutko siis vielä kotona? Jos asut, niin olisiko jo aika irtautua... Ei ihmekkään, jos olet sinkku.
[/quote]
En asu, on oma kämppä ollut 3vuoden ajan, mutta kyllä, vietän ennemmin aikaa perheeni kanssa kuin yksin. Miksi mä olisin yksin kotona kun voin olla sellaisten ihmisten parissa jossa koen oloni hyväksi. Lähes joka viikonloppu tulee kyllä käytä kotona ja joskus arkisinkin. Tosin parisuhteessa oltaessa nyt vietän ihan mielelläni sitä aikaa sitten omassa kodissani koska siinä on joku toinenkin ihminen. En ole koskaan tarvinut paljoa kavereita, mulla on 1 hyvä kaveriporukka jossa on 4 kaveria ja se riittää mulle.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:37"]
En asu, on oma kämppä ollut 3vuoden ajan, mutta kyllä, vietän ennemmin aikaa perheeni kanssa kuin yksin. Miksi mä olisin yksin kotona kun voin olla sellaisten ihmisten parissa jossa koen oloni hyväksi. Lähes joka viikonloppu tulee kyllä käytä kotona ja joskus arkisinkin. Tosin parisuhteessa oltaessa nyt vietän ihan mielelläni sitä aikaa sitten omassa kodissani koska siinä on joku toinenkin ihminen. En ole koskaan tarvinut paljoa kavereita, mulla on 1 hyvä kaveriporukka jossa on 4 kaveria ja se riittää mulle.
[/quote]
Joka viikonloppu tulee siis käytyä vanhempien luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:27"]Kuule voin kertoa sellaisen tarinan itsestäni että nukuin 15vuotiaaksi äidin vieressä koska olin vauvasta asti nukkunut vanhempieni välissä. Homma sitten meni siihen että isä nukkui sitten aina mun sängyssä jne koska itse koin edelleen ylä-asteikäisenä pelkoa jos jouduin nukkumaan yksin. Lisäksi olen ollut koko aikuisikäni todella läheisriippuvainen ja yhteys vanhempiini on ollut todella tiivis. No sikäli mikäli tuo yhteys vanhempiini on hyvä asia, mutta en tiedä olenko vieläkään täysin erkaantunut äidistäni. Vaikka olenkin jo 27v niin nukun ihan mielellääni äitini vieressä koska koen että se tuo turvaa, varsinkin nyt kun olen sinkkuna ollut jonkin aikaa ja ei ole ollut kumppania siinä niin on mukavampi nukkua jonkun vieressä. Niin ja olen mies. Eli se ei todellakaan ole hyvä asia että lapset nukkuvat vanhempiensa kanssa samassa sängyssä koska se haittaa aivan julmetusti itsenäistymistä. Jos se ihminen opetetaan ja vauvana nukkumaan vanhempien vieressä niin ei sitä kuule sinne omaan sänkyyn saada enää vuoden vanhana ilman aivan hirveää huutoa. Ja miksei sitä voi opettaa heti alusta alkaen nukkumaan omassa sängyssä? Ei voi ymmärtää, se on kaikille helpoin tie.
[/quote]
Hiukan nyt epäilen tämän vastauksen todenperäisyyttä, mutta leikitään mukana:
Olet ainoa tapaus, josta koskaan olen kuullut, että olisi ollut vaikeuksia itsenäistyä perhepedin seurauksena. Lienee nyt jotain muuta taustalla..?
Minulla on useita tuttuja, joilla ei ole ollut mitään ongelmia saada lapsi nukkumaan omassa sängyssä vuoden-parin iässä. Lisäksi olen lukenut monista tutkimuksista, joissa on todettu, että perhepeti nimenomaan vahvistaa lapsen itsetuntoa ja uskallusta.
Ja vielä kerran:
Aiheena ei ole, miksi olemme valinneet perhepedin, vaan se miehen ja minun välisen öisen läheisyyden kaipuu.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:22"]
Eipä ole mies kyllä tästä edes puhunut. Hänkin on kovasti samoilla linjoilla kanssani. Ja kyllä meillä muutoin on läheisyyttä eikä parisuhde ole mihinkään kuolemassa. Seksi nyt kärsii, koska sitä on totuttu harrastamaan sängyssä makoilujen jälkeen/aikana.
Kummallisia johtopäätöksiä ihmiset vetää.. Tosin itsepähän lähdin tätä täällä kyselemään..
[/quote]
Mä olen mies ja olen kyllä aika satavarma että se on miehellesi ongelma, mutta miehille tuttuun tapaan tunteistana puhuminen on ongelma. Jollet ole sattunut puhumaan? Itselläni on kyllä sen verran munaa että sanoisin miehenäsi tuon ääneen ja varsinkin miehille seksi on erittäin tärkeää toimivassa parisuhteessa. Naisen biologialle on normaalia ettei sitä seksiä enää kiinnosta harrastaa niin paljon kun on jälkeläinen maailmassa, mutta miehen biologialle tuo ei ole luontainen asia. Etkö käsitä että olet itsekäs?
[/quote]
Vauva-aika ei ole koko elämä. Eikä koko parisuhde. On myös elämää vauva-ajan ja pikkulapsiajan jälkeen. On tyhmää kuvitella, niin miehen kuin naisen, ettei elämä tai parisuhde muutu lapsen syntymän myötä. Kyllä se muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:39"]
Ja vielä kerran:
Aiheena ei ole, miksi olemme valinneet perhepedin, vaan se miehen ja minun välisen öisen läheisyyden kaipuu.
[/quote]Niin ja nämä asiatko ei mitenkään liity toisiinsa?
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:39"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:37"]
En asu, on oma kämppä ollut 3vuoden ajan, mutta kyllä, vietän ennemmin aikaa perheeni kanssa kuin yksin. Miksi mä olisin yksin kotona kun voin olla sellaisten ihmisten parissa jossa koen oloni hyväksi. Lähes joka viikonloppu tulee kyllä käytä kotona ja joskus arkisinkin. Tosin parisuhteessa oltaessa nyt vietän ihan mielelläni sitä aikaa sitten omassa kodissani koska siinä on joku toinenkin ihminen. En ole koskaan tarvinut paljoa kavereita, mulla on 1 hyvä kaveriporukka jossa on 4 kaveria ja se riittää mulle.
[/quote]
Joka viikonloppu tulee siis käytyä vanhempien luona.
[/quote]
Ja nukuttua äipän vieressä :D ( Missäs iskä sitten nukkuu? )
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:30"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:15"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 01:55"]Joo älä välitä näistä! Perhepeti on paras ja ihanin tapa hoitaa pientä vauvaa. Meillä vauva nukkui 1v asti perhepedissä ja siirtyi sitten vaikeuksitta omaan sänkyyn. Ja mies nukkui vauvavuoden sohvalla!! Omasta halustaan tosin koska pelkäsi että kierii vauvan päälle. Vuosi meni nopeasti eikä se aika koskaan palaa, tekisin kaiken uudestaan samoin. Miehen kanssa ehdin nukkua vierekkäin vielä monta vuotta, niin sinäkin!!
[/quote]
Kiitos tästä vastauksesta :) Arvelinkin ihmisten lähinnä tarttuvan vain siihen, että nukumme perhepedissä.
Mutta tämä vastaus toisaalta osoittaa sen, että kaipa me sitten revimme läheisyyttä hereillä ollessa, kunnes tulee aika siirtää lapsi omaan sänkyynsä.
Ja sille, joka kysyi, mikä estää laittamasta lasta omaan sänkyyn:
Me koemme vahvasti, ettei pienen lapsen, jonka pääasiallinen turva on oman vanhemman läheisyys, tarvitse osata vielä nukkua yksin. Nyt jos vauva herää yöllä, hän toteaa vanhempien olevan edelleen lähellä, maitoakin saa heti, joten ei tarvitse turhaan herätä kunnolla itkemään. Ja vauva viettää olemassaolonsa ensimmäiset kuukaudet kuunnellen mahassa äitinsä ääniä ja ollen niin lähellä kuin lähellä vain voi olla, joten tuntuu raa'alta, että pieni ihminen heti "opetetaan" olemaan ihan yksin.
Näitä perusteluja on varmasti sellaisten vaikea ymmärtää, jotka ajattelevat, että lasta ei saa totuttaa vanhemman läheisyyteen ja se on merkki hyvästä kasvatuksesta, kun lapsi "osaa" heti ensimetreiltään olla yksin. Meille se on luonnotonta.
Ja edelleen, ongelma (jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua) oli tämä, miten korvata se läheisyys, joka öistä miehen kanssa jää nyt uupumaan. Jos jollain samassa tilanteessa olevalta/olleelta löytyisi jokin ratkaisumalli. Luulen, että tämän valinnan tehneenä joudumme vain sietämään sen seuraukset, mutta eipä kysyminen mitään maksa :)
[/quote]
Nr. 10 ratkaisu mun mielestä oli loistava. Luitko edes sitä? Sillä tavoin olisi asia ratkaistu, te saisitte läheisyyttä ja vauva myös.
[/quote]
Luinhan minä sen.
Meillä on jo koko sängyn levyinen petari, keskikohta on silti kova.
Ja olemme saaneet lahjana sellaisen ovaalin mallisen pinnasängyn, joten se ei kovin hyvin sivuvaunuksi taivu. Ei olisi oikein mieltä ostaa uuttakaan, ei tämä asia niin iso ja ylivoimainen ole.
[/quote]
No entä jos vauva nukkuisi alkuyön omassa sängyssään ja ottaisit hänet kainaloon ekan imetyksen yhteydessä. Saisitte alkuyön miehesi kanssa omaa aikaa. ja hyödyntäkää vaivan päiväunet! Saako sen teidän vauvansängyn teidän sänkynne viereen? Siis mahtuuko? Näin hän olisi edelleen lähellä.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:39"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:27"]Kuule voin kertoa sellaisen tarinan itsestäni että nukuin 15vuotiaaksi äidin vieressä koska olin vauvasta asti nukkunut vanhempieni välissä. Homma sitten meni siihen että isä nukkui sitten aina mun sängyssä jne koska itse koin edelleen ylä-asteikäisenä pelkoa jos jouduin nukkumaan yksin. Lisäksi olen ollut koko aikuisikäni todella läheisriippuvainen ja yhteys vanhempiini on ollut todella tiivis. No sikäli mikäli tuo yhteys vanhempiini on hyvä asia, mutta en tiedä olenko vieläkään täysin erkaantunut äidistäni. Vaikka olenkin jo 27v niin nukun ihan mielellääni äitini vieressä koska koen että se tuo turvaa, varsinkin nyt kun olen sinkkuna ollut jonkin aikaa ja ei ole ollut kumppania siinä niin on mukavampi nukkua jonkun vieressä. Niin ja olen mies. Eli se ei todellakaan ole hyvä asia että lapset nukkuvat vanhempiensa kanssa samassa sängyssä koska se haittaa aivan julmetusti itsenäistymistä. Jos se ihminen opetetaan ja vauvana nukkumaan vanhempien vieressä niin ei sitä kuule sinne omaan sänkyyn saada enää vuoden vanhana ilman aivan hirveää huutoa. Ja miksei sitä voi opettaa heti alusta alkaen nukkumaan omassa sängyssä? Ei voi ymmärtää, se on kaikille helpoin tie.
[/quote]
Hiukan nyt epäilen tämän vastauksen todenperäisyyttä, mutta leikitään mukana:
Olet ainoa tapaus, josta koskaan olen kuullut, että olisi ollut vaikeuksia itsenäistyä perhepedin seurauksena. Lienee nyt jotain muuta taustalla..?
Minulla on useita tuttuja, joilla ei ole ollut mitään ongelmia saada lapsi nukkumaan omassa sängyssä vuoden-parin iässä. Lisäksi olen lukenut monista tutkimuksista, joissa on todettu, että perhepeti nimenomaan vahvistaa lapsen itsetuntoa ja uskallusta.
Ja vielä kerran:
Aiheena ei ole, miksi olemme valinneet perhepedin, vaan se miehen ja minun välisen öisen läheisyyden kaipuu.
[/quote]
Ei siinä kyllä ole mitään hämärää taustalla. Mutta kirjoitukseni kyllä pitää paikkansa. Olen aikuistunut kunnolla vasta 23vuoden ikävuoden paikkeilla. Sen ikäisenä mulla oli ensimmäinen parisuhde, juurikaan sitä ennen en ole naisten kanssa ollut tekemisissä. Ehkä voi sitten sanoa että olen tylsä koska mua ei ole milloinkaan kiinnostanut mikään urpolu kännissä kavereiden kanssa.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:31"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:22"]
Eipä ole mies kyllä tästä edes puhunut. Hänkin on kovasti samoilla linjoilla kanssani. Ja kyllä meillä muutoin on läheisyyttä eikä parisuhde ole mihinkään kuolemassa. Seksi nyt kärsii, koska sitä on totuttu harrastamaan sängyssä makoilujen jälkeen/aikana.
Kummallisia johtopäätöksiä ihmiset vetää.. Tosin itsepähän lähdin tätä täällä kyselemään..
[/quote]
Mä olen mies ja olen kyllä aika satavarma että se on miehellesi ongelma, mutta miehille tuttuun tapaan tunteistana puhuminen on ongelma. Jollet ole sattunut puhumaan? Itselläni on kyllä sen verran munaa että sanoisin miehenäsi tuon ääneen ja varsinkin miehille seksi on erittäin tärkeää toimivassa parisuhteessa. Naisen biologialle on normaalia ettei sitä seksiä enää kiinnosta harrastaa niin paljon kun on jälkeläinen maailmassa, mutta miehen biologialle tuo ei ole luontainen asia. Etkö käsitä että olet itsekäs?
[/quote]
Itde et taida käsittää ettet miehenä edusta jokaista kanssasi samaa sukupuolta olevaa.
Meillä on oikein hyvä ja toimiva suhde. Mies osaa ja puhuukin paljon tunteistaan. Tämä perhepeti oli täysin meidän yhteinen päätös, ei mikään minun itsekäs oikkuni (miten se voisikaan olla itsekästä, kun ajattelemme lapsemme parasta?). Ja myös mies nauttii siitä, että pikkuinen lapsemme nukkuu vieressä. Tämä järjestely ei ole koskaan ollut miehelle ongelma, ja itsekin vasta hiljattain aloin kaivata mieheni kainaloon enemmän.
Mutta kaipa se vaan sitten on niin, että tätä kestää nyt tällaisenaan aikansa. Kyllähän me keretään myöhemminkin taas nukkumaan lusikoiden :)
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 02:48"]Kyllähän me keretään myöhemminkin taas nukkumaan lusikoiden :)
[/quote]Niin jos sitä ennen ei tule jakoa lusikoiden :D
Alue: Aihe vapaa
Mä luulen että tää on miehellesi suurempi ongelma kuin sulle. Miten mittaat sen että tuo on vauvalle paras ratkaisu että nukkuu teidän välissänne? Miksei se vauva voi nukkua omassa sängyssään teidän vieressä ja sitten kun se lapsi alkaa yöllä vaikkapa itkemään niin sitten otat sen väliinne? Täten lapsi oppisi sen ettei yksin olemisessa ole mitään pelättävää kun turva on aina lähellä. Kun ikää tulee lisää niin itsenäistymisen kannaltakin tämä on jo melko tärkeää että uskaltaa lähteä pois kotota välillä.
Kannattaa myös miettiä sitä että nainen haaveilee lomamatkat aina koko perheelle, mutta mies haaveilee lomamatkasta pelkästään naisensa kanssa. tämä on melko helppo huomata mainoksista kun selailee naistenlehtiä ja sitten vertailee niitä mainoksia esim. autolehtien mainoksiin. Naistenlehdissä mainokset liittyvät pääasiassa aina perheenä yhdessä tekemiseen, mutta miestenlehdissä yleensä on vain nainen ja mies. Jos se mies voi hyvin niin on varmasti myös parempi isä lapsellenne.
Sääli että naiset antavat AP :n tavoin parisuhteen kuolla.